torstai 26. heinäkuuta 2012

Treenipäivitys

Johan minä pari kivempaa päivitystä tein, niin nyt on paras palata tylsääkin tylsempiin treenisepustuksiin. Anteeksi kaikille.

Kesällä on treenattu tosiaan paljon. Varsinkin agilitya "erikoisen paljon", tokoa kun tulee tehtyä edes pikkuriikkisen joka päivä. Kepitelty paljon ohjureilla, opeteltu niillä itsenäisyyttä. Palkkailtu nopeista kontakteista, harjoiteltu ratoja jos jonkinlaisia. Yhden kieputuksen heitin hatusta ja täytyy myöntää, kyllä ärsytti itseänikin nopean maxikoiran kanssa sitä rataa vääntää. Eipä Sandrakaan iloisimmalta vaikuttanut, vaikka lopulta kumpikin totesimme, ettei se esteräpellys niin kamala ollutkaan.




Rosa teki myös juttuja tällä treenikerralla. Siitä on videomateriaalia, jonka tekaisen tässä kun ehdin niinkin pitkälle. Älyttömästi tekemistä ja niin vähän aikaa! Voin kuitenkin kertoa, että Rosa on aika pätevä. Kerron hänestä lisää tuonnempana. 
Kida ja Tara ovat kumpikin olleet ja ovat todella varmoja agilitykoiria. Ne ovat tuntuneet kehittyneen ihan hurjasti henkisellä tasolla. Ne eivät rytyytä omiaan, keskittyvät ohjaukseen, ovat nopeja ja innokkaita. Tai ehkä nämä superisti menneet treenit ovat olleet merkki siitä, että kehitys on tapahtunut minussa itsessäni. Huomaan palkkaavani aina vaan fiksummin, ohjaavani paremmin, olen maltillisempi, kaikinpuolin kärsivällisempi ja nopeampi. Olen ottanut sporttisen asenteen ja todennut, että radalta ei tulla ulos ellei ole oikeasti hiki ja sydän hakkaa rinnassa sata lasissa. Yritän kuuluttaa tätä urheilun ilosanomaa muillekin, joten pyydän anteeksi Sandralta, joka joutuu aina napinan kohteeksi. :D




Tiistaina teimme para-agility SM-rataa. Ei ehkä paras ajankohta... olen kipeänä, yskiminen saa pään soimaan ja keuhkojen tukkoisuus aiheuttaa varsinaisia vaikeuksia hengityksen parissa. Nyt kunto on alkanut parantua, mutta vielä tuolloin myönnän, etten ollut agilitykunnossa. Tein kuitenkin tehtäviä parhaani mukaan, vaikka koirat saivatkin huomattavasti huonohermoisemman ja kiukkuisemman ohjaajan, mihin ovat viimeaikoina tottuneet. Tosi hienot radat tulikin tehtyä. Kumpikin työskenteli törkeän hyvin. Taran kanssa pidettiin tuijotuskisaa ja katsottiin, kumpi luovuttaa kontaktilla, liian korkealle pysähtynyt Tara vai minä, joka odotan sen menevän oikealle paikalle, jotta voisin naksauttaa. Tara taisi voittaa: kun se kyllästyi seisoskeluun, se juoksi niin nopeasti luokseni, ettei naksutuspalkkaantumispysähdyksestä ollut tietoakaan. Sen sijaan Kidan kontaktit on varmat, se tekee ne vaikka olisi pallohäiriötä tai ihana lelupalkka odottamassa valmiina kauempana. Kepitykset tein ilman ohjureita vain todetakseni, etteivät ne ole tarpeeksi itsenäiset. Oikein hyvät kyllä, ei niissä kisoissa ole ongelmaa, mutta se itsenäisyys. Tarakin haki oikeaan aloitusväliin hyvin parin säätämisen jälkeen - hieman piti pölläyttää, jotta noutaja oikeasti alkoi keskittymään... Sandra kuitenkin kehui etenemistä peukku pystyssä, joten taisimme löytää yhteisen sävelen.




