sunnuntai 5. helmikuuta 2012

-30

Pahoittelen vajavaista ja rumaa ulkoasua, uusinta käynnissä, mutta minulla ei ole aikaa hoitaa sitä yhdellä kertaa kuntoon... :-D



Kylmiä säitä on pidellyt. Tykkään pakkasesta, mutta tämä in jo vähän liikaa. Lähinnä sen takia, että treenaus ulkona on melkoisen ikävää puuhaa. Sroemt paleltuvat kuolioon, koirat nostelevat varpaitaan ja takapuolikin menee syväjäähän nopeasti, vaikka päälle on pungettu monenmonta vaatekerrosta. Koirien aktivoinnista on pitänyt huolehtia lähinnä sisätiloissa. Erilaiset temput, merkin opettelu ja herkulliset luut ovat pitäneet koirat tyytyväisinä, vaikka lenkitkin ovat olleet tavallista lyhyempiä. Jäällä olemme käyneet useasti virkistäytymässä (ja kuvaamassa!) ja ennenkaikkea Kida nauttii niistä reissuista ylitse muiden.

Muutenkin tuo pikkupaimen on ihan omaa luokkaansa pakkasensiedossa. Tara menee nyt yhdistelmällä lämpömantteli + tossut, sillä se osoitti paleluaan varsin selkeästi jäällä käydessämme. Kida menee nakuna. Se menee lenkit vapaana, säätelee kulkemistaan, ja nostelee varpaitaan vain vähän kun liike pysähtyy. Muuten se pinkoo, kierii, nauttii ja loikkii entiseen malliin. Eli koiraa en juurikaan voi syyttää siitä, miksi on treenattu laiskemmin. Ongelma olen minä itse motivaatio-ongelmieni kanssa.

Eilen kävimme ottamassa pienen tokotreenin parkkipaikalla. Projekti "koiran pää sekaisin" alkoi tästä. Kidalla oli toimintaa kokoajan, eikä se todellakaan osannut arvata, mitä milloinkin oli luvassa. Seuruutuksessa paljon pysähtymisiä, käännöksiä, temponvaihteluita, liikkeestä maahanmenoja ja seisomisia... Koira oli aika kiva, jotenkin minua ärsyttää mahdollinen keskittymiskyvyttömyys seuruussa, mutta Johannan mukaan kontakti ja meno näyttää ihan hävyttömän hyvältä. Ehkä siis kuvittelen. Toki alustakaan ei ollut paras mahdollinen vaan varsin liukas, ja vauhtinoudon treenaus jäi vähäiselle. Merkki on aika hyvin hallussa lyhyemmällä välillä, tunnari  onnistui kolme kertaa neljästä! Ulkona Kidan on vaikea keskittyä asiaan, ja se turhautuessaan nappaa kapulan  oman mielensä mukaan kummempia ajattelematta.

Eilen ostin kummallekin koiralle lämpömanttelit. Kidalla ne tulevat käyttöön lähinnä treenien yhteydessä, mutta Tara ilmaisi tarvitsevansa lämmikettä ohuen karvapeitteensä kaveriksi. Se tutisi kuin haavanlehti taannoisella kuvausretkellämme. Nyt on ollut noutajan hyvä kulkea somissa tossuissaan ja mustassa, komeassa manttelissaan. Ärsytti, kun kaupassa oli ihan koirieni väriset manttelit (punamusta & oranssiruskea), mutta oranssiruskeaa ei ollut oikeaa kokoa! Niinpä päätin, että Taran mustan voi koristella kaikenlaisella kivassa oranssisella...

Täällä juoksee kaksi koiraa: Jetta ja Tara. Kidahan tulee heti perässä... ja kisakalenterin suunnittelu on jännittävää puuhaa. Nyt varmuudella on peräti yhdet kisat, mutta katsoo mihin tuota neitiä ilmoittelisi (monikossa, kunhan neiti medi lopettaisi verentiputtelunsa!). Nyt keskitymme elämään tylsästi. Hurraa sille!

Loppuun ilostuttamaan muutama talvikuva.






5 kommenttia:

  1. Toi sohvakuva on ihan täydellinen, t. tyyppi joka tykkää ihmiskoirakuvista, missä ei pelkästään treenata :')

    VastaaPoista
  2. Harmi kun tuollaisia löhökotikuvia tulee otettua paljon harvemmin! Minäkin pitäisin kovasti sellaisista arkisista kuvista.

    VastaaPoista
  3. Aika hyvin mahdutte samalle sohvalle! :D
    Nuo talvikuvat on hyväntuulisia! Etenkin tuo kahden koiran tandemhyppy on hieno! :)

    VastaaPoista
  4. Sopu sijaa antaa, eikö se sanonta niin mene!
    Jetta ja Tara lumenheittotilaisuuksissa lyövät kaksi tyhjänä kumisevaa päätään yhteen, ja me saamme nauraa lopputuloksille. :)

    VastaaPoista
  5. Aivan uskomattoman ihania kuvia! Uusin posti oli paras. Pisti hymyn huulille tuo uimareissun pukukuppi juttu :)

    VastaaPoista

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.