perjantai 12. lokakuuta 2012

Koiranpentu jumittaa

TÄMÄ ON POSTAUS NUMERO 300!!!
Wou.

Minun piti pyhittää tämä teksti kaikenmoiselle esittäytymiselle ("mitä?" te nyt kysytte), mutta päätin jättää sen ensi kertaan. Tuli nimittäin suurempi puheenaihe, josta avautua internetin syvimpiin syövereihin. Kyseessä ei toki ole mikään hengenlähdön asia. Voitte siis vetää henkeänne (ikäänkuin tässä vaiheessa olisi jotain oikeasti jännitettävää ollut..)

Maanantaina kuitenkin vein likat Katrin hellään huostaan hieronnan merkeissä. Olin havainnut Kidassa jäykkyyttä jo aiemmin, mutta koska aikaisempaan ei aikaa kyetty siirtämään, tyydyin hoitamaan asiaa lähinnä omien pikku kätösieni avulla. Vaikka koira ei enää reagoinut jumeihin - jotka muuten sijaitsivat takareisissä - yhtä voimakkaasti, Katrin ilme yhdistettynä parahdukseen "miten se noin vinkurallaan juoksee?" ei ollut lupaava Kidan esitellessä raviaan parkkipaikalla. Sisätiloissa tarkempi koluaminen paljastikin karun totuuden. Etupää oli jumissa, joskin sen jäykkyys suli nopeasti käsiteltäessä. Jäykkyys lienee johtunut takapäästä, joka oli juntturassa. Lantiosta alaspäin mystisesti ilman mitään tiettyä jumiumakohtaa. Tässä vaiheessa alkoi huolestuneen omistajan aivot raksuttamaan yliteholla: olenko lämpännyt/jäähdytellyt huonosti crossilenkeille? Ei, en ole. Agilityssä? Ei, sielläkin on asiat hoidettu. Eikai selässä ole rakenteellisesti vikaa? Pienen ihmisen mieli rullasi kuin mäen päältä tuuppauksen saanut skeittilauta.

Onneksi Katri on lahjakas käsistään ja sai Kidan hierottua. Koira oli varsinainen makaroni hoidon jälkeen. Takajalat olivat kuin sulaa vahaa ja loikkaaminen autoonkin muistutti lähinnä rojahdusta vatsalleen. Kotihoidoksi suunnittelimme Katrin kanssa jos jokinlaista venytysliikettä mielikuvituksen käyttöä todellakaan säästämättä. Lämmittelyn jälkeen ennen treenejä ja jäähdyttelyn jälkeen uusintana suoritan perusvenytykset, jonka lisäksi joka ilta teen fysioterapeutin suosittelemia liikkeitä (joita meille siis tarjoiltiin varvasepisodin yhteydessä) ja hierontoja + "kekseliäisyysvanutuksia" on mukaan tungettu. Tuloksena, tietenkin, entistäkin vetreämpi, notkeampi ja sukkelampi australianpaimen. Jos se jumisena loikkii ja on noin näppärä, niin entäs notkeana sitten!

Taralla kaikki oli kunnossa, ei mitään mainitsemisen arvoista. Paitsi se, ettei voi olla söpömpää kun hierontamatolla kellivä Tapsa. "Miiiksi sinä minun selkää haluaisit hieroa, rapsuta ensin vähän mahaa, jooko?"

Tiistaina notkeiden koirien kanssa agilitytreeneihin, joissa jo hullun lailla toteuttelin sotasuunnitelmia Kidan kanssa. Pyysin kuitenkin Ninaa katsomaan Kidan hyppytekniikkaa vähän "sillä silmällä", jos havaitsee jotain erikoista. Eipä havainnut, paitsi sen, miten paljon neidin käännökset yhtäkkiä ovat parantuneet. No ihmekös tuo!



Hitsin kiva rata. Tätä oli kiva tehdä itse ja oli hauska päteä muita tämän tiimoilta. Kummallakin koiralla oli hävyttömän hyvä draivi päällä. Oli mukava hifistellä sylkkäriä viimeisellä rengas-hyppy-putki-kuviolla ja alun niisto sujui sekin mainiosti. Olemme innostuneet niistoista, huomaan. :-D Kepitykset sujuivat myös hyvin molemmilta tyypeiltä, Kidakin alkanut saada uudestaan itsevarmuutta itsenäisempään tekemiseen.

Erityismaininta kuitenkin Taralle: se teki itsenäisen kontaktin puomilla!!!! Go, Tapsa, go!!!!


Kuten tarkkasilmäisimmät huomaa, tämä kuva ei ole tältä viikolta......


4 kommenttia:

  1. Yleensä suositellaan, että fysioterapian/hieronnan jälkeen pidettäisiin pari vapaapäivää rankemmista lenkeistä tai agilitystä, jotta kroppa ehtii palautua kunnolla ja koira tottuu käyttämään "muuttunutta" kehoaan jälleen normaalisti jumin aiheuttaman virheliikkumisen jälkeen. Manuaalinen käsittely on verrattavissa harjoitukseen, josta pitää päästä palautumaan. Eihän ole järkevää heittää hoitokerran vaikutusta (ja rahaa) hukkaan :)

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Tämä on täysin totta. Meilläkin normaalisti hieronnan ja treenaamisen päätteeksi tulee pari päivää, mutta tällä kertaa oli poikkeus, kun aikataulut eivät onnistuneet "vanhaan, hyvään malliin". Torstai oli pakko vaihtaa maanantaiksi, koska aikataulut eivät muuten handlanneet, mutta konsultointia halusin kovasti.

    Maanantaina hieronta oli jo aamupäivällä, kun taas treenit tiistaina vasta illalla, klo 21. Näin tähän tuli onneksi varsin pitkä palautumiväli. Ei niin pitkä, kuin suositellaan ja olisi ideaali, mutta sentään kyse on selvästi yli vuorokaudesta. :) Kun tähän yhdistettiin tavallistakin pidemmät lämppäys-ja palautumislenkit venytyksineen, en usko, että haittaa on. *hokee mantraa itselleen*

    VastaaPoista
  4. Juu, näitä välillä sattuu pakostakin eikä niihin kukaan onneksi hajoa. :) Sen näkee sitten seuraavalla kerralla, pysyikö jumi poissa. Tein itse kerran pakottavasta syystä tietoisesti poikkeuksen periaatteesta ja niinhän se oireillut takajalka oli jälleen seuraavalla kerralla huonossa kuosissa..

    VastaaPoista

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.