tiistai 6. joulukuuta 2011

Superpäivitys!



Ihan ensimmäiseksi kerrottakoon, että Kidalla on terveystarkit 12.12! Kuvataan selkä, polvet, lonkat ja kyynäreet, ja sydän kuunnellaan myös. Silmäpeilaus pitää vielä tilata, ja homma on kasassa! Kyllä palkkatyö on kiva, kun pystyy laittamaan suurempia investointeja koiranpitoon. :)

Ihan hirmuinen aika venähti päivitykseen, vaikkakin tämä teksti on lojunut keskeneräisenä jemmassa jo hyvän aikaa. Kokoajan on tullut vaan lisää asioita kirjattavaksi, niin kaikki iskettäköön valtaisaan superpäivitykseen!

---

Mentiin lauantaina 26.11 vapaavuorolla liitelemään maneesiin. Kida ja Tara olivat molemmat mukana, samoin Rosa. Tekaisin pikkuisen radan, jonka pääajatuksena oli putki - kepit- putki asetelma. Ajattelin kokeilla, toisiko se neideille irtoavaisuutta ja lisäpuhtia kepittelyyn, ja aika hyvin tuo toimi. Kidalla tekniikka on hyvä, mutta vielä ei vauhti ja varmuus päätä huimaa, mutta meillä on aikaa. Minusta tuntui, että olen vain äärimäisen tahmea, kömpelö, hidas ja huono, mutta koirat toimi kivasti. Kida yritti pissiä A:n kontaktin, ja kun kerran teki sen itse oikein, palkkasin naksun kera ja johan kummasti palautui mieleen. Olin vähän turhan hidas, kokoajan pitäisi olla esteen edellä superpaimenta, minä taisin tulla esteen jäljessä...

VIDEO KIDASTA. Tarastakin pitäisi jaksaa tehdä loppuun!

Taran kanssa meillä homma toimi. Kepeillä se aukoi vaihteeksi minulle päätään, kun olisi pitänyt irrota, mutta oikein hyvät tehtävät tuli siitäkin loppujen lopuksi. Kepitteli muuten nätisti. Rata oli sille simppeli, kontaktit malttoi varsin hyvin. Tuli tosi hyvä mieli, voisi ilmoittaa Taran kisoihin tammikuussa! Sen kanssa on niin kiva tehdä.

Rosa taas.. voi hyvänen aika. Pomeranian, yksi huvittavimmista agiroduista, ja tuo on niin... pätevä! Sillä on energiaa, sillä on motivaatiota, ja ennenkaikkea sillä on hauskaa! Hypyt ok, ei haittaa vaikka olisi useampi pikkueste jo yksittäisen sijasta. Putket on superkivoja! Kepittelee hyvin, ja uskon sen oppivan tekniikan nopeasti. Kaikista eniten jännitti A. Otimme sen ensimmäistä kertaa. Ensin varovasti, nostin pommineidin esteen päälle ja se sai tulla vain alas, hihnalla jarruttelin. Sitten hihnalla avustaen koko este - ei epäröintiä. Pari kertaa näin, likka meni kuin vanha tekijä, ja otin hihnan pois. Meni hyvällä tarmolla, ei jännittänyt, ei hyppinyt tai keksinyt omiaan! Ihan uskomaton karvaelukka.

---

Sunnuntai vietettiin mätsäreissä. Vettä sanoi kuin monsuunin aikaan, mutta ähäskutti, mätsärit järjestettiin sisätiloissa! Jokimaan raviradan totohalli oli kuin virallisia kehiä varten laitettu. Oli myyntikojuja, matotetut kolme kehää, ja todella mukava, kisamainen fiilis. Asetuimme häkkini kera istumaan kehien viereen, ja saimme haalittua jopa penkit itsellemme! Minulla oli Kida ja Rosa mukana. Kida käyttäytyi häkissä erittäin asiallisesti, ja häkkineitsyytensä menettänyt Rosa käyttäytyi sekin, raavittuaan seinää ensin hieman ja äänneltyään. Maistuva luu teki kuitenkin oman osansa viihtyvyyden takaamiseksi kevythäkissä, kun neiti joutui jäämään sinne yksin Kidan kehäilyjen ajaksi.

Kidan kanssa esiintyminen meni minun ja tuomarin hurjan kiirehtimisen takia aika pipariksi, ja vaikka neiti oli hyvinkäyttäytyvä, kohtelias ja sai kehuja hyväkuntoisuudestaan ja turkistakin, tulokseksi SIN ei sij. Rosa taas seisoi ja pöytäkäyttäytyi erittäin mallikkaasti, ensimmäisen liikkeet painoi aika lailla hihnalle, mutta toinen esiintyminen oli selvästi hallitumpi ja kaunista menoa. Lohkesi PUN ei sij. Kumpikin koira käyttäytyi kuitenkin hienosti väkijoukossa, Kida hengasi ajan häkistä lähinnä vapaana, ja siinähän tuo istui vieressäni (tai sylissäni...) eikä ollut moksiskaan väkijoukosta. Toki piti nurista, jos Luca tunki itseään liian lähelle, mutta eihän hienon naisen sovi ketä tahansa hyväksyä liian lähelle.

