sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Tokouutisia



Hyvät uutiset: Tara yllätti epiksissä!
Alokasluokkaa akkain kanssa nakkiluokassa lauantaina 21.4. Oli hauskan rentoa tehdä ja se näkyi menossa! Palkkasin aina välillä (tuomarin mukaan juuri hyvissä ja sopivissa kohdissa!) ja Taran fiilis pysyi huikean hauskana koko meiningin. Muut tehtävät se suoritti mitä mainioimmin, mutta paikkamakuussa tylsistyneenä kapusi istumaan kesken kaiken. Pläääh sanoi vaan noustessaan ja kuunteli loppuajan tiellä mekkaloivien ambulanssien ääniä.

Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 5
Seuraaminen kytkettynä 9½
Seuraaminen taluttimetta 9
Liikkeestä maahan 9
Luoksetulo 9½
Liikkeestä seisominen 10
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 10

Tulos 176,5p, ALO1, sij. 3!


Tuomarilta kehoitus menemään virallisiin, joka nauratti. Minun agikoira, jonka ei koskaan tokokentille pitänyt mennä! Noh, katsotaan innostutaanko. :)





Huonot uutiset: Depytointi voittajaluokassa.......
Olin varautunut henkisesti mahdolliseen nollatulokseen, ja onneksi varauduinkin. Koiraa tästä ei käy syyttäminen, se osaa liikkeet kyllä. Mutta nyt emäntä, eli allekirjoittanut, eli siis minä olin se, joka kusi koko homman ensiliikkeistä lähtien. Jännitys aiheiutti minulle huiman paineistumisen koko tilanteeseen, joka taas aiheutti koiralle paineistumisen minuun. Tuli selväksi, että tarpeeksi sekaisin a) en osaa laskea, b) annan tyystin vääriä käskyjä, c) en anna käskyjä ollenkaan. Kida yritti mieluummin paeta koko kehästä mukavampien ihmisten luokse, enkä edes jaksanut kiusata sitä loppujen lopuksi, kun näin kaiken olevan minun ja sekoiluni syytä. En nyt edes muista niitä paria pistettä jotka saatiin, kun lappu ei ole tässä, mutta paikkiksesta tuli ainakin 8 (nytkähti kun poistuin luota ja oli vinossa) sekä hyppynoudosta 9 (paineistuttuaan laukkasi kapulalle, mutta palautti ravilla), ruudustakin vissiin jotain jne jne jne.

Tuomarille ja liikkeenohjaajalle kiitokset asiallisesta käytöksestä ja kärsivällisyydestä minun sekoillessani ja nolatessani itseäni sekunti sekunnilta. Kun sain vihdoin lappusen ja kisakirjan kouraan, nostin nyrkkini pystyyn ja kajautin, että ensi kerralla räjäytämme potin kotiin. Herra Laisi totesi, että juuri tuollainen on se oikea asenne! Jos Kidan juoksut eivät yllätä, menemme keskiviikkona treenaamaan minun kisahermojani epiksien pyörteisiin.

Jetta onneksi Johannan kanssa koppasi sen, mitä oltiin hakemassa eli ykköstuloksen KP:n kera! Onnea!

Eipä jäänyt tulos kaihertamaan (sain kuitenkin tuomarilta niin hyvää palautetta ja koska tiesin, että tämä epäonnistuminen johtui vain ja ainoastaan minun mielentilastani), kun illalla vielä menimme maailman parhaan perheen kanssa nuotioiltaa viettämään. Muutama kuvasaaste reissusta!








Paimenlikka 2v 7kk

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Viikon varrelta 2

Siis, meillähän on ohjurit.
Voi hyvää päivää, juhlat ja kaikkea! Siitäkös minä ilon repäisin irti.

Kavahtakaa tämän taiteellisen multihuipentuman edessä


Lauantaina vapaavuorolle pientä agirataa säätämään siis. Alku ja loppu suoraan möllikisojen kisaradalta, 3-4 ohjaus treeneistä (se oli se valuminen, jonka minä kokoajan tein ihan huonosti) ja kepit jonkinlaisena pääteemana. Iskin ohjurit kiinni ja päätin, että tänään tehdään itsenäisiä kepittelyjä. Ja mehän sitten tehtiinkin.

