lauantai 14. tammikuuta 2012

Pienet suuret ilonaiheet

Hehkuttakaamme ensimmäiseksi asiaa, jonka enkelkuorokin voisi kajauttaa Hallelujah!-huudon saattelemana. Ilmoittaessani paimentolaista agilitykisoihin, kävin lunttaamassa sen sirunumeron koiranetistä ja vilkaisin samalla terveystuloksia. Ajattelin joutuneeni väärän koiran sivulle, ja pitipä nimi lukaista uudelleen, ennenkuin sallin leveääkin leveämmän virneen levitä naamalleni. Kidan lonkka-ja kyynärtulokset loistivat sydämen kuuntelutuloksen yläpuolella. A/A 0/0! Koko päivä meni extaasisessa onnessa, olin tosissani odottanut C-tuloksia, joten tämä oli enemmän kuin upeaa, mahtavaa ja ihanaa. Minulla ihan oikeasti on terve koirapaketti käsittelyssä.

Toinen hehkutuksenaihe voisi olla tänään menneet agilitykisat. Ensinnäkin ilahdutti Hyvinkään koiraharrastajien mahtavat, lämpimät tilat, vaikkakin mielialaa miinukselle uhkasi heti parkkipaikalla laskea eräs rouvashenkilö, jonka toinen koira karkasi luvatta takakontista, toisen ollessa remmissä. Tämä valkoinen koira rymisteli suoraan minun (hihnassa olevien!) koirien luokse, ja änklipä tuo itseään niin liki, että sekä Tara ja Kida urisivat ja irvistelivät pahasti. Tämä vieras koira otti tuulta myllyynsä ja alkoi hyökkiä pahasttikin päin. Ja mitä tekee omistaja? Huhuilee, muttei hae elukkaansa pois. Omat koirat kuristusotteessa hihnoissa yritin pitää hyökkivää elukkaa kauempana, ja vihdoin omistaja rääkäisi edes sen verran lujasti, että koira lähti pinkomaan pois. Omistaja ei pyytänyt anteeksi, ei mitään, ja kiukkuisesti kovaan ääneen paasasinkin ihmisten typeryyttä.





No, mieliala nousi kyllä sisätiloissa ensinnäkin siksi, että Tara mittautettiin. Se ei ole kummoisen kokoinen, mutta tähän mennessä sillä on aina kisattu ja treenattu pikkumaksina. Mutta jumprahuitti, tuohan on medi! Korkeudeksi ilmoitettiin 42,5cm ja saimme luokkasiirron medimäiseen menoon. Kyllä oli Taralla ilo mennä pikkuruisia esteitä! Minua jännitti ihan kamalasti, tärisin kuin horkassa, ja siksi ohjaus oli rumaa ja rata meni hitaasti, vaikkakin aikavirheiltä vältyttiin. 5vp tuli kepeiltä, jossa aloin liikaa varmistelemaan ja Tara meni väärästä välistä sisään. Muuten meni hienosti, joten kelpo Tapsa, joka todellakin pääsee mediratoja kiertämään!






Kidalla hyppäri oli fiasko. Minä en keskittynyt, koira ei keskittynyt (se keskittyi lähinnä Johannan metsästykseen yleisöstä) ja kaikki oli kamalaa. Yhden perkeleenkin päästin vahingossa, kun tein maailman typerimmän virheen putkella. Heitin koiran sinne yhtä huolettomasti kuin treeneissä (siellähän se menee satavarmasti!) ja kas kummaa, neiti tulikin samasta päästä ulos. Siinä meni minun pasmani jo tykkänään sekaisin. HYL napsahti, mutta positiivista oli miten kivasti kepit meni, vaikka vielä eilen porasin, ettei niistä kuitenkaan tule koskaanikinä mitään.




Hups.


Agilityradalle olin kerännyt jo paremmat fiilikset ja patistin koirankin keskittymään hommiinsa. Repimisleikit ennen tositoimia ja pieni innostava "lähdetäänkö töihin?" omaa vuoroa odotellessa saivat Kidan oikeasti keskittymään meidän kahdenkeskiseen maailmaamme. Rata olikin huomattavasti parempi. Yhä hidas (koska minua jännittää) ja vähän kömpelö. Mutta kontaktit olivat superhienot, kepit olivat superhienot! Kyllä täytyy myöntää, että pienesti harmitti kun viimeisellä putkella, toiseksi viimeisellä esteellä Kida meni putkeen ja minä vielä varmistin sen, tein tosi rauhassa, ja putken puolivälissä se kääntyi ympäri ja sai virheet palatessaan samasta päästä takaisin. Eiiiiii. Kunnialla kuitenkin loppuun, ja tulokseksi 5vp. Aika alitettiin onneksi, vaikka meno oli kuin sarvikuonolla juoksuhiekassa.




Muistisääntö nro 1 - nainen, nyt vähän poweria, vauhtia ja sähäkkyyttä tähän harrastukseen!!!


Vielä voisin fiilistellä kaksikon hyvää käytöstä. Kidan nyt voi huoletta jättää kevythäkkiinsä yksinään, siellähän se odottelee. Koiramäärä ei ahdistanut, ja irti tuo kulki, kun kävimme Kidan veljen Eskon ja hänen omistajansa Lauran kanssa pikku kävelyllä. Ei tarvitse kyllä huolehtia, että neiti aiheuttaisi kaaosta! Kisapaikalla muuan pantakauppias kovasti jutteli Kidalle, ja ensin tuo väksytti tyhmänä takaisin, kunnes älysi lopettaa turhan vahtimisen ja meni innoissaan tutustumaan naisen käsissä olevaan termospulloon. Kida on kyllä luonteeltaan juuri niin sosiaalinen kuin haluankin. Se varoittaa kotiin punkeavista vieraista, kuitenkin tajuaa ihmisen olevan ok, hiljenee ja on rauhassa. Se antaa rapsuttaa, hiplata ja kosketella, muttei kuitenkaan änkeä syliin tai raahaa leluja kuten superhalaileva noutajani...
Tarakin jätettiin ensimmäistä kertaa yksin kevythäkkiin, ja se oli kiltisti. Ensin hieman kiljui perään, sitten hiljeni ja loppuajan vaan makasi ja torkkui ihan rauhassa. Hirmu hyvä fiilis, kun kumpikin koira osaa olla hiljaa ja ei tarvitse pelätä, että kohta se juoksee puolirikkonainen häkki perässä raahautuen pitkin kisapaikkaa... Tara tosin pääsi tekemään taramaisen "kisapaikan huumoripläjäys"-esityksen, sillä minä pinkaisin heti mittauksen jälkeen tutustumaan rataan ja ratahenkilö piteli Taraa yleisössä. Noutaja oli kuitenkin ovelana pujahtanut pannastaan ja sinne se juoksi minua radalle katsomaan "joko tehdään hommia!" ilme naamallaan.

Huomenna on kysymyspostauksen vuoro! Pysykää kanavalla. Ja kiitos kaikista kysymyksistä, vielä saa laittaa jos jotain keksii!

1 kommentti:

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.