keskiviikko 19. syyskuuta 2012

A-G-I-L-I-T-Y

"Express" ei kappaleena ehkä ole ihan osuvin lyriikoiltaan agilitya ajatellen. Ehkä voisin vähän tuunata sanoja aihepiiriin sopivaksi. "It's a cold and crazy world that's raging outside. Well baby, me and all my girls dogs are bringing on the fire". Tai jotain.

Meillä oli tänään agilentoa uuden ohjaajan voimin. En ehkä ollut kaikkein uskottavin ilmestys haaremihousuissani ja hieman löysän otteen kera, mutta ehkä ensi viikolla. Rata, joka meille oli rakennettu, ei todellakaan ollut helpoimmasta päästä: päästinpähän putkeen kokeilemaan niin jaakotukset, takaaleikkaukset, persjätöt kuin sylkkäritkin, unohtamatta tietenkään kinkkisiä hämyputkia, jotka vaanivat puomin molemmin puolin. Hienoa treeniä joka tapauksessa, haasteitahan minä kaipasinkin!

Voisin ennen tositurinoita kertoa välipalaksi käynnistämme koirapuistossa. En ole koirapuistoihmisiä, mutta hetken mielijohteeni kuitenkin ohikulkumatkalla kuljetti minut koirineni aitojen sisään seisoskelemaan. Puolituntisen aikana jouduin paheksunnan kohteeksi, koska omistan "typistetyn paimenkoiran", kaksikkoni muistutti lähinnä takapihan perällä kasvaneita kurittomia "vapaan kasvatuksen tuloksia" ja varsinkin Kida tyytyi vaan nurisemaan naamalle tunkeville sulhasehdokkaille. Taitaa tämän lyhyen tarinan opetus olla, että me emme tosiaan ole koirapuistokuluttajia. Jatkakoot koirani leikkejään yhä ihaniksi ja turvallisiksi todettujen koirakaveriensa kanssa. Tänään Kida saikin juosta pilkkopimeällä sänkipellolla ihanan Chilan kanssa agitreenien päätteeksi, joten uskon koirienikin olevan sitä mieltä, että elämä ilman koirapuistoiluja ei ole suuri menetys.

Takaisin aiheeseen agility! Kerrankin minulla on videomateriaalia päivän tohinoista, vaikkakaan en jaksanut olla niin reipas, että olisin sensuroinut niistä muunmuassa kailottavan kikatukseni. Pätkiä on itseasiassa useampikin, mutta josko minä tekisin jonkinlaista koostetta, niin blogini ei aivan täyty lyhyistä videolätkäisyistä. Rataa en malttanut piirrellä, kun tällä uudella koneellani ei ole ladattuna vielä ohjelmaakaan moiseen toimintoon. Hupsista.






Nyyh, naksautus myöhässä. Sen kerran, kun laitan naksutusvideon nettiin, on sekin feilaava sellainen.

Jaakotus toimi Kidalla mainiosti, kunhan ensin itse pilasin sen vaikenemalla kuin muuri. Sen sijaan putki + kaksi hyppyä- ohjauksessa päädyimme lopulta persjättöön ja sylkkäriin, koska a) ihmisnuolta kokeillessa sain koiran kintuilleni ja b) persjätön tehdessäni esteiden väleillä hävitin koiran totaalisesti ja melkein kompuroin esteeseen. Vähän vaikeaa oli tunkea monta liikettä pienen pieneen hetkeen yhden askeleen sisään, mutta kyllähän se lopulta onnistui. Kidan kanssa keskustelimme kuitenkin pitkään siitä, pitä eroa on ohjauksella "putkeen" ja "kiipee". Ihan hyvin voisi ylös osoitettu "kiipee" tarkoittaa myös putkeen sujahtamista, tottakai.
Keppejä olen alkanut opettaa ihan uudella metodilla. Taidan olla vähän hurahtanut taas kaikkeen pohjatyöskentelyyn, kun joka lajissa olen heittäytynyt innoissani ruohonjuuritasolle testaamaan kaikkia uudenlaisia taktiikoita. Joka tapauksessa, täst suuresta keppisessiosta otan kyllä elävää kuvaa todisteeksi huimasta kokeilunhalustani. Nythän tuo kepitteli kuitenkin ihan näppärästi, kun ottaa huomioon, että vasta pari viikkoa takaperin se paineistui itsekseen kepeistä taas niin, että oksat pois.




No Tapsalla oli taas kivaa, entiseen malliin. Muistuttelin sille kontakteja het' alkuunsa, mutta sitten pingottiin jo tositoimissa. Jaakotus oli jees, joskin kepeillä meinasi pienet herneet ylikuumeta alkuunsa, kun piti jo ensiaskelilla miettiä niin kovasti. Hyvin me kuitenkin suihkimme eteenpäin aina persjätölle saakka. Elekieleni hämmensi Taraa, eikä se tiennyt, pitääkö sen kiertää este edestä vai takaa: lopulta se päätyi menemään edestä, jota ei haettu. Jyrkempää puolivalssia ja johan meno parani.
.... Johon oikeastaan loppuikin sanottavani noutajasta. Se oli ihana. Kontakteja otin vielä loppuun ja niillä hän päätti taas testata, että onks ihan pakko, jos ei just haluaisi.

Huomenna seuramestaruudet edessä! Mennään hulluttelemaan vaikka yleisen kokemuksenhaun merkeissä. Vaan josko sitä nukkuisikin hetken ennen suuria koitoksia!

4 kommenttia:

  1. Todella mukavan näköistä menoa kummallakin, oikein näppäriä neitejä! Mun täytyy suosiolla tyytyä ihailemaan muiden agiliitelyjä, kun ei itsellä ole koiraa ko. lajiin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näpsäkät neidit ja ohjaaja kiittävät! Toivottavasti pääset sinäkin vielä tämän lajin pariin! :-)

      Poista
  2. Ainaki sulla on ihan sikahienot pökät ;) Ihanan näköistä menoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muotitietoisuus korvaa mahdolliset ontumat taidoissa! ;-) Kiitos!

      Poista

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.