keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Sosiaaliviikko

Tiistaina lähdimme porukalla treenailemaan agilityä Lauran ja Sandran kanssa. Radanpätkän muokkailin Agirodun rataa sivusilmällä vilkaisten ja aika kivat tehtävät tuosta saikin harjoittelun alle. Sandra taisi useaankin otteeseen muistuttaa lämpimistä tunteistaan minua kohtaan juostessaan hiki hatussa maneesissa, minun ruoskiessa lisää vauhtia... kun kerran urheilemaan mentiin, niin urheilulta sen piti myös näyttää!



Kida teki hommia lähinnä kepeillä, putkella ja puomilla. Ohjureiden avulla treenattiin itsenäisiä kepityksiä ja hankalia keppikulmia. Neiti oli ihan menossa, harmi kun videolle ei saatu heti ensimmäisiä tehtävsiä. Typyä oli niin helppo ohjata, siinä oli energiaa ja siitä näki, miten riemuissaan se on työskentelystä. Loppuvaiheessa taisi oma otteeni alkaa lipsumaan muutamien virheiden tullessa esille, pari kertaa neiti oli mm. hakemassa keppien väärältä puolelta ja suorastaan hölmistyi, kun ohjuri olikin estämässä moisen teon. Tara sen sijaan teki myös koko rataa ja oli aika näppärä. Kontakteja tuo ei vieläkään ole keksinyt, mutta kepitys ja kulmat tuntuivat hyvältä. Ohjureilla näkee, miten sen aivot raksuttavat eikä se ole lainkaan kiinni minussa. Saksalaista tuo ei osaa ihan niin näppärästi kuin Kida, mutta aika hienot ohjauskuviot sain tehtyä estepyörityksissä.

Keskiviikko oli tokopäivä. Kidan kanssa taas ruudun kokeilua ja neiti on edistynyt huimasti. Pieni toivonpilke, että seuraavassa kokeessa emme mokaa.. Nina vaikutti ainakin erittäin tyytyväiseltä Kidaan. Myös luoksarin pysähtymiset tsekattiin, metsku tehtiin kerran ja pari noutoa, eteentuloa ja ennakoinnin karsimiset. Hyvin tuo jaksaa töitä tehdä, vaikka kuumuus oli kova. Myös Tara työskenteli paikkamakuussa (palkkailin ja paikkis oli tosi näppärä) ja seuruun paikasta naksuttelin. Koko neidin olemus on huomattavasti rauhallisempi kuin viimekerralla, noutaja tuntuu sisäistävän aina vaan paremmin tämän lajin juonen.

Torstaina Meela-sheltti lähti taas maailmalle ja vietimme päivän Kidan, Taran ja Mintun voimin. Sen suurempia haasteita ei ollut kuin omistajan shoppailukierros aggressiivisen allergian kutkuttaessa nenää ja iltainen uimareissumme taisi olla koko neitipoppoolle mieleen. Tai ei ehkä Mintulle, joka joutui veteen myöskin, halusipa sitä tai ei... Samoin perjantai oli hiljaisempi päivä, kuumuus verotti ja omistajat viettivät iltansa tallilla hevosentuoksussa. Pitkä uimaretki kuitenkin takasi, ettei karvakorvia tyystin unohdettu!




Lauantaina olikin sitten sutinaa luvassa! Illan tultua pakkautui ovestamme sisään jos jonkinlaista naista pörröisine koirineen. Katjan Tinja-kessu oli Kidan mielestä äärimäisen outo - haukkuva kasa karvaa, eihän punapaimen moiseen ole tottunut! - ja se suhtautuikin tähän huomattavasti nihkeämmin ja varautuneemmin, ignooraten mieluiten koko tapauksen. Sen sijaan Mitran lapinkoiranarttu Jasmi ja Sadun vanha ja arvokas shelttinarttu Dani olivat Kidasta superihania, eikä pusuista, tökkimisestä ja töpöhännänheilutuksesta meinannut tulla loppua. Tara ei juurikaan arvostanut villiä seuraa vaan vietti iltansa mieluiten ruokakerjuulla tai oman luunsa kanssa sängyssä. Lauma käyttäytyi hyvin asiallisesti, ilta oli railakas ja mukava ja sunnuntaina kävimme koko poppoolla pitkällä metsälenkillä, kastautumista ja valokuvausta tietenkään unohtamatta! Kiitän hienoa laumaa vierailusta!




© Laura Pitkänen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.