maanantai 16. tammikuuta 2012

Kyselypiiri

Enpäs eilen jaksanutkaan raahautua enää koneelle blogia päivittämään, joten vastailut heilahtivat tälle maanantaipäivälle!
Lauran pyynnöstä (...) ilman kuvia. Voitte vaikka kuunnella tätä kappaletta samalla, kun nautiskelette lukutuokiosta!



Parasta Kidassa?Tätä ei tarvinut kauaa miettiä. Ehdottomasti tuon eläimen persoonallisuus. Se on omalla tavallaan hyvin haastava, taitoja vaativa koira, mutta osaltaan taas hirvittävän helppo. Se omistaa enemmän luonnetta, persoonaa kuin yksikään koira, jota olen koskaan tavannut. Se osoittaa hyvin ajatuksiaan elein ja mielipitein, ja huomaan siinä valtavasti samanlaisia piirteitä kuin itsessäni, ja minä olen sentään ihminen. Nämä piirteet eivät ehkä ihmisessä ole kovin ihailtavia, mutta koirasta ne tekevät suorastaan ainutlaatuisen. Niin hyvässä kuin pahassa.
Voisin mainita Kidan parhaaksi piirteeksi myös sen valtavan kiintymyksen perhettään, omia ihmisiään kohtaan.

Parasta Tarassa?
Sen alati iloinen, huvittavan pentumainen, leikkisä luonne. Tara on sellainen, jonka haluaa vaan ottaa kainaloon ja pitää siinä. Sen kanssa olemme kokeneet paljon, ja rasavillinä yliaktiivisena, rajojaan testailevana pentuna neidin riemua ei jaksanut paljon arvostaa, mutta nykyisin en voi olla nauttimatta sen loppumattomasta leikkimielestä. Keväällä 6 vuotta täyttävä noutaja on yhä se, joka kesken televisionkatselun kantaa pehmolelun syliin, loikkii lumihiutaleiden perässä, voisi uida kokonaisen kesäpäivän ja joka aloittaa hullun piehtaroimisen ihan vain tyytyväisyyttään esimerkiksi aterian jälkeen.

Miten päädyit koirien pariin?
Koira meillä on ollut aina. Kun synnyin, äidillä oli bischon frise uros Allu, ja kun täytin kuusi, tuli meille newfoundland narttu Emma. Emma nukutettiin vanhuudenvaivoihin keväällä 2006, ja silloin olikin pari elämäni ainoaa koiratonta kuukautta. Silloin päätin, että haluan sporttisen koiran, ja sen myötä aloin hurahtamaan koiraharrastukseen hitaasti, mutta varmasti.

Miksi juuri tolleri&aussie?
Kun aloin miettimään omaa koiraa Emman kuoltua, halusin keskikokoisen, sporttisen koiran, jonka kanssa urheilla, laihtua ja harrastaa. Rotuvalintoja oli muutamakin, mutta koska asuin vielä äidin kanssa yhdessä, hänen mielipiteensäkin ratkaisi. Äiti ei ollut niinkään ihastunut paimenvaihtoehtoihini, joten päätin ottaa novascotiannoutajan, joka vastasi varsin hyvin kaikkia haluamiani kriteerejä.
Kun oli aika ottaa toinen koira, Taran kaveriksi ja potentiaalisemmaksi harrastekoiraksi kiinnostuksen lajeihin noustua yli sataan prosenttiin, kaivelin vanhat rotumietinnät takaisin. Ja australianpaimenkoirahan se oli, joka oli saatava. Näyttelylinjaiset eivät kuitenkaan ulkoisesti houkutelleet (johtuen siitäkin, etten ole suuri näyttelyharrastaja) ja siksi työ-tai sekalinjainen vaihtoehto tuntui hyvältä. Australianpaimenkoirissa viehättää niiden koko olemus, luonne ja tekemisenmeininki ilman turhaa vinkumista ja söhötystä.

Oletko miettinyt seuraavaa koiraa?
99,9% varmuudella se tulee olemaan australianpaimenkoira.

