perjantai 26. lokakuuta 2012

Esittelyssä omistaja



Kidan juoksujen takia harrastepuolella elämämme on ollut vähän hiljaista. Kotitreeneistä minulla ei ole mitään uutta, uhkeaa kerrottavaa ja päätäni puhki olen pähkäillyt, että millä ilahduttaisi lukijoita tämän koomauksen aikana. Vilkaisin vähän blogini sivustoja ja hoksasin - hetkinen, en vieläkään ole tehnyt omaa esittelyäni loppuun?

Mikä se sellainen blogin kirjoittaja on, joka kertoo koiristaan kaiken, muttei itsestään? Jumprahuitti, asiaan on tehtävä jonkinlainen korjaus! Toteutukoon se tässä bloggauksessa. Jos aihe ei kiinnosta, rullatkaa suosiolla sivun loppuun. Laitan sinne kuvia vaikkapa söpöistä kanoista.

~*~

Esittelyssä siis itse pääpiru, kirjoitusvirheiden armoton nakuttaja ja hihnanpäiden vikisevä kaksijalkainen: Maija


Moni lukija tietääkin kotipaikakseni Lahden, jossa aloitin tänä vuonna (2012) opiskelut ammattikorkeassa mediatekniikan parissa. Olen 21-vuotias ja koiraharrasteissa koen eläväni varsinaista murroskautta. Olen valtavan utelias tätä alituiseen nöyräksi pistävää lajia kohtaan ja himoni menestyä sekä oppia kasvaa kokoajan, jokaisella hengenvedolla. Myönnän olevani kunnianhimoinen, mutta (onneksi) järkevällä tasolla. Vaikka, myönnetään, toisinaan saatan vaatia aivan liikaa itseltäni ja kiusata itseäni piiskan jykevillä sivalluksilla, mutta silloin on mainiot treenikaverit potkaisemassa takalistolle. 
Voisin kuvailla itsäni parhaiten sieneksi - hyvin imukykyiseksi sieneksi, joka janoaa tietoa imettäväksi itseensä niin paljon, että sitä lopulta pursuaa väkisinkin ulos. Tämä koskee ennenkaikkea koiria ja niiden kanssa elämistä, mutta myös hevosia ja muita eläimiä ja monia muitakin elämän asianhaaroja. Koirablogissa kuitenkin koiratekemiset kiinnostavat eniten, joten en kyllästytä asiaa koskemattomilla aiheilla sen kummemmin.

Koiria meidän perheessämme on ollut aina. Syytän äitini puolelta tulleita geenejä eläinhurahtunaisuudesta, sillä äitini ei ole paljoa minua parempi karvarakkauden suhteen. Taran kanssa olen varsinaisesti päässyt koiratekemisen makuun, Kida taas on sykähdyttänyt minut niiden imuun vakavemmalla periaatteella. On hassua muistella muutaman vuoden taakse, kun vannotin, etten minä kisata uskalla, tai etten minä koskaan olisi näissä hommissa niin hyvä, että viitsisi suutaan avata. Täytyy myöntää, että olin totaalisen väärässä. Sovittelevasta, oppivaisesta ja muuntautumiskykyisestä persoonastani on ollut hyvin paljon hyötyä, sillä koen kykeneväni hallitsemaan ja muuntelemaan oppimiani asioita hyvin nopeasti. Elävien olentojen kanssa olen huomannut ne erittäin hyödylliseksi piirteeksi. Ehkä kuitenkin intohimo ja rakkaus ovat asioita, joiden avulla intoni hommaa kohtaan vain kasvaa, vaikeuksista ja satunnaisista hermoromahduksista huolimatta.



Kävin kasvattajan peruskurssin tänä syksynä (lokakuu 2012) ja opiskelen agility-ja toko-ohjaajan peruskursseilla. Opettaminen on oppimisen lisäksi suuri intohimoni. Kasvatuksesta olen haaveillut pienen ikäni, mutta vastuullisena henkilönä kiire minulla ei ole. Kun jonain päivänä minulla on jalostuskelpoisia eläimiä, pääsen toteuttamaan unelmaani kasvattajana. 
Hevospuolta olen kuluttanut kymmenen vuotta ja rapiat. Omistin oman hevosen vuosina 2005-2011, siitä eteenpäin olen jatkanut harrastusta hieman rauhallisemmin vuokrahevosten parissa. Himo uutta, omaa hevosta kohtaan on vahva, mutta ajan ja varallisuuden ollessa heikonlaiset opiskelujen takia täytyy himoa pidätellä vielä muutaman vuoden ajan. Hevoset ovat mitä mainiointa terapiaa, eikä minulla ole kummoisia menestystavoitteita niiden kanssa. Haluan kuitenkin kehittää taitojani tälläkin saralla ja varsinkin työskentely nuorten hevosten kanssa on hyvin mielenkiintoista. Kävin Asikkalan hevosenhoitajakoulua ajalla syksy 2010-kevät 2011. Koululle kiitos ravimaailmaan perehdyttämisestä, itsehän seison tukevasti ratsastussaappaat jalassa.