Kida oli ihan tulta ja tappuraa päästessään radalle, vaihteeksi. Eipä ole varpaan naksuminen tahtia hidastanut. Aloitti radan aivan älyttömän hienosti, paransin ohjaustani ja kerroin koiralle paremmin mihin ollaan menossa, eivätkä rimat lainkaan lennelleet kuten möllien aikana. Muistin myös ohjata hyvin nelosputkeen, mistä olin oikein tyytyväinen.
Ne kepit olivatkin sitten aihe ylpeilyyn. Ohjurit tuo muisti, kun viimeksi testasimme. Haki hyvin kepit ja kepitteli aivan mahtavasti, vaikka itse hilluin eri paikoissa: edellä, takana, kaukana sivulla. Tuijotti eteen ja keskittyi työhön. Rata kaikinpuolin oli älyttömän hyvää, vaikka eipä tuossa kummempia vaikeuksia olekaan.

Taran oli pakko ensin leiskauttaa ja loikata ohjureiden päälle, mutta eipä se tilannetta kylmäksi jättänyt. Älyttyään homman jujun ja muistettuaan palkan, joka odotti keppien päässä, alkoi se mennä kuin vanha tekijä. Tara, joka on erittäin vaativa minun läsnäoloni suhteen, malttoi kerrankin keskittyä itse kepittelemiseen välittämättä läsnäolostani. Huikean hyvä juttu! Rata muutenkin oli tosi kivaa, irtosi ja riemua riitti, oma ohjaamiseni oli siistiä ja siksipä myös rata. Miksei se ole yhtä nättiä ja näppärää kisatilanteessakin?

Sunnuntaina tokoiltiin taas urakalla. Kidalla kaikki voittajan liikkeet miinus tunnarit, kun unohdin koko asian. Miten se meneekin niin, että kun asia A sujuu, asian B on ihan muodon vuoksi pissittävä, ja kun B saadaan kuntoon, alkaa C kusta kintuille. Nyt neiti on päättänyt testata, onko hänen ihan pakko maata, jos hän ei halua. Huomasinhan minä tämän jo epiksissä (katso pari päivitystä taaksepäin), mutta nyt Kida testasi paikkaansa jo suorastaan röyhkeästi nousemalla istumaan kesken paikkamakuun. Siis Kida, joka kakarasta asti ei ole hievahtanutkaan ko. liikkeen aikana! Saatoin suuttua hieman.

Harmittaapa muuten, ei herunut paikkaa tokon SM-kisoihin, kun emme saaneet joukkuetta kasaan. Saa nähdä tuleeko lähdettyä reissuun katsomaan tapahtumaa ja kannustamaan tuttuja, saatanpa lähteäkin, sillä tutustuminen ja sosiaalistuminen ei ole koskaan pahitteeksi! Vaikka varmasti hinku itse radalle olisi kova. Harmittaa vähän myös se, että jännään jääkö meiltä agilityleiri väliin.. Kida ei vieläkään ole aloittanut juoksujaan, vaikka merkit kovasti viittaavat siihen, että lähellä ollaan. Kuilun reunalla seisovat myös sunnuntaiset tokokisat. Kesän aussieleiri kiinnostaisi myös aivan mahdottoman paljon, mutta kun tietoa kesälomista ei ole, taitaa sekin jäädä unelmaksi... surku. :( En ole koskaan ollut mikään suuri leiri-ihminen, mutta tutustuminen ihmisiin ja erilaisten oppien ja tapojen opettelu kiinnostaa todella paljon.

Takaisin arkeen ja iloisempiin asioihin nurkasta nyyhkyttämästä. Tiistaina Enni piti agilitytreenit. Rata oli mukavan suoraviivainen ja vauhdikas.

Tätä radanpiirron kauneutta

Kummallakin 2-3 ohjauskuvio oli sikamaisen hyvä (heitin koiran suht. paikaltaan vas. kädellä hypylle selkä hypylle päin, napa kohti putkea, ja oikealla kädellä ohjasin putkeen) ja käännöksestä tuli tiukka. Takaakierrolle olisin voinut antaa Taralle enemmän mahdollisuutta irrota, kun Kidan kanssa taas sain mennä lähemmäs - en siksi, etteikö koira hakisi, vaan sain suoremman tien juosta puomin toiseen päähän, kun koira irtoaa puomille kyllä oikein hyvin. Välistäveto aiheutti pieniä ongelmia taas minulle (se vaan on niiiin vaikeaa!), mutta kyllä se siitä luonnistui lopulta näppärästi. 8-9 välillä kokeilin persjätön kummankin kanssa, vaikka Kidan kohdalla olin varma, etten ehdi. Ei se ihan luonnolliselta tuntunut, mutta pienellä kikkailulla saatiin oikein onnistunut ohjaus.
Tara kuumui vähän kepeillä, mutta ohjureiden jälkeen teki jo nyt huomattavasti tehokkaammin, vaikka pidin itse turpani ummessa. Se on vaan parempi, en äänellä kuumenna neitiä entisestään. Kida oli kuin toinen koira kepeillä: ei hakenut kontaktia vaan jatkoi täysillä loppuun asti!