Tokoa on tuunailtu ahkerasti. Tara on valmis kokeeseen ja kyselinkin paikkoja elokuun loppuun. Painin kovasti mietiskellen, kumpiin tokomestiksiin suuntaamme: aussiemestaruus kiinnostaisi enemmän, mutta en tiedä, onko Kida silloin valmis. En haluaisi mennä nolaamaan nokkaamme sinne voinollat kotiintuomisena. Tokomestikset taas on Hollolassa ja Tara ansaitsee mahdollisuuden, koska on pätevä. Tara. Pätevä. Tokossa. Ihan oikeasti. Eilen sen äänenkäyttö oli varsin olematonta. Estehyppy oli kympin luokkaa, samoin liikkeestä seis. Liikkeestä maahan en edes tehnyt, se on varmin liike. Seuruussa kontakti on hyvä, paikkaa vielä naksuttelen tiiviimmäksi. Perusasennot toimii luoksarissa ja muutenkin. Paikkamakuuta otin pitkällä välimatkalla ja kävin palkkaamassa pari kertaa, mutta varsin rauhallinen koira pönötti muiden keskellä. Olemme tehneet AVOn liikkeistä noutoa ja VOIttajasta ruutua - joka on ihana liike, sanoi Tapsa samalla, kun pinkoi kentällä pönöttäneeseen ruutuun itsekseen minun jutellessa Ninan kanssa.

Kida on oma, pätevä, työintoinen itsensä. Olemme treenailleet erikoisvoittajaa samalla kun hinkkaamme voittajan liikkeitä täydelliseksi. Metsku on saanut muhia tovin päässä, ruudun paikkaa on vahvisteltu paljon. Silmillä etsiminen on vähentynyt huomattavasti ja Kida alkaa oikeasti oppia paikan sijainnin.Tunnaria olen tehnyt aivan uudella opetusmenetelmällä - kyllähän Kida tunnarin osaa, mutta hinkkaampas sitä vieläkin täydellisemmäksi, koska haluan paimenmaisen silmienkäyttö-piirteen vähenevän olemattomiin ko. liikkeessä. Nina kehui Kidan seuruita ja luoksari on jees, mitä nyt maahanmenossa yrittää vähän pissiä silmiin jättämällä kyynäriä millisentin verran ilmaan.







Koirat käväisivät myös hieronnoissa! Taralla oli pientä jumia alaselässä, joka saattaa johtua lähestyvistä juoksuista tai päättömästä loikkimisesta järveen. Noutaja oli varsinainen makaroni hieronnan ajan, toi Katrille haastetta kääntymällä aina sille kyljelle, jota olisi pitänyt hieroa. Pitäähän oranssin puuhatytön varmistaa, ettei Katrillakaan ole liian tylsää...
Mukavampi yllätys oli Kida. Katri oli erittäin hämmentynyt (positiivisesti, tottakai) miten avoin, leikkisä ja hullutteleva Kidasta on tullut. Toki paikka ja ihminen ovat tulleet tutuiksi, mutta koko koirasta puuttuu stressi. Se meinasi vetää koko hieronnan läskiksi tarjoamalla kaikenlaisia temppuja (olihan raasulla ollut tylsä päivä, työpäivä nukkuen ja sitten minilenkin jälkeen hierontaa, pyh!) ja olemalla kovin.. aktiivinen. Meitä onneksi vain pääasiassa nauratti, koska eihän tuossa mitään vakavaa ollut. Kida oli lihaksistoltaan todella hyvässä kunnossa, uiminen on tehnyt hyvää ja mysteerivarpaan aiheuttamat jumitkin olivat hävinneet kokonaan.

Viikonloppuna koirat hylätään taas maalle, nyyh. Ensi viikolla on kuitenkin luvassa taas hurrrrjasti tekemistä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.