Redtolling

AVO1 2/3 check

2012-01-29T20:26:00.000+02:00

Tänään oli kylmä päivä.

Tänään oli myös päivä, kun mikään ei mennyt suunnitelmien mukaan.

Kello pärähti soimaan klo 6:00, ja olin painavinani torkun päälle. Toisin kävi, sillä seuraavan kerran heräsin Johannan ääniin klo 6:50. Hänkin oli sammuttanut oman herätyskellonsa, ja ponkaisimme pystyyn puoli tuntia ennen suunniteltua lähtöä. Hienoa, todella hienoa, onneksi sentään tavarat vaatteet ha matkaohjeet olivat valmiina odottamassa. Loikkaus kankaisiin ja koirat aamulenkille, Johanna teki evästä ja laittoi neitien aamusapuskat, sitten kiirehdittiin autoon. Bensa-asema antoi vielä oman osansa myöhästelystä, kun tankkaaminen ei onnistunut bensaluukun ollessa jäässä. Pieni stressi-itku meinasi jo puhjeta siinä vaiheessa, mutta onneksi sain itseni pidettyä kasassa. Ruokaa en kuitenkaan saanut alas, oksetti niin kovasti.

Kisapaikalla ei kauaa jäänyt ilmoittautumisen jälkeen. Koiran kanssa vaan paikkamakuun ensimmäiseen ryhmään. Sekä minä että Kida olimme aivan liian levottomia koko kokeen ajan, ja se olikin kamalin koe vähään aikaan. Kida lähinnä piippasi, haukkui, kiljui ja nurisi, ja kisapaikalla se on kuitenkin yleensä se levollisin ja rauhallisin neiti. Tosin eilen agilitytreeneissäkin paimen näki oikeudekseen verrytellä kitarisojaan, kun jätin sen yksin kevythäkkiin Taran vuoron ajaksi. Sehän on yleensä häkissä kuin kotonaan, ja nytkin odottelin sen vaikenevan pienen protestiääntelyn jälkeen. Vielä mitä, sain käydä antamassa kunnolla huutia, jotta koira tajusi ylittäneensä rajan.... Minun on PAKKO saada kunnon motivaatio taas treenaamiseen ja tekemiseen. Tuo otus näyttää heti, kun olen lipsunut tai vaipunut jonnekin liian syvälle pahaan olooni.

Takaisin aiheeseen, treeneistä lisää viestin lopussa. Paikkahan oli Porvoon PR-tallin maneesi, enkä uskonut pohjan aiheuttavan mitään ongelmia, treenataanhan me maneesissa joka pirun viikko. Joopa joo, Kida oli ihan toista mieltä...

Paikkamakuu 10 - Pelkäsin tämän puolesta niin paljon. Kida oli levoton, se äänteli, kiljahtikin ja olin varma, että se vähintään nousee istumaan tai säntää jopa luokseni. Luojan kiitos se pysyi paikallaan.

Seuraaminen 8 - Käsittämättömän_kamalaa. Otin menon alkuun jännityksissäni liian hitaasti ja Kida keksi paskan. Ihanan, porvoolaisten hevosten lannan. Sehän on paljon parempaa kuin asikkalanhevosten jätökset! Nenä maassa, ihan muissa maailmoissa. Tsemppasin vauhtiani ja Kidan ote vähän parani, mutta todella keskittymiskyvytöntä, alkeellista ja noloa. Tuomari ei nähnyt sitä niin kamalana, minä tietenkin tiedän, millaista tuon seuruu osaa olla ja vertaan. Okei, seuruu juostessa oli ihan mielettömän hyvä, kontakti pysyi kokoajan ja oli kauniin näköistä, mutta muu osuus.... ehehe.

Liikkeestä maahanmeno 8 - Maahanmeno tehtiin ensimmäisenä, ennen seuruuta. Kida oli levoton ja äänteli (mutta videolta sen meno äytti itseasiassa tosi hyvältä....), ja meni makaamaan vinoon. Ne alensivat pisteitä.
Luoksetulo 9 - Tuomari kommentoi tätä niin, että lähtee tosi hyvällä vauhdilla, pysähtyy tosi hyvin, mutta sitten himmailee lopussa. Ja niinhän se tekeekin, ennakoi. Tähän vastaiskuksi alkaa sellaiset "koira ei koskaan tiedä mitä seuraavaksi"-treenit, että vaviskaa voittajassa! Videon kun katselin niin ei himmailu ollut kyllä pahaa, tiputtaa raville vähän ennen minua.

Liikkeestä seisominen 10 - Voisitko koira vain keskittyä radan sisäisiin asioihin ja katsoa minun perääni, et yleisöön?

Noutaminen 9 - Lähtee kuin tykin suusta, vietikäs nouto, mutta sama kuin luoksarissa: ennakoi, pudottaa raville, himmailee.

Kauko-ohjaus 7½ - AaaaAAAaaa. Hävetti. Kyllä se pihalla teki juuri ennen koitosta! Istumiset kaksoiskäskyllä, viimeinen makuu oli ennemmin heittäytyminen vatsalleen kuin maahanmeno. Se oli kokoajan lähdössä liikkeelle luokseni, mutta miten tuon nyt luoksetuloon sekoittaa? Kuitenkin tällä kertaa keskittyi kokoajan minuun.

Estehyppy 10 - Olipas ruma perusasento alussa. Mutta ihan nappiloikka oli.

Kokonaisvaikutus 9

178,5p. AVO1, tuomarina Harri Laisi

---

Lauantaina käytiin Korkeavireen hallilla tosiaan agittamassa. Minulla olisi tästä(kin) videota, mutta adadkapdkpo muokkaaminen ja lataaminen nettiin! Kertokaa jos haluatte nähdä näitä, niin saan motivaatiota nolaamiseemme.

Kida oli kivakivakiva. Se teki hyvällä vireellä ja Ninan piiskauksen jälkeen tsemppasin. Teimme myös keppitreeniä vinokepeillä: koko homma vähän ahdisti, eikä itsenäisestä kepittelystä meinannut tulla enää mitään, kun oltiin jo tokoiltu ja menty rataa. Tuli sieltä kuitenkin hyvät kepitykset. Lisäsin yhden pystykepin aina kerrallaan. Ensin vain suoraan läpi, sitten yksi pujo ja läpi, kaksi, kolme... Palkka oli aina odottamassa alustalla.

Taran kanssa oli vaikeampaa. Se oli täynnä energiaa, minun motivaationi notkahti ja kärsivällisyyteni ei ollut enää samaa luokkaa. Tein radan pätkissä, koska halusin palkata Taraa kontakteilla. Loppuun yritimme koko radan, mutta olin jo sen verran väsynyt ja tuohduin Taran kiljuntaan sen komeantaessa laiskuuttani, joten näimme parhaaksi antaa säätämisen olla. Tara sai myös hyvää treeniä yksin häkissä olemisesta. Se päästi parit jodlaukset ja aiheutti nauunpyrskähdyksiä treenikavereilleni oudoilla äänillään, mutta hienosti tuo osaa olla. Kohta jo paremmin kuin Kida, os tämä meno jatkuu...

Ei elämää kummempaa. Rakastakaa ja motivoikaa minua, jotta alan taas tehdä noiden kanssa. Nyt näyttää siltä, että koiristani tulee kohta kulmakunnan kauhuja, koska emäntä ei jaksa aktivoida. Ähy. Aloittakaa tokojeni kuvaamisesta ja ylipäänsä elämäni ilahduttamisesta, kiitos!

Tunnari!

2012-01-24T18:17:00.000+02:00

Biisi tämän mahtavan tanssifiiliksen kunniaksi. : ) Pitää pistää hyvä olo ylös, kun sitä tuntee! Muistakaa se.

Kuten videosta huomaa, tunnari on opittu! Kida osaa käyttää nenäänsä, vaikka se on eri huoneessa/sohvan takana odottamassa, kun laitan tunnarin satunnaisiin paikkoihin. Se yritti maistella, kun turhautui nuuskutteluun, mutta muisti heti mikä on homman nimi, ja uudella yrityksellä asia ei tullut enää kysymykseensä. Taidamme siis oikeasti olla valmiina voittajaan maaliskuussa!
Viime viikonlopun vietimme rattoisasti maalla äidin luona. Mikäs siellä oli ollessa (=lusmuillessa). Automatka farmarilla on edelleen ihanaa luksusta, kun kaikki koirat saa laitettua takakonttiin. Äidillä kävimme joka päivä ihanilla maalaislenkeillä, ja mukanamme kirmasi pikkuinen Rosa, tottakai! Lauantain neitilauma tosin vietti keskenään äitini vahtivan silmän alla, kun minä ja armaani karkasille Helsingin vilinään tapaamaan kauan kadoksissa ollutta siskoani (ja nauttiaksemme herkullisesta tex mex-ateriasta).
Sunnuntaina nappasin Rosan mukaani ja hetken kotonaolon jälkeen lähdimme lauman kanssa Asikkalaan seuramme epiksiin. Rosa meni ensimmäistä kertaa kaksi rataa - möllitohinat päätin kokeilla ilman välipalkkoja, jos koira näyttäisi kestävän sen. Mikäli motivaatio laskisi, ottaisin lihapullat esiin. Eipä tarvinnut ottaa! Kuntohan sillä joutui koville, loppuradasta jo väsytti, mutta kaikki esteet pikkuneiti teki aivan mahtavalla asenteella. 10vp tuli mustalta mutkaputkelta (ei ensiyrittämällä uskaltanutkaan mennä sisään) ja hypyltä, jossa syy oli selvästi ohjausvirheeni. Unohdin, ettei pikku palleroni osaa hakea esteille yhtä kokeneesti kuin Kida ja Tara. Heltisi tällä kuitenkin punainen ruusuke ja luokan ainoa tulos - olihan luokassa peräti kaksi koiraa. ; )
Kida ja Tara menivät mölliradan hienosti, mutta kyllähän se olikin varsin simppeli. Kummallakin palkkasin kontaktit, joilla kumpikin ryökäle yritti ensin varastaa.
Ykkösradalla Rosa oli jo väsynyt, mutta siellä palkkasinkin sen parin esteen välein. Kepittelyt meni hienosti apua antamalla. Keinun ohitimme, koska sitä ei ole treenattu läheskään tarpeeksi, enkä ota mitään riskejä. Herkkä pikkukoira kuitenkin kyseessä.Tara pissi koko radan hösöttäen, koska en ollut ohjauksessa mukana lainkaan. Hetkellinen mielialani notkahdus rokotti heti menoamme. Valssasinkin niin typerässä kohtaa, että hyvä etten kompastunut koiraan mennessäni sen reitille putkella.... Kidan kanssa tsemppasin, ja saimmekin tosi hyvän radan. Ainoat virheet tulivat kepeillä, kun paimen päätti unohtaa oikean sisääntulon. Onneksi oikea sävel löytyi, ja kokonaisuudessaan meno oli hyvää.
Sunnuntaina onkin tiedossa toinen AVO-kokeemme. Peukut pystyyn, ettei mikään mene ihan hassusti. : ) Se harmittaisi, koska kaikki osataan etu-ja takaperin!

Wou, flow

2012-01-18T11:37:00.002+02:00

"Flow (myös optimaalinen kokemus ja virtauskokemus) on psykologi Mihály Csíkszentmihályin mukaan tila, jossa ihmisen tietoisuuteen saapuva informaatio on tasapainossa itsen tavoitteiden kanssa. Flow-kokemuksen seurauksena itsen järjestys on aikaisempaa monimuotoisempi (itsen kompleksisuus kasvaa). Flow'ssa psyykkinen energia käytetään ainoastaan tavoitteiden saavuttamiseen. (Csíkszentmihályi 2005, 68-73.)" - wikipedia

Agilitytreenit olivat eilen jotain.. wau. Minä meinasin vielä jättää menemättä, kun lämpötilani heitteli alituiseen kuumeen ja normaalin väliä. Onneksi kuitenkin menin, olihan minulla niin paljon kerrottavaa, kuten Taran mediuutiset! Läpi hurjan tuiskun siis ajelimme, ja vastassa meitä oli Ninan tekemä superkiva pikkurata.

Ajattelin Ninan hieroskelleen käsiään yhteen ja naureskelleen ivallisesti, kun laittoi noita vetoja radalle. Minun heikko lenkkini. Onneksi laittoi. Kummallekin likalle putkeen haku ykköseltä onnistui myös kaukona, että ohjasin putken takaa. Puomilla otin kummallekin namialustan paikan muistutteluksi, Kidankin totesimme olevan kytköksissä tosi paljon liikkeeseeni, ja paikka on hieman alkanut lipsumaan. Muutamat naksuttelut namialustalla ja lötyi taas hienosti oikea paikka. Kumpikin hoiti kontaktin vauhdikkaasti.

Sitten tuli esterykelmä. Jumituin siihen hetkeksi, tein aina liian pitkän kaarroksen tai olin jäljessä. Nina näytti ja opasti, kritisoi ja kannusti, ja lopulta sain oppikirjan mukaisen suorituksen, josta ei olisi voinut olla ylpeämpi. Vai voiko sittenkään? Kun otin koko roskan uudestaan Taralla, Kidan vuoron päätyttyä, se meni nappiin. Samantien. "Ei tuohon ole mitään lisättävää" sanoi Nina, sillä Tara teki tosi tiukat kaarteet, meni kaikki oikein ja vihdoin minä_olin_liekeissä! Harmi kun tätä ei tullut videolle, Tiinan piti lämmitellä oma koiransa ja hän sai purkkiin vain Kidan suoritukset (jotka laitan esille myöhemmin).

Kidan kanssa otin vain kepeille lähetyksen, ja se haki tosi hyvin itse oikeaan väliin. Taran kanssa treenattiin muutamat takaakierrot. Se ei kestä vielä irtoamista, mutta kepittelee hyvin ja vauhdilla, kestää myös takaakierron kun teen sen lähempänä.

Nina teki selväksi, että kukaan ei yritä päästä ysille helpompaa reittiä kiertäen takaa esteen puolelta. Kaikki menisivät esteen ja putken välistä. Okei. Kun aloin tosissaan tekemään hommaa, muistui mieleeni vain aiemmat opetukset, ja kummallakin tuli nappisuoritukset. Ei Kida eikä Tarakaan hakenut vääriin väleihin, ja nopeasti suoritimme rykelmän ja pääsimme maaliin. Palkkiona Ninan kehut ja kuvaannolliset selkääntaputukset, jotka meinasivat nostattaa tipan linssiin.

Muutenkin sain tältä kerralta niin kauniita sanoja osakseni, kannustusta ja uskoa, että laitan nämä asiat sydämeeni pieneen rasiaan, jossa ne toimivat loppumattomana inspiraationlähteenäni vaikeina hetkinä. Saan olla kiitollinen Ninasta kouluttajana. Hän on lahjakas, kritisoi, neuvoo ja näyttää, mutta hän myös palkitsee ja kertoo kehuja, kun onnistumisia tapahtuu. Jos kouluttajanikin uskoo minuun noin vahvasti, kuinka voisin itse olla uskomatta? Tietenkin otan sen, mitä minulle tarjotaan, ja teen kaikkeni ollakseni sen arvoinen, jotten tuota pettymystä.

Treenien ja jäähdyttelyjen päätteeksi Tara sai nököttää autossa, ja otin Kidan kanssa tokoa. Muistuttelun vuoksi AVOn kertaukset, joissa nyt ei yllättäenkään ollut mitään ongelmaa. Nouto oli tosi nopea ja tiivis eteentulo, luoksarissa yritti vähän ennakoida, mutta tuli tosi hyvät stopit. Jäävät on ok, seuruu on ok, kaukot on ok (tein ne itseasiassa 10m päästä, joten luulisi lähempääkin onnistuvan!)

Ruutua teimme vielä loppuun, ja tuli tosi hyviä. Keskivaiheilla alkoi kääntymään juuri ruudun edessä, mutta nopea palautus maanpinnalle ja tuli hyvät loppuunkin.

Kuvat on muuten napsittu lenkiltä. Kävimme Johannan kanssa ihanalla pellollamme, joka oli hieman.. luminen.

Kyselypiiri

2012-01-16T14:16:00.000+02:00

Enpäs eilen jaksanutkaan raahautua enää koneelle blogia päivittämään, joten vastailut heilahtivat tälle maanantaipäivälle!
Lauran pyynnöstä (...) ilman kuvia. Voitte vaikka kuunnella tätä kappaletta samalla, kun nautiskelette lukutuokiosta!

Parasta Kidassa?Tätä ei tarvinut kauaa miettiä. Ehdottomasti tuon eläimen persoonallisuus. Se on omalla tavallaan hyvin haastava, taitoja vaativa koira, mutta osaltaan taas hirvittävän helppo. Se omistaa enemmän luonnetta, persoonaa kuin yksikään koira, jota olen koskaan tavannut. Se osoittaa hyvin ajatuksiaan elein ja mielipitein, ja huomaan siinä valtavasti samanlaisia piirteitä kuin itsessäni, ja minä olen sentään ihminen. Nämä piirteet eivät ehkä ihmisessä ole kovin ihailtavia, mutta koirasta ne tekevät suorastaan ainutlaatuisen. Niin hyvässä kuin pahassa.
Voisin mainita Kidan parhaaksi piirteeksi myös sen valtavan kiintymyksen perhettään, omia ihmisiään kohtaan.

Parasta Tarassa?

Sen alati iloinen, huvittavan pentumainen, leikkisä luonne. Tara on sellainen, jonka haluaa vaan ottaa kainaloon ja pitää siinä. Sen kanssa olemme kokeneet paljon, ja rasavillinä yliaktiivisena, rajojaan testailevana pentuna neidin riemua ei jaksanut paljon arvostaa, mutta nykyisin en voi olla nauttimatta sen loppumattomasta leikkimielestä. Keväällä 6 vuotta täyttävä noutaja on yhä se, joka kesken televisionkatselun kantaa pehmolelun syliin, loikkii lumihiutaleiden perässä, voisi uida kokonaisen kesäpäivän ja joka aloittaa hullun piehtaroimisen ihan vain tyytyväisyyttään esimerkiksi aterian jälkeen.

Miten päädyit koirien pariin?

Koira meillä on ollut aina. Kun synnyin, äidillä oli bischon frise uros Allu, ja kun täytin kuusi, tuli meille newfoundland narttu Emma. Emma nukutettiin vanhuudenvaivoihin keväällä 2006, ja silloin olikin pari elämäni ainoaa koiratonta kuukautta. Silloin päätin, että haluan sporttisen koiran, ja sen myötä aloin hurahtamaan koiraharrastukseen hitaasti, mutta varmasti.

Miksi juuri tolleri&aussie?

Kun aloin miettimään omaa koiraa Emman kuoltua, halusin keskikokoisen, sporttisen koiran, jonka kanssa urheilla, laihtua ja harrastaa. Rotuvalintoja oli muutamakin, mutta koska asuin vielä äidin kanssa yhdessä, hänen mielipiteensäkin ratkaisi. Äiti ei ollut niinkään ihastunut paimenvaihtoehtoihini, joten päätin ottaa novascotiannoutajan, joka vastasi varsin hyvin kaikkia haluamiani kriteerejä.

Kun oli aika ottaa toinen koira, Taran kaveriksi ja potentiaalisemmaksi harrastekoiraksi kiinnostuksen lajeihin noustua yli sataan prosenttiin, kaivelin vanhat rotumietinnät takaisin. Ja australianpaimenkoirahan se oli, joka oli saatava. Näyttelylinjaiset eivät kuitenkaan ulkoisesti houkutelleet (johtuen siitäkin, etten ole suuri näyttelyharrastaja) ja siksi työ-tai sekalinjainen vaihtoehto tuntui hyvältä. Australianpaimenkoirissa viehättää niiden koko olemus, luonne ja tekemisenmeininki ilman turhaa vinkumista ja söhötystä.

Oletko miettinyt seuraavaa koiraa?

99,9% varmuudella se tulee olemaan australianpaimenkoira.

Millaisena kouluttajana pidät itseäsi?

Vähättelevänä. Ja jos haluan menestyä, se piirre pitää kitkeä pois. Olen myös varsin maanläheinen, "yksinkertainen", ja pyrin miettimään asioita mahdollisimman simppelisti. Agilitykouluttajani mukaan erityisvahvuuteni on ottaa koira huomioon joka käänteessä, ja siinä olen samaa mieltä. Kykenen varsin hyvin päättelemään koiralle sopivan tekniikan, kun vaan seuraan sitä ja tutustun.

Olen myös toisinaan vielä liian lyhytpinnainen. Tätä olen kuitenkin kehittänyt huomattavasti, ja pinnani on pidentynyt valtavasti vuosien mittaan. Kokemattomuus ja epäonnistumisen tunne ovat suurimmat tekijät, jotka saavat pinnani mun nipsahtamaan.

Mikä on huonoin puolesi koirien parissa? Entä paras?