Tokoilin myös kummankin kanssa. Tara tekee hypyn tosi kivasti ja näyttää tykkäävän esteestä, kunhan muistan pitää ne namit taskussa tai keskittyminen herpaantuu.. ;D Liikkeestä maahanmeno on myös tosi täpäkkä ja näyttävä. Liikkeestä seis onnistuu myös (tein tämän ilman apuja keskiviikkona ja hyvin teki!). Luoksetulossa perusasento on vielä hakusessa, mutta pienellä avulla on hyvä. Seuraamisen kontakti on tosi hyvä, mutta paikkaa ei ole keksinyt ja meno on väljää, vaikkakin täpäkkää. Paikkamakuuta odottakaamme innolla, se voi ihan yhtä hyvin onnistua tai sitten ei...

Kida teki tunnarin. Kapulat olivat nyhjänneet laatikossaan viimetreeneistä saakka, eikä neiti ihan kyennyt suorittamaan "vanhan hajuisilla kapuloilla". No, pari kertaa toi ihan kertaheitolla oikean, pari kertaa taas hämääntyi ja haistelun jälkeen toi väärän.
Jäävät on hienot, erottaa kaikki jo näppärästi toisistaan. Seuruussa oli hieman malttamaton, naksuttelin kontaktin säilymistä muistin virkistykseksi. Iso metsku ei vaan ota ollakseen kiva, joten lainasimme Sulon pienempää tunnaria. Sillä nouto sujui jo paremmin, vaikka yhä tuo pudottaa kapulan, jos on mielestään ottanut sen huonosti suuhun...
Luoksaria otin keskiviikkona, kerran tein kun oli hieno. Kaket ovat ihan älyttömän hienot, kun olen ruoan yhteydessä aina toistoja tehnyt. Paitsi varmat, ne alkavat olla myös nopeat! Olen tosi iloinen tästä.

Mainitsemisen arvoista on myös torstain silmätarkki! Otin kuvankin tarkin jälkeisistä fiiliksistä, mutta koska heitän päivityksen nyt töissä luettavaksi, joutuu tämäkin kuva myöhemmin julkaistavien joukkoon. Vain Kidan kanssa voi käydä niin, että menet julkiseen tilaisuuteen, halliin täynnä koiria, ja tajuat takakonttia avatessa, että hemmetti, minulla ei ole hihnaa mukana! Koo kun meni autoon vapaana lenkin jälkeen ja olin nakannut remmin sisälle viedessäni Taran. Hyvä minä! Kengännauhasta panta kaulaan ja Jetan lyhyenlyhyt "turvavyöhihna" käyttöön. Mikäpäs siinä.
Kida oli tosi hienosti, koirapataljoonalle piti vähän haukahdella, mutta lääkäri sai vaihteeksi työskennellä maailman yhteistyökykyisimmän ja kilteimmän koiraneidin kanssa. Kidan silmät todettiin terveiksi lukuunottamatta lievää distichiasista. Tämä on erittäin ihana, positiivinen uutinen!


keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Synttärisankari!




Sä oot mun ystävä,
oma rakas ystävä.
Ihme jolle saa kertoa,
ilonsa ja surunsa.
Sä oot mun ystävä,
se kaikkein paras.
Sä oot mun ystävä,
se kaikkein rakas.
Sä oot mun ystävä,
oma ihana ystävä.
Ei toista samanlaista olekaan,
mutten sitä toivoiskaan.
Sä kelpaat sellaisena kun oot,
toista mieltä olevat vaietkoot.
On ihanaa että jaksat kuunnella,
mun iloja ja suruja.
Sä oot mun ystävä,
tosi hyvä ystävä.
Mä toivon olevani sun ystävä,
myöskin se paras kaikista.


Hyvää 6v. syntymäpäivää Tara, kullanarvoinen pieni noutajani! ♥
Toivottavasti porskutat yhtä nuorena, terveenä ja energisenä vielä useita vuosia rinnallamme, ja sen jälkeen vielä useat vuodet rauhallisena, kunnianarvoisena vanhuksena!




sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Arvonnan tulokset!

Pikainen päivitys arvonnan tuloksien ilmoittamiseksi! Pidempää päivitystä raapustelen myöhemmäksi, luvassa on esimerkiksi agilityssa uuden yllättävän esteen kehumista maasta taivaisiin...


Arvonta suoritettiin täysin puolueettomasti arvontakoneella ja virallisena arvontatuomarina toimi Johanna, joka painoi arpomiskoneen nappia. Älkää tukehtuko nauruun siellä, tämä oli varsinaisen seriouss business.

