tiistai 24. tammikuuta 2012

Tunnari!


Biisi tämän mahtavan tanssifiiliksen kunniaksi. : ) Pitää pistää hyvä olo ylös, kun sitä tuntee! Muistakaa se.




Kuten videosta huomaa, tunnari on opittu! Kida osaa käyttää nenäänsä, vaikka se on eri huoneessa/sohvan takana odottamassa, kun laitan tunnarin satunnaisiin paikkoihin. Se yritti maistella, kun turhautui nuuskutteluun, mutta muisti heti mikä on homman nimi, ja uudella yrityksellä asia ei tullut enää kysymykseensä. Taidamme siis oikeasti olla valmiina voittajaan maaliskuussa!

Viime viikonlopun vietimme rattoisasti maalla äidin luona. Mikäs siellä oli ollessa (=lusmuillessa). Automatka farmarilla on edelleen ihanaa luksusta, kun kaikki koirat saa laitettua takakonttiin. Äidillä kävimme joka päivä ihanilla maalaislenkeillä, ja mukanamme kirmasi pikkuinen Rosa, tottakai! Lauantain neitilauma tosin vietti keskenään äitini vahtivan silmän alla, kun minä ja armaani karkasille Helsingin vilinään tapaamaan kauan kadoksissa ollutta siskoani (ja nauttiaksemme herkullisesta tex mex-ateriasta).

Sunnuntaina nappasin Rosan mukaani ja hetken kotonaolon jälkeen lähdimme lauman kanssa Asikkalaan seuramme epiksiin. Rosa meni ensimmäistä kertaa kaksi rataa - möllitohinat päätin kokeilla ilman välipalkkoja, jos koira näyttäisi kestävän sen. Mikäli motivaatio laskisi, ottaisin lihapullat esiin. Eipä tarvinnut ottaa! Kuntohan sillä joutui koville, loppuradasta jo väsytti, mutta kaikki esteet pikkuneiti teki aivan mahtavalla asenteella. 10vp tuli mustalta mutkaputkelta (ei ensiyrittämällä uskaltanutkaan mennä sisään) ja hypyltä, jossa syy oli selvästi ohjausvirheeni. Unohdin, ettei pikku palleroni osaa hakea esteille yhtä kokeneesti kuin Kida ja Tara. Heltisi tällä kuitenkin punainen ruusuke ja luokan ainoa tulos - olihan luokassa peräti kaksi koiraa. ; )

Kida ja Tara menivät mölliradan hienosti, mutta kyllähän se olikin varsin simppeli. Kummallakin palkkasin kontaktit, joilla kumpikin ryökäle yritti ensin varastaa. 

Ykkösradalla Rosa oli jo väsynyt, mutta siellä palkkasinkin sen parin esteen välein. Kepittelyt meni hienosti apua antamalla. Keinun ohitimme, koska sitä ei ole treenattu läheskään tarpeeksi, enkä ota mitään riskejä. Herkkä pikkukoira kuitenkin kyseessä.
Tara pissi koko radan hösöttäen, koska en ollut ohjauksessa mukana lainkaan. Hetkellinen mielialani notkahdus rokotti heti menoamme. Valssasinkin niin typerässä kohtaa, että hyvä etten kompastunut koiraan mennessäni sen reitille putkella.... Kidan kanssa tsemppasin, ja saimmekin tosi hyvän radan. Ainoat virheet tulivat kepeillä, kun paimen päätti unohtaa oikean sisääntulon. Onneksi oikea sävel löytyi, ja kokonaisuudessaan meno oli hyvää.

Sunnuntaina onkin tiedossa toinen AVO-kokeemme. Peukut pystyyn, ettei mikään mene ihan hassusti. : ) Se harmittaisi, koska kaikki osataan etu-ja takaperin!

1 kommentti:

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.