Millaisena kouluttajana pidät itseäsi?
Vähättelevänä. Ja jos haluan menestyä, se piirre pitää kitkeä pois. Olen myös varsin maanläheinen, "yksinkertainen", ja pyrin miettimään asioita mahdollisimman simppelisti. Agilitykouluttajani mukaan erityisvahvuuteni on ottaa koira huomioon joka käänteessä, ja siinä olen samaa mieltä. Kykenen varsin hyvin päättelemään koiralle sopivan tekniikan, kun vaan seuraan sitä ja tutustun.
Olen myös toisinaan vielä liian lyhytpinnainen. Tätä olen kuitenkin kehittänyt huomattavasti, ja pinnani on pidentynyt valtavasti vuosien mittaan. Kokemattomuus ja epäonnistumisen tunne ovat suurimmat tekijät, jotka saavat pinnani mun nipsahtamaan.

Mikä on huonoin puolesi koirien parissa? Entä paras?
Ehkä juurikin toisinaan pinnani. Huonoina päivinä jätän suosiolla kovan treenaamisen väliin. ;)
Paras? Hmm. Maalaisjärkeni, kenties? Se, että pidän koirani kurissa, mutten kuitenkaan natsimaisella hengellä koiria kiusaten? Että otan parhaani mukaan huomioon myös ympärilläni olevat koirakot? Tai se, että kehityn koira-asioissa nopeasti, mikä taas on tosi hyvä juttu ainakin koirien kannalta.

Millaista koirakkoa on ilo katsella kentällä?
Sellaista, joilla molemminpuolinen luottamus näkyy selvästi. Ei tarvitse olla TVA tai AVA-tasoinen koirakko, jotta ihailisin heitä. Saumaton yhteistyö, rentous kaksikon välillä ja suuri luottamus paistaa silmissä ja olemuksessa, ja näkyy usein itse työntouhussa. Nautin myös jos saan katsella samaa koirakkoa pitkään, jolloin voin ihailla heidän kehitystään ja nimenomaan sitä, kuinka vahvaksi heidän siteensä muodostuu.

Ketä olet suunnitellut Kidalle sulhoksi? Jos nimeä et halua julkaista niin kerro koirasta jotakin.
Kidan  pentuasiat ovat niin keskeneräinen ja vasta ajatustasolla oleva idea, etten siihen uskalla sanoa vielä juuta tai jaata. Minulla on kuitenkin selkeä linja siitä, millaisia australianpaimenkoiria haluaisin kasvattaa, joten miesvalinta Kidalle olisi varsin selvä. Ensinnäkin koiran tulee olla ehdottoman terve ja luonnetestattu. Haluaisin väriltään mieluusti mustapainotteisen, trikin, valk-tai tanmerkkisen. Sen ei tarvitse olla työlinjainen, sekalinjainen on oikein hyvä, kunhan koiran ulkomuoto muistuttaa sellaista, jollaisia australianpaimenkoiria itse haluaisin kasvattaa. Toivon uroksen pään hieman kompensoivan Kidan pään keveyttä, ja rakenteeltaan sen tulisi olla kevyt ja sporttinen. Ei mikään vinttikoiramainen luikuri, mutta kuitenkin sen verran "kiiturimainen", että näyttelyistä jäisi melko varmasti ERI:t saamatta. Luonteeltaan hyvä käyttökoira, vietikäs, aktiivinen, ja luonteeltaan mieluusti sosiaalinen (joskaan ei liian, vaan pieni pidättyneisyys on ihan suotavaa).