Koirankarvainen onnetar suosi Laura Oinasta! Onnea!
Kiitos kaikille osallistumisesta ja kommenteista! Jatketaan kohti kesää häntä (tai töpö!) pystyssä!

perjantai 13. huhtikuuta 2012

"Parempi ja kopeloitava"

Ehkä laitan tämän tekstin nyt näkyviin, kun olen olen jo viikon ajan lisännyt juttua sitä mukaan, kun kerrottavaa on ollut.... :-D Varsinainen hamsteri olen! En myöskään ole unohtanut lupaustani kuva-ja videopäivityksestä, muokkaukset etenevät vaan tuskallisen hitaasti.

Mätsäreistä mitään ymmärtämätön siskoni kuvaili mätsärimenestystämme seuraavanlaisesti: "Rosa oli hyvä, Tara parempi, Jetta paras ja Kida kopeloitava." Nauratti minua, ihan tottahan tuo on!
Lähdimme siis pääsiäisenä koko laumalla VAU:n mätsäririentoihin. Riennot ne kyllä olikin, halli oli täynnä porukkaa ja minä juoksin kieli vyön alla, joten säätämiseltä ei voinut välttyä! Rosa oli varsin iloinen ja suloisen pörröinen äidin trimmattua sen edustuskuntoon. Iloinen hännänhuiskaaja ravasi kivasti (vaikkakin edelleen pikavaihteella hihna kireällä, mutta pysyypähän ravilla!) eikä paljon ujostellut pöydälläkään. Hieno esitys liidätti palleroisen sijalle SIN4. Paremminkin olisi sinisten finaalissa voinut pärjätä, mutta pikkulikka selvästi väsyi pönöttämiseen ja tarjosi mieluummin istumista.

Lennossa vaihdoin Kidan kanssa isojen kehään, jossa en jaksanut keskittyä yhtään. Kunhan K sai halli-ha hilpaustreeniä. Hyvin se antoikin tuomarin katsoa, vaikka varmuudeksi pidinkin nakin kokoajan naamalla. Hampaita tuomari ei tarkistanut, höh. Ravasihan se menemään, ei siinä mitään, mutta komea Aidan-flatti oli huimasti enemmän punaisen nauhan arvoinen. Sinisten kehä olikin sitten säätämistä, olin yhtäaikaa Rosan kanssa kehässä joten Johanna aloitti Kidan esittämisen normaalilla hihnavarustuksella (koska paimenen näyttelyhihna katosi mystisesti) ja minä lennosta loikkasin kesken kaiken kehänauhan yli jatkamaan onnetosta räpellystä. SIN5 sijalle neiti porskutti.

Tara esiintyi ihan huippuhienosti! Johanna sanojen mukaan se näytti todella "tyylikkäältä". Se sai kiitosta tuomarilta kunnostaan ja rakenteestaan, kyseltiinpä odottavasti, käytänkö tätä näyttelyissä. Kun vastasin, etten ole näyttelyihminen, sain taas rumia katseita... pitäisikö tuo noutaja oikeasti ilmoitella johonkin. :D
Tapsa valittiinkin finaalijoukkoon tuomarin mietittyä kahden kehässä olleen tollerin välillä. Joukossa oli myös Jetta, ja tuomari pyysi minua ja Johannaa juoksuttamaan koirat yhtäaikaa. Jetta pääsi jatkoon kauniiden liikkeiden ansiosta ja me Taran kanssa jätimme homman muille. Tara ylsi siis sijalle PUN5. Jetalle onnittelut palkintosijoille pääsystä!
Kehän ulkopuolella oli urostollerin omistaja kehunut Taraa "kauneimmaksi tolleriksi, mitä hän on tavannut" ja varsin pöllämystyneenä toljottelin herkkuja kerjäävää otustani. Pentuna tuossa ei ollut mitään hyvää, se oli villi ja ruma, ja nyt se on niin älykäs, mukava, terve, hyväpäinen, mahtava ja kaunis! Nainen parhaassa iässä selvästikin.

Tiistain agilitytreenit olivat oikein mukavat. En nyt suurempia yksityiskohtia jaksa muistaa, mutta kai minä olin ihan hyvällä fiiliksellä, niin eiköhän se kerro tarpeeksi. :-D Lähinnä treenasin itse omia ohjauskiemuroitani ja asetin itseäni haasteiden eteen ottamalla riskejä ja treenaamalla vaikeampia kuvioita. Ne toimivat pääasiassa mallikkaasti eikä vauhdikkaassa agsa-asenteessanikaan ollut vikaa! Kumpikin koiura teki töitä hyvällä mielellä ja halulla, Kidan kanssa loppuun otin kepityksiä muös kujien kanssa Vihdoin! Neiti tekee kepityksen alut oikein hyvin, lopussa keskittyminen katoaa ja alkaa hakea kontaktia, joten iskin kujat keppien loppuun.