Ehkä juurikin toisinaan pinnani. Huonoina päivinä jätän suosiolla kovan treenaamisen väliin. ;)

Paras? Hmm. Maalaisjärkeni, kenties? Se, että pidän koirani kurissa, mutten kuitenkaan natsimaisella hengellä koiria kiusaten? Että otan parhaani mukaan huomioon myös ympärilläni olevat koirakot? Tai se, että kehityn koira-asioissa nopeasti, mikä taas on tosi hyvä juttu ainakin koirien kannalta.

Millaista koirakkoa on ilo katsella kentällä?

Sellaista, joilla molemminpuolinen luottamus näkyy selvästi. Ei tarvitse olla TVA tai AVA-tasoinen koirakko, jotta ihailisin heitä. Saumaton yhteistyö, rentous kaksikon välillä ja suuri luottamus paistaa silmissä ja olemuksessa, ja näkyy usein itse työntouhussa. Nautin myös jos saan katsella samaa koirakkoa pitkään, jolloin voin ihailla heidän kehitystään ja nimenomaan sitä, kuinka vahvaksi heidän siteensä muodostuu.

Ketä olet suunnitellut Kidalle sulhoksi? Jos nimeä et halua julkaista niin kerro koirasta jotakin.

Kidan pentuasiat ovat niin keskeneräinen ja vasta ajatustasolla oleva idea, etten siihen uskalla sanoa vielä juuta tai jaata. Minulla on kuitenkin selkeä linja siitä, millaisia australianpaimenkoiria haluaisin kasvattaa, joten miesvalinta Kidalle olisi varsin selvä. Ensinnäkin koiran tulee olla ehdottoman terve ja luonnetestattu. Haluaisin väriltään mieluusti mustapainotteisen, trikin, valk-tai tanmerkkisen. Sen ei tarvitse olla työlinjainen, sekalinjainen on oikein hyvä, kunhan koiran ulkomuoto muistuttaa sellaista, jollaisia australianpaimenkoiria itse haluaisin kasvattaa. Toivon uroksen pään hieman kompensoivan Kidan pään keveyttä, ja rakenteeltaan sen tulisi olla kevyt ja sporttinen. Ei mikään vinttikoiramainen luikuri, mutta kuitenkin sen verran "kiiturimainen", että näyttelyistä jäisi melko varmasti ERI:t saamatta. Luonteeltaan hyvä käyttökoira, vietikäs, aktiivinen, ja luonteeltaan mieluusti sosiaalinen (joskaan ei liian, vaan pieni pidättyneisyys on ihan suotavaa).

Kauan ehdit haaveilla aussiesta ennen oman tuloa, onko mikään tullut yllätyksenä?

Ensimmäisen kerran tutustuin aussieen rotuna vuonna 2005, mutta otinkin novascotiannoutajan. Sittemmin rotu unohtui, kunnes alkuvuodesta 2009 alkoi uuden koiran pohtiminen. Niihin aikoihin tutustuin myös Keniin, punaiseen aussievauvaan, ja olin myyty.

Yllätyksenä on tullut aussieiden monipuolisuus, mutta silti niissä tuntuu olevan yksi yhteinen tekijä: herkkyys. Herkkyys voi näkyä hyvin eri tavalla, mutta jotenkin olen huomannut, että ne "kovakalloisimmat puupäätkin" omaavat jotain pieniä herkkäaiheita hyvinkin selvästi. Minä myös aina ajattelin aussien muistuttavan suuresti bordercollieta ihmisten aina vertaillessa niitä keskenään, mutta huomasin pian, ettei aussie ainakaan minun silmääni muistuta bordercollieta yhtään niin paljon.

Millainen Kida on?

Herkkä. Se lukee omistajaansa kuin avointa kirjaa, eikä yksikään paha mieli pääse sen ohitse. Kida imee kaiken ikävän fiiliksen itseensä, ja siinä missä omistaja ahdistuu, ahdistuu sekin. Se imee itseensä myös onnen, epävarmuuden, surun ja vihan. Se on uskomattoman lojaali ja luotettava, enkä epäile hetkeäkään antaa sen kulkea irti vilkkaasti liikennöidyn tien varressa. Se kulkee siinä missä pitää, se tulee siihen mihin kuuluu. Se on aina ollut älykäs, nopea oppimaan ja rakastaan työntekoa. Se on sporttinen, vauhdikas ja energinen koira. Kida omaa vahtiviettiä, se on vieraita kohtaan pidättyväinen, muttei aggressiivinen. Ja minä pidän siitä suuresti. Se antaa rapsuttaa, koskea ja istuu viereenkin, mutta voi hyvinkin jättää tulematta luokse, vaikka kuinka kutsuisi leperrellen. Jos vielä jatkan, loppu tekstitila menee tämän vastauksen puimiseen...

Meinaatko joskus ottaa jonkun muun rotuisen koiran? Pommin?

Hahahaha. Pakko myöntää, jonain päivänä haluan oman pommin pikku miniliitäjäksi. Onneksi on Rosa, joka tyydyttää tarpeeni päästä seikkailemaan pieni karvapallo narunjatkeena.

Mutta tosiasiassa, minulla ei ole hajuakaan, mitkä muut rodut kiinnostaisi. Sitten joskus, kun siirryn agi-ja tokomaailmasta vetojuttujen luvatulle polulle, pari siperianhiskiä olisi enemmän kuin ihanat ystävät vierellä. Kuitenkaan en koe suurta haluantämänjustnyt-tätä rotua kohtaan tällä hetkellä, kuten en muitakaan (paitsi aussieta..) kohtaan. Pk hollanninpaimenkoira on kiinnostava, mutta siinä on monta niiiin eikiinnosta-piirrettäkin.

Mitkä rodut sinua miellyttävät, mutta mitä et kuitenkaan jostain syystä pysty ottamaan?

Kaikessa pinnallisuudessani sanon weimarinseisoja sen kauniin ulkomuodon takia. Varsinkin pitkäkarvaisena se on kovin täydellinen pakkaus. Myös isovillakoirista olen alkanut pitää suuresti, mutten kuitenkaan nää rotua omana rotunani. Sitten on vielä ne huskyt, mutten koe omaavani sopivia tiloja kyseisten koirien pitämiseen, eikä aikanikaan riitä vielä niiden rodunomaiseen aktivointiin aktiivisesti.

Millainen on hyvä koira?

Sellainen, joka sopii omistajalleen. Toisinsanoen omistajan pitäisi realistisesti kyetä katsomaan itseään ja miettimään, millaisen rodun edustajan hän itselleen hommaa.

Kumpi on sinulle "tärkeämpää" toko vai agility?

KääK. Mietin tätä vastausta pitkään. Loppujen lopuksi toko, koska se sisältää yleishyödyllistä käyttäytymistä, joka takaa hyvätapaisen koiran myös treenikentän ulkopuolella. Se rasittaa aivoja, muttei niinkään fyysisesti. Agility on kuitenkin ihan yhtä rakas harrastus, ja se on hullunkurinen, vauhdikas ja huolettomampi, mitä taas toko ei tyyliltään ole. En siis osaa vastata. Kumpaakaan en mielelläni lopettaisi.

Minkä pituisia lenkkejä käytte? Millainen on normaali lenkkinne?

Vaihtelee kyllä tosi paljon arkikiireiden, jaksamuksen, treenien ja muun tekemisen mukaan. Esimerkiksi eilen Kida oli mukana tallilla vauhdikkaalla maastolenkillä, Tara taas meni rauhallisemmin pellolla rymyten pallon perässä. Mutta otan esimerkiksi nyt sen tylsimmän, eli ei kummoisia treenejä ja energiat nollassa ja naisilla kiire päivä.

"Pahin" mahdollinen päivä on siis, että aamulla koirat pääsevät n. 20min lenkille. Ne nukkuvat aamupäivän, voivat päästä takapihalle temuamaan. Iltapäivällä n. 30min lenkki. Niille voidaan heittää vähän nameja takapihalle nenänkäyttöä varten tai aktivoida temputtaen. Iltaruoalla pienet treenit. Iltalenkki kestää sekin n. 30min. Lenkit suoritetaan kuitenkin aina niin, että neidit pääsevät vapaaksi (Kida tosin kulkee vapaana nykyisin miltein 24/7) ja joka lenkki sisältää hurjasti rallia, riehumista ja yleensä metsään pääsemisen.

Onneksi tuollaisia päiviä on harvoin! Minä ja Johanna tykkäämme kumpikin hirmuisesti lenkkeilystä, ja ne tuppaavat helposti venähtämään, kun innostumme lähtemään johonkin "supersiistiin paikkaan" ja treenejä on kuitenkin aktiivisesti. En kuitenkaan jaksa edes miettiä tämän tarkemmin lenkkiemme määrää, varsinkin kun kävelemme ihan hemmetimoisella tarmolla useimmiten, niin matka kertoisi huomattavasti realistisemmin lenkin "rankkuuden" kuin aika.

Minkä rotuisen koiran voisit kuvitella ottavasi jos et saisi valita tolleria tai aussieta? Tai pommia. ;)

Yhyyyy. No. Kai minä myöntyisin pk holskuun. Tai sitten hankkisin bordercollie-fiksaation ja mielenhäiriöissäni hommaisin sellaisen. Oikeasti, en tiedä. Olen yrittänyt miettiä tähän vastausta, tuloksetta!

Mikä on suurin haaveesi jonka toivoisit vielä toteutuvan koiraisan elämän saralla?

Pääsisin toimimaan koirien kanssa koulutuskentillä sivuammattinani. Ja myös kasvattamaan pienimuotoisesti.

Millä perusteella päätät Kidan mahdollisten tulevien pentujen uudet kodit, mitä kriteerejä sinulla on niiden suhteen?

Suurin kriteeri lieneen kokemus ja ymmärrys, mihin "on ryhtymässä". Tuttuun ihmiseen kohdistuu myös luottamus ja henkilön persoona, uskonko hänet hyväksi omistajaksi minikidoille.

Toivon, että hakijalla olisi kokemusta herkästä, aktiivisesta rodusta. Hänellä ei välttämättä tarvitse olla näyttöä ja tuloksia, mutta mieluiten pohjaa harrastuksista ja parhaillaan kokemusta. Yhtäkään koiraani en myöskään myy sohvakoiraksi tai sillointällöin-pyörimiseen, ja vaadin, että kasvatit menevät käyttökoteihin. Käyttökoira käyttöhommaan, niin se vain menee. Hänellä toivon olevan ylipäänsä kokemusta erilaisista koirista. Haluan omistajan omaavan maalaisjärkeä, suhteellisuudentajua, ettei jokaisen irronneen karvatupon myötä olla soittelemassa minulle, ja ettei koirasta omalla hössötyksellä saada yliherkkää remmirähjää. Tavoitteet saavat minun puolestani olla maailmanmestari-tasolle, se on vaan suotavaa, mutta en vaadi sitä. Tottakai on toivottavaa, että kasvatit saavat nimeä, mutta kilpailemiseen voi hurahtaa siinä vaiheessa, kun harrastus käy tutuksi ja jää siihen koukkuun. Toivon tulevan omistajan myös olevan yhteistyökykyinen, ja että kemiamme toimisivat.

Tietenkin toivon myös, että omistaja on henkisesti hyvinvoiva ja sen verran hyvävarainen, että hänellä on varmasti mahdollisuus hoitaa eläintään parhaalla mahdollisella tavalla. Tietenkin auliisti pyytelen myös tutkituttamaan kasvatit, eli terveystulokset ja luonnekuvaus bliiiis.

Mikä on kummankin koiran lempilelu?

Tara on palloholisti. Ihan sama mikä esine lentää, mutta jos se on pyöreä, riemu repeää! Sille kelpaa kuitenkin mikä tahansa, minkä voi noutaa tai mitä voi repiä. Kida rakastaa vanhaa, kumista, sinistä palloa, jota se on jyrsinyt ja maistellut kovasti, ja yhä van sen nähdessään pikkuneiti on aivan tohkeissaan.

Entäs lempiherkku?

Aaa, tämä on paha. Taralla voisi sanoa ennemmin, mikä ei ole sen lempiherkku... Melkein kaikki menee alas, jopa kurkut ovat hyviä motivointipalkkoja. Paistettu kana tuntuu kuitenkin pistävän Kidan nenänkin ihan solmuun. Tara menee sekaisin kaikesta, jota voi edes jotenkuten kutsua ruoaksi.

Mikä on oksettavin koirakokemuksesi?

Taralla oli kerran paha vatsatauti. Itse koiran ulkona käyttäminen oli toki kaikessa äänessään ja hajussaan melko kuvottavaa (noutaja päätti myös sisustaa suihkun uudella, ruskealla kuosilla), mutta oksettavinta koko hommassa oli se, että koiran nestetasapaino meni aivan sekaisin. Taran takajalat halvaantuivat, ja se vaan olla möhnötti ja yritti etujaloillaan raahata itseään eteenpäin. Sen ilme oli yhtä iloinen kuin ennenkin, tarmokas ja menevä, eikä se tajunnut, miksei voi sännätä täysillä eteenpäin. Onneksi asia korjaantui heti nesteytyksessä.

Mikä on ällöttävin koiranruoka mitä olet kohdannut?

Frolic. Siinä vaiheessa, kun koira pinnistää itsestään pinkinpunaisen paskapötkön, ei enää paljoa naurata.

Myös keitettyjen keuhkojen tuoksu on mitä ihastuttavin, puhumattakaan verisesti maksasta käsissäsi.

Minkä asian muuttaisit koiramaailmassa? Yhden.

Ihmisten ajattelumallin. Jos haluaaa lapsenkorvikkeet, hankkii lapsen tai pehmolelun. Jos haluaa harrastaa, hankkii harrastukseensa soveltuvan, mutta jos ei halua, ei hanki sellaista vain siksi, kun ovat hienoja. Eli antaisin ihmisille enemmän maalaisjärkeä ja ylipäänsä vastuullisuudentuntoa. Vältyttäisiin monelta onnettomalta tai luonnevikaiselta koiralta!

Tuutko kesällä agilityliiton leirille?

Tahtoisin! Eli jos tarpeeksi minua taivuttelet, saatan tulla. Olen tosin toukokuussa menossa jollekin priva-agilityleirille yhdessä Kidan sisarusten+omistajien kanssa, joten varallisuuteni voisi olla hieman heikolla pohjalla...

Haluun sun kanssa leirille, pidetäänkö oma Retardileiri?

Pidetään! Päivämäärää ylös äkkiä.

Kumman mun koiran ottasit omaks?

Minä en hirveästi pitä shelteistä. Ne on liian pieniä, ne räksyttää ja on herkkänahkaisia. Okei, ihan söpöjä kylläkin. Mutta, pakko myöntää, että Meelan voisin ottaa heti kun sen minulle lykkäisit. Se on pieni bordercollie sheltinkehoon lukittuna, ja sen kanssa voisi olla oikeasti mielenkiintoista, antoisaa ja mahtavaa tehdä töitä. Eli jos krhm jos perintöasioita mietit, mulla on pikkusheltin kokoinen reikä sielussainn... ... ei sillä, että kuolemaasi mitenkään toivoisin! :'D

Ottaisitko koskaan kodinvaihtajaa? Jos ottaisit, millaisen? Jos et, miksi?

Jos minulla olisi mahdolisuus ottaa koira, jos pitäisin siitä ja uskoisin kykeneväni antamaan sille hyvän kodin, voisin ottaa. Jos koira olisi paperiton, saattaisin mielelläni entsiä sille toisen kodin, koska haluaisin itse tukea vain paperikoirien ottamista (ja ovathan ne harrastuksissakin parempia). Oikeastaan muita kriteerejä en keksi, ne ovat samoja kuin pentua ottaessa. Koiran ja minun tulee täsmätä, en ottaisi itselleni soveltumatonta rotua nurkkiin "turhana" pyörimään vaan siksi, että se on söpö ja pitää pelastaa.

Kuinka monta koiraa on rajana? Nythän teillä on kolme.

Henkilökohtainen mielipiteeni on neljä. Kahden ihmisen voimavaroilla siis. Ainakin tilanteessa, missä kaikki koirat olisivat hyvässä käyttövedossa vielä yhtä aikaa.

Sulla on kova ja herkkä koira, miten oot yrittänyt tasapainottaa itseäsi niiden kanssa, mitkä on yhteisiä mitä teet niiden kanssa ja mitä erilaisia toiminta tapoja on?

Ennemminkin minulla on kaksi sekalaista koiraa. Tara on kyllä kova, se kestää kovempaa painetta ja vaatimuksia menemättä kuplaan ja se myös palautuu yhdessä hujauksessa. Se on agilityssa hyvin minun perääni, erittäin tarkka nopeista liikkeistä ja sen ohjaamisen pitää olla tasaista ja rauhallista, olematta kuitenkaan hidasta. Taraan kohdistuvat käskyt ovat voimakkaita, kovemmalla volyymilla, ja sitä voi tuupata jaloin jos ei älyä itse väistää. Kida taas on herkkä, sitä ei saa "kiusata turhaan", ja se pitää palkita välittömästi oikeasta, tai se jää omaan ahdistuskuplaansa. Se vaatii kuitenkin myös painostusta, jos tietää sen osaavan, mutta keskittymisen vain liihottavan muualla. Kida on hyvin tarkka ohjata, se ottaa jokaisen signaalin ja ajoitus on tärkeää. Se irtoaa hyvin ja siihen pitää luottaa. Kida rankaisee virheistäni tekemällä virheen, kun taa Tara helposti korjailee minun tekemisiäni. Kida myös palautuu hitaammin kuin Tara. En sitten osaa vastata tämän paremmin tähän kysymykseen, katson koiraa yksilönä ja säädän itseäni ihan huomaamatta koiralle sopiville toimintamalleille.

Olipas urakka! Valtavan juuri kiitos hienoista kysymyksistä! Tällaisen postauksen voisi tehdä toistekin.

Tänään on rauhallinen päivä, pakkaslenkkeilyä luvassa. Huomenna on kuitenkin agilitytreenit, ja viikonloppuna singahdamme maalle nautiskelemaan, joten päivityksiä on luvassa!

Pienet suuret ilonaiheet

2012-01-14T19:17:00.002+02:00

Hehkuttakaamme ensimmäiseksi asiaa, jonka enkelkuorokin voisi kajauttaa Hallelujah!-huudon saattelemana. Ilmoittaessani paimentolaista agilitykisoihin, kävin lunttaamassa sen sirunumeron koiranetistä ja vilkaisin samalla terveystuloksia. Ajattelin joutuneeni väärän koiran sivulle, ja pitipä nimi lukaista uudelleen, ennenkuin sallin leveääkin leveämmän virneen levitä naamalleni. Kidan lonkka-ja kyynärtulokset loistivat sydämen kuuntelutuloksen yläpuolella. A/A 0/0! Koko päivä meni extaasisessa onnessa, olin tosissani odottanut C-tuloksia, joten tämä oli enemmän kuin upeaa, mahtavaa ja ihanaa. Minulla ihan oikeasti on terve koirapaketti käsittelyssä.

Toinen hehkutuksenaihe voisi olla tänään menneet agilitykisat. Ensinnäkin ilahdutti Hyvinkään koiraharrastajien mahtavat, lämpimät tilat, vaikkakin mielialaa miinukselle uhkasi heti parkkipaikalla laskea eräs rouvashenkilö, jonka toinen koira karkasi luvatta takakontista, toisen ollessa remmissä. Tämä valkoinen koira rymisteli suoraan minun (hihnassa olevien!) koirien luokse, ja änklipä tuo itseään niin liki, että sekä Tara ja Kida urisivat ja irvistelivät pahasti. Tämä vieras koira otti tuulta myllyynsä ja alkoi hyökkiä pahasttikin päin. Ja mitä tekee omistaja? Huhuilee, muttei hae elukkaansa pois. Omat koirat kuristusotteessa hihnoissa yritin pitää hyökkivää elukkaa kauempana, ja vihdoin omistaja rääkäisi edes sen verran lujasti, että koira lähti pinkomaan pois. Omistaja ei pyytänyt anteeksi, ei mitään, ja kiukkuisesti kovaan ääneen paasasinkin ihmisten typeryyttä.

No, mieliala nousi kyllä sisätiloissa ensinnäkin siksi, että Tara mittautettiin. Se ei ole kummoisen kokoinen, mutta tähän mennessä sillä on aina kisattu ja treenattu pikkumaksina. Mutta jumprahuitti, tuohan on medi! Korkeudeksi ilmoitettiin 42,5cm ja saimme luokkasiirron medimäiseen menoon. Kyllä oli Taralla ilo mennä pikkuruisia esteitä! Minua jännitti ihan kamalasti, tärisin kuin horkassa, ja siksi ohjaus oli rumaa ja rata meni hitaasti, vaikkakin aikavirheiltä vältyttiin. 5vp tuli kepeiltä, jossa aloin liikaa varmistelemaan ja Tara meni väärästä välistä sisään. Muuten meni hienosti, joten kelpo Tapsa, joka todellakin pääsee mediratoja kiertämään!

