lauantai 29. syyskuuta 2012

Seurakoirat



Terveisiä sateisesta, ihanan syksyisestä, Lahdesta!

Kaksi pientä koiratyttöä ovat mukamas toimittaneet seurakoiran virkaa. Eivät toki rtekemättömyyden takia vaan siksi, että alkuun luonamme oli kyläilijöitä, sitten taas minä jätin heidät toisen ihmisen huostettaviksi. En voi taas olla tuntematta ylpeyttä koiraneideistäni.

Ehkä suurin syy ylpeyteen on iltamat, jotka järjestin luokkani tytöille. Vähän varoittelin varsinkin kahta heistä, jotka ilmoittivat suhtautuvansa vähän peläten koiriin: Kida kun kuitenkin mölyää kovaäänisesti vieraiden saapuessa. Se voi kuulostaa vähän pelottavalta aran korvissa ja vakuuttelin Kidan olevan ihan leppoisa tyyppi. Kyllähän Kida kovaäänisesti vieraat haukkuikin, mutta sen käytös noin muuten oli ensiluokkaista! 11 naisen kälätys ja käkätys ei häirinnyt, vaan paimen yhdessä noutajan kanssa käyttäytyivät kuin herrasväki linnanjuhlissa. Kävivät silitettävinä, moikkailemassa, istuivat vieressä ja sylissä. Kumpikin vienosti katseellaan pyysi maistiaisia herkuistamme ja Kida jakeli pusuja vieraiden naisten kasvoille. Ihastusta kaksikko aiheutti näyttämällä kaikenlaisia osaamiaan temppuja. Tara yllättäen kahmaisi muutaman sydämet totaalisesti itselleen, onhan se varsinainen nallekarhu, lyllerö ja syliintunkija ja varsin nälkäinen. Meeri sai noutajasta oitis ystävän ja yhdessä he silppusivat vihanneksia ruokaamme - tai itseasiassa Meeri silppusi ja Tara siisti mystisesti lattialle eksyneet maistiaiset.
Iltamien jälkeisenä päivänä kaikki ihastelivat koirakaksikkoa ja pienestä pelosta kärsineetkin olivat iloisia, miten mukava ja hyväkäytöksinen kaksikko oli. Hyvä näin!

Ilmeisen hyvin kaksikko käyttäytyi myös torstai-perjantain, kun Oona saapui hoitamaan neitoja yhdessä Ora-mudinsa kanssa. Ainakin minua oli vastassa kaksi täysissä sieluun ja ruumiin voimissa olevaa karvaista kämppistäni, eikä Oonakaan vaikuttanut millään tavalla järkyttyneeltä, Orasta puhumattakaan. Kiitos kyllä hoidosta, niin pääsin kokemaan ammattikorkeassa opiskeluun kuuluvia rientoja naapurimaankin puolella.

Harrastuspuolesta tarinoinnin voisin jättää ensi kertaan. Huomenna meillä on luvassa Oreniuksen valmennus, joten jutunjuurta on silloin enemmän, kuin lukijat jaksavat lukea!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.