torstai 7. kesäkuuta 2012

Motivaation ja innostuksen palauttelua

c: sisko. Kida 2v 8kk

 Kyllä tämä tästä.
Elämä jatkuu, pakkohan siihen on uskoa ja elää sen mukaan.

Nyt ollaan keskitytty tekemisen meininkiin pääsemiseen uudestaan. Mikäpä olisi mallikkaampi tapa aloittaa haaste, kuin suuntaamalla nokkansa tokocupin epävirallisiin kisoihin löytynmäen kentälle? Maanantaina siis tokoiltiin, vaikka epäilin suuresti neiti K:n vietikkyyttä hommaa kohtaan. Jossain aivopieruissa ilmoitin Tarankin. Huolimatta ragetuksesta, jota pukkasi pintaan paikan päällä, tuntui ajatus oikein mallikkaalta.

Tai tuntui niin kauan, kun ilmon jälkeen sainkin kuulla, että voittaja-luokka ja alo starttaavat vierekkäisissä kehissä yhtä aikaa mainoksen tekstistä poiketen. Taralta jäi paikkamakuu tykkänään kokematta (mikä ärsyttää erityisen paljon, juuri sitä meidän piti treenata) ja muutenkin show noutajan kohdalla oli niin mykistävää, että voin tiivistää kertomuksen yhteen kappaleeseen.
Kun voittajaluokka päätettiinkin järjestää SM-meiningillä pätkittynä, huikkasin voivani ottaa Taran liikkeiden väliin. Tara joutui kehään ilman lenkkiä, ennen motivointia, ennen rauhoittelua, ennen mitään. Nökötyksen jälkeen panta kaulaan ja kehänauhojen sisään... ei ihan sovi tuolle neidille, ei sovi minullekaan, mutta olihan se mukava pistää vitonen tarjotakseen muille iloinen show. Tara oli nimittäin raivoisa: se kiljui, se huusi, se hyppi, pomppi, melkein näykkikin. Haahuili, testasi, komensi, poukkoili. Ihmettelen sitä, kuinka hienosti sain pidettyä itseni hallinnassa (se joka sanoo, ettei ihminen voi muuttua, on unohtanut ihmisen kyvyn oppia, sekä kehittyä ja toteuttaa oppimaansa) ja olin ylpeä siitä. Aivoni eivät napsahtaneet ragetus-tasolle, vaikka tiedän, että tiukka, suora ja vähän törkeäkin palaute olisi saanut noutajan keskittymään. Vaan miksi rankaisisin toista siitä, että se on joutunut tyystin epämukavaan ja vääränlaiseen tilanteeseen.
... Unohdin hakea lopuksi pistelapun. Ei sieltä varmasti sadellut kuin nollia, otinhan palkkaamisenkin mukaan kuvioihin puolessa välissä. Tuomarin "vähän vaan tuota äänenkäyttöä"-kommentti pisti huvittamaan, mutten jaksanut laskea sille painoarvoa. Treenasin tokoiluja noutajan kanssa eilen tiistaina agitreenejä ennen ja kyllähän neiti osaa. Piti vain muistuttaa, että se kiljuminen ei sovi tuohon lajiin.

Voittajassa meno oli hilpeämpää. Peloistani poiketen Kida oli aika kiva. Ei sen meno huipputasoa ollut, treenaaminen ollut jäissä vimeiset pari viikkoa, mutta selvästi neiti nautti päästessään kunnolla hommiin. Kahteen osaan pilkottu luokka ei aiheuttanut neidille stressiä. Oli itsellänikin tosi rento ja hilpeä olo, joka tuomareiden mukaan näkyi heille asti.