Kauan ehdit haaveilla aussiesta ennen oman tuloa, onko mikään tullut yllätyksenä?
Ensimmäisen kerran tutustuin aussieen rotuna vuonna 2005, mutta otinkin novascotiannoutajan. Sittemmin rotu unohtui, kunnes alkuvuodesta 2009 alkoi uuden koiran pohtiminen. Niihin aikoihin tutustuin myös Keniin, punaiseen aussievauvaan, ja olin myyty.
Yllätyksenä on tullut aussieiden monipuolisuus, mutta silti niissä tuntuu olevan yksi yhteinen tekijä: herkkyys. Herkkyys voi näkyä hyvin eri tavalla, mutta jotenkin olen huomannut, että ne "kovakalloisimmat puupäätkin" omaavat jotain pieniä herkkäaiheita hyvinkin selvästi. Minä myös aina ajattelin aussien muistuttavan suuresti bordercollieta ihmisten aina vertaillessa niitä keskenään, mutta huomasin pian, ettei aussie ainakaan minun silmääni muistuta bordercollieta yhtään niin paljon.

Millainen Kida on?
Herkkä. Se lukee omistajaansa kuin avointa kirjaa, eikä yksikään paha mieli pääse sen ohitse. Kida imee kaiken ikävän fiiliksen itseensä, ja siinä missä omistaja ahdistuu, ahdistuu sekin. Se imee itseensä myös onnen, epävarmuuden, surun ja vihan. Se on uskomattoman lojaali ja luotettava, enkä epäile hetkeäkään antaa sen kulkea irti vilkkaasti liikennöidyn tien varressa. Se kulkee siinä missä pitää, se tulee siihen mihin kuuluu. Se on aina ollut älykäs, nopea oppimaan ja rakastaan työntekoa. Se on sporttinen, vauhdikas ja energinen koira. Kida omaa vahtiviettiä, se on vieraita kohtaan pidättyväinen, muttei aggressiivinen. Ja minä pidän siitä suuresti. Se antaa rapsuttaa, koskea ja istuu viereenkin, mutta voi hyvinkin jättää tulematta luokse, vaikka kuinka kutsuisi leperrellen. Jos vielä jatkan, loppu tekstitila menee tämän vastauksen puimiseen...

Meinaatko joskus ottaa jonkun muun rotuisen koiran? Pommin?
Hahahaha. Pakko myöntää, jonain päivänä haluan oman pommin pikku miniliitäjäksi. Onneksi on Rosa, joka tyydyttää tarpeeni päästä seikkailemaan pieni karvapallo narunjatkeena.
Mutta tosiasiassa, minulla ei ole hajuakaan, mitkä muut rodut kiinnostaisi. Sitten joskus, kun siirryn agi-ja tokomaailmasta vetojuttujen luvatulle polulle, pari siperianhiskiä olisi enemmän kuin ihanat ystävät vierellä. Kuitenkaan en koe suurta haluantämänjustnyt-tätä rotua kohtaan tällä hetkellä, kuten en muitakaan (paitsi aussieta..) kohtaan. Pk hollanninpaimenkoira on kiinnostava, mutta siinä on monta niiiin eikiinnosta-piirrettäkin.

Mitkä rodut sinua miellyttävät, mutta mitä et kuitenkaan jostain syystä pysty ottamaan?
Kaikessa pinnallisuudessani sanon weimarinseisoja sen kauniin ulkomuodon takia. Varsinkin pitkäkarvaisena se on kovin täydellinen pakkaus. Myös isovillakoirista olen alkanut pitää suuresti, mutten kuitenkaan nää rotua omana rotunani. Sitten on vielä ne huskyt, mutten koe omaavani sopivia tiloja kyseisten koirien pitämiseen, eikä aikanikaan riitä vielä niiden rodunomaiseen aktivointiin aktiivisesti.

Millainen on hyvä koira?
Sellainen, joka sopii omistajalleen. Toisinsanoen omistajan pitäisi realistisesti kyetä katsomaan itseään ja miettimään, millaisen rodun edustajan hän itselleen hommaa.

