torstai 21. kesäkuuta 2012

Kesä 2012

 Kivaa kun kylässä käy kuvaajia - blogi saa väriä, vaikken jaksa itse muokkailla omia kuvauksiani. ; )

Kesä 2012 näyttää hyvinkin kiireelliseltä. Työt hankaloittavat harrastusta arkipäivisin, jos ei lasketa ruhtinaallista kahden viikon lomaani, joka antaa pienen hengähdyksen kiireeseen. Maailmanmatkailuakin on luvassa, sekä varmasti kaikenlaista mukavaa puuhaa. Tulkaahan miittailemaan, jos olette nurkilla tai kaipailette!

Juhannuksen viettelemme maalla hyvillä mielin, pyöräillen ja verijäljellä. Sen jälkeen alkaakin rauhallisesti eteneminen loppukesän kisoihin. Privatreeneissä pääsemme kunnolla edistymään VOI-ja EVL-liikkeiden kanssa osaavan ohjaajan johdolla. Agilitytreenit jäävät kesätauolle heinäkuussa, mutta suunnitelmissa on omalla porukalla käydä tekemässä hommia Taran ja Rosan kanssa. Semilomalainen Kida pääsee tekemään pieniä juttuja varpaan kunnosta riippuen, jotta se olisi kisakunnossa vähintään syyskuun koti-ja pmkisoissa. Tokokoe olisi näillä näkymin luvassa aikaisintaan 4.8. Kisakalenteria täytyy suunnitella kyllä ihan ajan kanssa tuonne omaan osioonsa.
Heinäkuussa luvassa on myös vierailevia tähtiä mudin, shetlanninlammaskoirien, pommien ja dalmatialaisenkin muodossa, joten tylsäksi ei meidän elämämme varmasti tule! Puhumattakaan siitä, että luvassa on painuminen Karjalan kunnaille viettämään toivottavasti erittäin maistuvaa koiralomaa erittäin mainiossa seurassa.

Olen ollut todella laiska luonnetestipaikan suhteen ja minun alkaisi olla pakko haistelemaan niitä asioita. Elokuussakin kuitenkin hommia on riittämiin: emäntää juoksutetaan jälleen tokokurssijutuissa ja opiskelua olisi ainakin kasvattajakurssin verran. Syksyn karttuessa on myös ohjaajakoulutusta, sekä virallisia agi-ja tokokarkeloita.

Tiistaiset agsat oli hirmu kivat. Rata oli näppärä, tätä voisi tehdä joskus uudestaankin itsenäisesti vähän sovellettuna. Koitan muistaa laittaa ratapiirroksen joskus esille. Tara pääsi tekemään koko rataa, Kida teki vain irtoamisia putkeen, kepeille ja kontaktit. No okei, myös yhden saksalaiskuvion medihypyillä parilla esteellä. Viimeisestä jäi aivan törkeän hyvä fiilis: Taran kanssa meinasin olla alkuun liian hidas, mutta kun tein vielä tämän K:n kanssa, tuli kunnon flow fiilis. Pelkäsin jo leväyttäneeni kuvion tykkänään heti alkuunsa, mutta lopputulos olikin älyttömän suoraviivainen ja hyvä. Minun ei tarvinnut merkitä este kuin pienesti, jatkaa liikerata suoraan loppuun ja Kida haki itse hypyn oikealta puolelta. Törkeän näppärä, hokeakseni törkeää.

Painotin pääasiassa keppeihin ja laitoin niihin ohjurit. Kumpikin likka teki keppejä tosi hyvällä vauhdilla, piittaamatta irtoamisestani kauaskin. Kesän päätin olevan kepittelytreenin aikaa, josko syksyllä ainakin punapaimen handlaisi itsenäiset, hienot kepitykset. Tarakin malttoi keskittyä ja piti kuononsa ummessa! Noutaja sen sijaan yritti livistää kontakteissa, mutta alustalla niistä sai hyvät ja terävät. Noutajan työskentely oli tavanomaisen menevää, motivoitunutta ja hyvää. Myös Kida oli innoissaan ja teki tosi hyvällä meiningillä. Jäi ylipäänsä pitkästä aikaa hehkutettavan hyvä olo agilitytreeneistä.

