sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Veitsenterällä

"Tuollaista sen agilityn pitää olla. Kokoajan meno on vähän veitsenterällä. Pitää ottaa riskejä ja taistella täysillä loppuun asti: jos se virhe silti tapahtuu, niin eipähän voi sanoa, että luovutti kesken!"

Pakko lainata Lauran päivämäärätapaa, on niin paljon taas tehty!

21.5 Kaksikko oli mukana Asikkalassa, jossa treenattiin tokoa pitämäni ryhmien jälkeen. Oli kyllä hitsin hienoa menoa kummaltakin. Kida teki kympin ruudut heti alkuunsa, vahvisteltiin myös seuruun sivu-ja peruutusaskelia, kaukoja, luoksaria ja istumista. Kaikki liikkeet on hyvässä hapessa, eikä kisoissa pitäisi olla huolta, kunhan viimeinen the ultimate problem - metsku - saadaan kuntoon. On sekin kyllä näyttänyt vihreää valoa. Treenaus ja vahvistelu ruoan yhteydessä on auttanut ja erään ruokinnan yhteydessä Kida teki heti alkuunsa onnistuneen noudon olohuoneessa.

Tara oli täpäkkä, sillä oli riemua tehdä. Seuruita, liikkeen jäävät, luoksari ja paikkis Ukko-bortsun kanssa. Paikkiksessa piti vaihteeksi nousta. Pitää tujukammin antaa käsky, jotta oranssi tietää, että olen ihan oikeasti tosissani. Ruutua aloitteli ihanalla pallopalkkauksella.
Treenailut päätti mukava lenkkipyörähdys Sofian ja Ukon kanssa.

22.5. Tavalliseen tapaan tiistain ryhmätreenausta. Asenne oli muuten paljon paremmin kohdallaan. Oli sellainen fiilis, että tänään tehdään persjättöjä ja saksalaisia, treenataan oikein huolella. Ratakin oli moiseen kokeiluun mitä suotuisin, joten ei valunut työinnostus hukkaan. Tavallista itsevarmemmin ehdottelin ohjauksia rataantutustumisessa ja muutenkin fiilarit olivat, noh, varmat. Tuntui vaihteeksi hyvältä astella radalle. Rataan kuului pari sopivaa kohtaa saksalaisille, jotka onnistuivat tosi kivasti. Persjättö suoran putken jälkeen oli jännittävä, mutta onnistui sekin, vaikka olin hieman myöhässä. Kokeilin paljon erilaisia ohjaustekniikoita, mutta menin kuitenkin radan hengessä: nyt saa riittää lyhyet kokeilut, mahdollisimman pitkää rataa harkiten jo etukäteen, missä mahdollisesti palkkaan koiran. Loppujen lopuksi meno oli sellaista, että tuntui kokoajan, että olen kaatumispisteessä. Oli vauhtia ja tunne oli hieno: koira pysyi lapasessa, mutta välillämme oleva lanka oli ohut, läpikuultava ja silkkinen. Se olisi helposti katkennut väärästä liikkeestä, mutta se pysyi ehjänä ja meno oli hienoa! Tämän tunteen tarvitsen myös kilparadalle, koska siellä kostautuu jännitys ja jähmeyteni.

23.5 Mentiin hakemaan pari hylsyä P-HAUn epiksistä. Tara aloitti kisaavissa medeissä. Minä sössin jo toisella esteellä lopetettuani liikkeen tykkänään, jolloin koira (tietenkin) kieltää. Ei siinä mitään, soimasin itseäni alkeellisesta virheestä (olenkohan vähän levon tarpeessa? Viimeviikot ovat olleet tosi kiireellisiä.), mutta meno jatkui. Hanskat pysyivät käsissä aina kepeille saakka, jossa noutaja päätti käräyttää päänsä pienen virtapiirin. Huolimatta siitä, että ohjasin niin rauhallisesti, kauniisti ja varmasti kuin osasin, neiti ponkaisi kakkosväliin, kiljui, komensi ja lopulta rynni itsekseen A:lle. Ihan kivaa, että noutajalla on hauskaa, mutta valitettavasti moisesta päättömästä pottuilusta tuli palkinnoksi vain radan keskeyttäminen ja oranssin pallosalaman päätyminen autoon. Voi pienen tytön elämää, miten julmaa se on! Ennen rataa lämmittelin hallissa ja siellä kepitkin sujuivat tosi hienosti.

