perjantai 10. elokuuta 2012

Terveellistä ruokaa kuppiin!

Minulla oli kamerassa pari tähän päivitykseen sopivaa kuvaa, mutta koska uutta tekstiä pukkaa jo tulemaan, laitan tämän kuvattomana pohdintatekstinä. Pahoittelen!

Pohdintaa likkojen ruokinnasta ja ruokinnasta yleisesti.
Käsittämätöntä, miten nopeasti olen valveutunut ja oppinut tästäkin aiheessa! Vahvuuteni, asioiden nopea sisäistäminen ja niiden ymmärtäminen, sekä laajentaminen ns. maalaisjärjellä, on todellakin päässyt oikeuksiinsa tämänkin aiheen kanssa. Olen oppinut niin ihmisiltä niin oikeita, kuin vääriä asioita - väärätkään eivät ole lainkaan hassumpia, koska niistä oppii aina kantapään kautta - ja tutustunut erilaisiin teoksiin, mitkä ovat innostuttaneet minut aivan tyystin barffaukseen. Onhan se koiralle luonnollisempaa kuin teolliset, kaninpapanaa muistuttavat tehdasnappulat, vaikka eräässä keskustelussa pari henkilöä takertuivatkin, ettei barffi kirjaimellisesti ole sen luonnollisempaa kuin muukaan ruokinta. Niin, en voi ostaa peuraa koirilleni saalistettavaksi, mutta kyllä koiran vatsa kertoo, että lihaa se tarvitsee.

Uskoin alkuun, että kasvista tarvitaan todellisuutta enemmän ja uskoin hiilareiden tärkeyteen koiran ruokavaliossa. Kävihän se järkeen, kun pohti ihmisen vatsan toimintaa, mutta juuri samalla tajusi, miten hölmö olinkaan ollut. Lihansyöjän lyhyt suolisto ei ole tarkoitettu kuitujen loputtomaan pilkkomiseen. Luiden suhteen olen myös hitusen epävarma: pyrin tarjoilemaan erilaisia lihaluita parisen kertaa viikossa ja lopun kalkinsaannin varmistan purkista kuppiin laittamalla. Ulkopuoliset lisät eivät ehkä kuulu barffin syvimpään perusideaan, mutta minua itseäni se ei häiritse. Pääasia, että koirani saavat kaiken tarpeellisen. En toki voi tietää, kuinka paljon juuri minun koirani kuluttavat mitäkin, sehän on sula mahdottomuus arvata, mutta keskimääräiset arviot antavat suuntaa tässäkin asiassa.

Pohdiskelin, mistä johtuu joidenkin ihmisten vihamielinen suhtautuminen raakaruokintaan. Tai vähintäänkin vähättelevä. Onko se reaktio, jonka aiheuttaa ymmärtämättömyys vai pisto, jonka aiheuttaa pieni katkeruus siitä, kun ei itse osaa tai uskalla alkaa tutkia asiaa paremmin. Onko se vastareaktio, koska tuntee itsensä "huonommaksi" nappularuokkijana? Niin tai näin, minusta liharavinnon tärkeydestä kiisteleminen koiralla on sama, kuin kinaisi tarvitseeko hevonen heinää. Siihen on evoluutio elimistön muovannut, eikä se hetkessä muutu. Koiran ruoansulatus tai käytös eivät ole muuttuneet kasvissyöjälle tyypilliseksi. Ja vaikka kuinka laadukasta nappulaa ostaisikin, aina niihin on laitettuna aineita, joita koira ei itseasiassa tarvitse lainkaan.
Josta aasinsillan kautta pääsen barffauksen eettisyyteen, jonka nään varsin kaksipiippuisena asiana. Barffiliha on kuitenkin samaa teollista lihateollisuutta tukevaa siinä missä ihmisten lihakin. Tietenkin koiran ravinnossa hyödynnetään ns. turhemmatkin osat, mutta ne eivät helpota ammuparkojen olemista ja elinoloja. Kuitenkin lupaus koiran mahdollisimman hyvästä huolehtimisesta pitää huolen, että takaan omalta osaltani eräälle lajille mahdollisimman mukavan elämän. Lisäksi nappulat ovat teollisempaa tavaraa kuin liha, jota voisi melkein verrata teolliseksi lihotuspelletiksi, jota ne lehmäraukat saavat aamiaiseksi, päivälliseksi ja illalliseksikin.

Tällä hetkellä Kida syö n. 450g lihaa/päivä, Tara taas 350g. Kidalla toimi pitkään neljänsadan satsi, mutta näin kesällä se on päässyt hoikistumaan ja suurensin ruokamäärää. Onhan kyseessä kuitenkin paljon kuluttava, terhakka paimen. Jääkaapin lihat olen pitänyt monipuolisena: jauhelihoja on sikaa, nautaa, kalkkunaa, broileria, lohta ja poroa, löytyy myös palalihoja ja rasvaisia lihoja, boosteria sekä ihan puhdasta rasvaa. Luut ovat broilerin kaulaa ja siipiä, lisäksi löytyy possun kylkeä ja selkärankaa. Olen ajatellut ostaa myös poron ja hirven luuta, haluaisin tukea riistan osuutta koirieni ravinnossa. Kasvissoseet valmistan itse salaatista, kesäkurpitsasta, pienistä määristä banaania/omenaa ja mahdollisesti jostain muusta vihreästä vihanneksesta, tai laiskuuden iskiessä ostan pötkönä valmistavaraa muschilta. Kumpikin neiti saa kasvista n. 20g päivässä - en ole varma määrästä, koska en mittaa sitä sen kummemmin. Kukkurallinen ruokalusikallinen tai vastaava kuppiin tulee heitettyä. Lisinä annan vitamiinia, valkosipulia ja satunnaisesti kalkkia. Sen lisäksi neidit saavat viikottain raakaa kananmunaa ja silloin tällöin öljyä ja hapanmaitotuotteita.

Ainakaan Kidan kunnossa ei ole moittimista, kun vilkaisee neidin yleisilmettä ja olemusta. Tarakin on tarmokkaampi ja sutjakampi kuin koskaan nappula-aikana. Haluan kehittyä kokoajan lisää tämän(kin) aiheen tiimoilta. Uteliaisuuteni on rajaton! Onneksi pääsen tyydyttämään oppimisentarvettani monessakin eri tilaisuudessa kuluvan syksyn aikana.





4 kommenttia:

  1. Meillä ruokitaan oikeastaan ihan samalla tavalla! Tosin luita en ole antanut kuukausiin muuta kuin pari kertaa jauhettuja versioita. Lisäksi tytöiltä jätin kasvissoseen vähän aikaa sitten kokonaan pois, kun tuntuvat pärjäävän yhtä lailla ilman sitä ja ulkona kasvaa kaikenlaisia rehuja, joita voivat sitten itsekseen popsia jos tarve on. Ehkä talveksi lisään taas pienen määrän kasvista mukaan kuvioihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kesällä kasviksen määrä ollut vähän heikonlaista, kun märehdittävää riittää. :D

      Poista
  2. Kannattaa liittyä mukaan Facebookin Raakaruokinta-ryhmään, sieltä saa asiantuntevia neuvoja ja vinkkejä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Sinnepä oitis porhallan.

      Poista

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.