perjantai 24. elokuuta 2012

Tokomasennus, agi-innostus

 Hovikuvaajani on ollut laiska kuvienmuokkauksen suhteen. Osoittakaa syyttävällä sormella häntä! No okei, en ole yhtään ollut sen parempi..


 Siskoni teki kollaasin lempikoiruuksista: Tara, Kida ja äidin ihanat pommit


FEELING BLUE.
Kävimme tokoepiksissä Hollolassa 15.8 kokeilemassa voivotteluja. Eivät menneet ihan suunnitelmien mukaan, vaikka uskoin hyviä tuloksia. Kida oli todella rento (ja sosiaalinen! jaksan aina hämmästellä) ja mukana touhussa kehänauhojen ulkopuolella. Se teki näppärän ruudun ja kuumasta säästä huolimatta oli terhakka. Kisa alkoi hienolla ja varmalla paikkamakuulla, mutta yksilösuoritus olikin sitten rumaa katsottavaa. Seuruussa haihatteli vähän omiaan, liikkeet olivat jotenkin kokeilevan hitaanlaisia. Madellen eteenpäin, kyllähän sieltä pieniä pisteitä napsahteli. Ruudulla mieleni teki jo kaivaa kuoppa, hypätä sinne ja peittää itseni mullalla. Käskyn saatuaan pieni punainen paimenkoira syöksyi eteenpäin kuin tykin suusta - ei ruudulle vaan luoksetulon pienelle, matalalle tötsälle. Se teki täydellisen merkin, vaikkei sen edes kuuluisi koko liikettä osata. Ninan kanssa pähkäilin asiaa eilen ja sain palautteeksi, että virhe voi olla kovinkin yleinen, kun luoksetulo tehdään ennen ruutua ns. ruudun lähetyslinjaa vastaan. Siellähän tötterökorvani merkillä pönötti, odotti lisäkäskyjä, mutta ruudulle mitä jouduin sen korjaamaan. Koko ruutu oli alusta loppuun fiasko ja huolimatta mahdollisimman positiivisesta asenteestani kaikki loppuliikkeet menivät nollille. Paimenen mieli pahoittui liikaa epäonnistumisesta. Kaukoissa tarvitsi kaksoiskäskyt, metskuun ei voinut millään koskea, tunnarissa käytti nenäänsä hemmetin hienosti ja löysi oman, mutta pudotti sen matkan varrelle palautuksessa. Hyppynoudossa jätti ensimmäistä kertaa hypyn välistä. Ei ollut meidän päivä, kuten tuomarikin huomautti. Ei todellakaan.

Tara peitti hieman pettymyksen karvasta kalkkia kokeilemalla onneaan alokasluokassa. Se jäi paikkamakuuseen todella levollisesti, mutta sitten tapahtui ikävyyksiä. Tara katseli vieressä makaavaa toveriaan juuri sillä hetkellä, kun kyseinen koira + pari muuta keksivät ampaista kuin tykinsuusta liikkeelle naapurikentällä voittajaluokan ohjaajan kiljaistessa koiralleen "sivu"-käskyn. Ei toivoakaan, että noutajani moisessa paineessa jäisi aloilleen. "Hei kaverit, miksi me juostaan?" Tara tuntui olevan ihan hämillään itsekin nopeasta liikkeellelähdöstä. Palautin neidin aloilleen ja loppupaikkiksen se oli aivan rennosti. Loppuesitykseltä odotin fiaskoa, jota ei komeadialupauksestani huolimatta sitten tullutkaan! Pysyin itse suolapatsaana, ilottomana ja rauhallisuuden perikuvana ja Tara tyytyi availemaan ääntään ja olemaan superiloinen vain seuruissa. Niissä se haihatteli vähä omiaan ja - kuten sanottuaan - lauleskeli ääneenkin. Jäävät olivat todella kivat, luoksetulossa jäi muistaakseni vähän vinoon ja hyppy oli tosi kiva.

... AND THEN WITH POSITIVE ENERGY.
Tokomasennuksesta huolimatta otin normaaliin tapaan treenit torstaina. Meno oli sen verran mukavaa, että minua suorastaan sapetti: miksi, voi miksi, meininki ei voisi olla mukana kisaradallakin? Ruudun paikkaa kokeilin erilaisilla välimatkoilla ja aina neiti juoksi kartioiden sisään. Muutaman kerran paikka oli väärä (liian keskellä), mutta huomautus asiasta sai Kidan hakeutumaan taaemmas peruuttaen. Sillä oli näppärä kontakti ja iloinen seuruu. Luoksetulo oli päivän paras asia: pienellä pallopainostuksella se teki erittäin terävät lähdöt ja ennenkaikkea erittäin terävät jäävät. Kerrankin sellainen luoksari, kun toivon, ilman minkäänlaisia ennakointeja tai hidasteluja. Myöskin metallikapulan kanssa taistelimme tovin nurmikolla istuskellen. Sen ottamista suuhun ja loppuun vielä hakeminen pienen matkan päästä, ja kas, sieltähän se mokoma nousi ja raahattiin punaeläimen toivosta ihan naamaani kiinni. "Voisitko jo ottaa tän, bliis!"

