maanantai 2. heinäkuuta 2012

Kesäkuun viimeiset päivät


On kesä! Kesä! Lämmin, lämmin, lämmin! Aamulla mä tänään ensimmäisenä juoksin ympyrän pihassa, heittäydyin nurtsille kierimään selälläni ja virnuilin koko hammasrivistölläni. Mä niin nautin, kun on lämmin, kun anturoita ei palella ja tassut ei kastu mutaisasta vedestä. Mua ei kuumuus haittaa, kesähelteillä meidät viedään pulahtamaan uimaan viereiseen järveen ja mä olen oikeasti alkanut tykätä siitä puuhasta. Vielä viimekesänä olin vähän niuho menemään veteen, mutta ei se olekaan hassumpaa käydä polskimassa pallon perässä. Lisäksi emäntä sanoo, että fyssari oli antanut varpaan hoitomuodoksi pitkän matkan uimisen. Mä en ymmässä, miksi tuo vouhkaa mokoman varpaan tähden - pystyn juoksemaan ja kirmaamaan ihan normaalisti, mikä on tärkeintä!

Varpaan takia olen sitten lomaillut agilitystä. Tosi kurjaa mielestäni, tykkään lajista tosi paljon ja olen haka siinä. Emäntä kuitenkin vouhkaa jumittuvista lihaksista ja vääristä liikkeistä, naureskeli jopa agilitytädille, että hänen tuurillaan minulle kuluu D:n lonkat ihan vaan pienen, tyhmän varpaan takia. Kuuntelin tätä keskustelua närkästyneenä auton takakontissa. Mulla ei ole käsitystäkään siitä, mitä D:n lonkat tarkoittaa (daamin lonkat?), eikä Tarakaan osannut vastata kysymykseen sen kummemmin. Totesin mielessäni, että mun mielestäni mun lonkissa tai mussa ylipäänsä ei ole mitään vikaa, joten pistin höpötykset taas ihmisten hourailujen piikkiin. Niin ihania kuin ne on, on ne joskus vähän hassuja.

Nurkissa on pyörinyt koko viikon varsinainen riesa. Nulikka isolla N:llä. Vampyyrihampainen painajainen. Se ääntelee kuin harmaakarhu ja näyttää juostessaan rusakolta. Se ei osaa keskustella sivistyneesti, se lähinnä kiljuu, juoksee ja kiljuu vähän lisää. Emännän mielestä se on söpö, mutta mua ärsyttää huomio, jonka se vie. Nukkuu mun sängyssä ja kärkkyy minun namejani. Alkuun olin ihan varma, että syön moisen häiriötekijän, mutta tiedän ettei emäntä hirveästi tykkäisi teosta. Päätin siis sietää tyyppiä - ja itseasiassa, eilen musta oli suorastaan kiva juosta sen kanssa. Se myös kunnioittaa mua, ei loiki naamalle, kun vähän ärähtää. Pissasi melkein alleen, kun alkoi läpsiä tassullaan mun naamaani ja kerroin sille aika selkeästi, mitä mieltä olen. Tara on ärsyttävän tyyni, sitä ei moisen olemassaolo häiritse, paitsi jos nulikka erehtyy hiipimään kohti ruokakuppeja ruoka-aikaan...

Eilen mä pääsin taas vieraisiin maisemiin hommiin! Me tehtiin taas tehotyöskentelynä tokoa ja olin ihan fiiliksissä. Me tehtiin ruutua (jee!), noutoa (jee!) ja metskua - YÄK. Mä en todellakaan ottanut sitä kylmää, kovaa kapistusta suuhuni. Se näyttää ihan hauskalta ja musta on aina tosi kiva kipittää sen luokse, mutta voi jukra, kun tajuan, mitä siellä vastassa olikaan... Hae itte kapistuksesi, mä menin mieluummin haistelemaan puskia. Valitettavasti hommat ei kuitenkaan loppuneet ennen onnistumista, joten mun oli pakko sietää sitä vehjettä leukojeni välissä pari kertaa. Emännän iloksi. Koska mä olen kiltti tyttö. Koska mä tykkään kehuista ja leikkimisestä.
Myös Taran kanssa tehtiin töitä ja mua nauratti katsoa niiden menoa. Ihan näppärästi tuo on oppinut, kyllä mä sen verran voin antaa arvoa, edelleen se kiljuu ihan liikaa ja suurimman osan ajasta emäntä pönötti vaan paikallaan odottaen, koska Tara on rauhallinen ja pitää suunsa kiinni. Varsin tyytyväiseltä emäntä vaikutti suorituksen jäkeen.

Viikonloppuna meidät hylättiin maalle. Olin suorastaan masentunut. No ei, sain paljon herkkuja, huomiota ja pihalla oleskelua, joten siedin oikein hyvin pari päivää maalaismaisemissa ilman ihanaa emäntääni. Kun saavuimme kotiin, seuraamme tuli iihana, sininen, hyväntuoksuinen Minttu, josta minä pidän ihan hurjan kovasti! Haistan ilmassa aktiivisen viikon ainekset. Nukkumaan mennessä emäntä supatti Taran korvaan jostain tämän päivän (maanantai) medikisoista... hei, mä en ole medi, kai minäkin olen silti pääsemässä?....

Hilpein töpöhännänheilutuksin,
Kida

(Loppuun omistajan huomio: kommentoinnissa on ollut ongelmia! Nyt korjailin asiaa paremmaksi. Pahoittelen jos olen jättänyt vastaamatta joihinkin kommentteihin, en ole huomannut niitä. Asioihin parannus ja lupaan vastata kaikkiin mahdollisiin kommentteihin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.