Unohdin luntata pisteet tätä kirjoittaessa, mutta muistelen jotain. Seuruu oli tosi mainioita tuomarin mielestä miinus äänenkäyttöä: alkukiihkoissaan Kida vikisi ja inisi alun kieputuksissa. Parani kuitenkin töiden makuun päästyään ja nokka meni tukkoon. Luoksetulo oli kiva, paitsi että neiti valui pysähdyksessä, maahanmeno oli kuitenkin napakka. Metallikapula nousi pienen mähläyksen jälkeen ja kuljetettiin ravaten minun luokseni - edistystä tämä! Hyppynoudossa tosin vieras puukapulakin päätti olla inhottava ja sitäkin piti lähmätä. Muuten hyvä, paitsi lähmäyksen lisäksi tuo ennakoi siirtymisen perusasentoon, mur! Saman tempun teki tunnarissa. Tunnari oli muuten ihan kympin arvoinen. Liikkeestä istuminen & maahanmeno olivat kumpikin jees. Ruutu meni nollille, en tiedä pistikö Kidan ajatukset sekaisin seuruutus ruudun keskelle vai ylipäänsä pitkä jako, kun liikettä ei ole harjoiteltu, mutta se meni pipariksi. Kaukoista lähti yksi piste, kun neidin pylly siirtyi s-i, muutoin tosi kivat ja kauniit kaukot.

VOI2 tulos ihan mukavilla pisteillä (voi ruutu minkä menit tekemään!) ja Kida sijoittui luokassa toiseksi.


Loppuun karvaiset koirakaverit Tara, Kida, Chila, Sulo ja Lilli poseerasivat kameralle ja pitihän menestyjistäkin kuvat napata. Onnea ihanalle Chilalle ensimmäisestä ruusukkeesta!

Tiistaiseen tapaan eilen oli agiliitelyt. Menimme Sandran kanssa paikanpäälle etuajassa, jotta saimme treenailtua vähän tottelevaiksuuksia. Kidan kanssa BH:n seuruu (varsin hyvin jaksoi koko pitkän kaavion palkkaamatta) kokonaisuutena ja lyhyempinä pätkinä. Jäävistä en stressaakaan, luoksaria tehtiin ja se.. no, menee miten menee. Tuohan ennakoi pysähdyksiä, en ole harjoittanut lainkaan tarpeeksi suoraa eteentuloa, mutta kai se sen verran onnistuu, että läpi pääsee.
Tara sai tosiaan minulta vähän palautetta röyhkeydestä ja äänestä. Terävän ja selkeästi ymmärrettävän palautteen jälkeen muuttui meno ihan siltä seisomalta. Noutaja oli hiljaa, teki töitä ja käytti selvästi pientä pääkoppaansa. Palkkaa hyvästä työskentelyä, huomioimattomuus osaamattomuudesta/virheistä, kaapinpaikka sikailusta. Sillä johdonmukaisuudella Tara toimii.


Anteeksi taas rumaa "paint-rataa".

Meillä oli tosi kiva rata. Pientä päänvaivaa aiheutti lähinnä putkeen vienti keppien jälkeen. Tarkoitus oli tehdä leikkaus, mutta päädyinkin treenaamaan ihan vaan puolenvaihtoa keppien lopussa. Alun ensimmäisen suoran kumpikin neiti teki tosi siististi, kun maltoin pitää paikkani tarpeeksi pitkään. Kida räiskäytti yhden riman liian nopean käännöksen takia.
Takaakierrot saimme todella teräväksi ja varsinkin Tara näytti miten hienosti hän osaa kääntyä kuin silakka paikallaan ilmassa. Makaroni näytti olevansa lempinimensä mukainen. Kepeillä tosi hyvää työskentelyä, kummallakin, mutta annettakoon Kidalle rispektit, koska kepit ovat olleet aina sen akilleenjänne. Nina ulkopuolisena osasi sanoa, että keppeihin on tullut ihan uutta itsenäisyyttä. Lähetykset kepeille paimenen kanssa epäonnistuivat ensin, kun kokeilin Ninan lähetystaktiikkaa kertoa tehtävä jo heti hypyn jälkeen. Tuloksena se, että uljas paimeneni lukitsee käskysanan kuultuaan kohteen X kehon ohjeistuksen puuttuessa. Kun tein hyväksi havaitsemalla taktiikalla ottamalla koiran ensin "kiinni" (käsi kyljen mukaisesti, sormet nyrkkiin, koiran nimen/tässä käskyn napautus ennen lähetystä kepeille, jolloin itse voi lähteä kääntymään yhtä aikaa käskysanojen kanssa, itse pysyen kokoajan liikkeessä) niin likka teki hienot takaaleikkaukset oikeaan väliin haasteellisestä kulmasta huolimatta. Hyvä Kida!