Kida meni hallissa ihan tykin lailla, oli kunnon flow kun sai lähetellä kepeille miten halusi, tykitti niitä menemään. Punapaimen on niin <3. Radalla alku meni hyvin, minua taisi vähän jännittää kun ote oli hiuksenhieno ja kulku jäykkää, mutta pääasia että etenimme. Loppusuoralla nostin katseeni koirasta kriittisellä hetkellä ja levitin kättä liikaa, jolloin Kida haki väärälle hypylle ja siitä hyllytys. Loppusuoritus oli kuitenkin mallikas, joten tyytyväinenhän tässä sietää olla (tätä toitotan itselleni, taivan loman lisäksi tarvita vähän kannustuspuhetta itseltäni. :-D).

24.5. Likat jälleen mukana Asikkalassa, valmiina treenaamaan ryhmien jälkeen. Kidalta taas tosi hienot ruudut ja seuruun pikkuaskeleet olivat hyviä. Kuumuus ei haitannut punaisen motivaatiota tehdä hommia. Tunnarissa toi ensin väärän, vaikka käyttikin ahkerasti nenäänsä, seuraavilla kahdella kerroilla keksi oikean. Kaukot olivat hienot (varsinkiin i/m-s oli tyylikäs!) ja hyppynouto oli jees, vaikkakin ensimmäisellä Kida ennakoi perusasentoon siirtymisen. Metsku otettiin, ekalla kerralla toi puoleenväliin ja pudotti, sillä näin oikeudekseni kannustaa koiraa ääneen. Seuraavan olin hiljaa ja Kiikkirii toi metskun minulle asti. Hyvä tyttö!

Tara oli tosi kiihkeä. Kiljui, komensi, häntä heilui ja koko neiti oli ihan töttöröö. Kesää rintapielissä, kenties? Hypyssä hösäsi, mutta kun kykeni pistämään ajatuksensa kasaan, teki tosi hienot suoritukset. Luoksetulot hyviä, ei ennakoinut lähtöä. Paikkis oli hyvä, ensin lösähti makuuseen miten sattuu, mutta ei millään lailla liikkunut tai ollut levoton suorituksen aikana, mikä on tosi jees. Pieniä hissityksiä m-i-m, jossa neiti sai pienelle somalle pääkopalleen tekemistä. Ruutuja lyhyellä välillä leikin ohessa ilman palkkaa keskellä, haki muuten hyvin! Muistikuva ihanasta pallosta ruudun keskellä on pysynyt vahvana.
Treenien päätteeksi vietiin Sandran&Sulon kanssa koirat uimaan Vääksyyn ja tästä onnellinen oli varsinkin pieni, terhakas noutajainen.

No, sitten tapahtuikin elämässä muutoksia, jonka ansiosta painuimme maalle. Koirat kyllä nauttivat - no Kida ei ehkä niinkään, sillä oli tylsää, mutta sain minä lopulta aikaiseksi harjoittaa BH-koetta varten. Onneksi lenkkeillä saimme paljolti! Emme nimittäin vain yksin, vaan kävimme tapaamassa muutaman kerran ihastuttavaa mudilasta Oraa ja kerran myös nuorta aussieneiti Vinnaa. Kida oli lenkeillä varsin vakava, mutta kyllä se Oran kanssa innostui leikkimään niin hyvin, kuin ärhäkkään, tappuraluonteisen, mutta vain 13-viikkoisen koiralapsen kanssa pystyy leikkimään. Tara ei parilla lenkillä ollutkaan mukana, mutta tänään kun kulutimme kolme tuntia tuntemattomissa metsissä, fiilisteli noutaja asioita uiden joka lutakossa ja keppejä jahdaten.



Kävimme myös kokemassa kamalimmat kisat koskaan. Lauantaina 2.6 vettä satoi kaatamalla, oli kylmä ja tuuli kuin hurrikaanin keskellä. Vaatteet kastuivat oitis ja kylmyys kangisti niin, että sormetkaan eivät tupanneet toimia. Taran kanssa kävimme urheasti radat lävitse, ilman kehuttavia tuloksia, mutta Kidan radat saivat suosiolla jäädä.

Kuvaton, tylsä päivitys, mutta eiköhän tilanteeseen tule muutosta, kunhan saan ulkoasun vaihdokseen ja musta, valokuvaamiseen liittyvä uusi aarteeni saapuu huomenna...........

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.