keskiviikko 3. lokakuuta 2012

When I say jump, you say how high

Alkuun copykattaan Agarwaenin päivittelijää Lauraa ja kysyn: Mikä on saanut sinut seuraamaan meidän blogia? Vastailen tähän kysymykseen jotain analysoivaa itsekin seuraavassa päivityksessä, tähän agilityteemaan se ei vaan oikein sovi. Lukijoiden vastaukset voivat kuitenkin auttaa minua pohdinnoissani (ja kehittämään tietenkin blogia yleisön kaipaamaan suuntaan...)

Agiliitoa on suoritettu verenmaku suussa ja hiki kainalokarvoissa. ...No ei sentään, vaan ihan hyvällä mielellä ja energialla on liidelty. Fiilis lajia kohtaan on taas kauniin vaaleanpunainen ja tekeminen sen parissa maistuu maukkaalta. Tähän voi vaikuttaa ohjaajakoulutukseni ja se, että pääsen kertomaan näkemyksiäni, kuulemaan muiden mielipiteitä ja oppimaan uusia asioita. Minun sieniluonteeni nauttii, kun pääsen kiusaamaan aivosolujani uudella, kiinnostavalla informaatiolla. Tietenkin kun kyse on koiralajeista, pääsevät tytötkin ansaitsemaan oman palasensa innostuksestani.

Perustreenien lisäksi pääsimme viime sunnuntaina vieraan taitajan oppiin. Nina heitti viestiä avoimesta valmennuspaikasta Oreniuksen Annalle ja tietenkin intomielellä ilmoittauduin mukaan. Viimeisillä voimillaan yritti karma estää osallistumiseni karkeloihin: lauantainen juoksulenkkini päätyi ikävästi minun liukastuttua kivuliaasti kiven päälle, ansaiten oikeaan kankkuuni valtavan turvotuksen ja sanoinkuvaamattoman kivun. Onneksi linimentti, kipulääke ja kireä tukiside pitivät minut niin hyvin kasassa, että agiliitely onnistui lopulta mainiosti.




Oona oli mukana kuunteluoppilaana ja videokuvaajana, kiitos paljon!
Videolta näkee kyllä mainiosti, miten minulla on tapana alkuun jännittää uutta tilannetta kovasti, joka näkyy jäykkyydessäni radalla. Kunhan rentoudun, alkaa menokin näyttää paremmalta. Niistot, japanilaiset ja persjätöt sujuivat lopulta kivasti ja Orenius tykkäsi Kidasta. Paitsi että neidin korkeat, pystysuorat loikat naurattavat aina ihmisiä, oli punapaimen Oreniuksen mielestä oikein potentiaalinen agilityotus. Enkä minäkään huono ollut hänen sanojensa mukaan, vaan oikein näppärä tiimi kyseessä.
Pakko myöntää, valmennus kyllä lämmitti mieltä kovasti, eikä fiiliksissä treenin jälkeen ollut paljoa parantamisen varaa.

Tiistaina oli minun tehtäväni pitää agilitytreeni ensimmäiselle ryhmälle ja suunnitella rata, joten päätin kiusata heitä tällä samalla tuotoksella. Paitsi että opittujen tietojen jakaminen muille oli oikein antoisaa, pääsi myös Tara testaamaan taitojaan radalla. Kokeilin rataa tällaisenaan, mutta myös japanilainen tuli muutettua viskileikkaukseksi, valssi vaihdettua persjätöksi ja muuta mukavaa. Rata sujui Taran kanssa todella hyvin, mutta sitäkin enemmän minua ilahdutti tajuta, että noutaja on vihdoin saanut malttia ja jonkinlaista järkeä itsenäisien kontaktien suorittamiseen. Itseasiassa Ninan mielestä tämä rauhoittuminen on nähtävissä Taran suorittamisessa muutenkin - ilman, että sen vauhti mitenkään olisi kärsinyt. Kivaa!

Kidan kanssa radan suoritus oli surullista katsottavaa. Ilmeisesti syynä oli minun väsymykseni, olinhan ensin toiminut wnb-ohjaajana ja sitten juossut rataa jo Taran kanssa. Sätkimme kuitenkin sisukkaasti radan loppuun uusia kuvioita kokeillen ja saimme aikaan onnistumisiakin. Agiratailun jälkeen oli mukava ottaa paikkamakuu ryhmässä vaan todetakseen, ettei neiti enää heittäydy lonkalleen. Pää maassa-makaaminen on selvästi parantanut neidin makuuasentoa! Tätä makuuta käytän siis ulosmentäessä, sillä Kida tuppaa kiihtymään hyvin vahvasti sillä hetkellä ja makaaminen pää maassa saa sen rauhoittumaan huomattavasti.

5 kommenttia:

  1. No Kidan takia alunperin herätti mielenkiintoni. Tykkään hirveästi sun tyylistä kirjoittaa ja siitä kun puhut niin avoimesti, myös huonommista hetkistä.

    On ilo lukea teidän treenailuista ja muista menoista. Tykkään sun kuvista ja sun koirat on upeita.

    Oho, mikä ylistyspuhe, mutta kaikki ihan suoraan sydämestä :-D

    VastaaPoista
  2. Ihana toi video! Hyvältä ja ihanan vauhdikkaalta näyttää meno :-)

    VastaaPoista
  3. Kiitos Jenny viesteistäsi! :-)

    VastaaPoista
  4. Jennyä komppaillen, tykkään sun tyylistät kirjottaa, ja pidän lukea teidän treeni ja arkikuulumisista.

    Alunperin minun mielenkiintoni myös herätti tämä karvakaksikko. Kaikki taisi alkaa siitä kun Seraa metsästin ja tuppauduin juttelemaan kanssasi tolloista ja monista muista asioista, sen jälkeen on blogia lueskeltu ahkerasti. :-)

    VastaaPoista

Kiitos, kun päätit kommentoida blogiini! Kommenttienvalvonta on käynnissä, jotta yksikään kommentti ei jäisi huomioimatta. Kaikki kommentit luetaan ja pyrin vastaamaan jokaiseen.