Muina kiinnostavina asioita mainittakoon valokuvaus, kuvataide, musiikki (ennenkaikkea laulaen), kirjallisuus, sekä luonto ja sen ihmeet. Myöskin erilaiset ihmiset, mielipiteet ja luonteenpiirteet ovat kiehtovia, juhlintakin satunnaisesti. Aika, joka ei kulu ulkoillessa, eläinten kanssa, nukkuessa tai koulussa, uhrautuu yleensä tietokoneella nuhruillen. Tai parisuhdetta vaalien. Internetissä kulutan paljon sosiaalista mediaa tavoilla jos toisillakin.

Voisin vastata tähän samalla, minkälaiset blogit minua kiinnostavat! Minuun vaikutuksen tekee ennenkaikkea huolellinen ulkoasu. Se herättää mielenkiintoni - ihminen, joka panostaa ulkoasuun, panostaa usein myös bloginsa sisältöön. Jos tähän yhdistetään kauniit valokuvat tai/ja persoonallinen tapa kirjoittaa, on lukuelämys valmis. Myös jollakin tavalla harvinaisempia aiheita käsittelevät blogit jaksavat kiinnstaa, kuten myös sarjakuvana päivitettävät, jos piirtotyyli sattuu iskemään. Kiinnostavinta luettavaa on (tarinankertojasta riippuen) joko treenikertomukset ja erilaisista oppimistyyleistä kirjoittaminen tai sitten ihan arkinen aherrus koiramaisten kavereiden kanssa.

~*~

Hmm, turinointi venyi vähän pidemmäksi kuin toivoinkaan. Onnittelut heille, jotka lukivat loppuun asti.

Syyslomaa olemme tosiaan vietelleet ja keskittyneet lähinnä lenkkeilyyn ja loikoilemiseen. Muutama kotitreeni on osoittanut maltin olleen valttia. Metsku nousee ensimmäisellä yrityksellä sisätiloissa, se palautetaan kauniisti eteen ja sitä osataan pitää jo tiukemmin suussa. Ruutuun Kida hakee heti, kun sen pystyttää, huolimatta välimatkasta. Minulla olisi tässä innokas, ilmeisen koevalmis koira, mutten kiirehdi ennenkuin olen oikeasti valmis siirtämään metallinoudon ulkotreeniin. Joskus tekee tosiaan hyvää heittää aivot narikkaan ja antaa koiran pohdiskella asioita rauhassa. Tai sitten Kida on vaan totaalisen tympääntynyt turhanpäiväisiin naksutustehtäviin, kuten kolikon nostamisiin maasta, vetoketjujen availuun ja jumppaliikkeisiin. 

Myöskään Taran ensimmäisellä tokokoetuksella ei ole ollut kiire. Liikkeet tuo suorittaa, mutta hinkkaan vaikka elämän loppuun asti tiiviimmän seuruun ja äänenkäytön opettelun kanssa, kunnes olen tyytyväinen. Tapsa Taapanterilla on kuitenkin aina hauskaa ja sekin on päässyt tekemään niin avoimen- kuin voittajaluokankin liikkeitä ihan vaan yleisen iloisuuden vuoksi. Oppivainenhan tuo on, muttei ole agilityn voittanutta.

Juoksujen ansiosta Kida on ollut tiukkapipoinen ja äärimäisen ahne, mutta puolet kärsimyksestä on jo takanapäin. Tänään paimen tarjoili itseään kovin hanakasti Taralle ja tassujen töminä olisi varsin korvia hivelevää Kidan säpsähdellessä kuin sähköjäniksen.

Loppuun vielä suloinen syysKida ja söpö kanakuva, kuten lupasin. Kaksikko on toiminut oikein hienoina kanakoirina täällä maalla ollessa. Tara meinasi vain kerran saada nokasta (mitäs meni tunkemaan kirsuaan aidan raosta, huononäköisempikin kukko luulisi oranssia koiraa ketuksi).




2 kommenttia:

  1. Mukava päivitys! :)

    Ja teidät on haastettu ;)
    http://giniwiima.blogspot.fi/2012/10/haastetta.html

    VastaaPoista

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.