maanantai 13. elokuuta 2012

Treenieläimet ja loppupään porkkana

Pitkästä aikaa tappavan tylsä, esimerkillisen perfektionistinen, kuvailematon ja luentomainen treenipäivitys. Ja vielä kuvaton, koska hovikuvaajani ei ole vieläkään laittanut treenikuvia tulemaan. Julkeaa! Enhän minä itse voi kuvata omia tekemisiämme. Hahaa, jopas minä kauan teitä tuudittelinkin mielenkiintoisemmalla tekstinräpellyksellä! Näin sivuraiteille kun heilahdimme, minusta olisi erittäinkin mielenkiintoista pitää hieman värikäskielisempää blogia, mutten osaa yhdistää sellaiseen näitä virallisempia osuuksia. En kuitenkaan halua kaikkea vetää ihan läskiksi. Niin tai näin, tätä tappavantylsää treeniturinointia olisi luvassa vaikka jokaiselta päivältä, koska syksyn saapuminen inspiroi mina. Treenaus on kivaa, kun ilmassa on tuttu, kaunis tuoksu, on vähän viileämpää ja luonto alkaa herätä värikukoistukseen.

7.8.12
Vihdoin alkoi syksyn ohjatut agilityryhmät. Rata oli aika simppeli ja mukava näin alkajaisiksi. En jaksa vaivautua piirtämään sitä (pidetään tämä nyt täysin kuvattomana, muahaha!), mutta se sisälsi suoraviivaista etenemistä hypyillä ja puomilla, parit valssaukset vain takasivat, ettei ihan loppumatonta kipittelyä meno ole. Ja suorat putket toivat vähän spurttia ohjaajan koipiin. Minä olin Taran kanssa vielä pihalla kuin lumiukko, unessa päiväunien jälkeen ja ensin meno oli rumaa kuin suolla juostessa. Eipä siinä, karaistin itseni ja meno oli paljon laadukkaampaa lopulta. Kepit oli kauniit. Kontaktia treenasimme hurjasti ihan alastulolla, koska minulla palaa lopullisesti käpy arvuutteluun, osaako Tara tänään kontaktia vai ei. Tehokoulutus aiheesta.

Kida oli ihan liekeissä. Se teki superkauniita keppejä! Pistimme loppuun heppoiset ohjurit, mutta varsin energisesti neiti sujahti ja kepitteli. Palkkausta en suorita enää keppien jälkeen, vaan vasta esteen-kaksi niiden jälkeen. Kontaktit oli Kidalla hurjan kauniit ja varmat. Muutenkin terhakasta, energistä menoa, olin oikein tyytyväinen.


9.8.12
Tokoa on tehty kovasti. Liekö yllättävää, taidan aloittaa jokaisen tokopäivityksen noin. Nyt on kummallekin neidille tiedossa parit kokeet (!), joten anturavarpaatkin pystyyn menestyksen ja onnistumisen puolesta! Eilinen kisanomainen treeni muutaman liikkeen osalta Asikkalan parkkiksella lupaili kyllä oikein hyvää.
Kidalla seuraaminen oli ensiluokkaista. Se oli upeassa vireessä, terävä ja näppärä. Toimi kauniisti kaikissa vauhdeissa, myös käännökset ravissa olivat kauniita. Yksi sekoaminen täyskäännöksessä ravissa, kun se oli aivan varma, että käännymme vasemmalle. Sivuaskelissa ja peruutuksissa ei ongelmaa.
Liikkeestä istuminen on erittäin hyvä. Nina tämän vilkaisikin tiistaina taannoisissa agilityn ryhmätreeneissä ja sanoi, että Kida asettuu nyt kauniisti kokonaan istumaan.
Luoksetulo oli jees. Alkuun stoppi oli turhan himmaileva, mutta tehostin tätä sitten pallotreenillä. Loppuun sainkin näyttävän, täpäkän seisahduksen, johon lopetimme. Maahanmeno sen sijaan oli hyvä, kyynärät eivät jääneet milliäkään ylös, vaikka täpinöissään paimen yrittää tätä kovasti tarjoilla.
Ruutu oli näppärä. Kokeenomaisesti ruudulle, joskin lyhyemmällä välipaikalla. Haki heti oikean paikan ja sai hurjat palkkaukset ruutuun. Väliin osoitin kerran ruudun paikan taputuksella ja otin pidemmällä matkalla, toimi hyvin. Väliin otin vähän stoppiharjoituksia, ennenkuin otin ruudun kokeenomaisesti pidemmällä matkalla, haki hyvin, ehkä hieman himmaili viimeiset askeleet, mutta sellaisen kuvittelu saattoi olla omaa täydellisyydenhakuanikin. Viimeiseksi vielä yksi lelumerkitty lähetys piiiitkällä matkalla.
Tunnarissa sääti. Ihan tyhmää näköhakua, kokeilua ja lopulta paineistumista, kun ei onnistunut. Hmm, en taidakaan vielä luopua vitamiinipurkeistani.
Metallinoudossa otin mukaan pienen pakotteen. Kida meni hyvin metallille, otti sen suuhunsa, lähti tuomaan minulle mutta kesken matkan pudotti. Kävin laittamassa kapulan takaisin neidin suuhun ja painoin käsilläni leuat esineen ympärille. Ei ehkä iloisin tapa, mutta minulle alkaa tämän pitkän metallisäätämisen jälkeen olla suhteellisen sama, hakeeko Kida sen koska a) rakastaa sitä vai b) inhoaa, mutta tietää, että sen yhden kerran se on haettava. Lopulta paimen kantoikin metskun minulle - korvat luimussa, ilme happamana, mutta kantoi kuitenkin. Ja sai isot palkkiot. Puukapula kulkeutui minulle normaalisti, vaikka pelkäsin pakotteen aiheuttavan hallaa tähänkin suoritukseen. Ohjattu nouto on myös hyvässä vireeessä. Olen tehnyt kahdella kapulalla, nyt on aika siirtää kolmas mukaan.