Tara ei ehtinyt tehdä kuin perusasentoa (johon se hakee hyvin pylly heiluen, mutta usein meinaa pylly heilahtaa liikaakin ja lopputulos on vino), pieniä seuruujuttuja ja pari kertaa jäävät. Sen häntä heilui ja ilme oli riemuisa. Taran kanssa on hauska tehdä, sillä on aina niin kivaa eikä se jaksa piitata, vaikka minua vähän ärsyttäisi tai olisi huono päivä. Kunhan se saa lihapullaa suoritettuaan asian oikein, riittää tarmoa tehdä hommia vaikka koko päivän ajan.

Hurjasta tokoilusta huolimatta eilinen agility on todellinen ilonaiheeni. Iloista treenikertaa edellytti iloinen, pitkä lenkki, jonka suoritimme yhdessä Kiian ja Xena-käppänän kanssa. Ylienergiaa kerännyt noutaja päätti äyskäistä "vieraalle" koiralle ja aiheutti Xena-raasulle hampaanjäljen nenään, mokomakin pikkurakki. Oli vaan niin kamalasti virtaa ja idiotismia ilmassa, kun koko päivä oli odotettu äitiä kotiin saapuvaksi. Onneksi Xena ei saanut traumoja koiransyöjäaussieista ja lenkin kolmikko kulki erittäin kivasti poppoona. Pari tuntia hurahti helposti Mukkulan vaihtelevissa maisemissa (ah, entiset kotinurkat!) ja sitten ajelimme karvalikkojen kanssa Asikkalaan agsaamaan.



Kidalla oli ihan uskomattoman hyvä asenne, vaikka pelkäsin, että se voisi olla hieman väsynyt. Päinvastoin. Parimetrisiä iloloikkia ja erehtyipä neiti maistamaan lahkeitanikin pari kertaa. Siinä oli potkua ja se suoritti esteitä hienosti: pöytä oli ok, keinu samoin. Varsinkin jälkimmäisessä Nina ihasteli koiran omahakuista kontaktia. Työskentely oli sujuvaa ja vauhdikasta ja kepitkin loistavat - loppua kohden tahti lipsui ja kepeiltäkin karkasi väärästä välistä, mutta noin muuten. Onnistuin helposti takaaleikkaamaan niille, Kida haki varmasti ja taidokkaasti oikeaa väliin, eikä piitannut minun jäämisestä taakse. Myöskin Tara oli näppärä, iloinen ja terhakas. Sen kanssa harjoittelimme kontaktiopetusta vähän uudella tavalla ja voi turusen pyssyt, noutaja alkoi lopulta itse tarjoamaan oikeaoppisesti kontait.a Pöhö tyttö, eihän siihen montaa vuotta mennytkään! Noin muutoin Tapsallakaan ei radalla ongelmia ollut, irtosi hyvin, teki ja haki kepeille hyvin ja oli kovinkin vauhdin. Minulle hauskoja ohjaiskuvioita oli pari, joissa tuppasin vähän valahtamaan sivuun tai lepsuilemaan, jolloin koirien käännös (3-4) jäi vähän väljäksi. Skarpata täytyi ja näytettiinhän me sitten jopa huisin hienoilta agilityurheilijoilta.

A SILVER LINING
Tokoiloisuuttakin ollut taas havaittavissa. Eilen tein Kidan kanssa todella nättiä hyppynoutoa, seuruun käännöksiä, sivuaskelia ja kaukoja. Olin ilahtunut neidin työmotivaatiosta, joka paransi omaanikin - nyt toko on tupannut lähinnä ärsyttämään vastoinkäymisten takia. Emme kyllä jaksaneet vääntää tätä lajia tappiinsa vaan treenasimme myös koiratanssi-kuvioita. Seuruuta ja perusasentoa oikealla puolella, puolenvaihtoa, seuruuta ohjaajan kulkiessa väärinpäin ja jalan yli hyppäämisiä tasapompuin. Kidalla oli hauskaa ja kun yritin tokokoululaisille näyttää targetin ideaa koiran ehdollistuttua siihen, jäi neidille noudot ja leikit niin kovasti päähän, että tarjosi vaan ottaa alustaa suuhunsa ja kantaa minulle. Niin, mehän emme toki ole treenanneet esinehakua viimeaikoina....

Myös Tara paransi mielialaani entisestään tekemällä hienoja, lyhyitä seuraamispätkiä, luoksetuloja, tarjoamalla reippaita perusasentoja ja tekemällä upeita jääviä. Lempparini on silti estehyppy, koska Tara suorittaa sen niin suurella iloisuudella. Joskin, kun tarkemmin mietitään, mitäpä se ei moiselle asenteella tekisi.


Vanhempi kuva, vaan kohta Kidan kiljukaula-tyyli taas palaa. Puolet karvapeitteestä jo lähtenyt....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.