Keskiviikkona aloittelimme taas kevään crossauskauden Kidan kanssa. Uudet, hienot vetovaljaat hain postista vain todetakseni, että ne ovat liian pienet: koko sopi nyt neidille juuri ja juuri, mutta mites kun neiti karvapehko kasvattaa runsaspörröisen turkkinsa takaisin? Vaihtoon kokoa suurempaan, ei siinä muu auta. Vetohalut olivat neidillä ihan valtavat ja jalat maitohapoilla juoksin mukana lyhyen hiekkatielenkin. Oma sydämeni vaatii lisätreeniä talven jäljiltä, vaikka jalat kyllä menisivät.
Pyörä ajokuntoon, niin pääsee kunnolla kaahaamaan!

Ja vielä eilisestä agiepiksistä... onneksi en kirjoittanut tätä postausta eilen, olisi tullut pitkä litania rumia sanoja ja Kidan mollaamista. Käytiin siis seuran epiksissä vähän treenailemassa. Möllirata Taran kanssa oli tosi jees, nollarata ja ihanneaikakin alitettiin yli 10 sekunnilla. Meno oli hurja! Tämä rata jäikin ainoaksi mainioksi, sillä loput päätimme ottaa enemmän rumasti ja säälittävästi. Kurjan kulkemisen aloitti Kida, jonka ajatukset olivat jossain ihan muualla kuin radan sisäpuolella. Se karkasi kontaktilta, josta minun pasmani menivät niin sekaisin, etten a) tajunnut edes palata ottamaan kontaktia uudestaan ja b) heittelin koiraa ihan mille esteille sattuu. Pieni pysähtyminen, rauhoittuminen ja jatkoimme radan kunnialla loppuun. Neiti myös mieluummin kuikuili yleisöä kohti kuin esteisiin ja pihallakin se aiheutti minulle harmaita hiuksia käyttäytymällä kuin kiljuva, panikoiva villisika. Se sai hetken nököttää paikkamakuussa auton takana, mutta siitäkin sain käydä kiljumassa, kun paimen otti omaksi oikeudekseen nousta istumaan kesken kaiken. Murrrrrr! Onneksi sain lopulta armoa ja onnistuneita suorituksia, jotten saanut päähäni tehdä punaisia aussierukkasia julkisella paikalla.

Kisarata oli sitten vieläkin rumempaa menoa. Rimat lentelivät ja kontaktilta hypättiin holtittomasti alas heti alkumetreillä. Tällä kertaa rauhallisempana palautin kontaktille, jonka jouduimme uusimaan useasti ennenkuin neiti palasi älykkäiden kerhoon. Kepit sentään menivät hienosti, joten jotain positiivistakin! Hypelläkin taisi ihan väärille esteille jossain vaiheessa, sentään lopun sylkkärikuvio saatiin onnistuneesti kasaan ja ei ihan häpeän lakki kourassa tarvinnut laahustaa ulos näyttämöltä. Ulkona otimme myös tokoa minun julistaessa, että on sentään yksi laji missä me ollaan hyviä. Erotti hienosti istu, maahan ja pysähdykset liikkeestä. Tara toimi hitusen paremmin, vaikka sekin päätti plöräyttää koko suorituksen unohtamalla kontaktin olemassaolon. Myös kepeiltä se otti virhettä minun huonon ohjauksen vuoksi. No, ei siinä mitään, Tapsa kuitenkin ylitti itsensä tokoilemalla tosi pätevästi ulkopuolella kovassa häiriössä. Maahanmeno on tosi jees, pysähtymiseen tarvitsee pienen avun ja hyppy on tosi bueno! Nina oli oikeassa kun sanoi, että: "kun sä treenaat, et voi tehdä sitä vaan vähän sinne päin vaan haet täydellisyyttä." Puhuimme siis siitä, että Taran piti olla vain "sinnepäin tokoilija", ja nyt se kuitenkin on lähdössä möllikisoihin. Ja ystävieni mukaan myös virallisiin, vaikka itse en tähän ole vieläkään suostunut...

