perjantai 13. huhtikuuta 2012

"Parempi ja kopeloitava"

Ehkä laitan tämän tekstin nyt näkyviin, kun olen olen jo viikon ajan lisännyt juttua sitä mukaan, kun kerrottavaa on ollut.... :-D Varsinainen hamsteri olen! En myöskään ole unohtanut lupaustani kuva-ja videopäivityksestä, muokkaukset etenevät vaan tuskallisen hitaasti.

Mätsäreistä mitään ymmärtämätön siskoni kuvaili mätsärimenestystämme seuraavanlaisesti: "Rosa oli hyvä, Tara parempi, Jetta paras ja Kida kopeloitava." Nauratti minua, ihan tottahan tuo on!
Lähdimme siis pääsiäisenä koko laumalla VAU:n mätsäririentoihin. Riennot ne kyllä olikin, halli oli täynnä porukkaa ja minä juoksin kieli vyön alla, joten säätämiseltä ei voinut välttyä! Rosa oli varsin iloinen ja suloisen pörröinen äidin trimmattua sen edustuskuntoon. Iloinen hännänhuiskaaja ravasi kivasti (vaikkakin edelleen pikavaihteella hihna kireällä, mutta pysyypähän ravilla!) eikä paljon ujostellut pöydälläkään. Hieno esitys liidätti palleroisen sijalle SIN4. Paremminkin olisi sinisten finaalissa voinut pärjätä, mutta pikkulikka selvästi väsyi pönöttämiseen ja tarjosi mieluummin istumista.

Lennossa vaihdoin Kidan kanssa isojen kehään, jossa en jaksanut keskittyä yhtään. Kunhan K sai halli-ha hilpaustreeniä. Hyvin se antoikin tuomarin katsoa, vaikka varmuudeksi pidinkin nakin kokoajan naamalla. Hampaita tuomari ei tarkistanut, höh. Ravasihan se menemään, ei siinä mitään, mutta komea Aidan-flatti oli huimasti enemmän punaisen nauhan arvoinen. Sinisten kehä olikin sitten säätämistä, olin yhtäaikaa Rosan kanssa kehässä joten Johanna aloitti Kidan esittämisen normaalilla hihnavarustuksella (koska paimenen näyttelyhihna katosi mystisesti) ja minä lennosta loikkasin kesken kaiken kehänauhan yli jatkamaan onnetosta räpellystä. SIN5 sijalle neiti porskutti.

Tara esiintyi ihan huippuhienosti! Johanna sanojen mukaan se näytti todella "tyylikkäältä". Se sai kiitosta tuomarilta kunnostaan ja rakenteestaan, kyseltiinpä odottavasti, käytänkö tätä näyttelyissä. Kun vastasin, etten ole näyttelyihminen, sain taas rumia katseita... pitäisikö tuo noutaja oikeasti ilmoitella johonkin. :D
Tapsa valittiinkin finaalijoukkoon tuomarin mietittyä kahden kehässä olleen tollerin välillä. Joukossa oli myös Jetta, ja tuomari pyysi minua ja Johannaa juoksuttamaan koirat yhtäaikaa. Jetta pääsi jatkoon kauniiden liikkeiden ansiosta ja me Taran kanssa jätimme homman muille. Tara ylsi siis sijalle PUN5. Jetalle onnittelut palkintosijoille pääsystä!
Kehän ulkopuolella oli urostollerin omistaja kehunut Taraa "kauneimmaksi tolleriksi, mitä hän on tavannut" ja varsin pöllämystyneenä toljottelin herkkuja kerjäävää otustani. Pentuna tuossa ei ollut mitään hyvää, se oli villi ja ruma, ja nyt se on niin älykäs, mukava, terve, hyväpäinen, mahtava ja kaunis! Nainen parhaassa iässä selvästikin.

Tiistain agilitytreenit olivat oikein mukavat. En nyt suurempia yksityiskohtia jaksa muistaa, mutta kai minä olin ihan hyvällä fiiliksellä, niin eiköhän se kerro tarpeeksi. :-D Lähinnä treenasin itse omia ohjauskiemuroitani ja asetin itseäni haasteiden eteen ottamalla riskejä ja treenaamalla vaikeampia kuvioita. Ne toimivat pääasiassa mallikkaasti eikä vauhdikkaassa agsa-asenteessanikaan ollut vikaa! Kumpikin koiura teki töitä hyvällä mielellä ja halulla, Kidan kanssa loppuun otin kepityksiä muös kujien kanssa Vihdoin! Neiti tekee kepityksen alut oikein hyvin, lopussa keskittyminen katoaa ja alkaa hakea kontaktia, joten iskin kujat keppien loppuun.

Keskiviikkona aloittelimme taas kevään crossauskauden Kidan kanssa. Uudet, hienot vetovaljaat hain postista vain todetakseni, että ne ovat liian pienet: koko sopi nyt neidille juuri ja juuri, mutta mites kun neiti karvapehko kasvattaa runsaspörröisen turkkinsa takaisin? Vaihtoon kokoa suurempaan, ei siinä muu auta. Vetohalut olivat neidillä ihan valtavat ja jalat maitohapoilla juoksin mukana lyhyen hiekkatielenkin. Oma sydämeni vaatii lisätreeniä talven jäljiltä, vaikka jalat kyllä menisivät.
Pyörä ajokuntoon, niin pääsee kunnolla kaahaamaan!