Keskiviikko olikin astetta railakkaampi päivä. Aloitimme sen töiden jälkeen tyhjentämällä tilin eläinlääkärin vastaanotolle. Tara on osoittanut mystisiä merkkejä, kun se on aloittanut mielettömän juomisen, jonka takia myös pissaa tulee tuhottomia määriä. Kaksi kertaa noutaja on pissannut lattialle (mikä Taran tapauksessa on sama, kuin kissa alkaisi haukkumaan) ja ehdin miettiä diapeteksesta lähtien kaikenlaisia loppuelämän sairauksia. Pissatesti ei osoittanut minkäänlaisia tulehduksen merkkejä, virtsa oli vain tavallista laimeampaa suuresta vesimäärästä johtuen. Verikoe paljasti niin munuais-,maksa-kuin sokeriarvotkin ihanteellisiksi. Elektrolyytit oli myös kohdallaan. Kaikinpuolin lääkärit totesivat yksi toisensa perään, että Tara on äärettömän hyvässä kunnossa ikäisekseen ja kävisi helposti nuoremmasta. Super-Muori. Ei aristanut vatsanseutua, lämpö normaali, limakalvot normaalit, hampaat ok ja sydän ok. Neiti ei ollut järin innoissaan vierailusta lekurissa, se olisi kovin mielellään kirmannut kohti ulko-ovea, varsinkin kun lääkäri pisti neulan tassuun ja antoi pisteeksi i:n päälle vielä tassuun sydänkuosisen laastarin.

Kassan kautta autoon, tänään saamme kuulla vielä virtsaviljelyn tulokset. Ajelimme siltä seisomalta Asikkalaan tokotreenaamaan. Olipahan antoisat tekemiset, katsoimme Ninan kanssa Kidan ruudun ja luoksetulon. Ruudussa mätti paitsi se, että se on niin tottunut omaan ruutuuni, että vierastaa uusia ruutuja, myös pieni osaamattomuus ruudun paikasta. Vaikka omaan ruutuun tuo syöksyy oikeaan paikkaan nätisti, vieraalla ruudulla se meni täysin lukkoon: se lähti räjähtäen kohti ruutua, puolen välin jälkeen hidasti, nenä painui maahan ja se alkoi etsiä jotain ihan omaa leluaan maasta. Teimme paikkaharjoituksia, kävin taputtelemassa kohtaa ensin lyhyellä matkalla, palkaten oikeaan paikkaan menemisestä. Loppuun pitkää matkaa odottavalla lelupalkalla. Menot ruutuun olivat nopeita ja suoria.

Luoksarissa tehtiin räjähtävä suora luoksari ja teräviä pysähdyksiä. Maahanmenot on varsinkin tosi jees, ne toimii aina, stopissa otti alkuun hiipimisaskeleen, mutta muisti käyttäytyä. Loppuun otin itsekseni vielä kaukoja, jotka olivat ihan jees. S-m-s on tullut aivan älyttömän kauniiksi ja jämäkäksi.

Tapsan kanssa tokoilin hieman seuruun paikkaa, perusasentoa, luoksetuloa ja paikkista. Hakee perusasentoa tosi kivasti itse, aiemmin on vaan mennyt vinoon tai häiriintynyt kädestäni. Lahkeesta kiinni pitäen vaadin, että neiti hakee sen paikan itse ilman johdattelua ja lamppu aivoissa syttyi. Kontakti on hyvä ja paikka hakeutuu kokoajan lähemmäksi ja tiiviimmäksi. Luoksareissa jää ja tulee käskystä hyvin, muttei osaa vielä vauhdista hakeutua oikein sivulle. Paikkiksessa nousi kesken seisomaan - mur! - mutta uusinnalla makasikin sitten tosi nätisti. Loukkaantui örinöistäni tai sitten taskussani odottanut Cesar vei voiton niskoittelusta.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Lahjattomat treenaa

  


Tai sitten lahjattomat kuten me jätämme treenaamatta ihan muista syistä, menemme radalle hällä väliä-asenteella, feilaamme ja nauramme sille kippurassa. :D Se on jo aika hyvin, kun minä kohautan surkeaakin surkeammalle tokotulokselle hartioitani ja tyrskähdän päälle. Voisi kyllä nuo epiksien onnistumiset tulla virallisiinkin, jokin muu numero VOI:n perässä kuin nolla olisi huomattavasti arvokkaampi tuolla kennelliiton koirasivulla.