Kidalla hyppäri oli fiasko. Minä en keskittynyt, koira ei keskittynyt (se keskittyi lähinnä Johannan metsästykseen yleisöstä) ja kaikki oli kamalaa. Yhden perkeleenkin päästin vahingossa, kun tein maailman typerimmän virheen putkella. Heitin koiran sinne yhtä huolettomasti kuin treeneissä (siellähän se menee satavarmasti!) ja kas kummaa, neiti tulikin samasta päästä ulos. Siinä meni minun pasmani jo tykkänään sekaisin. HYL napsahti, mutta positiivista oli miten kivasti kepit meni, vaikka vielä eilen porasin, ettei niistä kuitenkaan tule koskaanikinä mitään.

Hups.

Agilityradalle olin kerännyt jo paremmat fiilikset ja patistin koirankin keskittymään hommiinsa. Repimisleikit ennen tositoimia ja pieni innostava "lähdetäänkö töihin?" omaa vuoroa odotellessa saivat Kidan oikeasti keskittymään meidän kahdenkeskiseen maailmaamme. Rata olikin huomattavasti parempi. Yhä hidas (koska minua jännittää) ja vähän kömpelö. Mutta kontaktit olivat superhienot, kepit olivat superhienot! Kyllä täytyy myöntää, että pienesti harmitti kun viimeisellä putkella, toiseksi viimeisellä esteellä Kida meni putkeen ja minä vielä varmistin sen, tein tosi rauhassa, ja putken puolivälissä se kääntyi ympäri ja sai virheet palatessaan samasta päästä takaisin. Eiiiiii. Kunnialla kuitenkin loppuun, ja tulokseksi 5vp. Aika alitettiin onneksi, vaikka meno oli kuin sarvikuonolla juoksuhiekassa.

Muistisääntö nro 1 - nainen, nyt vähän poweria, vauhtia ja sähäkkyyttä tähän harrastukseen!!!

Vielä voisin fiilistellä kaksikon hyvää käytöstä. Kidan nyt voi huoletta jättää kevythäkkiinsä yksinään, siellähän se odottelee. Koiramäärä ei ahdistanut, ja irti tuo kulki, kun kävimme Kidan veljen Eskon ja hänen omistajansa Lauran kanssa pikku kävelyllä. Ei tarvitse kyllä huolehtia, että neiti aiheuttaisi kaaosta! Kisapaikalla muuan pantakauppias kovasti jutteli Kidalle, ja ensin tuo väksytti tyhmänä takaisin, kunnes älysi lopettaa turhan vahtimisen ja meni innoissaan tutustumaan naisen käsissä olevaan termospulloon. Kida on kyllä luonteeltaan juuri niin sosiaalinen kuin haluankin. Se varoittaa kotiin punkeavista vieraista, kuitenkin tajuaa ihmisen olevan ok, hiljenee ja on rauhassa. Se antaa rapsuttaa, hiplata ja kosketella, muttei kuitenkaan änkeä syliin tai raahaa leluja kuten superhalaileva noutajani...
Tarakin jätettiin ensimmäistä kertaa yksin kevythäkkiin, ja se oli kiltisti. Ensin hieman kiljui perään, sitten hiljeni ja loppuajan vaan makasi ja torkkui ihan rauhassa. Hirmu hyvä fiilis, kun kumpikin koira osaa olla hiljaa ja ei tarvitse pelätä, että kohta se juoksee puolirikkonainen häkki perässä raahautuen pitkin kisapaikkaa... Tara tosin pääsi tekemään taramaisen "kisapaikan huumoripläjäys"-esityksen, sillä minä pinkaisin heti mittauksen jälkeen tutustumaan rataan ja ratahenkilö piteli Taraa yleisössä. Noutaja oli kuitenkin ovelana pujahtanut pannastaan ja sinne se juoksi minua radalle katsomaan "joko tehdään hommia!" ilme naamallaan.

Huomenna on kysymyspostauksen vuoro! Pysykää kanavalla. Ja kiitos kaikista kysymyksistä, vielä saa laittaa jos jotain keksii!

Lumentulon kunniaksi - kysy mitä vaan!

2012-01-11T18:14:00.000+02:00

Monien blogeissa on ollut suuren suuri kysymyspostaus ja lumen kunniaksi, jota satoi siis tänään koko päivän, päätin itsekin rykäistä kysymyspäivityksen pystyyn. Idea tässä on selvä. Kysy ihan mitä vaan, liittyen minuun, harrastukseeni, koiriini, ajatuksiini, mielipiteisiini ja minä vastaan (paitsi jos kysymys ylittää hyvänmausvastaiset kriteerit...) jokaiseen kysymykseen seuraavassa postauksessa! Ja ei huolta, en ole unohtanut viimeisintä kyselypostaustani, vaan teidän lukijoiden heittämät päivitysideat toteutuvat aikanaan. Ne toimivat hyvänä ideavarastona pahan päivän varalle.

---

Lauantaina pakkasimme kaikki kolme koiraamme uutukaiseen Focukseen ja nappasimme matkalla Sandran ja Sulon kyytiin. Lauantaisena, talvisena iltana maneesi oli hiljainen, ja rakentelimme rauhassa tekaisemani radan:

Ihan simppeliä menoa, pöydän laitoimme kun sitä niin harvakseltaan treenataan. Jostain syystä paimenkaksikolle este numero 5 oli outo, ja rima piti tiputtaa kerran, mutta tiedä sitten miksi. Kaunista menoa kaikilta. Tara teki oikein tehokkaat urinakepit vauhdista, Kidan kanssa taas treenasimme itsenäistä kepittelyä. Palkkaus aina epäsäännöllisesti eri kohdissa sai vireen ja innon pysymään tekemisessä, mutta pallopalkka vei kuitenkin huomion liiaksi ja sitten meno alkoi olla vähän päätöntä sähellystä. Rauhallinen pujottelu muuttunee tehokkaammaksi, kun eteneminen sujuu yhtä hyvin kuin nyt!

Myös Tarasta on video, mutten ole vielä ehtinyt tehdä sitä. Laitan sen myöhemmin.

Eilen oli ryhmätreenit. Nina oli tehnyt mukavan radan (jota en jaksa nyt tehdä näytille, anteeksi), joka sisälsi muutamat vedot, päällejuoksut, valssinkin, parit putket, kepit ja keinu. Oli kyllä tehopäivä meillä kaikilla. Rata meni hienosti. Kida karkasi kerran väärälle hypylle hitauteni takia, mutta tsemppasin ja kumpikin likka teki hitsin lyhyitä teitä, nopeita käännöksiä ja oli tehokkaita. Minä tein onnistuneimman valssini ikinä (ajoitus oli Ninan mukaan paras mahdollinen!) ja Tara loisti tekemällä jälleen upeat kepit. Kidan päivän pravuuri taisi olla keinu. Ninalle näytin Kidan keppitilannetta ja sain vinkkejä, miten treenata niitä lisää.
Suu pyöreänä kuuntelin kehuja, joita minä sain! Vahvuuteni on kuulemma se, etten hylkää koiraa, vaan osaan katsoa missä koira menee ja millaista ohjausta se vaatii ja muunnan ohjaustani koiran mukaan. Lämmitti hirveästi mieltä, koska juuri sellaista haluan tämän lajin olevan. En halua säätää soolona, vaan toimia yhdessä täydellisesti. Tara sai myös rutkasti kehuja olemassa huisin pätevä itsensä. Tollereiden kermaa, kuulemma!

Tara esitti meidän huviksemme pienen tanssiesityksen... tästäkin tulossa video näytille.

Yritimme viime sunnuntaina vähän vajaavaisin varustein asettaa Kidaa ja Jettaa pulk--... tarkoitan reen eteen. Ei onnistunut se homma, ei! Aktivoimme koirat sitten Johannan kanssa hieman eri tavoin. Erittäin aikusmaisina 21-vuotta täyttävinä naisina laskimme mäkeä alas muutamia kertoja, ja koirat rynnivät kiljuen kanssamme alas mäkeä. Kida juoksi reippaana edellä meinaten jäädä välillä jalkoihinkin, Jetta juoksi rinnalla yrittäen pysyä perässämme ja Tara, jolle piti tehdä kepin harhautusheitto, koska se ääliö tulee pulkan alle, juoksi perässä hirveää kyytiä. Kyllähän neitejä sitten väsyttikin, vaikkakin Kida heräsi pienten nokosten jälkeen ja oli vaatimassa lisää tekemistä. Ei ollut aivotyötä, nii-i.

Lunta sataaaaaaaaaaaaaaaa ja olen sen takia kovin hilpeä! Äsken teimme takapihalla yhdessä lumilyhtyä koirien kanssa (siis minä pyörittelin palloja ja koirat tekivät kaikkensa tuhotakseen kyhäelmän) ja Kida sai iltaruokansa eteen treenata kepittelyjä. Itseasiassa keppitreenit oli surkeat, mutta halusin siedättää sitä, että palkka odottaa valmiina. Kida ei kestä tätä yhtään, tuijottaa vaan palkkaa ja tehtävä menee plörinäksi. Siksi otin tämän nyt suurennuslasin alle.

The best episode ever

2012-01-06T19:29:00.001+02:00

En jaksa laittaa kuvia ähyä. Näin heti alkuun. Anteeksi.

Agitreenit tiistaina!!
Peijakas!
Ei muiden silmissä niissä mitään kummallista ollut. Ehkä se, että Kidan meno näytti tosi paljon luonnollisemmalta, eikä se tehnyt mitään virheitä. Nina sanoi, ettei mulla liikettä ollut mitenkään enemmän, mutta että kaikki tekemiseni oli tosi harmoonista, sellaista varmaa ja sujuvaa. Ja siltä se tuntuikin. Ainoastaan minulle ne treenit olivat jotain suurempaa ja mahtavampaa, koska olen ainoa, joka kykenee näkemään ajatukseni. Minä uskoin. En epäröinyt. Itseasiassa ajattelin mahdollisimman vähän, minä vaan tein!

Ja minä tein oikein. Ja hyvin.

Kida toimi kuin ajatus, Tarakin oli upea, vaikka astetta komentelevampi ja sähläävämpi versio.

Mitä minä radasta kertoisin? Paitsi hehkuttaisin, miten kivasti kaikki meni. Taralla oli taas superit kepit, takaaleikkauskin tehtiin ja Kidan kanssa treenasin vain lähetyksiä. Ei kai siinä. Kidan kontaktit on hitsin hienot ja varmat, olen niistä ylpeä (vaikkakaan neiti ei tajua voivansa tuoda takajalat vähän lähemmäksi maata, se mieluummin venyttäytyy äärimmilleen...) Ja Taralla kontaktit oli hyviä, kun otin namialustan kaveriksi.

Mites sitten toko? On treenattu tosi paljon, ja varsinkin tunnari on ottanut tuulta siipiensä alle. Eileniltana se teki kahdella monta kertaa oikein, nuuskaisi väärää ja otti oman suuhunsa. Tänään töhötti vähän enempi, kerran toi väärää, kerran maistoi, mutta sitten tajusi taas käyttää nenäänsä ja homma toimi. Ruutu on vieläkin vähän 50-50. Agitreenejä ennen otin ruutua ilman kosketusalustaa, tuli muutama hitsin hieno. Tänään otin ensin ilman alustaa, tuli pari säätöä ja sitten pari upeasti oikein vähän pidemmälläkin matkalla. Sitten taas vähän säätöä ja onnistumisia. Aina onnistumiseen toki päätimme. Muut liikkeet ovatkin ookoo, seuruu on kaunisti, jäävät toimii, luoksari toimii, metsku, nouto, ok. Aivan ihana koira, ei voi muuta sanoa. Taralla alojuttuja on treenailtu, paikkamakuu, perusasento, luoksetulo ja liikkeestä makaaminen ovat aika jees, seuruu tarvitsee lisää treeniä, samoin liikkeestä pysähtyminen ja hyppyä ei ole edes aloitettu.

Kidan kanssa tein myös ensimmäistä kertaa merkkiä, varsin mainioin tuloksin!

Olin varma, että minulla olisi ollut enemmänkin asiaa, mutta ei kai minulla sitten ole. Paitsi se, että rakas koirankujetusautoni, ikimuistoinen ja legendaarinen "Saatana" pääsee eläkkeelle, kun Ford focus farmari otti hänen paikkansa. Rakkautta Saatanalle ja onnellisia kilometrejä uudelle koiramobiilille.

Seuraavaksi ajattelin uusia vähän blogin sivuja, ja hyökätä heppablogini kimppuun. Ja pitäisi käydä juoksulenkillä Kidan kanssa ja jäähdyttelyihin napata Tara ja Jetta, niin hekin saavat iltalenkin.

Puutetta ilmassa

2012-01-03T07:30:00.003+02:00

Isompi kuvapäivitys tulossa, nyt vaan puran tylsyyttä töissä. On "hieman" hiljaista joulun jälkeen.

Kuinka moni ajatteli otsikon kaksimielisesti, nostaa käden ylös!
Hyi että te olette pervoja.

Mutta joo, mä kaipaan tekemisen meininkiä. Seuraa. Kaveria treenaamaan. Ylipäänsä yliotetta tekemiseen! Saada taas sen palon, että vähintään jokatoinen päivä raahaan tavarani kentälle ja teen pitkät, kunnon treenit. Että innosta palaen suuntaan treenauksen pariin. Onhan mulla uskollinen Johanna, joka treenaa mielellään kanssani, lenkkeilee kanssani ja on seuranani, mutta haluan vielä lisää! Janoni on sammumaton. Tai sitten tämä on erakkoviikkojen aiheuttama hetken mielihalu.

Agilityä pääsee onneksi treenaamaan porukassa sen kerta viikossa, toinen menee sitten pienemmällä poppoolla. Mutta kaipaisin myös yhteislenkkejä, tyhmää yhteistä säätämistä ja nauramista, koirien sosiaalistamista (me eletään nykyisin ihan omassa kuplassa) ja sellaista hyvää, rentoa olemista. Tilaan sitä postimyynnistä.

Pilvi ja Outi kävi meillä eilen kylässä piiiitkästä aikaa. Kida näki tarpeelliseksi ensin huutaa vieraita, mutta sitten asettui oikein nätisti. Sitä sai rapsuttaa, silittää, se kävi nuuskuttamassa, makasi meidän jaloissa pöydän alla, esitti temppuja ja antoi Pilville pusuja. Tara tyytyi olemaan vain yli-innokas ja ylirakastava tyhmyri, joka haluaa huomiota, huomiota, rapsutuksia ja ruokaa. Yhdessä Jetan kanssa ne muodostivat "sinun on paijattava minua"-tiimin.

Tunnari on vihdoin ottanut tuulta alleen. Parin päivän takaisessa treenissä Kida kävi nuuskimassa väärää kapulaa, mutta siirtyikin sitten oikealle ja toi sen! Nyrjähdys aivoissa on tapahtunut. Vielä upotan omaa sapuskaan, ja niin teen, kunnes nenänkäyttö on varmaa. Vielä tuo hakee paljolti silmillään.

Tänään agilitytreenit neitien kanssa, toivottavasti valoisassa maneesissa. Luvassa olisi myös ilmoittaa ainakin Kida agikisoihin, Tarankin ilmoittaminen tosin houkuttelisi....... Minua jännittää ja tunnen jo nyt, että tulen feilaamaan pahasti, mutta yritän olla reipas.

Olen tällä hetkellä muuten onnellisempi kuin piitkään aikaan. Se, jos mikä, piristää kummasti!

Joku voisi kuitenkin kertoa minulle, miksi en saa säädettyä blogiin "luin X"-valintaa, ja miksi en saa muutettua tekstin sisällön paikkoja (esim. kellonajan paikka, lähettänä paikka, jne..) mitenkään.

KIITOS!

2011-12-31T18:30:00.002+02:00

Luethan vuosikatsauksen täältä.

Meillä uusivuosi vietetään rauhallisissa merkeissä. Tällä hetkellä Tara sulattelee ruokaansa tyytyväisenä sängyllä, Kida makkarissa lattialla ja Jetta eteisessä. Toivotamme myös hermoja raketteja pelkääville koirille!

Vuoden 2011 aikana blogiamme käytiin katsomassa yli 15500 kertaa ja lukijoita on 53! Eniten vuonna 2011 käytiin lukemassa kertomusta Kidan H-tuloksesta näyttelyistä. Lukijat ovat löytäneet perille ennenkaikkea petsiestä, mutta myös Leevi-valkkarin blogista ja Minttu&Meela-shelttien blogista. Kiitos linkityksestänne!

Vuoden extremein lopetus

2011-12-30T19:53:00.000+02:00

Tänään töissä havahduin ja jäädyin hetkeksi paikalleni ajattelemaan. Tietokoneen ruudulta olin juuri varmistanut päivämäärän, jonka raapustin reklamaatiopaperiin: 30.12.2011. Vuosi lähenee loppuaan. Aika on kulunut hirmu nopeasti, vuosi on sisältänyt niin hyviä kuin huonoja asioita, on ollut hauskaa ja surkeaakin. Ja nyt on alkamassa jälleen uusi vuosi, joten on aika vilkaista hieman menneeseen ja ajatella tulevaakin. Pahoitteluni, muuten, unohdin tykkänään tehdä joulupäivityksen korttikuvan kera, vaikka minun oli tarkoitus. Tietokoneeseen en kuitenkaan koskenutkaan koko joulun aikana! Televisio kaikkine piirrettyineen korvasi sen.

Alkuun voinen sanoa sanasen mitä mainioimmasta tavasta päättää vuoden -11 agilitytreenit. Oli myrskyisää, pimeää, ja ajaessa tarkistelimme, että Asikkalan koululla oli vähän liiankin pimeää. Syyksi paljastui katkenneet sähköt. Koko maneesi oli pimeänä! Sähköt olivat napsahtaneet poikki ensimmäisten koirakoiden aikana, eikä niitä kuulunut, joten tehokkaina koiranaisina suoritettiin väliaikaratkaisu: auto parkkeerattiin maneesin ovelle, ja pitkät pistettiin päälle valaisemaan! Hetken jo mietin, mitä treeneistä tulee, mutta hyvin meni! Rata oli sama kuin viimeviikolla, mutta peilikuvana, ja keinun korvasi puomi. Molemmille tytöille pistin varmuudeksi mediesteet, koska ympäristö oli suhteellisen extreme jo muutenkin. Kuviot sujuivat hyvin ja treenitkin etenivät joutuisasti. Tuli hyvä olo tekemisestä. Tara ensin äimisteli pimeää puomia, mutta Kida ei välittänyt mistään. Tara teki elämänsä parhaita kepittelyjä ja hyvän takaaleikkauksenkin teimme kepeille! Siitä tuli abloodit ja hurjan hyvä mieli. Kidan kanssa treenasin kepeille lähetystä, ja yksi takaaleikkauskin tuli lähetyksenä tehtyä. Yllättäen keppien vas. puolelta menee vaikka 90 asteen kulmassa, oikealta 45asteen kulma aiheuttaa ongelmia. Kepit pihalle pystyyn ja treenaamaan, toisinsanoen.

Joulukuun toiseksi viimeinen päivä vietettiin Kidan hieronnan parissa. Uusi, pätevä hieroja tutki Kidan läpikotaisin. Tarkasteli ensin liikkeitä, sitten näytti minulle miten voin kotioloissa tutkia koiraani, ja sitten kopeloi koiran läpikotaisin. Kida käyttäytyi äärettömän kauniisti - se tutki uteliaana kellarissa sijaitsevaa vastaanottoa kun juttelimme hierojan kanssa, ja ei piitannut millään muotoa vieraan ihmisen kosketuksista. Hieronnan aikana hieroja sai pyörittää, kääntää ja liikutella Kidaa mielensä määrin, eikä neiti pistänyt pahakseen.
Vasen puoli oliselvästi jäykempi, varsinkin lapa. Ylälavan lihaksia ei tarvinnut kuin koskea, ja Kida vääntyi mutkalle. Kyöljet oli ihan jees, samoin selkä. Oikea takajalka oli paljon höllempi kuin vasen, mutta oikea lapa oli myös jäykkä. Hieronta oli muutenkin lähinnä koiran tutkiminen läpikotaisin, kuukauden päästä vien neidin uudestaan! Myös Tara pääsee alkuvuodesta hierojan pyöritettäväksi.

Iltaruoalla tuli pieni läpimurto tunnarin kanssa. Ylimääräinen kapula oli maassa valmiina, ja treenasin vähän vauhdikkaammin lihaan kastetun oman tunnarin hakemista. Kerran meinasi tuoda väärän, pari kertaa maistoi väärää, mutta muuten toi aina oikean kapulan minulle! Ihan mielettömän mahtavan hyvä juttu, koska tähän mennessä Kida on joko a) ottanut sen ensiksi kuonon alle sattuneen tunnarin mukaansa tai b) vaihtanut tunnarin väärään kesken matkan. Joten tämä on vain ja ainoastaan mahtavan positiivinen asia! Jee-ee.