Ja vielä eilisestä agiepiksistä... onneksi en kirjoittanut tätä postausta eilen, olisi tullut pitkä litania rumia sanoja ja Kidan mollaamista. Käytiin siis seuran epiksissä vähän treenailemassa. Möllirata Taran kanssa oli tosi jees, nollarata ja ihanneaikakin alitettiin yli 10 sekunnilla. Meno oli hurja! Tämä rata jäikin ainoaksi mainioksi, sillä loput päätimme ottaa enemmän rumasti ja säälittävästi. Kurjan kulkemisen aloitti Kida, jonka ajatukset olivat jossain ihan muualla kuin radan sisäpuolella. Se karkasi kontaktilta, josta minun pasmani menivät niin sekaisin, etten a) tajunnut edes palata ottamaan kontaktia uudestaan ja b) heittelin koiraa ihan mille esteille sattuu. Pieni pysähtyminen, rauhoittuminen ja jatkoimme radan kunnialla loppuun. Neiti myös mieluummin kuikuili yleisöä kohti kuin esteisiin ja pihallakin se aiheutti minulle harmaita hiuksia käyttäytymällä kuin kiljuva, panikoiva villisika. Se sai hetken nököttää paikkamakuussa auton takana, mutta siitäkin sain käydä kiljumassa, kun paimen otti omaksi oikeudekseen nousta istumaan kesken kaiken. Murrrrrr! Onneksi sain lopulta armoa ja onnistuneita suorituksia, jotten saanut päähäni tehdä punaisia aussierukkasia julkisella paikalla.

Kisarata oli sitten vieläkin rumempaa menoa. Rimat lentelivät ja kontaktilta hypättiin holtittomasti alas heti alkumetreillä. Tällä kertaa rauhallisempana palautin kontaktille, jonka jouduimme uusimaan useasti ennenkuin neiti palasi älykkäiden kerhoon. Kepit sentään menivät hienosti, joten jotain positiivistakin! Hypelläkin taisi ihan väärille esteille jossain vaiheessa, sentään lopun sylkkärikuvio saatiin onnistuneesti kasaan ja ei ihan häpeän lakki kourassa tarvinnut laahustaa ulos näyttämöltä. Ulkona otimme myös tokoa minun julistaessa, että on sentään yksi laji missä me ollaan hyviä. Erotti hienosti istu, maahan ja pysähdykset liikkeestä. Tara toimi hitusen paremmin, vaikka sekin päätti plöräyttää koko suorituksen unohtamalla kontaktin olemassaolon. Myös kepeiltä se otti virhettä minun huonon ohjauksen vuoksi. No, ei siinä mitään, Tapsa kuitenkin ylitti itsensä tokoilemalla tosi pätevästi ulkopuolella kovassa häiriössä. Maahanmeno on tosi jees, pysähtymiseen tarvitsee pienen avun ja hyppy on tosi bueno! Nina oli oikeassa kun sanoi, että: "kun sä treenaat, et voi tehdä sitä vaan vähän sinne päin vaan haet täydellisyyttä." Puhuimme siis siitä, että Taran piti olla vain "sinnepäin tokoilija", ja nyt se kuitenkin on lähdössä möllikisoihin. Ja ystävieni mukaan myös virallisiin, vaikka itse en tähän ole vieläkään suostunut...

Tänään luvassa tokotreenailuja Ninan&Hekan kanssa, Kidan juoksujen alkamisen toivomista ja viikonloppuna niiden kuvien sekä videoiden editoimista. Kidalle on myös varattu silmätarkki 19. päivälle. Pirauttelinpa äsken myös eläinlääkäriin: Kidan varvas naksuu! Kenelläkään kokemuksia moisesta? Ilmeisesti oikean takajalan varvas naksahtaa, kun neiti nostaa painonsa ylös jalalta. Likka ei arista jalkaa, liikkuu normaalisti, treenaa ja tekee normaalisti eikä jalka kuumota tj. Nivel ääntelee samoin kuin ihmisellä paikat naksuu joskus, mutta vain joka askeleella. Eläinlääkärikin vaan totesi, että seurataan nyt tilannetta vielä, jos ei naksuminen lopu niin kuvataan onko siellä mitään. Ihmetys!

Arvonta käynnissä vielä pari päivää!

2 kommenttia:

  1. Ei mulla oo koirien nivelen/varpaan naksumisesta kokemusta, mutta omassa kropassa jokainen nivel raksuu ja poksuuu ja paukkuu ja naksuu :D
    Yliliikkuvalta niveleltähän se kuulostaa, mistä ei oo mitään haittaa varmasti ainakaan varpaassa ;) Mullakin näissä on vaan ongelmana jos rasittaa älyttömästi, lihaskunto on a ja o mutta mitempä treenaat koiran varvasta? :__D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varvasjumppaa!! :D Taivuta varvas eteen, taakse, eteen, taakse...!
      Okei joo. Kiitos viestistä!

      Poista

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.