lauantai 14. heinäkuuta 2012

Varjoni, uskollinen apulaiseni, parhain ystäväni

Tara, kirjaimellisesti lintukoira, fiilistelee lennokasta loppupalkkausta.

Kida makaa vieressäni täydessä unessa. Olemme kotona tällä hetkellä kaksistaan, kun Tara lähti jo eilen etuajassa hoitoon äitini luokse maalle. Suuntaamme Kidan kanssa huomenna Joensuuhun vierailulle ja tuntui fiksulta vaihtoehdolta olla ottamatta Taraa mukaan: Tapsa ei hirmuisesti arvosta vieraista koirista ihollaan, paljon illoisempi se on saadessaan maata nurmikolla, juostessaan pallon perässä ja käydessään reippaalla lenkillä yhdessä äitin ja pomeranioiden kanssa. Olimme tämän päivän muutenkin menossa Kidan kanssa, niin neiti Oranssin maalaistuminen pari päivää etuajassa oli ihan fiksu veto, vaikka kieltämättä ikävä iskee jo parin hassun hoitopäivän aikana.

Tilannekuvien komiikkaa. Olen ilmeisesti tajunnut narupallon käytön hieman väärin. Ai sitä kuuluu heittää, häh? Mitä virkaa sillä narulla sitten on?

Kida tuntuu tyytyväiseltä saadessaan maata kiinni jalassani. Meillä oli tänään vauhdikas päivä ja Kida oli todella pätevä. Ennenkaikkea olen iloinen ja rentounut siitä, miten iloinen, sosiaalinen ja reipas koira siitä on kehittynyt. Ainahan Kida on ollut ilo omistajalleen, vaivaton jokapaikan tähti, mutta vasta nyt se hakee avoimesti vieraiden luokse, kerjää näiltä herkkupaloja ja vastaa haastettuun leikkiin. En ala tarkemmin analysoimaan, mikä on muutos tähän sen rennompaan, maailmaan uskovaan olemukseen. Olen luvannut eräälle, että yritän hieman hillitä ja oppia pois ikuisesta analysoijaluonteestani. Minulla oli kuitenkin ihan yhtä rento päivä tänään kuin Kidalla. Tokoilu oli hauskaa ja Kida tuntui nauttivan yleisöstä, jota nauratti sen hauskat oivallukset, leikkisä ja ketterä olemus sekä - tietenkin - hilpeästi vispaava töpöhäntä. Tokokoulutuksessa keskustelimme Kidan ikuisuusongelmasta metallikapulasta ja kävimme läpi hieman äänenkäytön poistamista seuruun alussa. Hyviä ja kokeilemisenarvoisia vinkkejä niin oppilaana kuin kuuntelijana, mutta eniten jäi mieltäni kiinnostamaan ajatus aivan toisenlaisesta lajista, kuin mihin olemme patoutuneina agility-ja tokokilpureina tottuneet. Kouluttajamme Katja Tamminen sanoi heti nähdessään Kidan iloiset tasajalkapomput, että "tässä on freestylekoira". Kun hän kuuli lisää musikaalisuudestani, rytmitajustani, rakkaudestani showhun ja koreografiikkaan, jäi ilmaan vain yksi kysymys: Miksi emme ole alkaneet harrastamaan koiratanssia jo aikapäiviä sitten?

Kieltämättä idea jäi kytemään päähäni. Onneksi minulla on ystävä, joka on innostunut lajista ja lähtee aivan varmasti treeniseurakseni ja innostamaan minuakin. Miksei? Miksei sitä voisi yrittää? Kyseessä on kuitenkin laji, jossa yhdistyy kaikki piirteet mitä rakastan: koirat, musiikki, esiintyminen ja mahdollinen näyttävyys. Kida ja Tara ovat kumpikin kekseliäitä, leikkisiä ja huumorintajuisia, joten koiravalintanikaan eivät voisi olla paremmat.

Kida reippaana apulaisenani tallilla hevosia kuvaamassa.

Kävimme tiistaina ja torstaina agiliitämässä. Rataa, videota ja kuvia laitan erikseen agilitypäivityksessä, jotenkin se ei sovi tämän raapustuksen henkeen. Päivitykseni ovat liian usein suoranaista treenikirjailua, sisältämättä yhtään kaunokirjallisuushenkeä tai syvimpiä ajatuksiani. Ehkei tämäkään päivitys ollut järin syvällinen, mutta jääköön silti agilityhurmokset ensi kertaan. Sen verran voin vihjaista tulevasta, että Rosa-pommi on aika tykki. Upea, pieni karvapallo varustettuna suuremmankin työkoiran luonteella. Älkää naurako, ihan totta se on.

Kida on ollut mukanani talleilemassa. Kävimme yhden ajolenkin Teijan henkisenä tukena ja paimen muistutti pitävänsä hevosia edelleen vain koiria hieman suurempina leikkikavereina. Tella-suomenhevonen saattoi hieman hämmästyneenä kavahtaa, kun kesken ravaamisen pieni, punainen raketti loikkaa ilmaan, tuikaten näykkäisyä muistuttavan leikkiinpyyntösuukon suoraan hevosen turvalle. Kida kulkee kuitenkin kauniisti hihnassa kärryjen vieressä ja juoksee hevosen sivulla vauhdikkaammassa askellajissa. Tallipihalla Kida toi ylpeydentunteen toimimalla aivan uudenlaisella, rauhallisella tavalla aggressioherkän ranskanbulldogin seurassa. Vaikka epävarma ranskis rykäisi paimenen jalkoihin haastavasti karjuen, tyytyi Kida väistelemään koiraa äyskähdellen. Se painautui maahan makaamaan pyynnöstäni ja antoi tyynesti epävarman koiran käydä nuuskimassa itseään ja toteamassa tilanteen olevan ok ja vaaraton. Pieni, hevostöitä rakastava paimen toimi myös mitä parhaimpana seuralaisena, kun valokuvasin hevosia kesälaitumella. Ruunat eivät juurikaan kakoista kiinnostuneesta koirasta välittäneet, kun taas tammoista tilanne oli niiiin mielenkiintoinen, että näin lopulta parhaaksi pyytää Kidaa odottamaan laitumen ulkopuolella. Kuten kuva näyttää...



2 kommenttia:

  1. Kida ♥ Oikein hyväntuulen merkintä ja ihanat kuvat! Kiva lukea välillä muutakin kun reenailuja, lisää myös näitä :-)

    Ja koiratanssiuralle peukkua! Videoita sitten meidän nähtäväksi myöskin :-) KHUUL!

    VastaaPoista
  2. Haha, noi kaksi ekaa kuvaa ovat ihan loistavat!:)

    VastaaPoista

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.