No, kuitenkin! Heinolaan siis suuntasimme Ossi Harjulan tarkasteltaviksi. Minähän se päräytin ensiksi kaikenlaiset lelut taskuissa kehään, mutta tajusimpas sentään yksilösuorituksissa jättää ne pois. Hieno aloitus hienolle kokeelle, etten sanoisi! Pisteet kertokoon surullisen tosiasian.
Olkoon nämä pisteet kannustusta muillekin siitä, että aina ei mene putkeen ja mitä sitä häpeämään. ;-)

Paikkamakuu 5 - WAIT WHAT? Jätin koiran, kuulin haastavan vikinän perässäni ja sain kuulla, että Kida istuu. Mahtavaa. Se kävi kyllä makuulleen myöhemmin, mutta minua pöyiristytti tämä. Koira, joka makasi paikallaan, vaikka belgialaisen takamus tuli naamalle....
Seuraaminen 9 - No jotain hyvää sentään. Kymppi olisi tullut, ellei neiti olisi venkslannut ahteriaan liikkeen pysähtyessä.
Liikkeestä istuminen 0 - Minä tein virheen. Sanoin käskysanan aivan vääränlaisella painotuksella kuin normaalisti, jonka seurauksena Kida jäi seisomaan.
Luoksetulo 8 - Hidas. Pysähtyminen vähän löysä, makuu jees.
Ruutu 0 - Vihdoin tajusin ongelman, joka meillä on ruudussa. Tästä lisää, kun pääsen kokeilemaan, osuuko pohdintani oikeaan ja löysinkö tavan ratkaista pulma. Ihan hyvä tämä siis treenaamisen kannalta, mutta epäonnistuminen ei tehnyt hyvää pistetilille.
Hyppynouto 8 - Hidas.
Metsku 0 - "Minä menen, minä haen! Otan sen suuhuni.. eikun, hyi. Onpas paksu metsku. En kyllä ota. Äitiiiii, saanko tulla jo takaisin? Ai en? No mä yritän viel... ei, ei tää oo kiva. ÄITI! TUU AUTTAMAAN!"
Tunnari 8 - Löysi oikean, ottikin sen, mutta pudotti. Haistoi vierasta kapulaa, nappasi omansa uudestaan suuhun ja palautti minulle.
Kaukot 0 - Minä sössin vaihteeksi. Tajusin antavani hirveän ristiriitaisia apuja (miksi?). Seisomiset ja istumiset ok, mutta makuulleen menemiseen vaati parit käskyt ja samoin perusasentoon nousemiseen (!).
Kokonaisvaikutus 7
Pisteitä yht. 143, VOI0

Muutenkin kisoissa palkitsin koiraa eleilläni aivan liian vähän. En edes tiedä, miksi, olin vain kovin jäinen ja hiljainen kehässä. Pelkäsin kai palkkaavani liikaa (joka olisi aiheuttanut ääntä ja ennakointia) ja sitten minusta tulikin huomaamatta viileä, joka lannisti koiran riemua tehdä. Oppia ikä kaikki, tulipahan käytyä ja nähtyä! Ensi kisoissa uudestaan.





Terveisiä muuten Norjasta!
Loma oli oikein antoisa (paikoin myös puuduttava, autolla ajelu ei ole koskaan tuntunut niin kirosanalta kuin reissun jälkeen) ja eläinpongauksia tuli tehtyä paljon. Itse retken tarkoitus, ultimaattinen pääasia eli valaat tuli myös pongattua ja kuvattua. Fiilis oli arvatenkin sanoinkuvaamattoman hieno, maisemat olivat mahtavasti ja varmasti haluan uudestaankin mestoille.
Likat olivat olleet nätisti äidillä reissuni ajan. Kida oli kuulemma ikävöinyt kovasti, mutta Tara keskittynyt nurmikolla auringon ottamiseen ylettömän stressaamisen sijaan. Rento tyyppi. Sillä tosin nousi maalaiselämä turhankin korkealle korvien väliin ja neiti Egoa sai eilen vähän palautella maanpinnalle, että a) luokse tullaan kun huuto käy, b) mettään ei lähdetä omin nokkineen vaan siksi, kun "nyt on sellainen fiilis" ja c) Neiti Ylhäisyys ei omista ylimääräisiä oikeuksia tai korkeampaa jalustaa vain siksi, että hän pääsee syliin.