---

Mutta asiaan. Vuosi sitten olin kirjannut seuraavanlaisia tavoitteita vuodelle 2011:

Kida:

Virallisissa tokoissa käyminen, ALO1 tuloksia edes yksi bliis
Agitreenin aloittaminen, ensimmäiset möllit vähintäänkin
Terveystulokset
Näyttelyissä vähintään parin H:n saaminen
Mätsäreitä ja muuta kivaaa
AVO-liikkeiden harjoittelu ja yksittäisesti miksei vaativampienkin
Paimentamaan pääseminen

Tokoissahan käytiin. 2x ALO1 ja 1x AVO1, eli tavoite saavutettu! Avon liikkeet ovat erittäin hyvässä mallissa, VOI tunnaria ja ruudun viimeistelyä vailla valmiina.

Mölleissä käytiin ja startattiin virallisissakin! Treenattu on agilitya 1-2 kertaa viikossa, joten aika mallikkaasti on päästy harjoittelemaan. Myös terveen paperit käytiin noutamassa, vaikkakin silmäpeili taitaa jäädä vuoden 2012 alkuun. Yksi H tuli saatua näyttelyistä, toinen jäi rumaksi teeksi. On käyty mätsäreissä, lenkeillä, treenattu ja touhuttu, joten tekemistä on vuodessa riittänyt!

Ainoa joka harmittaa: paimentamaan ei päästy. Vieläkään. Tavoite ensivuodelle!

Tara:

Starttaaminen virallisilla agiradoilla
Mätsäreissä vieraileminen
Tokotreenin aloittaminen
Sterilointi

Ei mennyt suunnitelmat ihan näiden mukaan. Virallisiin ei päässytkään Tara mukaan, koska itse en uskaltanut. Epiksissä vierailtiin kyllä sitäkin ahkerammin! Myöskin tokotreenaus aloitettiin, vaikkakaan ei järin tavoitteellisesti vaan hauskanpitoa silmälläpitäen. Mätsäreissä käytiin, tehtiin ja touhuttiin. Sterilointi jäi tykkänään pois mielestä, sillä Taran juoksut ovat olleet nyt helpoimmat ikinä. Pari päivää pientä tiputtelua ja normaali, häntäänsä huiskutteleva tyttö.

Kumpikin neideistä on myös pysynyt terveenä. Tuoksinnassa on tullut kolhuja, vahingossa ja vähän vähemmän-vahingossa, mutta muutoin ei vikoja ole ollut! Uusia kavereita on tullut pari, Kida arvostanee eniten ryhmässämme toimivaa Chila-aussieta, jonka kanssa on parit kerrat treeneissä paineltu hyvällä omallatunnolla leikkien riehakkaasti. Myös minä nautin tietysti uusista ihmiskontakteista. : )

Vuosi 2011 sisälsi myös uusia tuttavuuksia ja vanhojen menetystä. Muutin yhteen tyttöystäväni kanssa heti vuoden alussa, ja Jetta-valkkari saapui ilahduttamaan elämäämme omistajansa kanssa. Kida ja Jetta ovat parhaat kaverit, vaikka kahden samanikäisen narttukoiran oleminen on ollut joskus myös hankalaa ja sähköistä. Lenkit ovat kuitenkin koko vuoden olleet varsin energisiä ja reippaita, kun kaksikko kiitää menemään peltoja pitkin, ja jopa Tara on toisinaan intoutunut mukaan juoksemisen pauloihin!
Perheeseen tuli Kupla-käärmeen lisäksi myös täysikasvuinen viljakäärme koiras, Häjy. Varsin sosiaalinen ja utelias matonen on saanut usein ahnasta, kiiluvaa tuijotusta osakseen käydessään käsissäni terraarion ulkopuolella, mutta varsin leppoisasti on eläin elellyt omissa oloissaan.

Kivoja tapahtumiakin oli! Päälimmäisenä on jäänyt mieleen matka Joensuuhun ja joensuulaisten vierailut luonamme. Samoin metsäretket nuotiolle. Loppukesän marjamatka Sysmään, ensimmäinen agilitystartti!

Hyvästit heitimme rakkaalle hevoselleni, Vapulle. Tammaa minun on edelleen usein pistävän kova ikävä. Sen lempeyttä, kiltteyttä, luotettavuutta, kauneutta, terveyttä. Havahdun usein muistelemasta yhteistä taivaltamme, ja vaikka minulla onkin seuranani mitä taitavin, komein ja kookkain hevosystävä, kaipaan niin usein rauhallisia lenkkejämme ja tohelointiamme kentällä. Maailman hienoin ja upein hevonen, aina, yhä edelleen. Rakastan sinua yhä.

Vaan entäpä vuosi 2012? Mitä me tällä kertaa tekisimme?

Kida:

Silmätarkki
TK2
VOI1, ehkä starttaus EVL?
Toko SM kesällä
Nouseminen maxi2
Paimentamisen kokeilu
MEJÄ
(pyörähdys näyttelyissä, jos jaksaa ottaa extremeä elämään)
Iloista treenausta, onnistumisia, pysymistä terveenä ja hyvinvoivana!

Tara:

Edes pari tulosta maxi1
Möllitoko
Tutustuminen rallytokoon
Parit näyttelyt
Iloista treenausta, onnistumista, pysymistä terveenä ja hyvinvoivana!

MINÄ ITSE:

Itsevarmempi ote harrastamiseen. Minä osaan, minussa on potentiaalia. Pysyn sanojeni takana, uskon itseeni.
Annan paremmin anteeksi virheitä ja opin niistä
Olen utelias, imen tietoa kuin sieni
Asetan ylipäänsä itselleni tavoitteita, mutten niin suuria, että lannistun jos epäonnistun
Tokokouluttaja-kurssi
Tokokurssin/-en vetäminen
Pyrkimys kehittyä ja onnistua, en lannistu vastoinkäymisistä

Voisin myös meditoida välillä..

Onnellinen koira, onnellinen omistaja

2011-12-19T19:24:00.000+02:00

Kuvaa vuoden takaa - missä tämä lumi nyt on?!

Ehkä tämä on ollut se asia, mitä me kumpikin olemme kaivanneet - aktiivisuus. Kyllähän minä olen aktiivinen, herään ennen kukon kiekumista, olen töissä ja kotonakin pitäisi valvoa iltaan asti, mutta koiramaailmassa aktiivisuustasoni lopahti nollaan kaiken muun huonon olon kylkiäisenä. Agitreenit ovat olleet ainoat, missä olemme käyneet. Vähänehkäsillointällöin tokoa, ei oikeastaan muuta, lenkkeilykin jäänyt tosi huonoksi melkein kahden viikon työputken aikana... Johannan kanssa lauma on kierrellyt. Nyt asiaan on tehty muutos, ja heti tuntee, kuinka itsekin elää eloon! Koirien kanssa.

Tara voi hyvin. Silmäkulman turvotus on tasaantunut paljon, ja haava lähtenyt parantumaan. Lääkekuuri jatkuu yhä, mutta Tara on oma, höpsö itsensä. Ostin tytöille pitkän pehmolelukäärmeen, ja se on noussut nopeasti varsinkin Taran TOPlelut listan kärkipäähän. Käärmes on vielä niin pitkä, että sitä voi retuuttaa kaikki kolme yhtäaikaa.. ..mutta yleensä noutaja on se, joka käärmettä retuuttaa itsekseen.

Perjantaina käytiin epiksissä hakemassa rumat hylsyt. Olen tosi pettynyt itseeni, ja naputinkin koutsille sähköpostia, että ratatreeniä mulle, kiitos. Ensinnäkin, ensimmäistä kertaa ikinä unohdin radan. Ohjasin väärälle putkelle, ja vielä mölliradalla. Kiukutti ja hävetti niin, että uhosin uudenvuodenlupauksena lopettaa koko lajin. Ykkösradan sentään muistin, mutta hylly sieltäkin, kuinkas muuten. Minä olin hidas, huono ja kaikkea muuta, mutta koirat toimi hyvin. Kida oli siis parivaljakosta mukana, ja ensikertalaisena möllit korkkasi Rosa! Palkkasin sitä aina parin esteen välein, ja neiti toimi hillittömän hyvin! Laitan videota myöhemmin. Se teki kaikki esteet, yksi takaakierto taisi taas venähtää koko esteen ympäri pyörimiseksi, mutta ei mitään muuta. Olimme äidin kanssa ylpeitä pienen pommin panostuksesta.

Äsken lähdimme crossaamaan Kidan kanssa. Minulle tuli niin hyvä mieli tytön innosta. Kun olimme kävelleet lämmittelyksi, kiinnitin Kidan joustohihnaan ja paimen inisi ja pyöri ympyrää riemuissaan. Se veti hyvällä tuntumalla, alkuun inisi innostustaan ulos pinkoessaan, mutta tasaantui hiljaiseksi matkan edetessä. Alkumatka rauhassa, sitten tehokas spurtti kovaan tahtiin. Hetken kävely (koira vapaana) ja loppuun ennen kävelyä tehokasta juoksua. Loppukävelyillä lumi alkoi sataa kauniisti maahan, ja se hetki, ennenkuin sade muuttui rännäksi, oli niin kaunis. Kidalla otin vähän tiukkoja ympyröitä kylkien vetreyttämiseksi, kun lihakset olivat lämmenneet. Nyt neiti makaa Taran kanssa tyytyväisenä minunja Johannan uudella sängyllä, joka nousi oitis koirien lempipaikaksi. "Jo oli aikakin vaihtaa uudempaan jousitukseen",taitavat kaikki kolme tuumailla.

Kävimme myös eilen kunnon tokotreenit ottamassa valaistulla kentällä. Kidan kanssa tosi paljon ruutua, kosketusalustalla ja ilman. Meni vähän 50-50, tuli hyviä ja sitten ihan ihme tuloksia (mm. Kida juoksi ruudun läpi, hyppäsi lumivallin toiselle puolelle ja odotteli sen takana palkkausta. Ok?), mutta eiköhän se siitä. Pitkä seuruu palkatta, toimiti hyvin ja erittäin kivalla kontaktilla kokoajan. Jäävät, ei ongelmia. Ajattelin, että kävisin parit AVOt kisaamassa, voivoihin kuitenkaan ei ole asiaa ennenkuin kaikki liikkeet (ennenkaikkea ihan alkutekijöissään olevat tunnarit) ovat varmat.
Paikkamakuuta piilossa, Johanna kyttäsi ja jos koira meni lonkalleen, kävin korjaamassa. Ei tuo mihinkään liiku, mutta en halua sen myöskään oppivan keinauttamaan lonkalle itseään about 2min kohdalla!

Tyhmiä temppujakin olen Kidalle opettanut kevennykseksi, ajattelin jonkinlaista temppuvideotakin ottaa likoista joku päivä. Ehkäpä jouluna olisi aikaa sellaisille! Videota myös tokosta ja crossauksesta ajattelin pyydellä.

Pitäisi muuten kurkistaa taannoista arvontaa ja sinne tulleita päivitysehdotuksia, ja alkaa niitä toteuttelemaan! Olen muuten yhä piirroksen auki... kyllä mä vielä muistan. ;)

Ahdistus ei ole vain ihmisten ongelma

2011-12-15T19:28:00.000+02:00

Toinen päivitys heti agilitypostauksen perään. Illalla voi sattua ja tapahtua kaikenmoista.

Kesämuistoja sateen keskellä. Parhaat kaverit.

Voin myöntää, että minulla on ollut nyt aika raskas kausi menossa. Ongelmia on ollut ennenkaikkea ihmissuhdepuolella, niinkin paljon, että aasinsillan romahtaminen on tullut vastaan useasti. Kun yhdistää siihen elämän perusnarinat mm. rahasta, ajasta ja muusta yhtä mielenkiintoisesta, lopputuloksena on äkäinen, itkevä, jopa paniikkikohtauksia poteva nainen. Se on aiheuttanut raskaan olon paitsi minulle niin varmasti kumppanille, mutta aina jotenkin ajatteli, ettei koirat ole moksiskaan. No, Tara ei olekaan, sitä ei haittaa vaikka joutuisi keskelle sotaa. Mutta Kida on herkkä. Yhtä tyhmä olisin vain kuvitellessani, ettei rakkaan ihmisen itkeskely aiheuta ahdistusta vaikka lapselle, vaikka hänet kuinka laittaisi "suojaan" toiseen huoneeseen. Se stressaa.

Narttulaumassa, jossa on kaksikin samanikäistä narttua, on myös selvää, että joskus paikkoja testaillaan. Tara on järkähtämätön pomo, mutta Kida ei tule kaukana kakkosena. Jetta on häntäpää, mutta joskus valkoinen unohtaa sen ja yrittää pyrkiä ylöspäin. Tästä syystä Kida on saanut kaksi kertaa selkäänsä: kerran ilman varoitusta, koska meni liian lähelle """Jetan omaa paikkaa""", eli paikkaa, joka ei tosiaankaan ole kenenkään oma, mutta näin Jetta ajatteli. Toisella kerralla Kida yritti viestittää Jettaa siirtymään kauemmas, mutta narttu provosoitui siitä. Ulkosalla kaikki on hyvin: Kida on aina iloinen, valmis, uskomattoman upea itsensä. Mutta sisätilat alkoivat muistuttaa varmasti vankilaa, jossa pitää vain stressata olemassaoloaan. Ei siis ihmekään, kun neiti on alkanut nurista enemmän, kaipaa minun syliini ja kulkee usein matalana, varsinkin illalla, kun jo vähän väsyttää. Minä idiootti en ole tajunnut aikaisemmin alkaa korjaamaan asiaa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan...

Tänään Jetta ulvoi pihalla ohikulkijalle, ja Tara sekä Kida pinkoivat pihan ovelle katsomaan, mitä tapahtuu. Kida oli koko päivän ollut aika varovainen, mitä lie se miettinyt päänsä sisällä. Tara oli valppaana ja lopulta se haukahti, suunta kohdistettuna Kidaan. Ja punainen paimen luuli, että Tara kohdisti uhkaa häntä kohtaan. Ja nyt Kida on oppinut, että uhkaa vastaan pitää puollustautua. Kahakka. Kida ja Tara ei ole kahinoinut pitkiin aikoihin, en edes muista koska viimeksi, ja koskaan ei ole sattunut mitään. Nyt sattui. Kun erotin koiria toisistaan, tajusin Kidan hampaan uppoavan ihan liian lähelle Taran silmää. Kida ulos, minä ryntäsin hakemaan puhelimen ja kuulinkin Johannan sanat: "Nyt lähdetään eläinlääkäriin." Puhelinsoitto ja meidät luvattiin ottaa heti vastaan ja että kirjaus sisään suoritetaan valmiiksi, vaan hitot, jumitimme hetken toimettomina ja minä paniikissa haukuin niin itseni, koirani kuin koko universumin maanrakoon. Valitin huonouttani koiran omistajana, kouluttajana, kasvattajana. Onneksi Johanna oli tukenani ja rauhoitti paniikissa myllertävää mieltäni. Lopulta meidät jopa kirjattiin asiakkaiksi (sitä ei tosiaan oltukaan tehnyt, vaikka kävimme tullessamme ilmotiskillä!) ja hoitajakin kävi kurkkaamassa, miltä häntäänsä heilutteleva potilas oikein näyttää.

Tara on ylityöllistänyt jonkun suojelijaraukan. Se ei ole ollut moksiskaan kyynpuremasta, ei auton tölväisystä, hevosen alle jäämisestä... ja nyt hammas oli ohittanut vain millillä sen silmän ja iskenyt silmänluomen sisäpintaan. Ei mitään sen suurempaa, silmäluomi vaan lörpöttää, koska on turvoksissa. Onni kävi, taas. Tuliaisena lääkäristä antibiootit tabletteina ja silmätippoina sekä särkylääkkeet. Se oli (tapaansa) reipas, vaikkakin lääkärin huoneessa alkoi jännittää ja Tara yritti kovasti pyristellä ovelle. Mutta ei mitään muuta. Aulassa maksun ajaksi se sai syötäväkseen ihanan hammasharjaluun, ja koko koirasta ei olisi voinut uskoa, että sillä on reikä silmäkulmassa.

Nyt kuitenkin aukesi omat silmäni. Miten typerältä tuntui tajuta, kuinka samanluonteisia minä ja Kida oikein olemme. Ja nyt minulla on toimintasuunnitelma, jotta K voisi olla normaalin rento kotonakin, ei vain ulkona. Heti ensimmäiseksi kevythäkki, Kidan rakas, turvallinen pesä palasi makuuhuoneen sisustukseen. Se sai lähteä aiemmin, koska en edes tajunnut sen olevan Kidalle kovin tärkeä. Heti kuitenkin kun häkki oli pystyssä, kipitti neiti riemuissaan paikalleen kippuralle. Kidan oma sänky.

Toiseksi, kotona on nyt vain kivaa. Temppuillaan joka ilta. Treenataan palkkana iltaruoka, ja tehdään mukavia asioita. Leikkiä ja hauskuutta myös sisällä, ei aina vain ulkona. Koska kun Kidalla on hyvä olla, se on perus itsensä. Töpöään heiluttava, hurjasti pussaileva, rakkautta kaipaava ja tarjoava hymynaamainen kojootti. Illalla paistelimme pizzaa yhdessä, ja tunnelma oli kaikinpuolin lämmin ja hyvä. Kida ja Tara tarkkailivat touhujani kylki kyljessä, Jetta vähän kauempana. Maistiaisiakin saivat, pientä temppupalkkaa vastaan...

Hävettää ihan, miten olen unohtanut Kidan äärimäisen herkkyyden, enkä ole osannut aiemmin ottaa sen tarjoamia signaaleja tarpeeksi vahvaksi. Onneksi tässä "kantapään kautta"-opetuksessa ei käynyt tämän kurjemmin!

Ensileikki Jetan kanssa!

Iltaruoalla treenasin tunnaria. Ei ole vielä mennyt ymmärrykseen, mutta hyvin tuo haisteli omaa, kun piilotin sitä huovan-ja maton alle. Kahden kanssa pitää edetä tosi varovaisesti, ilman turhia maisteluja, jotta menisi mielen sopukoihin asti.

Huomenna tosiaan on epikset, jotka Tara kylläkin jättää väliin. Tapsa jää Jetan seuramieh--naiseksi. Pitäkää peukkuja, että pärjäämme edes niin, ettemme kasvoja menetä.

Agilitya videolla

2011-12-15T14:25:00.000+02:00

Nyt on luvassa agsapäivitys videoineen kaikkineen!

Lauantaina, 10.12 (Kidan videolle ajatuksissani pistin virheellisesti 13.12..) käytiin vapaavuorolla. Vähän tuli kuuma toppatakki + treeniliiviyhdistelmässäni (joissa näytän aivan äärettömän lihavalta, ja ulkonäköasennevammaisena minua hävettää hirveästi!), vaikka tajusin taas olevani tosi hidas. Vaan miksi juosta jos koira tekee työt, niin! Mukana oli Tara ja Kida, ja Sandra oli seurana Sulo-ja Lilli mitteleiden kanssa. Olin aika väsynyt työpäivän päätteeksi, ja väsäsinkin nopeasti simppelisti rakennettavan radan:

Aika jees. Molemmilla hyvä vauhti, hyvä meno, ja hauskaa oli. Tara vammaili taas kontaktin kanssa, ja ne joutuvatkin nyt supersyyniin. Käännöksien ja keppien kanssa ei ollut kummallakaan ongelmia. Kidakin alkaa kepeillä varmistua kerra kerralta! Onnistuminen yllyttää sitä, ja se menee mielissään kepittelemään. Lopussa alkaa ottamaan epävarmana kontaktia, mutten huomioi tätä vaan täysillä tehdään loppuun asti. Nyt olo ei kuitenkaan ole epätoivoinen, vaan voi hyvillä mielin lähteä kisailemaan tammikuussa.

Tiistaina 13.12 mukaani lähti Tara ja Rosa. Olin jo aiemmin ilmoittanut, ettei Kida lähde, koska se otti nukutuksen varsin raskaasti. Neiti olisi kuitenkin ollut ihan täysissä voimissaan, mutta ageiilun sijaan kävimmekin crossailemassa (lue: luistelemassa). Olenko kuinka usein hehkuttanut, miten kiva crossikoira tuo on? Hehkutan taas. Vetää hihna kireällä, hidastaa kun pyydän, pysähtyy kun pyydän, kääntyy niin oikeaan kuin vasempaan ja ohittaa koirat ja ihmiset ongelmitta.Vauhdin säätelykin onnistuu, ja koiralla on selvästi hauskaa lajin parissa!

