maanantai 12. joulukuuta 2011

Täyttä platinaa nyt myös virallisesti

Kuva vuoden takaa

Kaikki odottavat jännityksellä tämän päivän terveystarkkituloksia, joten niitä minä kansalle annan! Yksi agilitypäivityskin olisi viimelauantain vapaavuorolla pyörimisestä, ja siitä löytyy myös videota, joten päivitän asian kunhan saan videot koottua mukavasti.

Mielenkiintoisempaan asiaan, tähän päivään. Puoli kolmelta lähdimme ajelemaan Anjalan ellasemalle Kidan kanssa. Keli oli ihan kamala, usko loppui matkan varrella ja olin varma eksymisestä/myöhästymisestä, mutta löysimme perille peräti ajallaan ja ehjinä. Kida oli innoissaan ja varmaan luuli meidän tulleen kisoihin... Sisällä eläinlääkärin eteisessä se vilkuili minua vähän hämillään, mutta piti tyypillistä 8D-Kidahymyä naamallaan ja heilutteli töpöään tarmokkaasti. Ennenkuin ehti kissanviiksiä sanoa, sai tyttö pistoksen takapuoleen. Kävimme kävelemässä vähän ulkona, ja pian paimenen jalat alkoivat painaa ja askel muuttui selvästi huojuvaksi. Omin jaloin Kida asteli takaisin sisälle ja lysähti toimenpidehuoneen lattialle uneen.

Kyllä muuten tuntui pahalta katsoa, kun koira makaa velttona lattiatasossa ja sitä saa käännellä miten haluaa. Tuijotin tiiviisti koiran kylkeä vakuutellakseni itselleni, että se on oikeasti vielä elossa. Eläinlääkäri Hannu Pajulahti oli oikein mukava, ystävällinen ja osaava herra, eikä kuvien ottamiseen kauaa kulunut. Tarkastelimme yhdessä kuvia niiden valmistuttua, ja lääkärin mielipide oli niin upea, että minä vain tuijotin häntä hymy leveänä naamalla!

Lääkäri povasi Kidalle jopa A:n lonkkia sekä terveitä kyynäriä! Myös sydän kuunneltiin virallisesti terveeksi. Kidalla kuvattiin myös olat ja polvet, eikä niissäkään ollut minkäänlaista sanomista. Ainoa pieni miinus tuli selästä. Alin nikama on hieman ahdas, pienempi eikä täysin suorassa linjassa, mutta lääkäri sanoi heti ettei usko sen vaivaavan koiraa koskaan millään muotoa!

Koira heräili lattialta ja itkeskeli vähän. Se kipitti omin jaloin ulos, kävi kakallakin ja nostin neidin autoon kotiinpaluuta varten. Alkumatkasta Kida vähän valitteli ja itki. Sillä oli paha olo, mutta nukkui kuitenkin hiljaa suurimman osan matkasta. Kotipihassa laskin sen maahan ja kontissa ollut huopa lähti pesuun, oli ihan limassa. Nyt neiti on maannut vieressäni sohvalla - se ynisee välillä turhautuneena ja on uninen, mutta huomenna se päivä valkenee taas!

Nyt odottelemme innoissamme virallisia tuloksia lonkista ja kyynäristä! Yritän pitää itseni realistisena, enkä olla liian optimistinen, mutta saakai sitä peijoona vähän hehkuttaa, kun lääkärikin toteaa minun omistavan "hienon pakkauksen, josta sietää olla ylpeä"? Kun tulokset tulevat, on aika alkaa suunnitella tulevaa. Selvää on ainakin, että kuukauden päästä pyrin aloittamaan neidin kanssa aktiivisen kisavuoden 2012!

Haluaisin laittaa kuvat näytille nettiin, mutta hemmetti kun en saanut skanneriani toimimaan! Yrittäminen jatkuu.

3 kommenttia:

  1. Täydellinen Kida... <3 Onnea hyvästä arviosta! :-) Kauan tuollasten varmistumisessa muuten yleensä kestää?

    VastaaPoista
  2. Tää on kyllä ihan samanlainen kertomus tarkeista kuin Toivollakin, onnea vielä! :) Itekin olin ihan hysteerinen kun toinen nukutettiin, pakko oli tuijottaa vaan että nouseeko ne kyljet hengityksen mukaan vai ei.. hui!

    VastaaPoista
  3. Paras kidaisa onnea vielä täälläkin! :) Vaikka olihan se ihan saletti, että priimaa sen on pakko olla myös luustoltaan ;D

    VastaaPoista

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.