Tiistaina kävimme iltapäivällä vihdoin fysioterapeutin vastaanotolla Kidan kanssa. Oli aika selvittää mystisen varpaan mysteeri. Fyssarissa Kida käyttäytyi tapansa mukaan älyttömän hienosti. Se oli rauhallinen, loikoili maassa, antoi fyssarin väännellä ja pyörittää ja tuntui lähinnä laskevan minuutteja, että koskahan pääsisi kotiin. Antoipa tuo kerran suukonkin itseään hiplaavalle naishenkilölle.
Alkuun fyssari ei löytänyt koirasta mitään vikaa. Totesi saman kuin hieroja, että vasen puoli on tosiaan oikeaa jäykempi. Tunnusteli selän, polvet, lonkkien seudun. Kuunteli ja katseli askellusta ja seisontaa. Lopulta hän alkoi käydä oikean jalan varpaita läpi, yksi kerrallaan. Olinkin jo vihjannut epäilyksistä mahdollisimman ongelman olevan varpaassa - ja kas, pumpatessa oikean takajalan keskimmäistä varvasta, Kida nykäisi jalkaansa. Tosin vain sen kerran, kun pumppausliikettä jatkoi, ei neiti enää välittänyt. Fyssari totesi varpaan tuntuvan löysemmältä kuin muut ja lisäksi se näyttikin asettuneen vähän vinoon. Muutama tasapainoharjoitus osoitti, että Kida toden totta välttää painon laskemista varpaille. Koska Kida ei oireile kivulla mitenkään varvasta vetkuttaessa, epäili fyssari varpaan nyrjähtäneen/venähtäneen. Nuljuluun murtumakin toki on mahdollinen, joten ajattelin tilailla neidille kuvausajan varmuuden vuoksi, jotta saadaan tieto, millä tavoin lähdetään jalan käyttö korjaamaan. En toki halua jättää asiaa tähän, jotta koiran askellus jäisi virheelliseksi ja aiheuttaisi mahdollisia ongelmia sitten vanhempana. Ihanaa, kun ongelmaan löytyi vihdoinkin paikannus! Enpäs vaan kuvitellut omiani. Agilityn kesäloma alkaa neidillä vähän etuajassa!


© Tuuli Oksalahti


Fysioterapian jälkeen saimme hurmaavia vieraita. Ora-mudi saapui omistajansa kanssa ilahduttamaan arkeamme! Pieni kikkarakarvapallo sai Kidalta hieman huutia ollessaan lenkillä vähän turhankin raju, jonka jälkeen pentu kunnioitti australialaista huomattavasti enemmän. Leikkiminen on vielä haastavaa höttöpallon ollessa vielä niin kovin pikkuinen. Mutta kauniistihan neidit majoittuivat saman katon alla, eikä kukaan tainnut saada suuria traumoja kyläilystä.



 © Oona Mäki


torstai 7. kesäkuuta 2012

Motivaation ja innostuksen palauttelua

c: sisko. Kida 2v 8kk

 Kyllä tämä tästä.
Elämä jatkuu, pakkohan siihen on uskoa ja elää sen mukaan.

Nyt ollaan keskitytty tekemisen meininkiin pääsemiseen uudestaan. Mikäpä olisi mallikkaampi tapa aloittaa haaste, kuin suuntaamalla nokkansa tokocupin epävirallisiin kisoihin löytynmäen kentälle? Maanantaina siis tokoiltiin, vaikka epäilin suuresti neiti K:n vietikkyyttä hommaa kohtaan. Jossain aivopieruissa ilmoitin Tarankin. Huolimatta ragetuksesta, jota pukkasi pintaan paikan päällä, tuntui ajatus oikein mallikkaalta.

Tai tuntui niin kauan, kun ilmon jälkeen sainkin kuulla, että voittaja-luokka ja alo starttaavat vierekkäisissä kehissä yhtä aikaa mainoksen tekstistä poiketen. Taralta jäi paikkamakuu tykkänään kokematta (mikä ärsyttää erityisen paljon, juuri sitä meidän piti treenata) ja muutenkin show noutajan kohdalla oli niin mykistävää, että voin tiivistää kertomuksen yhteen kappaleeseen.
Kun voittajaluokka päätettiinkin järjestää SM-meiningillä pätkittynä, huikkasin voivani ottaa Taran liikkeiden väliin. Tara joutui kehään ilman lenkkiä, ennen motivointia, ennen rauhoittelua, ennen mitään. Nökötyksen jälkeen panta kaulaan ja kehänauhojen sisään... ei ihan sovi tuolle neidille, ei sovi minullekaan, mutta olihan se mukava pistää vitonen tarjotakseen muille iloinen show. Tara oli nimittäin raivoisa: se kiljui, se huusi, se hyppi, pomppi, melkein näykkikin. Haahuili, testasi, komensi, poukkoili. Ihmettelen sitä, kuinka hienosti sain pidettyä itseni hallinnassa (se joka sanoo, ettei ihminen voi muuttua, on unohtanut ihmisen kyvyn oppia, sekä kehittyä ja toteuttaa oppimaansa) ja olin ylpeä siitä. Aivoni eivät napsahtaneet ragetus-tasolle, vaikka tiedän, että tiukka, suora ja vähän törkeäkin palaute olisi saanut noutajan keskittymään. Vaan miksi rankaisisin toista siitä, että se on joutunut tyystin epämukavaan ja vääränlaiseen tilanteeseen.
... Unohdin hakea lopuksi pistelapun. Ei sieltä varmasti sadellut kuin nollia, otinhan palkkaamisenkin mukaan kuvioihin puolessa välissä. Tuomarin "vähän vaan tuota äänenkäyttöä"-kommentti pisti huvittamaan, mutten jaksanut laskea sille painoarvoa. Treenasin tokoiluja noutajan kanssa eilen tiistaina agitreenejä ennen ja kyllähän neiti osaa. Piti vain muistuttaa, että se kiljuminen ei sovi tuohon lajiin.