Nina oli tehnyt radan, josta Kida olisi tykännyt! Mutta kyllä Tarallekin kelpasi. Takaaleikkauksilla jatkettiin, ja sehän sopii, olen peräti aika hyvä niissä. Ei oikeastaan ollut ongelmia (ihana sanoa näin!). Kepit olivat hävyttömän hienoja, haki oikeaan väliin rauhassa ja teki hyvällä fiiliksellä, Ninan mukaan painui alas ja tuijotti eteen, ei hakenut kontaktia. Kontakteilla otettiin taas alusta ja naksutin käyttöön, ja ne paranivat heti huomattavasti.
Putkeen 11 kävi niin, että maneesin katolta putosi lumet ja se aiheutti ikävän äänen. Tara yhdisti tämän mystisesti esteeseen ja sen vauhti hidastui huomattavasti - yleisen ryminän sijaan Tapsa köpsötti kuin kehäkettu näytelmissä. Nännikumin ihanalla voimalla unohtui kuitenkin jännitykset, ja taas rymistettiin entiseen malliin.

Rosa pääsi tekemään pisintä radanpätkää ikinä! Kymppieste, putkeen nelospäästä, sitten esteet 5, 6 ilman takaakiertoa ja 7 takaa. Seiska aiheutti hämmennystä, ja meni muutamat kerrat ohi, mutta onnistui sekin. Lämmiteltiin este + putki yhdistelmällä, otettiin lähtöharjoitus (yritti karata, mutta kun käskin uudestaan niin johan napotti!) ja kahdella esteellä takaakiertoja. Hyvin tuo toimii, Ninankin mukaan kehittyy valtavan suurin harppauksin. Huvittava huomata, miten noin pieni koira ei otakaan suuntaa kehostani vaan jaloista! Navankääntö ei aiheuttanut muuta kuin ei-toivotun liikkeen, mutta kun älysin kääntää jalkojani tarpeeksi halutulla tavalla, alkoi tehtävät onnistumaan. Esimerkiksi ensin Rosa kiiti esteen ohi takaakierron hyppäämisen sijaan, väänsin jalkoja ja sitten se ymmärsi hakea hypylle.

A oli ihan loistava, toista kertaa treenasi sitä! Kepeilläkin sivuttaisliike väheni ja ei tarvinnut enää vetoapua kädeltäni, kun pari kertaa muistutti, mikä tehtävä oli kyseessä. Ihan ihme piipero kyllä!

Perjantaina lähdetään kolmen koiran voimin epiksiin maneesille. Rosakin tosiaan pääsee, vaikkakin ihan harjoituslinjalla mennään. Pääsee kokeilemaan tekemistä isomman hulinan keskellä. : ) Itseni täytyy opetella ihan ratojen menoa, nyt tullut tehtyä aina lyhyemmissä pätkissä, kun ratatreenit unohtunut tyystin. Pitää muistaa maltti ja selkeys.

---

Loppuun vielä epätoivoinen yritykseni saada kuvia röntgenistä. Olista ei saanut mitään selvää, mutta polvista ja selästä sen verran, että näkee mitä niissä suurinpiirtein on. Vääristymiä voi kyllä olla, pokkarilla on aika hankala ottaa kuvaa kattovaloa vasten, kun skannerini on päättänyt olla toimimatta...

Täyttä platinaa nyt myös virallisesti

2011-12-12T18:51:00.001+02:00

Kuva vuoden takaa

Kaikki odottavat jännityksellä tämän päivän terveystarkkituloksia, joten niitä minä kansalle annan! Yksi agilitypäivityskin olisi viimelauantain vapaavuorolla pyörimisestä, ja siitä löytyy myös videota, joten päivitän asian kunhan saan videot koottua mukavasti.

Mielenkiintoisempaan asiaan, tähän päivään. Puoli kolmelta lähdimme ajelemaan Anjalan ellasemalle Kidan kanssa. Keli oli ihan kamala, usko loppui matkan varrella ja olin varma eksymisestä/myöhästymisestä, mutta löysimme perille peräti ajallaan ja ehjinä. Kida oli innoissaan ja varmaan luuli meidän tulleen kisoihin... Sisällä eläinlääkärin eteisessä se vilkuili minua vähän hämillään, mutta piti tyypillistä 8D-Kidahymyä naamallaan ja heilutteli töpöään tarmokkaasti. Ennenkuin ehti kissanviiksiä sanoa, sai tyttö pistoksen takapuoleen. Kävimme kävelemässä vähän ulkona, ja pian paimenen jalat alkoivat painaa ja askel muuttui selvästi huojuvaksi. Omin jaloin Kida asteli takaisin sisälle ja lysähti toimenpidehuoneen lattialle uneen.

Kyllä muuten tuntui pahalta katsoa, kun koira makaa velttona lattiatasossa ja sitä saa käännellä miten haluaa. Tuijotin tiiviisti koiran kylkeä vakuutellakseni itselleni, että se on oikeasti vielä elossa. Eläinlääkäri Hannu Pajulahti oli oikein mukava, ystävällinen ja osaava herra, eikä kuvien ottamiseen kauaa kulunut. Tarkastelimme yhdessä kuvia niiden valmistuttua, ja lääkärin mielipide oli niin upea, että minä vain tuijotin häntä hymy leveänä naamalla!

Lääkäri povasi Kidalle jopa A:n lonkkia sekä terveitä kyynäriä! Myös sydän kuunneltiin virallisesti terveeksi. Kidalla kuvattiin myös olat ja polvet, eikä niissäkään ollut minkäänlaista sanomista. Ainoa pieni miinus tuli selästä. Alin nikama on hieman ahdas, pienempi eikä täysin suorassa linjassa, mutta lääkäri sanoi heti ettei usko sen vaivaavan koiraa koskaan millään muotoa!

Koira heräili lattialta ja itkeskeli vähän. Se kipitti omin jaloin ulos, kävi kakallakin ja nostin neidin autoon kotiinpaluuta varten. Alkumatkasta Kida vähän valitteli ja itki. Sillä oli paha olo, mutta nukkui kuitenkin hiljaa suurimman osan matkasta. Kotipihassa laskin sen maahan ja kontissa ollut huopa lähti pesuun, oli ihan limassa. Nyt neiti on maannut vieressäni sohvalla - se ynisee välillä turhautuneena ja on uninen, mutta huomenna se päivä valkenee taas!

Nyt odottelemme innoissamme virallisia tuloksia lonkista ja kyynäristä! Yritän pitää itseni realistisena, enkä olla liian optimistinen, mutta saakai sitä peijoona vähän hehkuttaa, kun lääkärikin toteaa minun omistavan "hienon pakkauksen, josta sietää olla ylpeä"? Kun tulokset tulevat, on aika alkaa suunnitella tulevaa. Selvää on ainakin, että kuukauden päästä pyrin aloittamaan neidin kanssa aktiivisen kisavuoden 2012!

Haluaisin laittaa kuvat näytille nettiin, mutta hemmetti kun en saanut skanneriani toimimaan! Yrittäminen jatkuu.

Superpäivitys!

2011-12-06T19:56:00.000+02:00

Ihan ensimmäiseksi kerrottakoon, että Kidalla on terveystarkit 12.12! Kuvataan selkä, polvet, lonkat ja kyynäreet, ja sydän kuunnellaan myös. Silmäpeilaus pitää vielä tilata, ja homma on kasassa! Kyllä palkkatyö on kiva, kun pystyy laittamaan suurempia investointeja koiranpitoon. :)

Ihan hirmuinen aika venähti päivitykseen, vaikkakin tämä teksti on lojunut keskeneräisenä jemmassa jo hyvän aikaa. Kokoajan on tullut vaan lisää asioita kirjattavaksi, niin kaikki iskettäköön valtaisaan superpäivitykseen!

---

Mentiin lauantaina 26.11 vapaavuorolla liitelemään maneesiin. Kida ja Tara olivat molemmat mukana, samoin Rosa. Tekaisin pikkuisen radan, jonka pääajatuksena oli putki - kepit- putki asetelma. Ajattelin kokeilla, toisiko se neideille irtoavaisuutta ja lisäpuhtia kepittelyyn, ja aika hyvin tuo toimi. Kidalla tekniikka on hyvä, mutta vielä ei vauhti ja varmuus päätä huimaa, mutta meillä on aikaa. Minusta tuntui, että olen vain äärimäisen tahmea, kömpelö, hidas ja huono, mutta koirat toimi kivasti. Kida yritti pissiä A:n kontaktin, ja kun kerran teki sen itse oikein, palkkasin naksun kera ja johan kummasti palautui mieleen. Olin vähän turhan hidas, kokoajan pitäisi olla esteen edellä superpaimenta, minä taisin tulla esteen jäljessä...

VIDEO KIDASTA. Tarastakin pitäisi jaksaa tehdä loppuun!

Taran kanssa meillä homma toimi. Kepeillä se aukoi vaihteeksi minulle päätään, kun olisi pitänyt irrota, mutta oikein hyvät tehtävät tuli siitäkin loppujen lopuksi. Kepitteli muuten nätisti. Rata oli sille simppeli, kontaktit malttoi varsin hyvin. Tuli tosi hyvä mieli, voisi ilmoittaa Taran kisoihin tammikuussa! Sen kanssa on niin kiva tehdä.

Rosa taas.. voi hyvänen aika. Pomeranian, yksi huvittavimmista agiroduista, ja tuo on niin... pätevä! Sillä on energiaa, sillä on motivaatiota, ja ennenkaikkea sillä on hauskaa! Hypyt ok, ei haittaa vaikka olisi useampi pikkueste jo yksittäisen sijasta. Putket on superkivoja! Kepittelee hyvin, ja uskon sen oppivan tekniikan nopeasti. Kaikista eniten jännitti A. Otimme sen ensimmäistä kertaa. Ensin varovasti, nostin pommineidin esteen päälle ja se sai tulla vain alas, hihnalla jarruttelin. Sitten hihnalla avustaen koko este - ei epäröintiä. Pari kertaa näin, likka meni kuin vanha tekijä, ja otin hihnan pois. Meni hyvällä tarmolla, ei jännittänyt, ei hyppinyt tai keksinyt omiaan! Ihan uskomaton karvaelukka.

---

Sunnuntai vietettiin mätsäreissä. Vettä sanoi kuin monsuunin aikaan, mutta ähäskutti, mätsärit järjestettiin sisätiloissa! Jokimaan raviradan totohalli oli kuin virallisia kehiä varten laitettu. Oli myyntikojuja, matotetut kolme kehää, ja todella mukava, kisamainen fiilis. Asetuimme häkkini kera istumaan kehien viereen, ja saimme haalittua jopa penkit itsellemme! Minulla oli Kida ja Rosa mukana. Kida käyttäytyi häkissä erittäin asiallisesti, ja häkkineitsyytensä menettänyt Rosa käyttäytyi sekin, raavittuaan seinää ensin hieman ja äänneltyään. Maistuva luu teki kuitenkin oman osansa viihtyvyyden takaamiseksi kevythäkissä, kun neiti joutui jäämään sinne yksin Kidan kehäilyjen ajaksi.

Kidan kanssa esiintyminen meni minun ja tuomarin hurjan kiirehtimisen takia aika pipariksi, ja vaikka neiti oli hyvinkäyttäytyvä, kohtelias ja sai kehuja hyväkuntoisuudestaan ja turkistakin, tulokseksi SIN ei sij. Rosa taas seisoi ja pöytäkäyttäytyi erittäin mallikkaasti, ensimmäisen liikkeet painoi aika lailla hihnalle, mutta toinen esiintyminen oli selvästi hallitumpi ja kaunista menoa. Lohkesi PUN ei sij. Kumpikin koira käyttäytyi kuitenkin hienosti väkijoukossa, Kida hengasi ajan häkistä lähinnä vapaana, ja siinähän tuo istui vieressäni (tai sylissäni...) eikä ollut moksiskaan väkijoukosta. Toki piti nurista, jos Luca tunki itseään liian lähelle, mutta eihän hienon naisen sovi ketä tahansa hyväksyä liian lähelle.

---

Tiistaina 29.11 oli ryhmätreeni agissa. Rata oli aika kivaisa! Oli hyviä käännöksiä, ja takaaleikkaukset (jotka olivat itse pääaihe) onnistuivat älyttömän hyvin. Kidalla tuli jäätyminen kepeillä: se aloitti hyvin, meni sitten yhdestä ohi ja jostain syystä ahdistui epäonnistumisestaan ihan kamalasti. Saimme onnistuneet kepit, jotka neiti suoritti hyyyvin hitaasti, mutta vauhti tulee kyllä, kun rohkeus on kunnolla astunut puikkoihin. Eipähän ollut mikään maailman helpoin keppikulmakaan. Tara sen sijaan suoritti kepit älyttömän hienosti! Taralla vaikeuksia tuotti A:n kontaktit, joita neiti alkoi ennakoida ihan kamalasti, jopa huipulla asti jo jarrutteli. Niitä paranneltiin sitten, mutta muutoin meno oli tosi mainiota. Taralle tosin äkkikäännökset ovat hieman vaikeita. Jos noutaja jää yhtään jälkeeni, alkaa kamala kiriminen ja parhaimmillaan menee esteistä ohi tai pudottelee rimoja. Minun pitää muistaa, että minulla on kaksi todella erilaista koiraa ohjattavana!

---

Tänään oli aika kiva päivä. Lunta satoi, vihdoin, ja kulutimme päivän pitkällä lenkillä kuvia napsien Johannan vanhalla kameralla. Minun piti mennä illalla treenaamaan agilitya, mutta peruin sitten koko homman, kun fiilis ei riittänytkään lähtöön.. harmittaa nyt vähän, mutta ehtiihän tuota treenata koko elämän ajan.

Mutta tottakai kaikkia kiinnostaa myös, miten meni näyttely Voittajassa! Koiria siellä ei mukana ollut, äiti tuli meille yöksi ja hoiti Kidan ja Taran omien pommiensa ohella. Me vietimme Johannan kanssa lauantain reteästi Helsingissä, mahtavien tyttöjen seurassa. Yöunien jälkeen siirryimme sunnuntaina Vantaalta messukeskukseen Pasilaan. Koiria oli kamalasti, ja samoin myyntikojuja! Tavaraa tarttuikin kohtuullisesti mukaan:

treeniliivi, punamusta
koristeläpyskä "agility dog" treeniliiviin
punainen kennelliiton kansio kisakirjoille, rokotustodistuksille jne.
kaksi kaulapantaa (punamusta Kidalle, ruskeapunertavavalkoinen Taralle)
pinkki kangaspanta Rosalle
pinkki dummy
ilmaisia ruokanäytteitä, herkkuja jne.

Onnea tätäkin kautta tuloksiinsa tyytyväisille omistajille! Kaikkia tuttuja ei valitettavasti ehtinyt pongaamaan vaikka yritys olikin kova, ja monien kanssa olisi mieluusti turissut pidempäänkin. Onneksi voittaja on joka vuosi!

Ja kyllähän me tokoiltiinkin joutessamme. Vaikkakin, olen treenannut ruutua ja tunnareita ihan liian vähän, ja se hävettää. Asia on korjattava. Muuten liikkeet voittajaan alkaakin olla ok. Taralla hinkataan perusjuttuja, ei siitä tokokoiraa ole tavoitteena tehdäkään, mutta neiti vaikuttaa riemastuneelta kun pääsee kuluttamaan aivojaan mitä erilaisempien tehtävien parissa. : )

I´m too pr0 for my owner!

2011-11-21T16:55:00.000+02:00

Aina välillä - itseasiassa aika usein - sitä saa olla niin ylpeä näistä kaikenkarvaisista tuhinakuonoista.
---

Kidaahan puri viikko sitten lauantaina Pampula-saksanpaimen kun olimme heppahoitajina maalla (valaise muistiasi täällä). Haavat jalassa ovat parantuneet aika mallikkaasti, mutta pientä punoitusta on pinnassa ja parina päivänä Kida on vähän yrittänyt nuolla parantuvaa haavaa. Päätin pelata varman päälle, ja pirautin tänään eläinlääkärille Launeelle, josta saimmekin peruutuspaikan iltapäiväksi pikku kontrollikäyntiä varten.

Kidasta saa kyllä olla ylpeä lekurissa. Eipä se ole joutunut tiluksilla käymään sitten nuoruusiän, kun haki vuotiaana rokotukset. Punnituksessa painoa näytti kertyneen 17,8kg! Aika huimalta tuntui määrä noin pienelle ja kepoiselle koiralle (n. 48cm mittauksessa, jonka teimme agitreeneissä!), varsinkaan kun läskiä ei ole. Kylkiluut ja selkäranka tuntuvat moitteetta, vaikka nyt on paksu karvapeitekin päällä suojaamassa. On tuo kyllä sellainen lihaskimppu, että sietääkin painoa olla.
Kuitenkin itse aiheeseen, neiti ei välittänyt mitään lääkärinaisen tutkimuksesta. Ei haukkumista, ei nurinoita, seisoi pöydällä a antoi lääkärin kopeoida ja tutkia haavaa, tarkistaa korvat ja hampaat, käydä käsillä kehoa ympäriinsä läpi ja mitata kuumeen. Niin coolisti, että ihanhan sitä tajusi itse käyttäytyvän hysteerisemmin virallisissa tutkimuksissa... Lääkäri totesi haavan parantuvan hyvin ja olevan siistin. Ihossa on pientä punoitusta, ja antoi siksi varmuudeksi 10pv:n antibiootin, mutta sisäistä tulehdusta ei ole ja muutenkin haava umpeutumassa. Nuoleminen pitää vaan estää, ja siksi neidillä oli jo viimeyön ja on nytkin säärystin. Hetken mietti onko toisessa korvassa ylimääräistä punoitusta, mutta siellä mitään ollut.

Lekurikäynnin jälkeen menimme vielä vähän kaupungille! Tuo ei autoista ja ihmisistä välitä, kävelee kauniisti ja tutkiskeli paikkoja, keskustan vilinään kun ei ole päässyt vähään aikaan. Mitä nyt yhden mummon meinasi kaataa kumoon, kun hypähteli innoissaan Johannan palattua asioiltaan ja pahaa-aavistamaton pyöräilijä meni juuri ohitse.. :'D Hupsista. Treenasimme sitten vähän kauppatorilla, yleisöä kyllä oli kun otimme pari paikkamakuuta, jäävät ja seuruutusta siinä kaiken kansan keskellä!

Tarallekin kävi pikku haaveri. Hölömöstä jäätyneen veden pinnan raapiminen on ihan supersiistiiiiii, ja pitihän sitä eilen iltalenkin yhteydessä toteuttaa. Tuloksena hauskanpidosta katkennut kynsi. Ei mitenkään pahasti, mutta kyllä se suoni näkyy ja kipeä luulisi olevan.. vaan vielä mitä, ei ontumista, ei nuolemista, tyyppi on kuin mikään ei olisi käynyt. Sain leikata kynnensirpaleen, putsata ja laittaa sukan iltasella, ja tyttö jäi hölmistyneenä kinttu pystyssä tuijottamaan perääni, että "miksi sä mulle tän laitoit? Mähän oon ihan okei!!"

Menestystä!

2011-11-19T19:57:00.001+02:00

Nyt alkaa uusi ulkoasu olla kohdillaan. Päänsärkyä aiheuttaa vaan sivupalkki, joka ei vaan suostu lyhentymään lukuisista muutoksistani huolimatta. Asiaa tutkitaan! Mielipiteet ovat ehdottoman tervetulleita (kuten kaikki muutkin kommentit, aina!)

---

Aloitetaan viime tiistain agiliitojen hehkutuksesta. Mukana oli Kida ja Rosa-pomeranian, ja täytyy myöntää, että nyt löytyi se meidän tyyli mennä radalla. Nina oli käynyt Aaltojen luennolla, ja napannut sieltä liudan kikkoja ja ohjausneuvoja, jotka jakoi meidän kanssamme. Vielä melkein viikko takaperinkin jaksan fiilistellä niistä! Me aloitimme unohtamalla turhat käteenotot, turhan puhumisen ja teemana oli koiran luonnollinen kyky lukea ihmistä radalla.

1-3. Seisottiin kakkosen takana, ja kun koira oli hypännyt ykkösen, nopea merkkaus kakkoselle ja sitten saikin alkaa jo valmistelemaan kolmoselle. Ja se merkkaus teki ihmeitä: vaikka itse käänsit jo rintamasuunnan kolmoselle, koira silti haki ja hyppäsi kakkosen hidastelematta. Ja sitten kakkosen jälkeen ihan uudenlainen jarrutustekniikka. Kun koira oli hypännyt kakkosen, kädellä tehtiin pehmeä, nopea liike. Vähän kuin olisit laittamassa kättä alemmas ottaaksesi koiran siihen, mutta ei, kättä ei jätetä alas vaan yhtä nopeasti se nostetaan paikoilleen. En uskonut tämän toivovan, mutta Kida teki parhaimmat kurvinsa ikinä. Ihan uskomattoman hienoa.