Tänään luvassa tokotreenailuja Ninan&Hekan kanssa, Kidan juoksujen alkamisen toivomista ja viikonloppuna niiden kuvien sekä videoiden editoimista. Kidalle on myös varattu silmätarkki 19. päivälle. Pirauttelinpa äsken myös eläinlääkäriin: Kidan varvas naksuu! Kenelläkään kokemuksia moisesta? Ilmeisesti oikean takajalan varvas naksahtaa, kun neiti nostaa painonsa ylös jalalta. Likka ei arista jalkaa, liikkuu normaalisti, treenaa ja tekee normaalisti eikä jalka kuumota tj. Nivel ääntelee samoin kuin ihmisellä paikat naksuu joskus, mutta vain joka askeleella. Eläinlääkärikin vaan totesi, että seurataan nyt tilannetta vielä, jos ei naksuminen lopu niin kuvataan onko siellä mitään. Ihmetys!

Arvonta käynnissä vielä pari päivää!

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Aussiepitoista



Kidan kanssa tullut tehtyä yhtä ja toista. Tara-raasu. Onneksi se pääsee ihan yhtä pitkille ja monipuolisille lenkeille kuin paimenetkin, ja onneksi hän on onnellinen, kun saa tarpeeksi olla kainalossa, rapsutettava, paijattavana ja kunhan hänen kanssa leikitään. Helppo otus pitää onnellisena, vaikka treeniä olisi vähemmän. Kida sen sijaan ei ole niin yksinkertainen ja neiti tälläkin hetkellä tuntuu olevan tylsistynyt, vaikka se on treenannut ja käynyt huisin pitkillä lenkeillä. Ei riitä ei, kun olen vähän laiskotellut tokosta.

Maanantaina oli luvassa erikoisempaa toimintaa. Ajelimme Kidan kanssa tapaamaan pientä ja huippusöpöä Nekku-aussieta, jolla ikää ei ollut vielä nimeksikään. Kida ei juurikaan pentujen kanssa ole ollut tekemisissä näin vanhemmalla iällä, viimekertaisin kokemus taisi olla Joensuussa marsuja muistuttavien shelttivauvojen kanssa vuosi sitten. Se esittikin kaikki "parhaimmat puolensa" olemalla äänekäs, nyrpeä, tiukkapipoinen ja epäsosiaalinen. Pieni poikaparka toipui kuitenkin haukkuvan mölytoosan aiheuttamasta traumasta pikaisesti, kun aloin viskellä Kidalle lelua ja neiti pääsi tekemään jotain, eikä vaan tylsistymään paikallaan patsastellen. Leikkikaveria kun pienestä karvakerästä ei vielä saa tekemälläkään. Hyvin Kida antoi lopulta Nekunkin leikkiä nännikumillaan ja loppua kohden pilke silmäkulmassa kertoi, että leikkiminenkin olisi innostanut. Kyllä Kida kerran yritti leikkiin innostaa, mutta Nekku taisi nähdä leikkisän aussien sijaan rakettimaisen, pahaa ääntä pitävän päällekarkaavan hirviön..



Tiistai taas kulutettiin klassisesti agilityssa. Neidit olivat tapansa mukaan oikein innoissaan. Rata oli aika kiva, terävä ja lyhyt, ja päätin juosta täysiiiiiiii. Kova vauhti + kurjassa ja pehmeässä kunnossa ollut pohja oli varsin kohtalokas yhdistelmä, nurin meinasin lentää joka ikinen kerta 10-putkella, kun spurttasin estettä kohti. Voimat myös loppuivat nopeasti. Kidan motivaatio oli kohdallaan - ei ehkä yhtä raivoisa kuin kisoissa, mutta se oli vauhdikas, toimiva ja mukava. Kontaktit muisti hyvin, pimeään päähän putkelle irtosi hienosti, ei minun tarvinnut kuin esteeltä putkea hokea ja sinne haki itsenäisesti. Miten sana hieno-tuntuu toistuvan kovasti tässä päivityksessä...
Kepeillä pohdimme erilaisia palkkausvälineitä Ninan kanssa. Ne itsessään menivät varsin mainiosti, olen kovin positiivinen kepittimien suhteen.

Tarakin oli kuin täyteen puhallettu ja sittemmin rei´itetty ilmapallo. Vauhti autosta maneesiin oli ainakin sen mukaista. Radalla oli hyvä, eikä ajatus harhaillut hajujen perään. Sekin haki todella hyvin putken päähän, irtoaa nykyisin todella paljon paremmin, kun annan edes mahdollisuuden. Kepeille meno oli jotenkin hankalaa, mutta kun olin tarkka oman kehoni kanssa, tuli oikein mainiot kepitykset! Tapsa on niin taitava ja touhukas agilentäjä. Miinuksena jotenkin hitaat kontaktit, varmisteli niitä liiaksikin.