Kida väsähti tosi nopeasti ja tosi näkyvästi. Hyvä ohjaaja, kyllä kannatti pitää angstilököloma! Tekihän tuo kuitenkin niin hyvin, kuin pieni väsynyt paimen vaan voi tehdä. Pidin iloa yllä niin hyvin kuin kykenin, ja olihan se aika helppoa, minulla oli hauskaa. Välistävedot x3 onnistuivat aika mainiosti, ensin valahdin liikaa taaksepäin, mutta tsempattuani sain suoran ja sujuvan ohjauksen aikaiseksi. Kontakteilla Kida vähän hidasteli, mutta teki hienosti. Tara taas sen sijaan kiusaa minua kontakteilla - no ei virallisesti kiusaa, mutta vieläkään se ei ole keksinyt niiden syvintä ideaa.
Sitten lopun irtoaminen, leikkaus keinun ja hypyn välissä. Tara ei ihan osannut hakea rengasta, se teki pienen vekin minua kohti ja tarvitsi lisäkannustuskäskyn hakeakseen itsenäisesti renkaasta, Kidalle sen sijaan riitti renkaan käskytys jo hypyllä, jolloin se loikkasi esteen ja haki itsenäisesti renkaankin lävitse.

Jopas tuli perusteellinen tarinointi!

Kida oli muuten ihana. Tähän mennessä se on suhtautunut lehmiin, noihin märehtijöiden kuningattariin, ignooraten nämä kylmästi. Eilen kun tepastelimme ja jäimme laitumen viereen tarkastelemaan nautojen puuhastelua, osoitti Kida, ettei hän ihan kurja paimenenretale ole. Lehmän tultua lähelle se alkoi matalana karjua lehmälle raivokkaasti ja komentavasti. Sävy ei ollut lainkaan pelokas, varova tai epävarma, vaan juurikin raivoisa. Asenne oli, että "liikuta lehmä luusi laitumelle!". Minua nauratti kovasti ja taas tuli hirveä himo päästä paimentamaan tuon elikon kanssa. Ihan lampaita tosin.

Eilen paimenneiti kävi myös hakemassa BH-tittelin itselleen! Itse koe suoriutui varsin mukavasti. Koira ei saanut lainkaan negatiivista palautetta, ohjaajan laskutaitoon ei vaan luotettu. Paikkis oli täysin rento, seuruut minun makuuni turhan fleguja, vaikka ulkopuolisten mielestä se näytti hyvältä. Jäävissä ei ongelmia, luoksetulossa istui vinoon eteen. Kaupunkiosuudella neiti suoritti kaikenlaiset ohitukset ja hiplaamiset rauhallisesti. Talosta löytyy siis tuore BH TK2 Bordetella's X-Aida!


Kuvia on vaikka kuinka ja paljon uuden objektiivin myötä ja laittelen kuvia tulemaan (toivottavasti) suuremmalla syötöllä Norjan reissun jälkeen. Tosiaan, lähdemme siskojeni kanssa pongaamaan valaita Jäämeren rantaan ja siksi aikaa karvakorvat painuvat maalle äidin ries--, tarkoitan, iloksi. Hyvää viikonloppua kaikille, nähdään ensi viikolla!

PS. Tekisi mieli laittaa pystyyn taas uusi kyselypostaus. Riittäisiköhän ihmisillä uusia kysymyksiä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.