Voittajassa meno oli hilpeämpää. Peloistani poiketen Kida oli aika kiva. Ei sen meno huipputasoa ollut, treenaaminen ollut jäissä vimeiset pari viikkoa, mutta selvästi neiti nautti päästessään kunnolla hommiin. Kahteen osaan pilkottu luokka ei aiheuttanut neidille stressiä. Oli itsellänikin tosi rento ja hilpeä olo, joka tuomareiden mukaan näkyi heille asti.

Unohdin luntata pisteet tätä kirjoittaessa, mutta muistelen jotain. Seuruu oli tosi mainioita tuomarin mielestä miinus äänenkäyttöä: alkukiihkoissaan Kida vikisi ja inisi alun kieputuksissa. Parani kuitenkin töiden makuun päästyään ja nokka meni tukkoon. Luoksetulo oli kiva, paitsi että neiti valui pysähdyksessä, maahanmeno oli kuitenkin napakka. Metallikapula nousi pienen mähläyksen jälkeen ja kuljetettiin ravaten minun luokseni - edistystä tämä! Hyppynoudossa tosin vieras puukapulakin päätti olla inhottava ja sitäkin piti lähmätä. Muuten hyvä, paitsi lähmäyksen lisäksi tuo ennakoi siirtymisen perusasentoon, mur! Saman tempun teki tunnarissa. Tunnari oli muuten ihan kympin arvoinen. Liikkeestä istuminen & maahanmeno olivat kumpikin jees. Ruutu meni nollille, en tiedä pistikö Kidan ajatukset sekaisin seuruutus ruudun keskelle vai ylipäänsä pitkä jako, kun liikettä ei ole harjoiteltu, mutta se meni pipariksi. Kaukoista lähti yksi piste, kun neidin pylly siirtyi s-i, muutoin tosi kivat ja kauniit kaukot.

VOI2 tulos ihan mukavilla pisteillä (voi ruutu minkä menit tekemään!) ja Kida sijoittui luokassa toiseksi.


Loppuun karvaiset koirakaverit Tara, Kida, Chila, Sulo ja Lilli poseerasivat kameralle ja pitihän menestyjistäkin kuvat napata. Onnea ihanalle Chilalle ensimmäisestä ruusukkeesta!

Tiistaiseen tapaan eilen oli agiliitelyt. Menimme Sandran kanssa paikanpäälle etuajassa, jotta saimme treenailtua vähän tottelevaiksuuksia. Kidan kanssa BH:n seuruu (varsin hyvin jaksoi koko pitkän kaavion palkkaamatta) kokonaisuutena ja lyhyempinä pätkinä. Jäävistä en stressaakaan, luoksaria tehtiin ja se.. no, menee miten menee. Tuohan ennakoi pysähdyksiä, en ole harjoittanut lainkaan tarpeeksi suoraa eteentuloa, mutta kai se sen verran onnistuu, että läpi pääsee.
Tara sai tosiaan minulta vähän palautetta röyhkeydestä ja äänestä. Terävän ja selkeästi ymmärrettävän palautteen jälkeen muuttui meno ihan siltä seisomalta. Noutaja oli hiljaa, teki töitä ja käytti selvästi pientä pääkoppaansa. Palkkaa hyvästä työskentelyä, huomioimattomuus osaamattomuudesta/virheistä, kaapinpaikka sikailusta. Sillä johdonmukaisuudella Tara toimii.


Anteeksi taas rumaa "paint-rataa".

