sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Lahjattomat treenaa

  


Tai sitten lahjattomat kuten me jätämme treenaamatta ihan muista syistä, menemme radalle hällä väliä-asenteella, feilaamme ja nauramme sille kippurassa. :D Se on jo aika hyvin, kun minä kohautan surkeaakin surkeammalle tokotulokselle hartioitani ja tyrskähdän päälle. Voisi kyllä nuo epiksien onnistumiset tulla virallisiinkin, jokin muu numero VOI:n perässä kuin nolla olisi huomattavasti arvokkaampi tuolla kennelliiton koirasivulla.

No, kuitenkin! Heinolaan siis suuntasimme Ossi Harjulan tarkasteltaviksi. Minähän se päräytin ensiksi kaikenlaiset lelut taskuissa kehään, mutta tajusimpas sentään yksilösuorituksissa jättää ne pois. Hieno aloitus hienolle kokeelle, etten sanoisi! Pisteet kertokoon surullisen tosiasian.
Olkoon nämä pisteet kannustusta muillekin siitä, että aina ei mene putkeen ja mitä sitä häpeämään. ;-)

Paikkamakuu 5 - WAIT WHAT? Jätin koiran, kuulin haastavan vikinän perässäni ja sain kuulla, että Kida istuu. Mahtavaa. Se kävi kyllä makuulleen myöhemmin, mutta minua pöyiristytti tämä. Koira, joka makasi paikallaan, vaikka belgialaisen takamus tuli naamalle....
Seuraaminen 9 - No jotain hyvää sentään. Kymppi olisi tullut, ellei neiti olisi venkslannut ahteriaan liikkeen pysähtyessä.
Liikkeestä istuminen 0 - Minä tein virheen. Sanoin käskysanan aivan vääränlaisella painotuksella kuin normaalisti, jonka seurauksena Kida jäi seisomaan.
Luoksetulo 8 - Hidas. Pysähtyminen vähän löysä, makuu jees.
Ruutu 0 - Vihdoin tajusin ongelman, joka meillä on ruudussa. Tästä lisää, kun pääsen kokeilemaan, osuuko pohdintani oikeaan ja löysinkö tavan ratkaista pulma. Ihan hyvä tämä siis treenaamisen kannalta, mutta epäonnistuminen ei tehnyt hyvää pistetilille.
Hyppynouto 8 - Hidas.
Metsku 0 - "Minä menen, minä haen! Otan sen suuhuni.. eikun, hyi. Onpas paksu metsku. En kyllä ota. Äitiiiii, saanko tulla jo takaisin? Ai en? No mä yritän viel... ei, ei tää oo kiva. ÄITI! TUU AUTTAMAAN!"
Tunnari 8 - Löysi oikean, ottikin sen, mutta pudotti. Haistoi vierasta kapulaa, nappasi omansa uudestaan suuhun ja palautti minulle.
Kaukot 0 - Minä sössin vaihteeksi. Tajusin antavani hirveän ristiriitaisia apuja (miksi?). Seisomiset ja istumiset ok, mutta makuulleen menemiseen vaati parit käskyt ja samoin perusasentoon nousemiseen (!).
Kokonaisvaikutus 7
Pisteitä yht. 143, VOI0

Muutenkin kisoissa palkitsin koiraa eleilläni aivan liian vähän. En edes tiedä, miksi, olin vain kovin jäinen ja hiljainen kehässä. Pelkäsin kai palkkaavani liikaa (joka olisi aiheuttanut ääntä ja ennakointia) ja sitten minusta tulikin huomaamatta viileä, joka lannisti koiran riemua tehdä. Oppia ikä kaikki, tulipahan käytyä ja nähtyä! Ensi kisoissa uudestaan.





