sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Loman loppu

Ruhtinaallinen kahden viikon kesälomani on tullut päätökseensä. Se sisälsi seikkailua jos jonkinlaista ja huipentui lopulta helottavan lämpimään kehäkettuiluun Mäntsälän KR:ssä. Kumpikaan omista koiristani ei tullut värikästä nauhaa hakemaan, vaan esitin punaisen irlanninsetterin "Rasmuksen". Kehässä käyminen oli oikein mukavaa, vaikka esiintyminen jäikin lyhyenlännäksi pojan pelätessä tuomaria niin paljon, että arvosanaksi annettiin kovasta ihailusta huolimatta H. Hyvä suoritus, etten paremmin sanoisi. Varsinkin, kun itse kuullostan ikäni raakaa viskiä juoneelta skottilaiselta, eikä matkaseurueenikaan yksi henkilö ole järin terveeksi kutsuttavassa kunnossa. Kehissä vierailu on mukavaa, mutta muistin taas miten paljon tykkään kisata agilityssä ja tokossa: saa näyttää just siltä miltä haluaa ja siellä jos joku menee pieleen, niin menee sitten kunnolla - vaikka voisihan se kieltämättä olla hauska todistaa, jos agilityrata menisi pieleen koiran paetessa tuomaria. Tuskin tuokaan ihan harvinaista on. Joka tapauksessa, ehkä minäkin saan sivistettyä maailmankuvaani vierailemalla kehissä uudestaan Rasmuksen kanssa ja lupailin hieman Taraakin tuuppia Jyväskylän KV:n suuntaan.

Oonan aiemmin ottamia, kivoja tokokuvia. Voisin päivitellä näitä enemmän tuleviin treeniteksteihin, mutta uteliaimmat voivat käydä kurkkimassa kuvia täältä.

Mutta ihmisiä kiinnostanee enemmän se, mitä itse lomalla tapahtui. Seikkailimme tiemme Kidan kanssa Joensuuhun sunnuntaina 15.7 yhdessä Oonan ja Ora-mudin kanssa. Tara painui maalle nauttimaan parhaasta mahdollisesta seurasta (=itsestään) ja pörröisistä pommeista. Matkaseura oli kyllä enemmän kuin mukavaa luonnon näyttäessä, miten paljon hän voi laskea vettä taivaalta niin halutessaan... Perillä meitä odotti hilpeät shetlantilaiset paimenkoirat Minttu ja Meela sekä Kidalle aivan uusi tuttavuus Hupsis-lapinkoira. Jengi toimi varsin hyvin porukkana: Kida osoitti Hupsikselle oitis kaapinpaikan leveällä pepsodent-hymyllä ja pientä stressinpoikasta oli pukannut vain kun jengi jäi yhdessä Hupsiksen emännän Annan kanssa asunnolle. Kävin antamassa pieniä oppeja agilityn puolesta penturyhmäläisille ja oli oikein mukavaa! Kiva ryhmä, innostuneita ja kuuntelevia ihmisiä on aina ilo auttaa.

Maanantain agilityseikkailun jälkeen pääsin puuhastelemaan ihan itsekin, kun teimme yhteistreenit tokon parissa. Seuranamme toimi shelttien, mudin ja lapinkoiran lisäksi Brandy-aussie, Zin-pyrri ja Isla sekä Cara-sheltit. Taivas repeili ja ukkonenkin murisi, mutta se ei Kidan työintoon vaikuttanut. Teimme ruutua, jääviä, kontaktia ja noutoja, testailin Kidan aitoa nenänkäyttöä tunnarissa mitä erikoisimmilla esineillä ja kiusasin vähän kaukokäskyilläkin. Perustekemistä, jota seurasi mukava leffailta uusien ihmisnaamojen seurassa. Uudet naamat piti tietenkin haukkua tutuiksi, tuntui Kida miettivän, mutta asettuipa punainen paimenkin lopulta katsomaan elokuvaa (=kerjäämään popcorneja) puoliksi minun sylissä, puoliksi Annastiinan.




Kaikenlaista mukavaa seuraa ja seikkailua seurasi kotiinpaluu. Torstaina kävin heittämässä ensin mukanamme Lahteen matkanneen Meela-sheltin Nummelaan ja Oonan sekä Oran kotiinsa, ennenkuin ajelin äitini luokse. Siellä vastaan tuli oranssi, iloinen noutaja, joka sekosi onnesta ääneni kuultuaan. Viimeinenkin mutteri putosi pihanurmikolle, kun neiti heilutti pyllyään lahjakkaammin kuin mambon tanssijat ja kuskasi lopulta jalkapalloa syliini sydämen kuvat silmissään. Pesimme autonkin yhdessä, joka tarkoittaa sitä, että aina toisinaan vesisuihkua piti kuljettaa auton maalipinnan sijaan nurmikkoa pitkin, jotta riemumielinen muori saa juosta vesihanan perässä.

Eipä seikkailut vielä tähän päättyneet: aiemmin useampaan otteeseen mainitut shetlantilaisten ja lapinkoiran emännät saapuivat majoittautumaan luokseni viikonlopuksi. Kivasti jengi on ollut, ei siinä mitään, uitu on kovasti ja tänään jengi oli yhdessä kasassa näyttelyiden ajan huolimatta siitä, että alunperin eristin heidät eri tiloihin. Hupsis oli päättänyt, että hän haluaa kaikki naiset itselleen ja sievästi oli portin raottanut antaen prinsessoille vallan levittäytyä asuntoon. Mikäs siinä, nätisti lauma oli ollut, mutta Hupsiksen merkkailuhalu olisi saanut olla pienempi: paitsi että uroshousuihin pissaaminen on miehisen egon kannalta hieman nöyryyttävää, pistävästä ammoniakin tuoksusta saa kärsiä kanssaihmiset.

Kuvakertomuksia tulossa myöhemmin, kunhan saan pixelit koneelle saakka. Pyydän kärsivällisyyttä koirien omistajilta! 
Huomenna alkaa nimittäin arkinen aherrus, eikä vain töiden merkeissä: viikkokalenterini on täyttynyt mystisesti niin hieronta-kuin treenimerkinnöistä..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.