Meillä oli tosi kiva rata. Pientä päänvaivaa aiheutti lähinnä putkeen vienti keppien jälkeen. Tarkoitus oli tehdä leikkaus, mutta päädyinkin treenaamaan ihan vaan puolenvaihtoa keppien lopussa. Alun ensimmäisen suoran kumpikin neiti teki tosi siististi, kun maltoin pitää paikkani tarpeeksi pitkään. Kida räiskäytti yhden riman liian nopean käännöksen takia.
Takaakierrot saimme todella teräväksi ja varsinkin Tara näytti miten hienosti hän osaa kääntyä kuin silakka paikallaan ilmassa. Makaroni näytti olevansa lempinimensä mukainen. Kepeillä tosi hyvää työskentelyä, kummallakin, mutta annettakoon Kidalle rispektit, koska kepit ovat olleet aina sen akilleenjänne. Nina ulkopuolisena osasi sanoa, että keppeihin on tullut ihan uutta itsenäisyyttä. Lähetykset kepeille paimenen kanssa epäonnistuivat ensin, kun kokeilin Ninan lähetystaktiikkaa kertoa tehtävä jo heti hypyn jälkeen. Tuloksena se, että uljas paimeneni lukitsee käskysanan kuultuaan kohteen X kehon ohjeistuksen puuttuessa. Kun tein hyväksi havaitsemalla taktiikalla ottamalla koiran ensin "kiinni" (käsi kyljen mukaisesti, sormet nyrkkiin, koiran nimen/tässä käskyn napautus ennen lähetystä kepeille, jolloin itse voi lähteä kääntymään yhtä aikaa käskysanojen kanssa, itse pysyen kokoajan liikkeessä) niin likka teki hienot takaaleikkaukset oikeaan väliin haasteellisestä kulmasta huolimatta. Hyvä Kida!

Kida väsähti tosi nopeasti ja tosi näkyvästi. Hyvä ohjaaja, kyllä kannatti pitää angstilököloma! Tekihän tuo kuitenkin niin hyvin, kuin pieni väsynyt paimen vaan voi tehdä. Pidin iloa yllä niin hyvin kuin kykenin, ja olihan se aika helppoa, minulla oli hauskaa. Välistävedot x3 onnistuivat aika mainiosti, ensin valahdin liikaa taaksepäin, mutta tsempattuani sain suoran ja sujuvan ohjauksen aikaiseksi. Kontakteilla Kida vähän hidasteli, mutta teki hienosti. Tara taas sen sijaan kiusaa minua kontakteilla - no ei virallisesti kiusaa, mutta vieläkään se ei ole keksinyt niiden syvintä ideaa.
Sitten lopun irtoaminen, leikkaus keinun ja hypyn välissä. Tara ei ihan osannut hakea rengasta, se teki pienen vekin minua kohti ja tarvitsi lisäkannustuskäskyn hakeakseen itsenäisesti renkaasta, Kidalle sen sijaan riitti renkaan käskytys jo hypyllä, jolloin se loikkasi esteen ja haki itsenäisesti renkaankin lävitse.

Jopas tuli perusteellinen tarinointi!

Kida oli muuten ihana. Tähän mennessä se on suhtautunut lehmiin, noihin märehtijöiden kuningattariin, ignooraten nämä kylmästi. Eilen kun tepastelimme ja jäimme laitumen viereen tarkastelemaan nautojen puuhastelua, osoitti Kida, ettei hän ihan kurja paimenenretale ole. Lehmän tultua lähelle se alkoi matalana karjua lehmälle raivokkaasti ja komentavasti. Sävy ei ollut lainkaan pelokas, varova tai epävarma, vaan juurikin raivoisa. Asenne oli, että "liikuta lehmä luusi laitumelle!". Minua nauratti kovasti ja taas tuli hirveä himo päästä paimentamaan tuon elikon kanssa. Ihan lampaita tosin.

Eilen paimenneiti kävi myös hakemassa BH-tittelin itselleen! Itse koe suoriutui varsin mukavasti. Koira ei saanut lainkaan negatiivista palautetta, ohjaajan laskutaitoon ei vaan luotettu. Paikkis oli täysin rento, seuruut minun makuuni turhan fleguja, vaikka ulkopuolisten mielestä se näytti hyvältä. Jäävissä ei ongelmia, luoksetulossa istui vinoon eteen. Kaupunkiosuudella neiti suoritti kaikenlaiset ohitukset ja hiplaamiset rauhallisesti. Talosta löytyy siis tuore BH TK2 Bordetella's X-Aida!


Kuvia on vaikka kuinka ja paljon uuden objektiivin myötä ja laittelen kuvia tulemaan (toivottavasti) suuremmalla syötöllä Norjan reissun jälkeen. Tosiaan, lähdemme siskojeni kanssa pongaamaan valaita Jäämeren rantaan ja siksi aikaa karvakorvat painuvat maalle äidin ries--, tarkoitan, iloksi. Hyvää viikonloppua kaikille, nähdään ensi viikolla!