Tara aloitteli työt seuraamisella ja perusasennolla. Jotain on tapahtunut pienen noutajan päässä, sillä seuruun paikka oli paljon parempi! Se on viimein alkanut keksiä, mitä haen takaa. Se pysyi oikealla kohdalla ja oli lähempänä. Perusasentoon pylly pyörähtää todella näppärästi, joskus liikaakin. Keikauttaa päänsä kallelleen kuin pöllönpoika, niin kovin tohinoissaan oli. Hihnassa käännökset olivat todella teräviä, ilman hihnaa vielä levisivät.
Liikkeestä maahanmeno on hyvä, vaikka edelleen Tara yrittää alkuun kokeilla, jos perusasennon voisi kuitenkin ennakoida. Sen sijaan liikkeestä seis oli hössöttävämpi, häiriötä alkoi valua paikalle ja pienen noutajan mieli ei tätä alkuun meinannut kestää. Lopulta teki todella hienon pysähtymisen makuun tarjoamisen sijaan.
Luoksetulo taisi olla päivän paras liike, sillä Tara jäi odottamaan rauhassa, tuli hyvällä vauhdilla ja loikkasi ketterästi perusasentoon.
Paikkamakuu oli hankala häiriössä. Pysyi paikallaan, joskin hieman levottoman oloisesti kuikuili kuljeskelijoita. Nyt vähän sihahdin, hämääntyi ja nousi ylös. Otimme uudestaan ja sitten makasi ihan rennosti aloillaan.
Loppuun ennen iltaruokaa tutustuimme metskuun. Tara kun on rohkea ottamaan kaikenlaisia esineitä suuhunsa, heitin metallin ja pyysin tuomaan sitä. Kyllä piti ensin tassuilla mäiskiä, käydä luonani, vähän nurrata ja mätkäistä uudestaan, mutta sitten metalli nousi maasta. Naksautus ja palkkio tästä kelpo suorituksesta!

Viikonloppuna teimme tokoilun sijaan pk-juttuja (!!!). Kyllä, minäkin joskus muistutan itselleni, että maailmassa on muutakin kuin toko ja agi. Teimme esineruutua, mikä kummallekin koiralle on ihan helppo juttu, Taralle tutumpi ja sen nenänkäyttö on parempaa. Kidalla verryttelin muistia muutamalla lyhyellä lähetyksellä, ensin vietiin esine yhdessä, sitten vein itsekseni. Hyvin palautui tavara, samaten eilisellä iltalenkillä pidemmällä matkalla pelto-olosuhteissa. Homma on hauskaa, sen näkee hullusta virneestä ja iloisesta työskentelystä. Jospa minä tällä viikolla muistaisin sen veren..................

Paitsi mainittuna erikseen 11.8. agilitytreenit Korkeavireen hallilla yhdessä Heidin ja seropien Viola&Vanilla kanssa. Rata oli hallilla jo valmiina. Alun jäisyyden jälkeen saimme tyttöjen kanssa tosi kätevää menoa, ja wau, ne kepit. Varsinkin Kidalla. Olin hirveän tyytyväinen, sillä lopun kontaktia ei tullut laisinkaan. Kaiken lisäksi poljimme hallille ja takaisin kotiin pyörä välineenämme ja matka sujui mainiosti. Tarakin nautti juoksemisesta, vaikka yleensä sen suhtautuminen pitkään matkaan reippaassa laukassa on vähän kyseenalaista.

Kaikkien Kidan sosiaalisuutta epäilevien pitäisi myös tavata paimenneiti nykyisin. Tai ehkäpä syy oli kyläilleen Kiian taskunpohjalla lojuvissa froliceissa, kun punapaimen heti alkuhaukkujen jälkeen oli kerjäämässä, pussaamassa ja äkkiä heittäytyä selällään syliinkin makaamaan. Tara nyt on tunnetusti maailman syliinkaipaavin otus, ja siinähän oli kaksikolla taisteleminen, että kumpi saa enemmän rakkautta, läheisyyttä, silityksiä ja halauksia. Kiiaa yritettiin lahjoa niin leluilla, bambikatseilla kuin pienillä tempuillakin. On se kurjaa, kun ei kaksi pientä viatonta koiraeläintä iiikinä saa paijauksia tai ruokaa...

Porkkana tähän loppuun.
  Löytyisikö ihmisiltä kysymyksiä? Vastailisin mielelläni kaikenmoisiin pohdintoihin liittyen koiraelämääni, harrastamisiini, koiriini ja vaikka tähdistöjen asentoihin. Kysymyspostaus vol 2 olisi hauska tapa tehdä vähän ihmisystävällisempää päivitystä (ja krhm, se on myös helppo päivitys heittää aivot narikkaan...)

2 kommenttia:

  1. http://karvaisetkuonot.blogspot.fi/2012/08/haaste.html

    VastaaPoista
  2. http://karvaisetkuonot.blogspot.fi/2012/08/liebster-blog.html <-

    VastaaPoista

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.