Kumpi on sinulle "tärkeämpää" toko vai agility?
KääK. Mietin tätä vastausta pitkään. Loppujen lopuksi toko, koska se sisältää yleishyödyllistä käyttäytymistä, joka takaa hyvätapaisen koiran myös treenikentän ulkopuolella. Se rasittaa aivoja, muttei niinkään fyysisesti. Agility on kuitenkin ihan yhtä rakas harrastus, ja se on hullunkurinen, vauhdikas ja huolettomampi, mitä taas toko ei tyyliltään ole. En siis osaa vastata. Kumpaakaan en mielelläni lopettaisi.

Minkä pituisia lenkkejä käytte? Millainen on normaali lenkkinne?
Vaihtelee kyllä tosi paljon arkikiireiden, jaksamuksen, treenien ja muun tekemisen mukaan. Esimerkiksi eilen Kida oli mukana tallilla vauhdikkaalla maastolenkillä, Tara taas meni rauhallisemmin pellolla rymyten pallon perässä. Mutta otan esimerkiksi nyt sen tylsimmän, eli ei kummoisia treenejä ja energiat nollassa ja naisilla kiire päivä.
"Pahin" mahdollinen päivä on siis, että aamulla koirat pääsevät n. 20min lenkille. Ne nukkuvat aamupäivän, voivat päästä takapihalle temuamaan. Iltapäivällä n. 30min lenkki. Niille voidaan heittää vähän nameja takapihalle nenänkäyttöä varten tai aktivoida temputtaen. Iltaruoalla pienet treenit. Iltalenkki kestää sekin n. 30min. Lenkit suoritetaan kuitenkin aina niin, että neidit pääsevät vapaaksi (Kida tosin kulkee vapaana nykyisin miltein 24/7) ja joka lenkki sisältää hurjasti rallia, riehumista ja yleensä metsään pääsemisen.
Onneksi tuollaisia päiviä on harvoin! Minä ja Johanna tykkäämme kumpikin hirmuisesti lenkkeilystä, ja ne tuppaavat helposti venähtämään, kun innostumme lähtemään johonkin "supersiistiin paikkaan" ja treenejä on kuitenkin aktiivisesti. En kuitenkaan jaksa edes miettiä tämän tarkemmin lenkkiemme määrää, varsinkin kun kävelemme ihan hemmetimoisella tarmolla useimmiten, niin matka kertoisi huomattavasti realistisemmin lenkin "rankkuuden" kuin aika.

Minkä rotuisen koiran voisit kuvitella ottavasi jos et saisi valita tolleria tai aussieta? Tai pommia. ;)
Yhyyyy. No. Kai minä myöntyisin pk holskuun. Tai sitten hankkisin bordercollie-fiksaation ja mielenhäiriöissäni hommaisin sellaisen. Oikeasti, en tiedä. Olen yrittänyt miettiä tähän vastausta, tuloksetta!

Mikä on suurin haaveesi jonka toivoisit vielä toteutuvan koiraisan elämän saralla?
Pääsisin toimimaan koirien kanssa koulutuskentillä sivuammattinani. Ja myös kasvattamaan pienimuotoisesti.

Millä perusteella päätät Kidan mahdollisten tulevien pentujen uudet kodit, mitä kriteerejä sinulla on niiden suhteen?
Suurin kriteeri lieneen kokemus ja ymmärrys, mihin "on ryhtymässä". Tuttuun ihmiseen kohdistuu myös luottamus ja henkilön persoona, uskonko hänet hyväksi omistajaksi minikidoille.
Toivon, että hakijalla olisi kokemusta herkästä, aktiivisesta rodusta. Hänellä ei välttämättä tarvitse olla näyttöä ja tuloksia, mutta mieluiten pohjaa harrastuksista ja parhaillaan kokemusta. Yhtäkään koiraani en myöskään myy sohvakoiraksi tai sillointällöin-pyörimiseen, ja vaadin, että kasvatit menevät käyttökoteihin. Käyttökoira käyttöhommaan, niin se vain menee. Hänellä toivon olevan ylipäänsä kokemusta erilaisista koirista. Haluan omistajan omaavan maalaisjärkeä, suhteellisuudentajua, ettei jokaisen irronneen karvatupon myötä olla soittelemassa minulle, ja ettei koirasta omalla hössötyksellä saada yliherkkää remmirähjää. Tavoitteet saavat minun puolestani olla maailmanmestari-tasolle, se on vaan suotavaa, mutta en vaadi sitä. Tottakai on toivottavaa, että kasvatit saavat nimeä, mutta kilpailemiseen voi hurahtaa siinä vaiheessa, kun harrastus käy tutuksi ja jää siihen koukkuun. Toivon tulevan omistajan myös olevan yhteistyökykyinen, ja että kemiamme toimisivat.
Tietenkin toivon myös, että omistaja on henkisesti hyvinvoiva ja sen verran hyvävarainen, että hänellä on varmasti mahdollisuus hoitaa eläintään parhaalla mahdollisella tavalla. Tietenkin auliisti pyytelen myös tutkituttamaan kasvatit, eli terveystulokset ja luonnekuvaus bliiiis.