PS. Tekisi mieli laittaa pystyyn taas uusi kyselypostaus. Riittäisiköhän ihmisillä uusia kysymyksiä?

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Veitsenterällä

"Tuollaista sen agilityn pitää olla. Kokoajan meno on vähän veitsenterällä. Pitää ottaa riskejä ja taistella täysillä loppuun asti: jos se virhe silti tapahtuu, niin eipähän voi sanoa, että luovutti kesken!"

Pakko lainata Lauran päivämäärätapaa, on niin paljon taas tehty!

21.5 Kaksikko oli mukana Asikkalassa, jossa treenattiin tokoa pitämäni ryhmien jälkeen. Oli kyllä hitsin hienoa menoa kummaltakin. Kida teki kympin ruudut heti alkuunsa, vahvisteltiin myös seuruun sivu-ja peruutusaskelia, kaukoja, luoksaria ja istumista. Kaikki liikkeet on hyvässä hapessa, eikä kisoissa pitäisi olla huolta, kunhan viimeinen the ultimate problem - metsku - saadaan kuntoon. On sekin kyllä näyttänyt vihreää valoa. Treenaus ja vahvistelu ruoan yhteydessä on auttanut ja erään ruokinnan yhteydessä Kida teki heti alkuunsa onnistuneen noudon olohuoneessa.

Tara oli täpäkkä, sillä oli riemua tehdä. Seuruita, liikkeen jäävät, luoksari ja paikkis Ukko-bortsun kanssa. Paikkiksessa piti vaihteeksi nousta. Pitää tujukammin antaa käsky, jotta oranssi tietää, että olen ihan oikeasti tosissani. Ruutua aloitteli ihanalla pallopalkkauksella.
Treenailut päätti mukava lenkkipyörähdys Sofian ja Ukon kanssa.

22.5. Tavalliseen tapaan tiistain ryhmätreenausta. Asenne oli muuten paljon paremmin kohdallaan. Oli sellainen fiilis, että tänään tehdään persjättöjä ja saksalaisia, treenataan oikein huolella. Ratakin oli moiseen kokeiluun mitä suotuisin, joten ei valunut työinnostus hukkaan. Tavallista itsevarmemmin ehdottelin ohjauksia rataantutustumisessa ja muutenkin fiilarit olivat, noh, varmat. Tuntui vaihteeksi hyvältä astella radalle. Rataan kuului pari sopivaa kohtaa saksalaisille, jotka onnistuivat tosi kivasti. Persjättö suoran putken jälkeen oli jännittävä, mutta onnistui sekin, vaikka olin hieman myöhässä. Kokeilin paljon erilaisia ohjaustekniikoita, mutta menin kuitenkin radan hengessä: nyt saa riittää lyhyet kokeilut, mahdollisimman pitkää rataa harkiten jo etukäteen, missä mahdollisesti palkkaan koiran. Loppujen lopuksi meno oli sellaista, että tuntui kokoajan, että olen kaatumispisteessä. Oli vauhtia ja tunne oli hieno: koira pysyi lapasessa, mutta välillämme oleva lanka oli ohut, läpikuultava ja silkkinen. Se olisi helposti katkennut väärästä liikkeestä, mutta se pysyi ehjänä ja meno oli hienoa! Tämän tunteen tarvitsen myös kilparadalle, koska siellä kostautuu jännitys ja jähmeyteni.

23.5 Mentiin hakemaan pari hylsyä P-HAUn epiksistä. Tara aloitti kisaavissa medeissä. Minä sössin jo toisella esteellä lopetettuani liikkeen tykkänään, jolloin koira (tietenkin) kieltää. Ei siinä mitään, soimasin itseäni alkeellisesta virheestä (olenkohan vähän levon tarpeessa? Viimeviikot ovat olleet tosi kiireellisiä.), mutta meno jatkui. Hanskat pysyivät käsissä aina kepeille saakka, jossa noutaja päätti käräyttää päänsä pienen virtapiirin. Huolimatta siitä, että ohjasin niin rauhallisesti, kauniisti ja varmasti kuin osasin, neiti ponkaisi kakkosväliin, kiljui, komensi ja lopulta rynni itsekseen A:lle. Ihan kivaa, että noutajalla on hauskaa, mutta valitettavasti moisesta päättömästä pottuilusta tuli palkinnoksi vain radan keskeyttäminen ja oranssin pallosalaman päätyminen autoon. Voi pienen tytön elämää, miten julmaa se on! Ennen rataa lämmittelin hallissa ja siellä kepitkin sujuivat tosi hienosti.