Terveisiä muuten Norjasta!
Loma oli oikein antoisa (paikoin myös puuduttava, autolla ajelu ei ole koskaan tuntunut niin kirosanalta kuin reissun jälkeen) ja eläinpongauksia tuli tehtyä paljon. Itse retken tarkoitus, ultimaattinen pääasia eli valaat tuli myös pongattua ja kuvattua. Fiilis oli arvatenkin sanoinkuvaamattoman hieno, maisemat olivat mahtavasti ja varmasti haluan uudestaankin mestoille.
Likat olivat olleet nätisti äidillä reissuni ajan. Kida oli kuulemma ikävöinyt kovasti, mutta Tara keskittynyt nurmikolla auringon ottamiseen ylettömän stressaamisen sijaan. Rento tyyppi. Sillä tosin nousi maalaiselämä turhankin korkealle korvien väliin ja neiti Egoa sai eilen vähän palautella maanpinnalle, että a) luokse tullaan kun huuto käy, b) mettään ei lähdetä omin nokkineen vaan siksi, kun "nyt on sellainen fiilis" ja c) Neiti Ylhäisyys ei omista ylimääräisiä oikeuksia tai korkeampaa jalustaa vain siksi, että hän pääsee syliin.

Tiistaina kävimme iltapäivällä vihdoin fysioterapeutin vastaanotolla Kidan kanssa. Oli aika selvittää mystisen varpaan mysteeri. Fyssarissa Kida käyttäytyi tapansa mukaan älyttömän hienosti. Se oli rauhallinen, loikoili maassa, antoi fyssarin väännellä ja pyörittää ja tuntui lähinnä laskevan minuutteja, että koskahan pääsisi kotiin. Antoipa tuo kerran suukonkin itseään hiplaavalle naishenkilölle.
Alkuun fyssari ei löytänyt koirasta mitään vikaa. Totesi saman kuin hieroja, että vasen puoli on tosiaan oikeaa jäykempi. Tunnusteli selän, polvet, lonkkien seudun. Kuunteli ja katseli askellusta ja seisontaa. Lopulta hän alkoi käydä oikean jalan varpaita läpi, yksi kerrallaan. Olinkin jo vihjannut epäilyksistä mahdollisimman ongelman olevan varpaassa - ja kas, pumpatessa oikean takajalan keskimmäistä varvasta, Kida nykäisi jalkaansa. Tosin vain sen kerran, kun pumppausliikettä jatkoi, ei neiti enää välittänyt. Fyssari totesi varpaan tuntuvan löysemmältä kuin muut ja lisäksi se näyttikin asettuneen vähän vinoon. Muutama tasapainoharjoitus osoitti, että Kida toden totta välttää painon laskemista varpaille. Koska Kida ei oireile kivulla mitenkään varvasta vetkuttaessa, epäili fyssari varpaan nyrjähtäneen/venähtäneen. Nuljuluun murtumakin toki on mahdollinen, joten ajattelin tilailla neidille kuvausajan varmuuden vuoksi, jotta saadaan tieto, millä tavoin lähdetään jalan käyttö korjaamaan. En toki halua jättää asiaa tähän, jotta koiran askellus jäisi virheelliseksi ja aiheuttaisi mahdollisia ongelmia sitten vanhempana. Ihanaa, kun ongelmaan löytyi vihdoinkin paikannus! Enpäs vaan kuvitellut omiani. Agilityn kesäloma alkaa neidillä vähän etuajassa!


© Tuuli Oksalahti


Fysioterapian jälkeen saimme hurmaavia vieraita. Ora-mudi saapui omistajansa kanssa ilahduttamaan arkeamme! Pieni kikkarakarvapallo sai Kidalta hieman huutia ollessaan lenkillä vähän turhankin raju, jonka jälkeen pentu kunnioitti australialaista huomattavasti enemmän. Leikkiminen on vielä haastavaa höttöpallon ollessa vielä niin kovin pikkuinen. Mutta kauniistihan neidit majoittuivat saman katon alla, eikä kukaan tainnut saada suuria traumoja kyläilystä.



 © Oona Mäki


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.