tiistai 3. heinäkuuta 2012

Parasta A-luokkaa

Minttu-sheltti ja Laura saapuivat tosiaan luoksemme ilostuttamaan arkeamme. Hirmu kivaa, vielä kun eilen kävimme hakemassa mukaan maailmaa matkanneen pikkusheltti Meelan. Likkalauma tulee todella hyvin toimeen - huomaa, että ovat vanhoja tuttuja, tai sitten syy rakkauteen on Kidan mystinen ja pakkomielteinen ihastuminen merleshelttejä kohtaan - ja meillä on luvassa hurjan villi, koirapainotteinen lomaviikko. Tai minähän olen töissä, loma alkaa ensi viikolla!

Aloitimme koiruudet suuntaamalla Purinalle agilitykisoihin. Navigaattorisekoilujen jälkeen löysimme jopa perille täyteen buukatulle kisapaikalle. Aivan mielettömästä maximäärästä (ja Kidan varpaasta) johtuen punapaimen pääsi toimittamaan seurakoiran virkaa kisapaikalle, otti se muutamat kontaktit vaihtelevin tuloksin lämppäradalla ennen odottelua autossa. Takakontti auki, tietenkin, en minä läkähdytä koiriani, vaan ilmastoinnista on huolehdittu. Kidalla kontaktit oli vähän fifty-fifty, menoa oli enemmän kuin järkeä ja muutamasti oli paljon hauskempi rysäyttää läpi odottelun sijaan. "Oho."



Tara pinkoi kaksi medirataa. Ensimmäisellä tuttuun tapaan harmitus ja hampaidenkiristys - VITONEN. Ja vieläpä kurja sellainen. Lentokeinu! Taramaiseen tapaan neiti päättikin olla himmailematta vaan pyristi vauhdilla virhepisteet napsaisten. Muuten meno oli törkeän kivaa, kepit olivat mahtavat ja tunsin olevani agilityurheilija, en agilityvyöryjä, joten harmitusta ei jääty pitkäksi aikaa miettimään. Tähän tosin saattoi seurakin vaikuttaa... Neidillä oli hauskaa, se oli tulta ja tappuraa. Kakkosradalla alku oli huimaavan kivaa ja tehokasta, mutta puolivalssilla kepeille lähetyksessä pistin koiran liian ahtaalle, se meni kakkosväliin ja kuumui totaalisesti. Nuppi heitti, keppeihin ei voinut keskittyä, 10vp siitä. Minulla meni pasmat sekaisin ja olin ohjata Taran puomin ohi, josta vielä vitonen. Kunnialla maaliin pääsimme. Harmittihan nuo typerät virheenpahaiset, radat olivat hirmu kivat ja meno kuitenkin hauskaa ja tuntui hyvältä, niin suottakos sitä miettimään!






 Tapasimme kisoissa myös komean Valo-kelpien, jonka kanssa kävimme vähän käppäilemässä ja juoruilemassa. Muutenkin seura oli älyttömän mahtavaa, oli hirmu kiva päivä, koska vain uusiksi! Täytyy sanoa, että kyllä meikäläiselle uni ja ruoka maistui seikkailumme päätteeksi. Tällä viikolla luvassa agility-ja tokotreenejä ja muuta yhtä mukavaa, joten ei muuta kuin toimimaan!
Oonalle suurkiitos kuvista, arvostan!

2 kommenttia:

  1. Oli kyllä hauska tavata, onneks kerittiin vielä tokoreenin jälkeen! Joskin hieman väsy puserossa oltiin molemmat, minä ja koira, että liekö mitenkään hyvää seuraa oltiin :D Mutta uusiks joskus, jos vaan tähdet sattuu kohdalleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olitte hyvää seuraa ja ihania! Ja hieman unimatti puserossa siinä oli itse kukin..
      Tähtiä seuraillessa. :D

      Poista

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.