Mikä on kummankin koiran lempilelu?
Tara on palloholisti. Ihan sama mikä esine lentää, mutta jos se on pyöreä, riemu repeää! Sille kelpaa kuitenkin mikä tahansa, minkä voi noutaa tai mitä voi repiä. Kida rakastaa vanhaa, kumista, sinistä palloa, jota se on jyrsinyt ja maistellut kovasti, ja yhä van sen nähdessään pikkuneiti on aivan tohkeissaan.

Entäs lempiherkku?
Aaa, tämä on paha. Taralla voisi sanoa ennemmin, mikä ei ole sen lempiherkku... Melkein kaikki menee alas, jopa kurkut ovat hyviä motivointipalkkoja. Paistettu kana tuntuu kuitenkin pistävän Kidan nenänkin ihan solmuun. Tara menee sekaisin kaikesta, jota voi edes jotenkuten kutsua ruoaksi.

Mikä on oksettavin koirakokemuksesi?
Taralla oli kerran paha vatsatauti. Itse koiran ulkona käyttäminen oli toki kaikessa äänessään ja hajussaan melko kuvottavaa (noutaja päätti myös sisustaa suihkun uudella, ruskealla kuosilla), mutta oksettavinta koko hommassa oli se, että koiran nestetasapaino meni aivan sekaisin. Taran takajalat halvaantuivat, ja se vaan olla möhnötti ja yritti etujaloillaan raahata itseään eteenpäin. Sen ilme oli yhtä iloinen kuin ennenkin, tarmokas ja menevä, eikä se tajunnut, miksei voi sännätä täysillä eteenpäin. Onneksi asia korjaantui heti nesteytyksessä.

Mikä on ällöttävin koiranruoka mitä olet kohdannut?
Frolic. Siinä vaiheessa, kun koira pinnistää itsestään pinkinpunaisen paskapötkön, ei enää paljoa naurata.
Myös keitettyjen keuhkojen tuoksu on mitä ihastuttavin, puhumattakaan verisesti maksasta käsissäsi.

Minkä asian muuttaisit koiramaailmassa? Yhden.
Ihmisten ajattelumallin. Jos haluaaa lapsenkorvikkeet, hankkii lapsen tai pehmolelun. Jos haluaa harrastaa, hankkii harrastukseensa soveltuvan, mutta jos ei halua, ei hanki sellaista vain siksi, kun ovat hienoja. Eli antaisin ihmisille enemmän maalaisjärkeä ja ylipäänsä vastuullisuudentuntoa. Vältyttäisiin monelta onnettomalta tai luonnevikaiselta koiralta!

Tuutko kesällä agilityliiton leirille?
Tahtoisin! Eli jos tarpeeksi minua taivuttelet, saatan tulla. Olen tosin toukokuussa menossa jollekin priva-agilityleirille yhdessä Kidan sisarusten+omistajien kanssa, joten varallisuuteni voisi olla hieman heikolla pohjalla...

Haluun sun kanssa leirille, pidetäänkö oma Retardileiri?
Pidetään! Päivämäärää ylös äkkiä.