3-6. Välistäveto vastakkaisella kädellä, pehmeä heitto nelosen yli ja sitten samalla valssaus. Rintamasuunta vitosen ponnistuspaikalle sen sijaan, että esteelle, ja taas sama hidaste. Ja koirahan kääntyi saakelin tiukasti. Sain tehtyä myös elämäni parhaimman valssin vitosen ja kutosen väliin, hyvä ajoitus oli.

7-11. Putken jälkeen otin kasin kahdella tapaa, ensin kierrättäen takaa ja sitten menemällä itse kasin taakse, vetämällä koiran esteen taa ja sitten ohjaus olikin lastenleikkiä, kun oli jo valmiiksi oikealla puolella. Putkella numero 11 taas superfiiliksiä: turha jarruttelu pois käteenotolla, rintamasuunta oli ylimääräiselle häiriöesteelle, mutta juuri ennen putkea vastakkaisen nopea liike putken suuntaan sai koiran ryntäämään suulle, eikä kertaakaan tällä tekniikalla väärälle. Kerran meni väärälle, koska oma kehoni nytkähti sinne suuntaan, mutta kun otin kehoni liikkeen eteen ja käsi teki ilmoituksen putkelle syöksymisestä, toimi.

13-15. Kepit toimi Kidalla tosi kivasti. Ovat hitaat vielä, mutta näyttävät hyviltä. Sitten heitto esteen yli ja ohjasin keppien takaa koiran putkeen. Sinne sujahti ja pinkoi kovaaa! Loppupätkä ei tuottanutkaan ongelmia.

Rosan kanssa oli kova meno, ja neiti on kyllä unelma. Lähdöt ei tuota ongelmia, istuu kuin tappi. Hyppyä ja suoraa putkea, kepit (jotka menee varsin rohkeasti ja reippaasti!), mutkaputkea, kahdeksikkoa ja eteen-käskyä. Tosi hyvä fiilis pikkupallosta. Palkkautuu hyvin lelusta ja meno on päällä, selvästi tykkää hommasta.

Tänään oli sitten mätsärit! Kylmä kuin pakastimessa, märkääkin ja kehät myöhässä. J&H eläintarvike, Hurttia ja Huumoria ja Ellin Aarteet olivat järjestämässä tilaisuutta.

Löysimme paikalle äitini kanssa, jolla oli pommit mukana. Paroni joutui jäämään autoon, koska turisteiltakin vaadittiin rokotustodistukset. Ainakin tarkastaja oli portilla jo katsomassa ennen ilmoja!

Lopulta kun pääsimme kehiin, oli Kida ensin vuorossa. Staffi oli parina. Kida meni kyllä hienosti, seisoi kauniisti ja varmasti kidamaiseen tyyliin. Juostessa jarruttelijana olin minä, sillä treenitaskuni lähti mukavasti valumaan kinttuihini (...). Silti Kida sai hirmuisesti kehuja upeista liikkeistään, ja tästä lohkesi punainen nauha. Tuomari kyllä sanoi pitävänsä enemmän staffin rakenteesta ja tästä tiesin, että jatkopaikkaa meille ei heru. Aivan oikein, jatkossa oli vain suuria ja lähinnä massiivisia koirayksilöitä, yhtä englanninvinttikoiraa lukuunottamatta.

Rosa taas! Esiintyi hienosti pöydällä, muutenkin seisoi kärsivällisesti, vaikkakin liikkuminen oli aika... energistä. Hyvän pöytäkäytöksen vuoksi lohkesi kuitenkin punainen. Kun kokoonnuimme punaisten kesken, en odottanut suurta menestystä. Neiti esiintyi kuitenkin kauniisti, ja tuomari napsi punaisten joukosta sijoittuvia. Kakkoseksi tulleen kohdalla olin jo nousemassa poistuakseni, kun tuomari totesikin, että voittaja on ihastuttava pommityttö. Rosa PUN1! Pökertyneenä haimme palkinnot, ja tuomari vaikutti olevansa erittäin ihastunut tylleröön. Itseasiassa tuomarin ihastus näkyi vielä BIS-kehässäkin, kun tämä osoitteli kovasti Rosan suuntaan keskustellessaan muiden tuomareiden kanssa. Lopullinen tulos olikin PUN BIS2! Kotiintuomisina yli 20kg laadukasta koiranruokaa, alennuskuponki eläinkauppaan, muhkea, paksu päiväpeitto ja komeat ruusukkeet. Ei valittamista!

---

Loppuun vielä musiikkivideota, jolle vollotin silmät päästäni tässä kirjoituksen lomassa...

Remontti!

2011-11-15T18:58:00.002+02:00

Vaihteeksi ulkoasu muuttuu. Tämä välitausta toimikoon paikalla sen aikaa, kunnes lopullinen ulkoasu tulee kuvioihin! Koittakaa kestää. Seuraava päivitys tulee, kun ulkoasu on kunnossa. : )

Myö mentiin muaalle!

2011-11-13T11:11:00.000+02:00

Ennen superhienoa stooria sanon, että tänään on AussieOpen. Ja minua harmittaa hirveästi, ettemme punaisen paimenen kanssa päässeet paikalle tapaamaan tuttuja ja tutustumaan uusiin ihmisiin! :( Toivotan silti tätä kautta hauskaa päivää, menestystä ja onnistumisen tunteita kaikille rodun harrastajille!

---

Perjantaina koitti hauska päivä! Kamat autoon työpäivän jälkeen ja suuntasimme koko lauman kanssa landelle, vuokrahevosteni omistajan luokse. Omistaja itse oli lähtenyt risteilylle, ja siirryimme hoitamaan hänen eläintarhaansa. Minua hieman jännitti paikalla odottava saksanpaimennarttu, joka oli kyllä tavannut laumamme aiemminkin, mutta on kuitenkin hyvin.... reviiritietoinen narttu. Kuitenkin kohtaaminen pimeällä pihalla sujui hyvin ilman ärinöitä, meidän tytöt tuntuivat suorastaan ignooraavan koiran (paitsi Jetta, joka mielistellen maleksi pitkin maaperää korvat luimussa häntä läpsähdellen..)

Perjantai-iltana oli meno varsin levotonta totuttelua paikkaan, ja yökin sujui vähän levottomissa merkeissä. Itseasiassa Kida&Tara olivat varsin rauhallisia ja nukkuivat, ne ovat tottuneet tällaiseen reppureissaamiseen ja vieraampiin paikkoihin. Pampula-saksanpaimenkoira nukkui eri tilassa tyttöjen kanssa, yleisen turvallisuuden vuoksi.

Lauantaiaamuna kävi pieni, ikävä takaisku. Minä laitoin takkaan tulia ja Johanna lähti koirien kanssa ulos. Pampula oli viimein saanut tarpeekseen laumasta ja näki oikeudekseen mennä härkkimään Kidaa, ja lopulta sakemanni kävi lyhyesti päälle. Tuloksena hampaan aiheuttama reikä Kidan vasemmassa etujalassa. Alkuun punainen paimen ontui hieman, mutta pian ontuminen loppui ja minä putsasin ja hoidin haavan hyvin, niin ongelmaa ei ollut. Tara oli käyttäytynyt sankarin lailla, ja kahakan alettua se oli syöksynyt suin päin "pikkusiskoaan" auttamaan.

Tara keksi myös hauskan leikin Kumppa-oriin avustuksella. Kumppaa hieman hämmensi vieras lauma koiria, ja korvat luimussa se juoksi pitkin tarhaa ja teki spurtteja aitaa kohti, yrittäen pelästyttää. Tara esitti paimenkoiraa ja härnäsi hevosta entisestään aina selän kääntäessäni juoksemalla aidanviertä ja haukkumalla. Lopulta noutaja teki tyhmän tempun: juoksi hevosen tarhaan kielloistani piittaamatta. Kumpan ilme oli suorastaan voitontahtoisen murhanhimoinen: se ei ensin tajunnut Taran olevan hänen reviirillään, mutta ympäri kun pääsi, muuttui ääni kiellossa. Pää alhaalla, korvat luimussa, etujalat korkealta kauhoen se laukkasi noutajaa kohti, ja Tarakin tajusi nopeasti, ettei kyseessä ole mikään lämminhenkisen halauksen tarjoaminen... Pupillit laajenneina kääntyi oranssi salama ja alkoi pinkoa hiekkapohjaa pitkin äkkiä kohti aitaa. Nipin napin koira selvisi nuoren hevosen jaloista. Onneksi selvisi! Ja sen jälkeen ei lähelle tarhaa enää mennytkään...

Koiralauma avusti mielellään meitä niin laitumen purkamisessa kuin minua tallihommissa. Aidanpurku oli varsinkin hauskaa, sillä Tara pureskeli keppiä ja Jetta&Kida painelivat hurjaa hippasleikkiä ja painia pitkin valtavaa peltoa. Märässä ruohikossa oli myös hauska pyörähdellä! Sisällä pidettiin aina lepotaukoa, ja silloin koko poppoo oli nukahtaa istuvilleen. Pampula vietti ulkotarhassaan sen ajan, kun meidän koirat ulkoilivat ja kun neitilauma oli sisällä, pääsi saksanpaimen reviiristään huolehtimaan. Varsin hyvin sujui loppuaika tällä kokoonpanolla.

Eilen illalla tultiinkin sitten kotiin, ja koko jengi kaatui maahan nukkumaan ennen kuin ehti kissaa sanoa. Ei paljon porukka herännyt edes yöpissityksille ennen kuin ihmiset painuivat unten maille. Sammuneina maattiin aamuun asti, joten taisi olla meillä aika superhauskaa!

Noutajamania

2011-11-06T23:00:00.000+02:00

Ähähä! Siitäs saat, senkin kiusankappale! Aina sä olet se, joka pääsee mukaan treeeihin, mutta nyt MÄ olen parrasvaloissa. Tiistaina me lähdettiin emännän kanssa ihan kahdestaan treenaamaan, ja Kida jää oven taakse katsomaan mun perääni murhanhimoisena. "Tästä puhutaan vielä", se uhoaa aina happamana. Mä vaan nostan häntääni ja kiiruhdan tyytyväisenä ulos ovesta.

No en mä ihan yksin siellä treeneissä ole ollut. Kun Kidan poisjäännin takia ryhmässä on tilaa, on Rosa-pommi päässyt mun kanssa mukaan hyppimään. Se on aina ihan täpinöissään. Sen häntä vaan heiluu ja se on rasittavan innoissaan, hihkuu vaan miten kivaahauskaa ja mä vaan pyörittelen silmiäni.

Tiistaina mä starttasin ensimmäisenä, ja mä menin aika näppärästi. En jaksa muistaa enää, miten rata meni, eikä kirjoittajallakaan taida se olla ihan tuoreimmassa muistissa. Kuitenkin rata oli mukavan vaihteleva ja nopeatempoinen, mutta yksi vika siinä oli.. siellä oli kepit. Eikö nuo kaksijalkaiset ymmärrä, miten tuskastuttavan tylsä ja masentava este se on? Mä tykkään juosta, oikein kovaa, ja mokomat tikut hidastavat menoa ikävästi. Yritin komentaa tomerasti, mutta lopulta jouduinkin istumaan ja harjoittelemaan sitä, miten keppien sisääntulo tehdään rauhallisesti ja omistajasta irroten. PÖH.

Kida on voivotellut vatsakipujaan tässä jo parisen viikkoa, ja tänään mä totesin, ettei ole ainut.. mokomat, ikuiset, kaksi kertaa vuodessa iskevät naistenvaivat alkoivat meikäläiselläkin! Emäntä vaikutti erittäin huojentuneelta, eikä minuakaan kyllä pahemmin pikku loma häiritse. Jos vaikka saisin ruokaa enemmän korvaukseksi.. (aina saa unelmoida, kirjoittajan huom.)

Rosa on kehittynyt hurjasti, rohkaistunut ja saanut kehuja hyppytyylistään. Myös keppien pujottelut menivät yllättävän kauniisti. Videomateriaalia ei ole, mutta kovasti emäntä lupasi seuraavista treeneistä sitä hankkia.. vaikka MINUAHAN pitäisi kuvata, koska olen paras. Hän kuitenkin halusi laittaa kaikkien piristykseksi videopätkää Rosan ihkaensimmäisistä maneesitreeneistä kesältä:

... ja sekös sopii, koska minun videoille ei voi nauraa, kun olen niin hyvä.

Turisemisiin, terveisin Tara

Kuulenko minä hiljaisuuden?

2011-10-30T19:11:00.002+02:00

On ollut vähän hiljaisteholla elämä. Syyttäkää vaan minun ostamaani Sims 3 Pets peliä, kun en jaksa roikkua netissä. Huomenna lisäksi alkaa työt (IIK), joten saatan (toivottavasti) norkoilla Internetin ihmemaailmassa hieman vähemmän. Itseasiassa tauko tekee hyvää, alkoikin jo vähän ahdistamaan netissä lorviminen.

Kidetti Kiikii Kippura Kiisseli juoksee edelleen. Viikko takana, pari edessä. Neitiä ahdistaa, mälsistyttää, ahdistaa vähän lisää ja jurppii. Leikki Jetan kanssa ei maistu kuin hyvin pienissä erissä, eikä pussailukaan ole ykkösasia, vaikka yleensä tuo pieni paimen nuolee kysymättä pärstäkertoimenkin märäksi. Olen tokoillut neidin kanssa luvattoman vähän... huomenna muutos asiaan, ellei peräti tänä iltana. Koska hienosti hyvin tuo tekee hommia.

Tapsa Tarantella pääsi parrasvaloihin hommia tekemään. Rata oli hyvin Ninamainen: simppelin oloinen ja tuntuinen, mutta sitten kun syvemmin tarkasteltiin niin jo sieltä löytyi hankalampiakin ohjauskuvioita treenattavaksi ja asioita pohdittavaksi, joita ei itse edes älynnyt ajatella. Tara teki hyvin. Se ei kuumentunut edes kepeillä, kun keksimme pieniä ohjausparannuksia, jotta koira varmasti tietää mitä tehdään ja miten tehdään. Pienellä kehon kääntämisellä koira osasi hakea rauhassa oikean välin ja kepitellä sitten superisti loppuun. Minä marmatin aluksi sitä, miten olen niin a) hidas ja b) flegmaattinen, mutta ilmeisesti tsemppasin itseni aika hyvin, sillä meno alkoi maistua hyvältä, tuntua siltä ja kuulemma näyttikin loistavalta. 10-11 sylkkäri toimi, samoin valssit.. oikeastaan kaikki toimi, joten mitä sen enempää pilkkomaan.

Rosa, alias karvapallo hymynaama ketunpoikanen pääsi ensimmäistä kertaa ryhmätreeniin Ninan silmien alle. Ensin ihan vaan yhdellä hypyllä kahdeksikkoa ja irtoamista esteen yli heitetyn lelun avulla. Nina kehui Rosan hyppytekniikkaa erinomaiseksi (jes!), vaikka se vielä vähän arasteleekin, mikä näkyy liioitellulla korkeudella pompuissa. Vauhtia ja energiaa pikkutiitiäisessä on. Putki otettiin molemmista suunnista, musta sellainen, irtosi hyvin ja rohkeasti jopa pimeään kulmaan. Pituutta ensimmäisen kerran yli heitetyn lelun avulla ilman ongelmia. Suoraan hyppäsi ja hienosti hyppäsikin.
Keinu osoittautui ongelmaksi. Nina pehmensä alastuloa ja avusti muutenkin kolmantena ja neljäntenä kätenä. Rosa säikähti ensimmäistä yritystä (vaikka on tehnyt keinua onnistuneesti aiemminkin...) ja sitten tuli jäätyminen. "En uskalla". Saimme kerran vaivoin houkuteltua yhden suorituksen, uusintayrityksellä neiti istui keskelle keinua, ei edes vilkaissut namiani tai kuunnellut kannustuksiani ja keskittyi tuijottelemaan esimerkiksi kattoa ja ulkona käveleviä koiria. ... Loppujen lopuksi, viimein ja hartaan odotuksen jälkeen neiti nosti takapuolensa ja suoritti keinun loppuun. Ehkä ensi kerralla osaisi paremmin.

Neiti osasi olla hienosti katsomossa, ei räksytellyt pahemmin ja hiljeni aina komennuksestani, mistä palkkasin tietysti. Keskittyi minuun minun näin pyytäessä, ihmisiä rakasti valtavasti, mutta vieraat koirat arastuttivat. Hyvää tekee tällainen maalla kasvaneelle kääpiöneidolle.

Kuvia ei ole, koska kamera. Kunhan palkka alkaa juosta....

Kuulenko minä hiljaisuuden?

2011-10-30T19:09:00.000+02:00

On ollut vä'hän hiljaisteholla elämä. Syyttäkää vaan minun ostamaani Sims 3 Pets peliä, kun en jaksa roikkua netissä. Huomenna lisäksi alkaa työt (IIK), joten saatan (toivottavasti) norkoilla Internetin ihmemaailmassa hieman vähemmän. Itseasiassa tauko tekee hyvää, alkoikin jo vähän ahdistamaan netissä lorviminen.

Kuvia ei ole, koska kamera. Kunhan palkka alkaa juosta....

Hormonivirastosta päivää!

2011-10-26T11:45:00.004+03:00

Ostakaa mulle joku objektiivi uusi, niin pääsisin taas kuvaamaan? Yhyä. Onneksi pian alkaa työt, joka tarkoittaa rahaa, joka tarkoittaa shoppailua!!

...

Minä meinasin kirjoittaa kunnon uikuti-meininkiä tässä eräänä päivänä, mutta hillitsin itseni. Onneksi. Olisi hävettänyt seuraavana päivänä.

Kidalle pamahti kolmen viikon aresti ryhmätreeneistä, koska juoksut alkoivat VIHDOIN. Kauan niitä odotettiinkin. Kotona kuitenkin treenattu normaalisti, Ninan neuvoilla tehty tunnaria ja se on alkanut muotoutua paljon, paljon paremmaksi! Kaukoja myös tehty, seisomaankin nousee oikein kivasti, joten ei huolta siitä.

Taralla juoksuja ei vieläkään kuulu, mikä vähän hämmentää. Myöhässä ovat.

Rosa-pommi ottaa näiksi kolmeksi viikoksi Kidan paikan agilityssä. Naurakaa vaan, mutta tämä neiti on oikeasti ihan superi! Hitsi kun ei ole nyt videota laittaa näytille (vaikka sitä on kyllä paljon otettu!), mutta jos seuraavaan päivitykseen kaivaisi. Alkuun pirtsakka Rosa oli vähän epävarma, nyt se kirmaa putkiin vauhdilla, hyppää hyvällä tekniikalla rohkeasti, odottaa lähdöissä ja puominkin menee kuin vanha tekijä. Kunhan A saadaan kuntoon, ja pikkuiselle lisää rohkeutta ja varmuutta, kiiruhdetaan mölleihin kokeilemaan miltä tuntuu! Äiti tosiaan muutti ihan lähelle meitä, niin pikkulikan treenaus onnistuu helposti. Myös mätsäreihin olisi tarkoitus mennä sosiaalistamaan pommipalleroista, ehkä Paroniakin, vaikka se on tuhoontuomittu idea jo ajatusasteella.

Hormoonivirastosta päivää!

2011-10-26T11:45:00.000+03:00

Minä meinasin kirjoittaa kunnon uikuti-meininkiä tässä eräänä päivänä, mutta hillitsin itseni. Onneksi. Olisi hävettänyt seuraavana päivänä.

Kidalle pamahti kolmen viikon aresti ryhmätreeneistä, koska juoksut alkoivat VIHDOIN. Kauan niitä odotettiinkin. Kotona kuitenkin treenattu normaalisti, Ninan neuvoilla tehty tunnaria ja se on alkanut muotoutua paljon, paljon paremmaksi! Kaukoja myös tehty, seisomaankin nousee oikein kivasti, joten ei huolta siitä.

Taralla juoksuja ei vieläkään kuulu, mikä vähän hämmentää. Myöhässä ovat.

Rosa-pommi ottaa näiksi kolmeksi viikoksi Kidan paikan agilityssä. Naurakaa vaan, mutta tämä neiti on oikeasti ihan superi! Hitsi kun ei ole nyt videota laittaa näytille (vaikka sitä on kyllä paljon otettu!), mutta jos seuraavaan päivitykseen kaivaisi. Alkuun pirtsakka Rosa oli vähän epävarma, nyt se kirmaa putkiin vauhdilla, hyppää hyvällä tekniikalla rohkeasti, odottaa lähdöissä ja puominkin menee kuin vanha tekijä. Kunhan A saadaan kuntoon, ja pikkuiselle lisää rohkeutta ja varmuutta, kiiruhdetaan mölleihin kokeilemaan miltä tuntuu! Äiti tosiaan muutti ihan lähelle meitä, niin pikkulikan treenaus onnistuu helposti. Myös mätsäreihin olisi tarkoitus mennä sosiaalistamaan pommipalleroista, ehkä Paroniakin, vaikka se on tuhoontuomittu idea jo ajatusasteella.