Torstaina Kida käväisi Katrin vastaanotolla hieronnan merkeissä. Se oli paljon paremmassa kunnossa kuin ensivierailulla - lämpöhoidosta ja venyttelystä on ollut apua! Katri luonnehti heti Kidan liikkeen parantuneen: takapotkua on tullut lisää. Lihakset myös lämpenivät nopeammin ja olivat heti mukavammat työstää. Itseasiassa paimenneiti oli muutoinkin todella rento ja kiva, mitä nyt yritti hiipiä ruoka-apajille, kun hieronta on niiiin tylsäääää... Kyllä siinä vähän suukoteltiin niin minua kuin hierojaa ja kellittiin lopulta rentona selällään rapsutuksien saattelemana.

Muuta mainitsemisen arvoista lienee lauantain tokoilut. Heti aamutuimaan menimme kentälle tekemään pientä päänvaivaa koiruuksille. Kida teki tosi hienot luoksarit, istumiset ja maahanmenot. Liikkeestä seis sen sijaan.. istumista on hinkattu nyt niin paljon, että likka olisi mielellään tarjonnut vain sitä. Kyllähän punainen lopulta muisti, että aijoo, onhan näissä jäävissä jaloillaan pönötyskin.. Tara taas kiljui kuin heikkopäinen vuoroaan odotellessa ja kiljuipa tuo tehdessäänkin niin peijoonasti, että pariin otteeseen piti vain rutistaa koiraa, kun oikeasti teki mieli kuristaa.. Kyllä minä nyt olen varma siitä, että herkkäluontoinen koira sopii minulle itselleni kovapäistä paremmin, vaikka ajattelin asian olevan päinvastoin. Oma henkinen hyvinvointini ei vaan kestä sitä, jos joudun kokoajan olemaan tosi kovis ja kova luu, korottamaan ääntäni, pitämään puhutteluja.. raah. Kida on helppo, jos se pissii silmään tai säätää, riittää kun katsoo sitä silmiin, toteaa  raskaasti "käytähän nyt aivojasi" ja ottaa uudestaan. Tara saa parhaimmillaan minut itseni hyvin levottomaksi, säätäväksi ja rauhattomaksi, josta on vaikea palautua sadasosasekunnissa takaisin positiiviseksi ja palkitsevaksi. Kyllä sieltä lopulta tuli kivat alokkaan luoksetulot, liikkeestä maahanmenot ja perusasennot.

Illalla meillä oli juhlat ja koirapoppoo käyttäytyi hienosti. Kida joutui kerran jäähylle, kun se ahdistui minuun tipahtaessaan kirjaimellisesti sylistäni ja olisi sitten purkanut tämän ärsytyksen Jettaan. Hölmö tyttö. Eipä muutoin mitään, koirat saivat kovasti rakkautta osakseen (ja herkkuja, muistuttaa Tara, joka julmasti käytti hyväkseen surullisten bambisilmiensä sulattavaa katsetta) ja Kidakin makoili milloin kenen jaloissa, eikä jaksanut vartioidakaan paitsi ensimmäisen vieraan astuessa talouteen. "Halpa asuntovakuutus" totesimme, kunnes päässämme aloimme laskeskella, mitä nuo syövät karvavartijat oikeasti kustantavatkaan...

Hyvää pääsiäistä!


maanantai 2. huhtikuuta 2012

Viikon varrelta



Päivittäminen on ollut laiskanpulskeaa. Kun työpäivät tulee vietettyä tietokoneen näyttöpään edessä, sillä istuminen (ja blogin tai muun järkevän/vähemmänjärkevän) kotopuolessa. Myöskin kuvien muokkaaminen, saatika videoiden väkertäminen, on ollut hitaanpuoleista, eikä järin kiinnostavaa saastetta ole tullut aikaiseksi. Siksi taas kuvaton tylsä päivitys, mutta ei huolta: voitonpuolella ollaan ja ehkäpä pääsiäisen kunniaksi saisin aikaiseksi tehdä videokuvaläjäyksen!

Viikko on kuitenkin kulunut varsin paljolti agilityn merkeissä. Tiistaiset treenit olivat paitsi valaisevat, myös nöyrtävät. Eri ohjaajan pitämä treenaus muistutti, että joskus olisi hyvä käydä vieraiden silmien alla. Ihmisten tyylit ja tavat ovat kuitenkin niin erilaisia, että jokainen osaa opettaa aina jotain uutta ja hyödyllistä. Minun tapauksessani se uusi ja hyödyllinen on sähäkkyys ja irtoaminen. Liikettä vastaan kääntymiset alkoivat lopulta jopa sujua, ja varsinkin Kida näytti kaikille, että kykenee kääntymään ympäri paikallaan ihan just koska tahansa. Taran kanssa uskalsin jopa antaa sille tilaa ja tilaisuuden, vaikka noutaja näyttikin keskittyvän enemmän pohjamateriaalin nuuskimiseen. Vinkkejä, näkökantoja ja jutunjuonta saatiin aikaiseksi monesta asiasta, ja ehkä minä muistan tästä lähin iskeä vähän "vaseliinia kainaloihin".