Kumman mun koiran ottasit omaks?
Minä en hirveästi pitä shelteistä. Ne on liian pieniä, ne räksyttää ja on herkkänahkaisia. Okei, ihan söpöjä kylläkin. Mutta, pakko myöntää, että Meelan voisin ottaa heti kun sen minulle lykkäisit. Se on pieni bordercollie sheltinkehoon lukittuna, ja sen kanssa voisi olla oikeasti mielenkiintoista, antoisaa ja mahtavaa tehdä töitä. Eli jos krhm jos perintöasioita mietit, mulla on pikkusheltin kokoinen reikä sielussainn... ... ei sillä, että kuolemaasi mitenkään toivoisin! :'D

Ottaisitko koskaan kodinvaihtajaa? Jos ottaisit, millaisen? Jos et, miksi?
Jos minulla olisi mahdolisuus ottaa koira, jos pitäisin siitä ja uskoisin kykeneväni antamaan sille hyvän kodin, voisin ottaa. Jos koira olisi paperiton, saattaisin mielelläni entsiä sille toisen kodin, koska haluaisin itse tukea vain paperikoirien ottamista (ja ovathan ne harrastuksissakin parempia). Oikeastaan muita kriteerejä en keksi, ne ovat samoja kuin pentua ottaessa. Koiran ja minun tulee täsmätä, en ottaisi itselleni soveltumatonta rotua nurkkiin "turhana" pyörimään vaan siksi, että se on söpö ja pitää pelastaa.

Kuinka monta koiraa on rajana? Nythän teillä on kolme.
Henkilökohtainen mielipiteeni on neljä. Kahden ihmisen voimavaroilla siis. Ainakin tilanteessa, missä kaikki koirat olisivat hyvässä käyttövedossa vielä yhtä aikaa.

Sulla on kova ja herkkä koira, miten oot yrittänyt tasapainottaa itseäsi niiden kanssa, mitkä on yhteisiä mitä teet niiden kanssa ja mitä erilaisia toiminta tapoja on?
Ennemminkin minulla on kaksi sekalaista koiraa. Tara on kyllä kova, se kestää kovempaa painetta ja vaatimuksia menemättä kuplaan ja se myös palautuu yhdessä hujauksessa. Se on agilityssa hyvin minun perääni, erittäin tarkka nopeista liikkeistä ja sen ohjaamisen pitää olla tasaista ja rauhallista, olematta kuitenkaan hidasta. Taraan kohdistuvat käskyt ovat voimakkaita, kovemmalla volyymilla, ja sitä voi tuupata jaloin jos ei älyä itse väistää. Kida taas on herkkä, sitä ei saa "kiusata turhaan", ja se pitää palkita välittömästi oikeasta, tai se jää omaan ahdistuskuplaansa. Se vaatii kuitenkin myös painostusta, jos tietää sen osaavan, mutta keskittymisen vain liihottavan muualla. Kida on hyvin tarkka ohjata, se ottaa jokaisen signaalin ja ajoitus on tärkeää. Se irtoaa hyvin ja siihen pitää luottaa. Kida rankaisee virheistäni tekemällä virheen, kun taa Tara helposti korjailee minun tekemisiäni. Kida myös palautuu hitaammin kuin Tara. En sitten osaa vastata tämän paremmin tähän kysymykseen, katson koiraa yksilönä ja säädän itseäni ihan huomaamatta koiralle sopiville toimintamalleille.

Olipas urakka! Valtavan juuri kiitos hienoista kysymyksistä! Tällaisen postauksen voisi tehdä toistekin.
Tänään on rauhallinen päivä, pakkaslenkkeilyä luvassa. Huomenna on kuitenkin agilitytreenit, ja viikonloppuna singahdamme maalle nautiskelemaan, joten päivityksiä on luvassa!

1 kommentti:

  1. "Yhyyyy. No. Kai minä myöntyisin pk holskuun." <-- heha, tykkään. :D Tätä oli kiva lukea!

    VastaaPoista

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.