Syvät anteeksipyyntöni

2011-10-21T19:18:00.001+03:00

...laiskuudestani. Se on niin kovin rankkaa avata blogi ja kirjoittaa.

Ollaan treenattu paljon agia, vaikka minä koen siitä yhä uudestaan ja uudestaan facepalm-olon itseni takia ja mietin, onko tässä mitään järkeä. Treenit menee aina mahdottoman kivasti, mutta tositoimissa onnistun pissimään kaiken ja vieläpä surullisen tehokkaasti. Näin kävi esim- viime tiistain epiksissä. Tara selvisi mölliradalta viidellä virhepisteell (rimanpudotus), mutta Kida sai hylyn, koska taisin nukahtaa jaloilleni ja vain lopetin ohjaamisen tärkeällä kohdalla. Toisella radalla Tara otti hylyn, koska hiiltyi taas kepeillä. Kida otti hylyn, koska omistaja ei osaa alkeellista ohjausta ja meni pieleen koko homma niin, että kokonainen estekin rysähti maahan. Kyllä omistajan mielt' ylensi (toisinsanoen hävetti saatanasti), kun viimeisenä osallistujana tuomarina ollut ohjaajani pisti minut tekemään muutamat pyöritykset vinkkiensä alla. Kas tässä tuleva agiohjaaja, katsokaa miten hyvin teen! En taida sittenkään mennä enää kisoihin tämän vuoden puolella.....

Epiksistäkin olisi videomateriaalia, mutta ne ovat vielä Sandralla (joka on kuvannut tämän päivityksenkin videot!), joten saamme niitä onneksi vielä odotella. Olen tajunnut treeneissä olevani itse hirveän hidas. Pitää laittaa drrrraivia, kunnon menoa ja meininkiä, hikeä ja pöllyävää hiekkaa. Sitä ei vaan älyä kuin vasta videota katsellessa, miten laiskasti menee, kun työn touhussa tuntuu ihan toiselta. Meidän treenimaneesimme tosin on aika ovela, sillä pohja on kunnon rantahiekkaa ja erittäin raskas juosta. Näyttää hyvin hitaalta, vaikka töitä tekee ihan olan takaa. Sitten kun menee sileämmälle pohjalle, tuntuu meno kyllä niiiin kevyeltä.

On tokoiltu laiskemmin. Eipä ole kiirekään, juoksut eivät ole vieläkään alkaneet (!!!) ja kisoja ajattelinkin vasta ensi vuonna. Loppuvuosi menee VOI-juttuja opetellessa, josko sen TK3 vaikka hakisi sitten ja jättäisi kakkosenkin tykkänään noutamatta! Se riippuu, miten liikkeet opitaan, stressiä en ota enkä etukäteen mietiskele. Liikkeestä istuminen alkaa olla hyvä, kaukojen seisominen toimi eilen tosi hyvin. Noudoissa ei ongelmaa. Vielä kun tunnarin saisi kondikseen (ehdottomasti vaikein) ja ruudun (ei vielä ole ihan loppuun asti ideaa keksinyt).
Mieleni tekee hirmuisesti mejälle!! On tehnyt jo niiiin kauan, mutta ei ole saatu aikaiseksi hankkia paikkaa missä tehdä. Namijälkeä tehtiin eilen, ja minusta se on enemmän Taran (itse ahneuden perikuvan) juttu. Kida syttyi mielettömästi verimetsällä, mutta namijälki on sille vähän turhan simppeliä. Kuin napsisi vain namusia menemään, vaikka onhan syöminen siitä ihan hauskaa. Tara saa kuitenkin hullut kiksit koko hommasta, häntä heiluu ja nenä nuuskuttaa niin, että koko naapurusto kuulee noutajan olevan hommissa.

Kiire, KIIRE, voi miksi aina on niin kiire?

2011-10-12T17:22:00.001+03:00

Kerrankin saan aikaiseksi kirjoittaa blogiin pohdintaa, en vain treeniselostuksia. Päähäni putkahti nimittäin jälleen kerran aihe, joka aina satunnaisen säännöllisesti putkahtaa mieleni sopukoita vaivaamaan: miksi aina on niin kiire harrastuksissa? Etenemisen kanssa.

Hetimullenyt-asennetta näkyy monellakin tasolla. Joillekin se on sitä, että pennun pitää osata agilitykäskyt takaakierroista ja 90asteen käännöksistä lähtien jo puolivuotiaana, mielellään jo viisikuisena. Jotkut taas ovat liian hätäisiä korjaamaan jo alkeellisia virheitä, ja huonosti rakennettu pohja on vaarassa romahduttaa koko rakennuksen. Ongelmiin palaaminen myöhemmin on turhauttavaa, ja yleensä korjattavana on jotain suurempaa, kuin alussa. Jotkut taas haluavat saada sen koiran valioksi mielellään ennen kahden vuoden ikäpylvästä. Sitten ovat vielä he, jotka asettavat koirat suuriin koitoksiin jo ennen perusteiden kunnollista opettamista: painostaminen ja haasteet ne tuloksiin tuovat, voisi sanonta heillä olla.

Ei siinä mitään, tekijöitä on yhtä paljon kuin koiria, ja näillä metodeilla on luotu uskomattoman taitavia menestyjiä. Tätä pohdintaa voisi pitää vain katkeran mattimeikäläisen räksytyksenä, kun hänen koiransa on kaksivuotiaana käynyt "vasta" yhdet agilitykisat ja kisaa vain seuraavaksi VOI-luokassa. Minua kuitenkin lähinnä kiinnostaa, mitä koiran kanssa tehdään sitten, kun se lopullinen tavoite on napattu. Eikö matka ole yhtä tärkeä - ja melkein mielenkiintoisempi ja mieleenpainuvampi - kuin lopputulos? Kaikki ne hetket, onnistumisien ja epäonnistumisien kera. Miksi jollain on niin kiire minimoida yhteiset hetket mahdollisimman vähiin?

Tai päinvastoin, asettaa paras ystävä elämään niin, ettei koe koskaan asiaa nimeltä "lapsuus". Jaksaako koira tehdä töitä samanlaisella intohimolla, kun sitä on alusta asti jo vaadittu työstämään uraansa eteenpäin? Eikö hosuminen yleensäkin luokitella negatiiviseksi asiaksi, varsinkin kun puhutaan eläimistä ja koulutuksesta. Uskon etanoiden laatimaan sanaan, joka kuuluu, että "maltti on valttia". Toisinaan turhauttaa katsoa muiden ripeää etenemistä, mutta muistutan silloin itselleni, että minulla on (toivottavasti) aikaa koko koiran pitkä elämä. Pyrin tarttumaan ongelmiin mahdollisimman aikaisin, ja suorastaan ennaltaehkäisemään niiden syntyä niin hyvin kuin kykenen. Minun metodeihini tai tapoihini ei kuulu se, että annan ongelman syntyä, kehittyä ja vasta myöhemmin paneudun siihen. Jos minulla on asia, jota en aio jossakin elämän vaiheessa koiralta hyväksyä, pyrin toimimaan niin, ettei tapa koskaan synny tai jää tavaksi. En sano, että tämä olisi ainut oikea tapa, enkä myöskään allekirjoita, olenko aina tässä onnistunut.

Ehkä tämän(kin) takia rakastan tätä harrastusta. Niin monia eri tapoja, erilaisia ihmisiä, erilaisia koiria. Mikään sääntö ei päde kaikkiin. Pitää ottaa huomioon niin erilaisia, ettei koskaan voi kuulla liikaa mielipiteitä tai ajatuksia. Jopa niistä selvästi huonoista (no vaikka se, että koiraa pitää piiskata syyttä 5 kertaa päivässä, on varmasti kaikista huono oppi) voi oppia jotain - toivon mukaan vain sen, että näin ei TODELLAKAAN tule tehdä.

---

Jo riittää pohdinta. Siirtykäämme arkeen, eli eilisiin agsatreeneihin.

Rata oli tosi kiva. Tykkäsin.

Kida oli ihan outo. Ninakin sanoi, ettei neidillä ole vintillä kaikki valot päällä. Epäiltiin molemmat, että johtuu lähestyvistä juoksuista, mutta voisin kysellä hierojaakin. Ei tuon liikkeissä mitään vikaa ole, kääntyi tosin huonommin hypyiltä vasemmalle, joten ei siitä haittaakaan olisi. Ennemminkin Kidan päässä oli tosiaan hiljaista. Se ei turhia aivolosujaan käyttänyt ajattelemiseen, meni sinne minne ensimmäisenä keksi. Kepeillä tarjosi kokoajan kakkosväliä (herää kysymys miksi, kun koskaan ei siitä minkäänlaista huomiota ole saanut?). Kepitti aika laiskasti, paitsi kun itse otin vhän hihhuli-vaihdetta päälle, sai Kida osansa energisyydestä. 8-10 olivat suorastaan ylivoimaiset. Meni vaan suoralla linjalla ysille, ja pakostakin kääntyi väärään suuntaan eli oikeaan huonon linjan takia. Ei ottanut minun liikettäni tai tekemisiäni yhtään huomioon. Saatiin sieltä lopulta se oikea suorituskin, mutta millä hommalla. A:llakin pissi kontaktit urakalla, vaikka ne ovat viimeksikin olleet niin hyviä, että hiki tulee. Mur.

Kyllähän tuo työskenteli, oli nopea ja rohkea, mutta vähän omassa pilvilinnassaan leijaili. Oli muuten aika jee irtoaminen kutoselta seiskan pimeään putkeen! Vaikka ensin tuo irtosi kepeille ja OIKEAAN VÄLIIN... Kyllä palkkasin silti!

Taran kanssa oli tavoite ottaa koko rata kerralla. Menihän se hyvin, 11 esteellä tuli pieni säädös kun kääntyi hypyn jälkeen oikealle, vaikka piti tulla vasuriin, ja sitä uusittiin. Eipä mitään, mutta kepeillä sitten isopyöri nyrjähti lopullisesti. Jos Taran kepit ei onnistu heti yhdellä kerralla, se menettää hermonsa totaalisesti. Alkaa huutaminen, vinkuminen ja ajatukset kiertää maneesin katonrajassa. Keppejä siis möhlittiin, möhlittiin, möhlittiin ja möhlittiin, kunnes lopulta onnistuttiin. Pari kertaa sai vähän tukistaakin, kun alkoi haukkuen niin hävyttömästi komentamaan.

Loppurata olikin sitten jees.

Tänään häiriötokoa Kidan kanssa. Tara ei pääse mukaan, mutta ajattelin käydä ottamassa sen kanssa vähän iltatreeniä nyt tuossa pihalla... --->

8 koiramaista faktaa

2011-10-11T11:42:00.000+03:00

Laura heitti haasteella, ja mikäs sen hauskempaa! Pistän haasteen eteenpäin Niinalle&Madonnatytöille, Johannalle&Hiskikolmikolle, Suville&aussiepojille sekä Tuulille&Chilalle! Luvassa siis kahdeksan satunnaista faktaa koiraelämästäni, olkaa hyvät.

1. Alunperin en ollut mikään intohimoinen koiraharrastaja, ja minun piti alkaa treenaamaan vain vähän agilityä tollerin myötä. Minä mm. vihasin tokoa täydestä sydämestäni. Kuinkas kävikään.
2. Meillä on ollut koira aina. Kun synnyin, äidilläni oli bisoniuros Allu. Ennenkuin Allu kuoli 13-vuotiaana, tuli Emma newfoundland minun ollessa 6-vuotias. Emma lopetettiin vanhuusvaivoihin keväällä 2006, ja kesällä 2006 tulikin Tara. Emma oli kyllä varsinainen elämän koira, en ole vieläkään tavannut toista niin upealuonteista, älykästä eläintä.
3. Yllätin itseni olemalla niin tietoinen koira-asioista. Luonteeni ilmeisesti sopi tähän hommaan, koska vaikka olen harrastanut tokoa vasta 1½-vuotta, minusta tuntuu kuin olisin tehnyt sitä ikäni ja lukuisat luottavat neuvoihini ja mielipiteisiini, mikä on suorastaan pelottavaa. Ja mahtavaa, en ole koskaan tuntenut oloani näin hyväksi minkään lajin parissa.
4. Tara oli paras (ja pahin) mahdollinen ensimmäinen koira. Se oli nuoruudessaan aivan kammottava, siskoni mukaan hän ei ole koskaan tavannut yhtä hirvittävää pentua, ja ystäväni kuvaili sitä pahemmaksi kuin dopermannia. Se kuitenkin opetti kaiken johtajuudesta, koulutuksesta, määrätietoisuudesta, pitkäpinnaisuudesta ja kärsivällisyydestä. Ja ehkä kiitos näiden vaikeiden vuosien, suhteemme on erittäin hyvä, vaikka Tara esittääkin aina kovaa likkaa kun olen maisemissa.
5. Olen hirmu epävarma agilityssä, ja minusta tuntuu, että opetan sitä 10 000000 kertaa paremmin kuin teen itse. Silti nielen epävarmuuden ja yritän olla mahdollisimman reipas, mikä kyllä on tuottanut tulosta hienosti.
6. Olen superkiinnostunut mejästä. Ongelmana vaan on, mihin saisi Lahdessa tehtyä jälkeä! Raivostuttavaa mennä muiden aikataulujen mukaan, kun ei ole omaa plänttiä missä leikkiä verellä.
7. Olen varsin varma siitä, että australianpaimenkoira on elämäni rotu. Silti minä haluan pomeranianin! Minikoira esteille ja haastava otus tokoon. Toisaalta houkuttaisi myös hyvin "epäharrastusrotu" ko. lajeihin ja vääntää sitten sen kanssa, mutta jos ei kuitenkaan. Auspai ja pommi.
8. Lempirotujani ovat aussie, weimarinseisoja, pomeranian... ja hollanninpaimenkoira. Minä en edes pitänyt ko. rodusta, kunnes minut aivopestiin. Rakastan/pidän myös kovasti joko ulkonäöltään tai muilta ominaisuuksiltaan lapinporokoiria, lapinkoiria, bordercollieita, pitkäkarvaisia collieita, työlinjaisia saksanpaimenkoiria, valkkareita, mustia villakoiria, kiharakarvaisia noutajia jaööniin. En osaa oikein listata.

Tulossa myös kuvahaaste, joka löytyy ainakin Johannan&hiskikolmikon + Jennyn&eläinten blogista! Tänään on myös agility. : )

2011-10-09T19:49:00.001+03:00

Syksy on ihan supersiistiä aikaa! On ihan mahtavaa, kun on syksy, ja mussa on ihan hirveästi energiaa. Tosin viimepäivinä mua on vähän ahdistanut: musta on edelleen kiva pussailla ja heilutella töpöä (varsinkin kun kaksijalkaiset näyttää tykkäävän siitä niin paljon, vaikka ne välillä kiljuukin kun nuolen oikein tosissani), mutta esimerkiksi Jetan naamaa mä en jaksa katsella sisätiloissa paljon yhtään. En mä tiedä, miksi, mutta se jotenkin ärsyttää mua. Ulkona se on ihan kiva, sen kanssa on kiva juosta (koska se ei ikinä saa mua kiinni) ja painia (koska se häviää mulle aina, paitsi jos läimäyttää mut takamuksellaan tantereeseen).

Nykyisin kun me ajetaan tuttuun paikkaan maneesille, mä oon räjähtämispisteestä. Mä tiedän, et autosta ei sais änkeä luvatta, mut joskus en vaan kestä... sitten hypin tasajalkaa onnesta soikeana, ja siksi äit--..om--.. no sanotaan Mai (koska kaksijalkaiset kutsuu sitä jotenkin noin) on alkanut kutsua mua pingispalloksi.

Mai on alkanut oppia ajoittamaan ohjaustaan, ja nykyisin me toimitaan varsin hyvin yhteen. Tiistaina meillä oli aikamoista pyöritystä, mutta sain paljon palkkaa ja kehua, niin muhun taidettiin olla tosi tyytyväisiä. Lopussa myös Mai pistikin hanaa meidän menoon, ja mä sain painella ihan kunnolla. Siististä ratatyöskentelystä ollut tietoakaan, ja kun sain vihdoin luvan hypätä tuttuun syliin radan päätteeksi, meille näytettiin peukkua. Mitä se sitten tarkoittaakaan ihmiskielellä.

Kontaktit on tosi kivoja, koska nykyisin siellä on palkka jo odottamassa, kun laitan etutassut maahan. Mä tiedän, että saan palkan siitä, kun siitä naksutellaan mulle. Odotankin vapautuskäskyä tosi kiltisti paikallani, koska se saa tuon kaksilahkeisen todella iloiseksi, ja mä tykkään miellyttää! Keppien kierto on musta vähän tylsää, ja kyseenalaistan melkein joka kerta, että miksi tätä täytyy tehdä. Mut kyl mä teen, vaikka se tuntuukin tyhmältä...

Mai käski kertoa Tarastakin jostain. Kuulemma "Tara on treeneissä ollut varsinainen luotto, tosi hyvin tehnyt töitä ja taipuu kaikenlaisiin temppuihin. Superkoira." Lesoleso.

Tiistain ja lauantain agiradat Mai halusi välttämättä laittaa näytille:

Tosin meillä ton A:n tilalla oli keinu. Kiitti Johanna kuvista!

Me käytiin myös keskiviikkona tokoilemassa isolla porukalla! Olin vähän hämilläni, kun oli niin paljon tuttuja, mutta sitten pari tuntematontakin. Mai ei ihan arvostanut mun ääntelyäni. Mä korvasin sen tekemällä tosi hienosti hommia, vaikkakaan en vieläkään ihan tykkää metalliesineestä. Se tuntuu niin ikävältä suusta. Kyllä mä kuitenkin tein pari kivaa noutoa, vaikkakin pitkin hampain, koska, noh...

Ruudusta mä tykkään ihan sikana! Mai kuitenkin meinasi hermostua parissa kohtaa, enkä mä edes tajunnut, miksi. Mähän juoksin kohti ruutua ja sit käännyin, mitä pahaa siinä yhtäkkiä oli? Melkein mua rupesi jo ahdistamaan, mutta sitten mä keksin miten homma toimii, ja mulle heiteltiin palloa. Kyl mä ens kerralla osaan! Me mentiin treenien päätteeksi vielä pimeään leikkimään, mut mua ahdisti kyl koko touhu. Ensinnäkin Tara oli musta turvallisempi kun muut (ja lopulta se vietiin autoon pois mun luotani!), sitten taas joku collie vaan haukku ja mua ahdisti. Ja paikalla oli toinenkin aussie, joka ihan selvästi haasto kokoajan vaan riitaa, kun haukku ja urisi häntä tötteröllä. En mä sit irronnut edes Chilan kanssa riehumaan. Maisa, mun lapsuudenkaverikin, pyöri kokoajan mun ympärillä ja pyysi leikkimään, mut en mä halunnu. Maisa on muhun ihan ihastunut. Jetan kanssa mä sit vähän painin, kun se niin kovasti vonkasi.

Mai teki Tarankin kanssa pientä tokoa ja sanoi autossa Johannalle, että Tara on kehittynyt tosi paljon. Joopa joo, tekeehän se namin voimalla, mut lenkillä ei ollutkaan lihapullaa ja se ei yhtään tajunnut, mikä perusasento muka on. MÄ sentään teen töitä pienemmälläkin palkalla.. oon sen verran fiksu (tai sitten vaan tyhmä, kirjoittajan huomio).

Siinä mun turinointia, mitään tän suurempaa ei nyt oo kerrottavaa. Mua ahdistaa edelleen, ja nyt mun tekee myös mieli pissata useammin lenkillä, ja Mai totesi, että se vihjaa juoksujen alkamiseen. Eikääää, en tykkää.

Tassunpainalluksin, Kida

Kurvit suoriksi ja korkealta yli! + VIDEO

2011-10-02T15:18:00.002+03:00

Lauantaina käytiin ottamassa iltatreenit maneesilla. Oli aika sekalaisia kokoonpanoja: itse tein ensin Kidan kanssa, sitten Johanna otti sillä rataa. Tara taas tpoimi opetuskoirana, kun opetin Kiialle vähän radalla menoa ja kiertoja. Hyvin toimi neidit muidenkin kanssa!

Tuollaisen pikku radantyngän tekaisin. Vähän pätkissä tehtiin, tosin Johanna reippaana otti koko rataa (miinus kepit ja keinu, jotka neiti meni erittäin onnistuneesti jo minun kanssani).
Kidassa oli virtaa, mutta se toimi hyvin. 1-3 treenattiin irtoamista ja eteen-käskyä, oli bueno. 4-6 tuli hyvää kieputusta, valssailua itsellenikin. Kepit otti tosi kivasti, irtosikin jo itse, mutta vielä on hakusessa niin ei puhdasta suoritusta tullut tekemälläkään. Oikeaan väliin hakee kyllä, ja boostia alkaa menossa pikkuhiljaa olla. Keinu oli super, pysähtyi kuin seinään ja otti kontaktit. 10-12 oli myös hyvää treenailua eri tekniikoilla, valssaamisilla ja ilman.

