sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Aussiepitoista



Kidan kanssa tullut tehtyä yhtä ja toista. Tara-raasu. Onneksi se pääsee ihan yhtä pitkille ja monipuolisille lenkeille kuin paimenetkin, ja onneksi hän on onnellinen, kun saa tarpeeksi olla kainalossa, rapsutettava, paijattavana ja kunhan hänen kanssa leikitään. Helppo otus pitää onnellisena, vaikka treeniä olisi vähemmän. Kida sen sijaan ei ole niin yksinkertainen ja neiti tälläkin hetkellä tuntuu olevan tylsistynyt, vaikka se on treenannut ja käynyt huisin pitkillä lenkeillä. Ei riitä ei, kun olen vähän laiskotellut tokosta.

Maanantaina oli luvassa erikoisempaa toimintaa. Ajelimme Kidan kanssa tapaamaan pientä ja huippusöpöä Nekku-aussieta, jolla ikää ei ollut vielä nimeksikään. Kida ei juurikaan pentujen kanssa ole ollut tekemisissä näin vanhemmalla iällä, viimekertaisin kokemus taisi olla Joensuussa marsuja muistuttavien shelttivauvojen kanssa vuosi sitten. Se esittikin kaikki "parhaimmat puolensa" olemalla äänekäs, nyrpeä, tiukkapipoinen ja epäsosiaalinen. Pieni poikaparka toipui kuitenkin haukkuvan mölytoosan aiheuttamasta traumasta pikaisesti, kun aloin viskellä Kidalle lelua ja neiti pääsi tekemään jotain, eikä vaan tylsistymään paikallaan patsastellen. Leikkikaveria kun pienestä karvakerästä ei vielä saa tekemälläkään. Hyvin Kida antoi lopulta Nekunkin leikkiä nännikumillaan ja loppua kohden pilke silmäkulmassa kertoi, että leikkiminenkin olisi innostanut. Kyllä Kida kerran yritti leikkiin innostaa, mutta Nekku taisi nähdä leikkisän aussien sijaan rakettimaisen, pahaa ääntä pitävän päällekarkaavan hirviön..



Tiistai taas kulutettiin klassisesti agilityssa. Neidit olivat tapansa mukaan oikein innoissaan. Rata oli aika kiva, terävä ja lyhyt, ja päätin juosta täysiiiiiiii. Kova vauhti + kurjassa ja pehmeässä kunnossa ollut pohja oli varsin kohtalokas yhdistelmä, nurin meinasin lentää joka ikinen kerta 10-putkella, kun spurttasin estettä kohti. Voimat myös loppuivat nopeasti. Kidan motivaatio oli kohdallaan - ei ehkä yhtä raivoisa kuin kisoissa, mutta se oli vauhdikas, toimiva ja mukava. Kontaktit muisti hyvin, pimeään päähän putkelle irtosi hienosti, ei minun tarvinnut kuin esteeltä putkea hokea ja sinne haki itsenäisesti. Miten sana hieno-tuntuu toistuvan kovasti tässä päivityksessä...
Kepeillä pohdimme erilaisia palkkausvälineitä Ninan kanssa. Ne itsessään menivät varsin mainiosti, olen kovin positiivinen kepittimien suhteen.

Tarakin oli kuin täyteen puhallettu ja sittemmin rei´itetty ilmapallo. Vauhti autosta maneesiin oli ainakin sen mukaista. Radalla oli hyvä, eikä ajatus harhaillut hajujen perään. Sekin haki todella hyvin putken päähän, irtoaa nykyisin todella paljon paremmin, kun annan edes mahdollisuuden. Kepeille meno oli jotenkin hankalaa, mutta kun olin tarkka oman kehoni kanssa, tuli oikein mainiot kepitykset! Tapsa on niin taitava ja touhukas agilentäjä. Miinuksena jotenkin hitaat kontaktit, varmisteli niitä liiaksikin.

Torstaina Kida käväisi Katrin vastaanotolla hieronnan merkeissä. Se oli paljon paremmassa kunnossa kuin ensivierailulla - lämpöhoidosta ja venyttelystä on ollut apua! Katri luonnehti heti Kidan liikkeen parantuneen: takapotkua on tullut lisää. Lihakset myös lämpenivät nopeammin ja olivat heti mukavammat työstää. Itseasiassa paimenneiti oli muutoinkin todella rento ja kiva, mitä nyt yritti hiipiä ruoka-apajille, kun hieronta on niiiin tylsäääää... Kyllä siinä vähän suukoteltiin niin minua kuin hierojaa ja kellittiin lopulta rentona selällään rapsutuksien saattelemana.

Muuta mainitsemisen arvoista lienee lauantain tokoilut. Heti aamutuimaan menimme kentälle tekemään pientä päänvaivaa koiruuksille. Kida teki tosi hienot luoksarit, istumiset ja maahanmenot. Liikkeestä seis sen sijaan.. istumista on hinkattu nyt niin paljon, että likka olisi mielellään tarjonnut vain sitä. Kyllähän punainen lopulta muisti, että aijoo, onhan näissä jäävissä jaloillaan pönötyskin.. Tara taas kiljui kuin heikkopäinen vuoroaan odotellessa ja kiljuipa tuo tehdessäänkin niin peijoonasti, että pariin otteeseen piti vain rutistaa koiraa, kun oikeasti teki mieli kuristaa.. Kyllä minä nyt olen varma siitä, että herkkäluontoinen koira sopii minulle itselleni kovapäistä paremmin, vaikka ajattelin asian olevan päinvastoin. Oma henkinen hyvinvointini ei vaan kestä sitä, jos joudun kokoajan olemaan tosi kovis ja kova luu, korottamaan ääntäni, pitämään puhutteluja.. raah. Kida on helppo, jos se pissii silmään tai säätää, riittää kun katsoo sitä silmiin, toteaa  raskaasti "käytähän nyt aivojasi" ja ottaa uudestaan. Tara saa parhaimmillaan minut itseni hyvin levottomaksi, säätäväksi ja rauhattomaksi, josta on vaikea palautua sadasosasekunnissa takaisin positiiviseksi ja palkitsevaksi. Kyllä sieltä lopulta tuli kivat alokkaan luoksetulot, liikkeestä maahanmenot ja perusasennot.

Illalla meillä oli juhlat ja koirapoppoo käyttäytyi hienosti. Kida joutui kerran jäähylle, kun se ahdistui minuun tipahtaessaan kirjaimellisesti sylistäni ja olisi sitten purkanut tämän ärsytyksen Jettaan. Hölmö tyttö. Eipä muutoin mitään, koirat saivat kovasti rakkautta osakseen (ja herkkuja, muistuttaa Tara, joka julmasti käytti hyväkseen surullisten bambisilmiensä sulattavaa katsetta) ja Kidakin makoili milloin kenen jaloissa, eikä jaksanut vartioidakaan paitsi ensimmäisen vieraan astuessa talouteen. "Halpa asuntovakuutus" totesimme, kunnes päässämme aloimme laskeskella, mitä nuo syövät karvavartijat oikeasti kustantavatkaan...

Hyvää pääsiäistä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.