maanantai 2. huhtikuuta 2012

Viikon varrelta



Päivittäminen on ollut laiskanpulskeaa. Kun työpäivät tulee vietettyä tietokoneen näyttöpään edessä, sillä istuminen (ja blogin tai muun järkevän/vähemmänjärkevän) kotopuolessa. Myöskin kuvien muokkaaminen, saatika videoiden väkertäminen, on ollut hitaanpuoleista, eikä järin kiinnostavaa saastetta ole tullut aikaiseksi. Siksi taas kuvaton tylsä päivitys, mutta ei huolta: voitonpuolella ollaan ja ehkäpä pääsiäisen kunniaksi saisin aikaiseksi tehdä videokuvaläjäyksen!

Viikko on kuitenkin kulunut varsin paljolti agilityn merkeissä. Tiistaiset treenit olivat paitsi valaisevat, myös nöyrtävät. Eri ohjaajan pitämä treenaus muistutti, että joskus olisi hyvä käydä vieraiden silmien alla. Ihmisten tyylit ja tavat ovat kuitenkin niin erilaisia, että jokainen osaa opettaa aina jotain uutta ja hyödyllistä. Minun tapauksessani se uusi ja hyödyllinen on sähäkkyys ja irtoaminen. Liikettä vastaan kääntymiset alkoivat lopulta jopa sujua, ja varsinkin Kida näytti kaikille, että kykenee kääntymään ympäri paikallaan ihan just koska tahansa. Taran kanssa uskalsin jopa antaa sille tilaa ja tilaisuuden, vaikka noutaja näyttikin keskittyvän enemmän pohjamateriaalin nuuskimiseen. Vinkkejä, näkökantoja ja jutunjuonta saatiin aikaiseksi monesta asiasta, ja ehkä minä muistan tästä lähin iskeä vähän "vaseliinia kainaloihin".

Agilitypuoli jatkui lauantaina kisoissa Hyvinkäällä. Luvassa olikin pitkä päivä, kun Sandran kanssa valittiin radat ihan ilman mitään loogisuutta ja saimmekin sitten seikkailun osaksemme.
Pakko myöntää, että jännitys pilasi ihan täysillä Taran radan. Sieltä napsahti ruma HYL, vaikka eipä ko. radalta medeiltä tainnutkaan tulla kuin yksi tulos... pitkät välimatkat saivat ihmiset herpaantumaan, ja ainakin minä olin "niin kiinnostava", että koira lenteli vähän sellaisille esteille kuin itse halusi.
Kidan kanssa jo skarppasin ja kieltämättä jälkeenpäin vähän harmittaa. Kaksi tosi mälsää vitosta! Mutta ihme kumma, en jaksanut olla edes harmistunut. Toki sekin vaikutti, että Kida sijoittui agiradalla toiseksi ja hyppärillä neljänneksi, mutta ennenkaikkea se koiran asenne sai minut kiemurtelemaan sisäisesti innostuksesta, vaikka ulkopuolisille yritin näyttää tosi päättäväiseltä ja motkottaa "ei-hyvästä käytöksestä". Kida komensi. Se tärisi. Se oli innoissaan, tulta ja tappuraa. Se lepäsi maassa ihan rauhassa, mutta heti kun liikuttiin se oli menossa. Se halusi töihin, halusi agilityä, se halusi loistaa! Lämpätessä se suhahti kepit kuin suurinkin mestari, haukkui minulle jos mokasin ja tuntui karjuvan: "Nainen, me ollaan voittamassa, voisiko sunkin asenne olla sen mukainen!" Virhepisteet tulivatkin kepeiltä (agiradalla neiti tuli niin kovaa, että kakkosväli meni ohitse, ja hyppärillä minun ohjausvirhe kostautui niin, että Kida haki kepit väärältä puolelta), mutta aika näytti hyvää, sillä hyppärillä alitettiin ihanneaika yli 8 sekunnilla! Kuinka pieneksi se aika käy, jahka minä opin hyödyntämään koirani nopeuden, ketteryyden ja tämän uuden, mieltäni valavan asenteen...

Tokoakaan ei ole ihan unohdettu. Toki joka päivä teemme jotain pientä (tällä hetkellä lähinnä kaukoja), mutta sunnuntaina otimme isot treenit tapamme mukaan löytyllä. Oma asenteeni oli hieman musta, mutta onneksi edes koirien seurassa pystyin skarppaamaan itseäni. Kidan kanssa treenasimme voittajan juttuja, jotka alkaa olla aika hyvässä hanskassa. Kakeihin varmuutta, enkä jaksa sen enempää huolehtia ja stressata. Tara teki alokkaan liikkeitä ja oli.. no, omaa tasoaan. Mutta niin pirun innokas. Paikkamakuu oli ahdistavaa ja kamalaa, eikä siinä tilanteessa voinut millään muistaa mitä odottaminen tarkoittaa, vaikka agiradan aloituksessa noutaja voisi tapittaa vaikka kokonaisen päivän. Häiriötä aiheutti myös paikkamakuun "liikkuvuus", kun milloin joku lopetti ja milloin hihkaisi, joten uskon tuon olevan ihan rauhassa, kunhan olen itse topakka ja ympäristö säilyy rauhallisena.

Kisapaikalla Hyvinkäällä tein myös treeniä BH-koetta varten. Jätin Kidan lojumaan käytävän toiselle puolelle ja lampsin itse katsomaan muiden lämmittelyä. Ihmiset eivät meinanneet uskoa paimenen pysyvän paikallaan, mutta tietenkin se pysyi. Kerran kävin motkottamassa kun Kida haukkui uuden agilityasenteensa kunniaksi, mutta lopulta se lojui rauhassa aloillaan eikä edes siirtynyt, vaikka belgialaisen ahteri tuli naamalle koiran väistäessä hihnassa päälle yrittänyttä toista koiraa... sain käydä huutamassa Kidan pois alta. Mutta kun käsky oli käynyt ja Kidahan kunnioittaa sitä, nih!

Arvonta on käynnissä vielä pari viikkoa, linkki löytyy oikealta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.