Kida meni hallissa ihan tykin lailla, oli kunnon flow kun sai lähetellä kepeille miten halusi, tykitti niitä menemään. Punapaimen on niin <3. Radalla alku meni hyvin, minua taisi vähän jännittää kun ote oli hiuksenhieno ja kulku jäykkää, mutta pääasia että etenimme. Loppusuoralla nostin katseeni koirasta kriittisellä hetkellä ja levitin kättä liikaa, jolloin Kida haki väärälle hypylle ja siitä hyllytys. Loppusuoritus oli kuitenkin mallikas, joten tyytyväinenhän tässä sietää olla (tätä toitotan itselleni, taivan loman lisäksi tarvita vähän kannustuspuhetta itseltäni. :-D).

24.5. Likat jälleen mukana Asikkalassa, valmiina treenaamaan ryhmien jälkeen. Kidalta taas tosi hienot ruudut ja seuruun pikkuaskeleet olivat hyviä. Kuumuus ei haitannut punaisen motivaatiota tehdä hommia. Tunnarissa toi ensin väärän, vaikka käyttikin ahkerasti nenäänsä, seuraavilla kahdella kerroilla keksi oikean. Kaukot olivat hienot (varsinkiin i/m-s oli tyylikäs!) ja hyppynouto oli jees, vaikkakin ensimmäisellä Kida ennakoi perusasentoon siirtymisen. Metsku otettiin, ekalla kerralla toi puoleenväliin ja pudotti, sillä näin oikeudekseni kannustaa koiraa ääneen. Seuraavan olin hiljaa ja Kiikkirii toi metskun minulle asti. Hyvä tyttö!

Tara oli tosi kiihkeä. Kiljui, komensi, häntä heilui ja koko neiti oli ihan töttöröö. Kesää rintapielissä, kenties? Hypyssä hösäsi, mutta kun kykeni pistämään ajatuksensa kasaan, teki tosi hienot suoritukset. Luoksetulot hyviä, ei ennakoinut lähtöä. Paikkis oli hyvä, ensin lösähti makuuseen miten sattuu, mutta ei millään lailla liikkunut tai ollut levoton suorituksen aikana, mikä on tosi jees. Pieniä hissityksiä m-i-m, jossa neiti sai pienelle somalle pääkopalleen tekemistä. Ruutuja lyhyellä välillä leikin ohessa ilman palkkaa keskellä, haki muuten hyvin! Muistikuva ihanasta pallosta ruudun keskellä on pysynyt vahvana.
Treenien päätteeksi vietiin Sandran&Sulon kanssa koirat uimaan Vääksyyn ja tästä onnellinen oli varsinkin pieni, terhakas noutajainen.

No, sitten tapahtuikin elämässä muutoksia, jonka ansiosta painuimme maalle. Koirat kyllä nauttivat - no Kida ei ehkä niinkään, sillä oli tylsää, mutta sain minä lopulta aikaiseksi harjoittaa BH-koetta varten. Onneksi lenkkeillä saimme paljolti! Emme nimittäin vain yksin, vaan kävimme tapaamassa muutaman kerran ihastuttavaa mudilasta Oraa ja kerran myös nuorta aussieneiti Vinnaa. Kida oli lenkeillä varsin vakava, mutta kyllä se Oran kanssa innostui leikkimään niin hyvin, kuin ärhäkkään, tappuraluonteisen, mutta vain 13-viikkoisen koiralapsen kanssa pystyy leikkimään. Tara ei parilla lenkillä ollutkaan mukana, mutta tänään kun kulutimme kolme tuntia tuntemattomissa metsissä, fiilisteli noutaja asioita uiden joka lutakossa ja keppejä jahdaten.



Kävimme myös kokemassa kamalimmat kisat koskaan. Lauantaina 2.6 vettä satoi kaatamalla, oli kylmä ja tuuli kuin hurrikaanin keskellä. Vaatteet kastuivat oitis ja kylmyys kangisti niin, että sormetkaan eivät tupanneet toimia. Taran kanssa kävimme urheasti radat lävitse, ilman kehuttavia tuloksia, mutta Kidan radat saivat suosiolla jäädä.

Kuvaton, tylsä päivitys, mutta eiköhän tilanteeseen tule muutosta, kunhan saan ulkoasun vaihdokseen ja musta, valokuvaamiseen liittyvä uusi aarteeni saapuu huomenna...........