Agilitypuoli jatkui lauantaina kisoissa Hyvinkäällä. Luvassa olikin pitkä päivä, kun Sandran kanssa valittiin radat ihan ilman mitään loogisuutta ja saimmekin sitten seikkailun osaksemme.
Pakko myöntää, että jännitys pilasi ihan täysillä Taran radan. Sieltä napsahti ruma HYL, vaikka eipä ko. radalta medeiltä tainnutkaan tulla kuin yksi tulos... pitkät välimatkat saivat ihmiset herpaantumaan, ja ainakin minä olin "niin kiinnostava", että koira lenteli vähän sellaisille esteille kuin itse halusi.
Kidan kanssa jo skarppasin ja kieltämättä jälkeenpäin vähän harmittaa. Kaksi tosi mälsää vitosta! Mutta ihme kumma, en jaksanut olla edes harmistunut. Toki sekin vaikutti, että Kida sijoittui agiradalla toiseksi ja hyppärillä neljänneksi, mutta ennenkaikkea se koiran asenne sai minut kiemurtelemaan sisäisesti innostuksesta, vaikka ulkopuolisille yritin näyttää tosi päättäväiseltä ja motkottaa "ei-hyvästä käytöksestä". Kida komensi. Se tärisi. Se oli innoissaan, tulta ja tappuraa. Se lepäsi maassa ihan rauhassa, mutta heti kun liikuttiin se oli menossa. Se halusi töihin, halusi agilityä, se halusi loistaa! Lämpätessä se suhahti kepit kuin suurinkin mestari, haukkui minulle jos mokasin ja tuntui karjuvan: "Nainen, me ollaan voittamassa, voisiko sunkin asenne olla sen mukainen!" Virhepisteet tulivatkin kepeiltä (agiradalla neiti tuli niin kovaa, että kakkosväli meni ohitse, ja hyppärillä minun ohjausvirhe kostautui niin, että Kida haki kepit väärältä puolelta), mutta aika näytti hyvää, sillä hyppärillä alitettiin ihanneaika yli 8 sekunnilla! Kuinka pieneksi se aika käy, jahka minä opin hyödyntämään koirani nopeuden, ketteryyden ja tämän uuden, mieltäni valavan asenteen...

Tokoakaan ei ole ihan unohdettu. Toki joka päivä teemme jotain pientä (tällä hetkellä lähinnä kaukoja), mutta sunnuntaina otimme isot treenit tapamme mukaan löytyllä. Oma asenteeni oli hieman musta, mutta onneksi edes koirien seurassa pystyin skarppaamaan itseäni. Kidan kanssa treenasimme voittajan juttuja, jotka alkaa olla aika hyvässä hanskassa. Kakeihin varmuutta, enkä jaksa sen enempää huolehtia ja stressata. Tara teki alokkaan liikkeitä ja oli.. no, omaa tasoaan. Mutta niin pirun innokas. Paikkamakuu oli ahdistavaa ja kamalaa, eikä siinä tilanteessa voinut millään muistaa mitä odottaminen tarkoittaa, vaikka agiradan aloituksessa noutaja voisi tapittaa vaikka kokonaisen päivän. Häiriötä aiheutti myös paikkamakuun "liikkuvuus", kun milloin joku lopetti ja milloin hihkaisi, joten uskon tuon olevan ihan rauhassa, kunhan olen itse topakka ja ympäristö säilyy rauhallisena.

Kisapaikalla Hyvinkäällä tein myös treeniä BH-koetta varten. Jätin Kidan lojumaan käytävän toiselle puolelle ja lampsin itse katsomaan muiden lämmittelyä. Ihmiset eivät meinanneet uskoa paimenen pysyvän paikallaan, mutta tietenkin se pysyi. Kerran kävin motkottamassa kun Kida haukkui uuden agilityasenteensa kunniaksi, mutta lopulta se lojui rauhassa aloillaan eikä edes siirtynyt, vaikka belgialaisen ahteri tuli naamalle koiran väistäessä hihnassa päälle yrittänyttä toista koiraa... sain käydä huutamassa Kidan pois alta. Mutta kun käsky oli käynyt ja Kidahan kunnioittaa sitä, nih!

Arvonta on käynnissä vielä pari viikkoa, linkki löytyy oikealta!