lauantai 22. syyskuuta 2012

"Lahdessa pyssyt ja tynnyrit tulevat tutuiksi"

"Vaikka oon hiljainen ja vähän pelokas

oon kärsivällinen ja nerokas" - Chisu

Tänään oli sitten edessä kauan odotettu, pelätty, jännitetty ja innostustakin aiheuttanut sivu Kidan elämässä: luonnetesti. Kyröskosken käyttökoirat järjestivät tilaisuuden ja sinne matkasimme yhdessä punaisen paimenen ja Oonan kanssa.

Alkuunsa neiti oli aivan tohinoissaan, kuvitteli kai olevansa agikisoihin matkalla. Kovin oli vaan hiljaiset agilitykisat, tuumi Kida, varsinkin kun neiti oli viimeinen kokeen suorittaja. Eikä siinä mitään, testiin mentiin autuaan tietämättömänä siitä, mitä tuleman oikein piti. Oikein hilpeä, joskin ympäristöään tarkkailevaisesti nuuskiva, neitikoira asteli areenalle, eikä ollut moksiskaan vieraista ihmisistä, heidän kosketteluistaan ja olemisestaan. Lisäjännitystä testiin toi läheisen ampumaradan äänet - heti alkuun oli selvää, että Kida ei välitä ammuskeluista, koska niitä kuului koko testitilaisuuden ajan...

Kida leikki kapulalla oikein hyvin kanssani, sittemmin myös vieraan ihmisen kanssa. Lähtipä tuo hienosti vieraan matkaankin, vaikka puolessa välissä älysi minun jääneen ja napitti minun suuntaani, välittämättä toisesta ihmisestä. 
Vasta itse tositoiminnassa alkoi neiti tajuta, että ei perkele, täällä ei ole hauskaa. Kelkka aiheutti valtavan haukkudraaman, eikä neidillä ollut aikomustakaan mennä tutkimaan kohdetta, ei senkään jälkeen, kun kelkka oli kirjaimellisesti riisuttu. Haalarilla Kida myös sulki liinat, eikä todellakaan aikonut kulkea läheltäkään uhkaa. Sen sijaan rämisevää tynnyriä kävi omatoimisesti nuuhkaisemassa. Pimeässä huoneessa sain pari kertaa kutsua sitä nimeltä, jolloin se tuli luokseni. Joskaan pimeästä huoneesta Kida ei olisi halunnut lainkaan palata takaisin ulos, kamalalle kentälle.

Hyökkäyksissä Kida loikkasi poispäin hyökkääjästä, jämähtäen sitten pöllämystyneenä ja säikähtäneenä aloilleen. Sen pieni hattaramaailma mureni ihan kokonaan: eihän Kida voi ymmärtää, että sen kimppuun joku hyökkäisi! Oitis se päästi hyökkääjät luokseen, mutta palautunut se ei lainkaan tarpeeksi nopeasti tilanteista. Sitä jännitti silminnähden koko tilanne.

Laukaukset, kuten jo alussa sanoin, eivät olleet ongelma.

Tuomarin kanssa jutustelimme tilanteen päätteeksi ja hänkin totesi, että jos testi olisi hieman erilainen (sisältäisi pidemmät välit liikkeiden välillä), pisteet olisivat paljon paremmat. Kida ei kuitenkaan kestänyt yhtäpäätä putkeen tulevien liikkeiden painetta ja meni kuplaansa. Arkielämässähän Kida on täysin ongelmaton: jos sitä jokin jännittää/paineistaa, ohjaajan kannustus, palkitseminen ja reippaus saavat Kidan toteamaan, että ok, ei tässä mitään. Nyt minun outo olemukseni varmasti toi lisämausteensa neidin käytökseen. Toisaalta ymmärrän Kidan reaktiot ja ne olivat hyvin "kidamaisia", joskin hyvin paljon suurempina ja dramaattisempina, kuin olisin kuvitellutkaan.

Kida kyllä palautui testistä hyvin. Heti kokeen jälkeen se oli harvinaisen tyyni - odotin stressiläähätystä ja panikointia, sen sijaan se halusi ignoorata maailman ja kävi maate odottelemaan, josko pian pääsisi kotiin. Kun n. 30min ajomatkan jälkeen päästin sen ulos kaupungilla juomaan, neiti loikki tavalliseen tapaansa iloloikkiaan. Mistään ei olisi arvannut, miten kammottava tapahtuma oli ollut takana. Kotona Kida on ollut myös normaali, iltalenkillä ohitukset toimi tavallisesti vapaana, eivätkä möykkäävät juhlijatkaan häirinneet pienen, pehmoisen koiran kulkua. Tosi rankka päivä, kommentoisi Kida tähän.

Tuomarina Marco Vuorisalo ja Katri Leikola

Toimintakyky -2
Terävyys +1 Pieni ilman  jälj.jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu -1 Haluton

Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne -1 Vähän hermostunut
Temperamentti +3 Vilkas
Kovuus -2 Pehmeä
Luoksepäästävyys +2b 

Luoksepäästävä, hieman pidättäytyväinen
Laukauspelottomuus ++ laukauskokematon

Loppupisteet 14, hylätty.

Miten tästä eteenpäin? No ei mitenkään. Sama, mukavasti toimiva koirani. Uusitaan luonnetesti sitten, kun henkistä kasvua on tullut lisää. Vaikka useat varmasti alkaisivat katsoa koiraansa ihan "uusilla silmillä" testin jälkeen, minun olo oli harvinaisen seesteinen. Ainahan Kida on pehmeä ollut ja Kiian sanoin "pienen pieni hattaramaailma ei sisällä ajatuksia, että metsästä voisi hyökkiä kelkkoja kimppuun tai sedät hakkaisivat kepeillä". Ehkä seuraavan kerran Kida on niin kyyninen, ettei reagoi asioihin noin vahvasti.
















2 kommenttia:

  1. Tosi jännä! En jotenkin odottanut yhtään, vaikken toki koiraa tunne silleen oikeesti, vaan tekstien perusteella mietin. Mutta toisaalta toi sen testin jälkeinen käytös kuullostaa musta siltä, että se reagoi enemmän suhun kun siihen ympäristöön, ts. teette niin paljon yhdessä, että yksin se tunsikin sitten olevansa ihan yksin.

    Toisaalta, eikös se oo myös aika kiva, että koira kulkee normielämässä sillai vaaleenpunaset linssit silmillä? Ei musta ainakaan olisi kiva, jos koira olettaisi jokaisen ja kaiken olevan potentiaalinen uhka.

    VastaaPoista
  2. Se on ihan mahdollista! Reaktiot eivät sinällään yllättäneet muulla kuin voimakkuudellaan. Tuomari oli kyllä oikeassa siinä, että tauoilla testi olisi mennyt paljon paremmin, niin nopeasti se kuitenkin palautui koko kokeesta. Se yllätti, oletin, että näkisi mörköjä ja mököttäisi pidempäänkin.

    Ihan huipputyyppi tuo koira on, arjessa niin mutkaton. Sekin on hauskaa, koska pelkän testin lukevat voisivat varmasti kuvitella tuon olevan ihan hermoheikko, vaikka Kidan kanssa olen aina voinut mennä huoletta missä ja miten vain. :D Liekkö neiti sitten vaatii henkistä kasvua kyetäkseen kestämään noin suurta painetta ja "pelottavaa tilannetta" ilman hengenvetoja. Ja ehkä mun pitää vaan hymyillä koko kokeen ajan. :D

    VastaaPoista

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.