---



Tiistaina 29.11 oli ryhmätreeni agissa. Rata oli aika kivaisa! Oli hyviä käännöksiä, ja takaaleikkaukset (jotka olivat itse pääaihe) onnistuivat älyttömän hyvin. Kidalla tuli jäätyminen kepeillä: se aloitti hyvin, meni sitten yhdestä ohi ja jostain syystä ahdistui epäonnistumisestaan ihan kamalasti. Saimme onnistuneet kepit, jotka neiti suoritti hyyyvin hitaasti, mutta vauhti tulee kyllä, kun rohkeus on kunnolla astunut puikkoihin. Eipähän ollut mikään maailman helpoin keppikulmakaan. Tara sen sijaan suoritti kepit älyttömän hienosti! Taralla vaikeuksia tuotti A:n kontaktit, joita neiti alkoi ennakoida ihan kamalasti, jopa huipulla asti jo jarrutteli. Niitä paranneltiin sitten, mutta muutoin meno oli tosi mainiota. Taralle tosin äkkikäännökset ovat hieman vaikeita. Jos noutaja jää yhtään jälkeeni, alkaa kamala kiriminen ja parhaimmillaan menee esteistä ohi tai pudottelee rimoja. Minun pitää muistaa, että minulla on kaksi todella erilaista koiraa ohjattavana!

---



Tänään oli aika kiva päivä. Lunta satoi, vihdoin, ja kulutimme päivän pitkällä lenkillä kuvia napsien Johannan vanhalla kameralla. Minun piti mennä illalla treenaamaan agilitya, mutta peruin sitten koko homman, kun fiilis ei riittänytkään lähtöön.. harmittaa nyt vähän, mutta ehtiihän tuota treenata koko elämän ajan.

Mutta tottakai kaikkia kiinnostaa myös, miten meni näyttely Voittajassa! Koiria siellä ei mukana ollut, äiti tuli meille yöksi ja hoiti Kidan ja Taran omien pommiensa ohella. Me vietimme Johannan kanssa lauantain reteästi Helsingissä, mahtavien tyttöjen seurassa. Yöunien jälkeen siirryimme sunnuntaina Vantaalta messukeskukseen Pasilaan. Koiria oli kamalasti, ja samoin myyntikojuja! Tavaraa tarttuikin kohtuullisesti mukaan:

  • treeniliivi, punamusta
  • koristeläpyskä "agility dog" treeniliiviin
  • punainen kennelliiton kansio kisakirjoille, rokotustodistuksille jne.
  • kaksi kaulapantaa (punamusta Kidalle, ruskeapunertavavalkoinen Taralle)
  • pinkki kangaspanta Rosalle
  • pinkki dummy
  • ilmaisia ruokanäytteitä, herkkuja jne.
Onnea tätäkin kautta tuloksiinsa tyytyväisille omistajille! Kaikkia tuttuja ei valitettavasti ehtinyt pongaamaan vaikka yritys olikin kova, ja monien kanssa olisi mieluusti turissut pidempäänkin. Onneksi voittaja on joka vuosi!

Ja kyllähän me tokoiltiinkin joutessamme. Vaikkakin, olen treenannut ruutua ja tunnareita ihan liian vähän, ja se hävettää. Asia on korjattava. Muuten liikkeet voittajaan alkaakin olla ok. Taralla hinkataan perusjuttuja, ei siitä tokokoiraa ole tavoitteena tehdäkään, mutta neiti vaikuttaa riemastuneelta kun pääsee kuluttamaan aivojaan mitä erilaisempien tehtävien parissa. : )








2 kommenttia:

  1. Oletko muuten kokeillut mahtuuko sulla A4 paperi sinne kansion siihen isompaan muovitaskuun? Mulla tuli joko joku maanantai kappale kun Kiralle ostin myös sieltä oman sellaisen tai sitten se on muuttunut kokonaan. Esim. se pk puolen A5 kilpailukirja ei mahdu (mikä mahtu maisan kansioon) ja A4 paperi ei myöskään mahdu sinne. harmitus kun sitä oon puol vuotta oottanu ku en oo raaskinu tilata ja maksaa postimaksuja =/

    VastaaPoista
  2. Vau mitä irtoamista! ;O terveisin kateellinen

    VastaaPoista

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.