Tara toimi tosiaan opetuskoirana. Kiian kanssa tekivät 1-3, sitten ottivat myös 6 hypyn ja 7 putken. Toiste päin myös 7-5. Hyvin Tara näytti Kiialle, miten asiat pitää tehdä, jotta koira toimii oikein! Myös muutama hyppy ja takaakierrot, niin alkoi olla valmista. Itse vielä kepittelin, otin keinun ja muutamat valssaukset, ja Tara toimi moitteettomasti.

---

Tänään oli epikset Korkeavireellä! Mukava 2km kisamatka meillä nykyään siihen. ;) Ilmottauduin molemmilla mölli/ykköset radalle, ja tajusin vasta jälkikäteen, että siellähän ei ole keppejä ja kontaktejakin niukasti. No, ajattelin, että toisaalta ihan mukavaa ottaa välillä leppoisaa ja vauhdikasta menoa, ja hauskaa meillä olikin.

noin suurinpiirtein rata

Tara oli ensimmäisenä vuorossa. Oli kyllä kiva. Toimi hienosti, teki kaikki esteet ja varsin hyvällä vauhdilla. 14 hypyllä pudotti riman, kun otti liian tiukan käännmökset ja ponnu ei riittänytkään. Ei kyllä pahaa sanottavaa, istui lähdössä hienosti, teki, kiersi ja kuunteli.

Kida oli myös liekeissä! Hyvin ohjautui, itsekin rentouduin mukavasti ja ihan hyvää ohjausta sieltä ilmeisesti tuli. Vauhtia löytyi, ja viimeisellä suoralla valitettavasti putosi rima 16, kun neiti hätiköi ja räpisteli rumasti läpi. Kelpo suorituksella lohkesi kuitenkin 2 sija! Palkinnoksi tuli pari lahjakorttia, iiihana panta-avaimenperä ja Roburin ruokanäyte.

Paikalla oli myös Amicuksen myyjä, ja kojulla oli makkaransyöntikisa! No totta hitossa me siihen osallistuttiin! Ensin Tara vähän lämmitteli, ja laudalla jonossa olleet 8 makkaranpalaa katosivat parempiin suihin 6 sekunnissa. Noutaja vähän eksyi. Jutun juoni kuitenkin selvisi, ja ratojen jälkeen pääsi kaksikko vielä palkaksi ottamaan osaa ateriointiin. Tara kahmaisi herkut naamariinsa 3,45sekunnissa, Kidakin alitti 4 sekunnin ajan! Voittoon tämä ei harmi vain riittänyt, joku syöppö oli lohkaissut sapuskat alle 3 sekuntiin! Kyllä meitä nauratti - varsinkin Tara, joka loppuajan vaan kiskoi ja kiljui kohti makkarapaikkaa, koska siellä oli niiin hyviä herkkuja...

Kaiken tohinan päätteeksi suuntasimme vielä hiekkakentälle, mukanamme Chila-aussie. Chila onkin tuttu kaveri, sillä Tuuli emännän kanssa he treenaavat samassa agiryhmässä kanssamme. Kida, Chila ja Jetta saivat hienot leikit, ja hyvän aikaa nuo pilistivätkin menemään. Kida allekirjoittaneen kanssa opetti Chilaa hienosti pahoille tavoille hiekankaivuun merkeissä (pitäähän nyt kunnon aussien kaivaa osata, tuumimme yhdessä Kidan kanssa!) ja hiekkahepuleiden ja vähän muunkinlaisen sekoilun merkeissä oli hyvä painattaa. Puskien takana ollut pentukurssin pitäjäkin kävi kyselemässä, olemmeko me tulossa kurssille. Ilmeisesti laumamme kävisi hyvin kakaroista!

Hauska päivä oli kyllä! Koirat kiittävät väsyneinä lattialla.

Keksi tähän nyt sitten mielenkiintoinen otsikko

2011-09-28T12:43:00.001+03:00

Samaa vanhaa kuviota. Agi, toko, agi, toko. Eli haastavaa keksiä repäisevää aloitusta, joka suorastaan imisi ihmisiä lukemaan.

Aloitetaan tokosta. Ihana Sandra osti meille tuparilahjaksi metskun, joten onhan meidän pitänyt treenata vähän haastavampia asioita.
Metskuun tuo suhtautuu varsin hyvin, olenhan minä opettanut sitä pitämään suussaan käskystä kaikkia mahdollisia esineitä aina veitsistä puhelimiin ja kaukosäätimiin. Vähän paksu, metallinen mötikkä tuntui oudolta, mutta hyvin piti. Olen naksulla vahvistellut pitoa ja irrottamista, otinpa sitten kokeeksi pienimuotoisen noudon alunkin. Kipitti metallille, mietti vähän aikaa, mutta otti esineen varoen ja palautti sen minulle! Paljon vahvistusta vain.
Liikkeestä istuminen on ihan jees. Naksulla olen käskyä vahvistellut. Odottamaan jää kauniisti.
Maahanmeno on tuolla niin vahva, ettei luoksarin maahanmenossa ole maailmaamullistavaa ongelmaa.
Tunnari on vähän.. olen nyt yrittänyt vahvistella Kidan nenänkäyttöä ja oma-käskyä. Maksimissaan olen sitten treenannut kahdella tunnarilla, eli yhdellä häiriöllä. Alkuun haki hyvin omansa, kun tilaa oli enemmän. Sitten juoksi omalle tunnarille, mutta päättikin kesken kaiken ottaa toisen.. eli ei, vielä lisää vahvistusta nenänkäyttöön ja kannustaa siihen, että tajuaisi ottaa sen omansa juurikin hajun perusteella.

Sitten agilityyn! Eilen nääs oli treenit, jotka ihanaihana Nina piti taas. Rata oli muuten tosi hauska ja omalla tavallaan haastavakin.

Kida oli ensimmäisenä. Heittelin sille palloa ennen maneesiinmenoa, ja oli huomattavasti rauhallisempi - lähdöissäkin istui kuin tatti. Alku hyvä, otin kahdella tavalla. Ensin niin, että ohjasin ykkösen ja kakkosen välissä (neiti muuten haki itse hienosti takaakierron ja nelosen hypylle, vaikka jättäydyin kauemmas) ja sitten niin, että menin kakkosen taakse, merkkasin ja sieltä lähdimme etenemään, eli olinkin esteiden toisella puolella. Tapa 2 sopi Kidalle paremmin, oli kaunista menoa.

Putki oli hankalassa kulmassa, ja pari kertaa neiti juoksi esteeltä putken takaa, kun en tehnyt tarpeeksi selvää vekkiä, jotta olisi ajautunut suulle. Mutta kun korjasin itseni, meni nätisti. Kepeillä haki itse oikean sisäänmenon ja kepitti hienosti! Puomilla nami oli odottamassa loppupäässä ja sain naksautettua hienosta kontaktista. Loppukuviot oli jees, otin kahdella valssilla ja sitten vielä kuljettamalla koiran 14 ja 8 hyppyjen välistä, eikä ongelmia ollut kummassakaan tavassa. Minun pitää muistaa vaan hallita kehoni huolellisesti, koska tässäkin tehtävässä oli houkuttava putkensuu..

Tara oli täynnä tarrrrrmoa! Teki kuitenkin kivasti. Meni hyvin ja varmasti, Tapsamaiseen tapaan. Kepeillä minun takia jäi viimeinen ottamatta, sitten alkoi vähän kuumua, mutta tosi hienot kepit saatiin otettua. Puomilla myös naksutin, kun nami oli odottamassa, ja kontakti olikin tosi kiva. Ainoa, että namin vetovoima oli lopulta niin ihana, että seiska-putki ja kasieste meinasi tykkänään jäädä ottamatta, kun se ihana lihapulla huhuili puomilla...

Loppupätkän esteissä ensin pudotteli rimoja, koska ohjasin sitä kehollani vähän liian nopeasti. Tasoitin omaa menoani, ja Tara toimi hienosti. Joten kaikenkaikkiaan varsin näpsäkkä ja ytimekäs treeni oli!

Tokokokeen kirous tapaus kaksi - mutta tällä kertaa selätettynä!

2011-09-25T18:02:00.001+03:00

Täytyy sitä sanoa, että ihan oikeasti, on meidän päällämme kirous. "Yksi liike nollille"-kirous kuuluu olevan pahakin tokokokeen kökköys, ja meidän päälle se osui ihan urakalla. Tuomarin sanoja lainaten, likipitäen täydellisen tokosuorituksen pilasi viimeinen, ruma epäonnistuminen. Mutta sietää silti olla ylpeä, ja silkkaa Naantalin aurinkoa olin ulos kehästä päätyäni.

Saimme peruutuspaikan Tuusulan tokokokeeseen, jota Springerspanielit RY järkkäsi. Koe oli erittäin kiva, mukavia ihmisiä, mukava paikka ja muutenkin hyvä tunnelma! Alussa sade uhkasi langeta niskaan, mutta saimme sittenkin varsin mukavan kelin tepastella radalla. Olimme Kidan kanssa kahdestaan menossa, joten materiaalia ei valitettavasti ole. Matkassa oli kuitenkin kaksi rentoa kulkijaa, ja hyvillä mielin kisasimme.

Tuomarina Harri Laisi.

Paikkamakuu 7 - Ai että, harmitti. Tietysti. Kidan viereen kävi belgianpaimenkoira, joka oli _erittäin_ levoton. Kida koiraa vähän kyräili, mutta hienosti kävi maaten ja jäi niille sijoilleen kun menin piiloon. Sitten pian alkoi kuitenkin kuulua belgialaisen raivostunut haukkuminen. Mekkala oli oikeasti raivokasta, ja lopulta omistaja käskettiin belgialaisen näköpiiriin tämän rauhoittamiseksi. No, Kida oli tuomarin mukaan pelästynyt aggressiivista mekkalaa ja noussut istumaan. Ei muuta (onneksi!) ja kuulemma oli oikein kauniisti, ellei tämä pelottava tapaus olisi pelästyttänyt.
Seuraaminen taluttimetta 8,5 - Yksi vino, hidas pysähtyminen ainakin. Ja taisi olla parit väljät käännökset. Oli kuitenkin varsin iloista menoa.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 9,5 - Yksi hiippaava askel pysähtyessä, mutta muuten tosi jees.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Nouto 9,5 - Pienesti ennakoi perusasennon. Avasin suuni ja lähti liikkeelle.
Kauko-ohjaus 8,5 - Istumaan nousi hyvin, mutta makuulle meni vain puoliksi vajaavaisen käskyni takia. Annoin sitten kaksoiskäskyn. Muuten jees.
Estehyppy 0 - Se on se kirous. Kida hyppäsi esteen ja lähti hajun perään. Siis... Kida. Se ei ole koskaan, ikinä, lähtenyt omiaan hajujen perään hypyllä. Ei missään vaiheessa treeneissä, eikä koskaan kisoissa. Sitä tunnetta, kun muuten mennyt niin hyvin ja viimeinen este... Eiiiiiiii.
Kokonaisvaikutus 10 - Tuomari tykkäsi. Kehui kauniiksi menoksi, taitavaksi ja vielä yhteistyötämmekin kehaisi. Kovasti harmitteli viimeistä nollaa, mutta noitahan sattuu.

AVO1 161p. 3 sij!

Nyt sitten odotellaan, josko juoksut alkaisivat joskus. Treenaillaan VOI-liikkeitä, ja juoksujen mentoa katsotaan toimintasuunnitelmaamme: haetaanko se TK2 vai siirrytäänkö VOI-luokan haasteisiin. Jännittävää. Tänään treenasimme ensi kertaa metalliesineellä kunnolla, ja hyvin tuo jo poimi kapistuksen lopulta maasta ja piteli suussaan. Veitsellä (ja miljoonalla muulla esineellä..) kiinni-käskyä on onneksi treenattu.

Kovatasoista kiitämistä jo kahden vuoden kokemuksella!

2011-09-21T23:29:00.000+03:00

Tänään on ollut erittäin sateinen, mutta omalla tavallaan leppoisa syyspäivä. Aamulla (tai itseasiassa aamupäivällä) heräsin myöhään, ja jokainen lihakseni tuntui ikävän jäykältä ja pää sumealta väsymyksestä. Flunssa vissiin tulossa. Kida oli jälleen hyperiloinen kun nousin, ja Tarakin venytteli ja rahnusti perässäni ulos makuuhuoneesta. Astelin jääkaapille kaivamaan aamiaista, ja Johanna heitti ilmoille lauseen:

"Tänään on Kidan kaksvee synttärit!"

Tosiaan! Pieni punavalkoinen paimennin juhli syntymäänsä tänään. Ensimmäistä kertaa en lahjonut juhlakalua ~~rahattomuudessani~~ muistamattomuudessani. Kävimme kuitenkin tänään sadetta uhmaten oikein kunnon lenkillä, mutta treenaaminen on jäänyt vähemmälle, ja se minua ärsyttää. Okei, agia nyt tehdään tottakai se kerran-kaksi viikossa, mutta toko! Tänään piti mennä pyörimään kentälle Luca-aussien kanssa, mutta aikatauluongelmien takia sekin pissi alleen. Tuntuu vaan, että aikaa on niin rajoitetusti! Huomenna, josko huomenna minä oikeasti iskisin ruudunkin ja tekisin taas hommia tokon merkeissä.

Eilen oli Ninan pitämät agitreenit. Olipas kiva olla taas Ninan pyöritettävänä! Rata oli kiva, ja siinä oli mainioita ohjauksia.

Tara oli ihan jees. Ai että miten tykkään siitä, kun tuo nököttää niin varmasti lähdössä. Sain juoruta hyvät pätkät, eikä tuo liikahtanutkaan - paitsi kävi makuulle, kun alkoi kyllästyttää. Alun liike oli minulle vaikea (koira vedettiin kakkosesteen läheltä, niin että koira hyppäsi itse renkaan, ja sitten heitettiin pakkovalssilla(ko?) yli), ja sen takia se pissi monta kertaa, kunnes hoksasin mitä tehdään milloinkin ja meni hyvin. A:n kontaktilta meinasi karata omia aikojaan. Muuten oli hieno Tara, joka ei ihan kilahtanutkaan. Kepit oli kerrankin kivat, sai sivuliikettäkin pienennettyä, takaakierrot on tosi sulavia nykyään ja putkeenlähetykset sujuivat ongelmitta.

Kida oli myös hyvä! Itseasiassa erittäin hyvä. Ninakin sanoi, että kaikki me kolme olemme kehittyneet, mutta Kida ehkä koirista enemmän. Ehkä mun pitää unohtaa agimasennus ja fiilistellä sitä. Alun lähdössä ei meinannut pylly millään pysyä kunnolla maassa (minähän en hyväksi millinkään liikahdusta!), kun vauhtia oli niin pirusti. Mutta ai että. Ninan neuvoilla sain ohjattua tuota koiraa niin kauniisti ja varmasti. Harmonisesti. Se irtosi, muttei omiaan, kuunteli, teki. Kepit olivat helvetin kivat - haki välin itse minun jättäytyessä taakse ja pujottelikin jo paremmalla tekniikalla. Putkeenlähetyksessä sääti omiaan, jotenkin neiti aivoittelee niin, että siihen puoleen putkea jossa kehoni on, vaikka signaalit, kädet ja muut osoittaisivatkin toista päätä. Tätä treenasimme muutaman kerran sitten, ja kyllähän tuo ymmärsi.

Kontaktit jees, samoin kierrot ja muut.

Muutama valokuva vielä loppuun. Rakas objektiivini on kriittisessä tilassa, mutta onneksi ihana Erika antoi kameransa lainaan, ja saan purettua hurjaa kuvausintoani hieman! Kiitos. ♥

Agilitymasennus

2011-09-14T22:35:00.000+03:00

Ajattelin päivittää videoiden kera, mutta en jaksa muokata niitä. Eikä niissä itseasiassa ole mitään katsomisen arvoistakaan. Koirien hienoa menoa, tottakai. Hyvin agilitypainotteista on ollut elämämme tässä viimeaikoina, joten mikäs koirilla on ollut ollessa. Tekemistä on ainakin riittänyt.

En jaksa muistaa mieleni sopukoista hienoja ratapiirroksia, mutta varsin monenlaista pyöritystä ja tekemistä on ollut. Koirat ovat saaneet hyvää palautetta ja kehitystä on näkynyt, minussa sitten vain onkin miinusta havaittavissa. Kun kehonkieli alkaa olla kunnossa, unohdan suullisen ohjauksen. Kun ohjaan puheella, kehoni jähmettyy. Kaikenlaista ongelmaa kokoajan, eikä tilannettani tosi helpota erittäin nopeat koirat. Ei sillä, aivan älyttömän hyvät koirat tähän harrastamiseen, mutta liian usein iskee turhautuneisuus kun on itse niin huono. Haluaisi jo menestyä, saada lisäpotkua itselleen ahteriin, mutta sen sijaan meneekin vain kokoajan taaksepäin. Tuntuu olevan yksi ikuisuus siitä, kun ollaan jomman kumman kanssa saatu ylipäänsä edes sijoitus! Ja Tara, joka ennen kahmi nollaratoja toisen perään on enää vaan muisto, sillä nyt minä olen taantunut ja ohjaan otustani auttamattomasti väärin. Huoh.

Keskiviikkona 7.9 oli agilityepikset. Ilman odotuksia kilpailuihin, pieni toivonvire jo heräsi radan tutustumisen jälkeen, mutta pelkkiä HYLkyjä tuli kotiintuomisiksi. Kidan kohdalla jännityksissäni muutin aina suunnitelmaa kesken radan, joka kostautui tottakai ja ohjasin paimenen väärin. Tara sen sijaan sai osakseen suunnitelmassa pysyvää ohjausta, mutta päätti keksiä oman radan. Vaikka seisoin A:n edessä, koko olemus osoittaen putkeen, näki noutaja tarpeelliseksi mennä sittenkin ensin A:n huipulle fiilistelemään. No. Ylpeä sai silti olla oranssista, se on niin perskeleen pätevä.

Sunnuntaina 11.9 oli Kidalla ensimmäiset viralliset startit. Sama kuvio, kuin epiksissä. Ei odotuksia, rataan tutustuessa pieni ajatus, että tästähän voisi tulla hyvä. Alku lähtee hienosti, mutta sitten Neiti Ohjaaja näkee parhaaksi paljastaa oikean olemuksensa. Koko kehoni menee väärään päähän putkea, ja mitä tekee koira? No menee toki sinne väärään päähän, kun ohjaaja sinne näyttää. Molemmat radat kariutuivat tähän, eli kaksi HYLkyä. Ekalla radalla oli kyllä erittäin hienot kontaktit, varsinkin keinu, ja samoin kepit olivat kivat. Kakkosradalla tuli kivoja ohjauksia, samoin pussi, mutta sössäyksiä tuli sitäkin enemmän ja koira kerran hyppäsi päin pituuden tolppaakin. Hups.

Koiranvaihto, ja samalla kilpailupaikalla starttasi vielä PM-kisat, jonne menin Taran kanssa edustamaan Kanavan Koirakiltaa. Olimme joukkueen viimeiset, ja kolmen hyllyn jälkeen minulla oli lupa vain fiilistellä radalla. Alku oli todella mainio, koira teki hemmetin hienosti, mutta sitten tulee kepit. Taran pieni pää ei vain kestä niiden luomaa tylsyyttä ja painetta, ja kiljuen tuo ensin komensi minua ja lopulta mentiin muutamien virheiden kanssa. Tästä meni kyllä minun pasmani sekaisin. Vissiin hyppy, putki ja A onnistuttiin tekemään kivasti, mutta rengas. Tara päättää, että on ok hypätä rengas sivusta. No ei ole, ja kun otin takaisin, hyppäsi noutaja esteen puhtaasti väärään suuntaan --> HYL. No, otettiin uudestaan, ja taas neiti hyppäsi sivusta. Takaisin, ja hyppää taas täydellisesti, mutta väärältä puolelta. Muutaman perkeleen karautin päässäni, ja lopulta rengas suoritettiin oikein ja loput esteet samaten.

Tänään 14.9 oli seuramme mestaruuskilpailut, jonne lähdin hyvällä fiiliksellä. Tiesinhän kaikki virheeni ja ne, miten tulisi ne korjata. Rata vaikutti hyvältä, joskin voin kertoa, että treenimaneesimme pohja on jotain sanoinkuvaamattoman kamalaa. Raskas kuin mikä ja vaikuttaa siltä, että hiekka on pöllitty jonkin yleisen uimarannan tiluksilta. Rankkuus näkyi myös koirien ajoissa, yliaikaa tuli melkein kaikille. Itse radat olivat kuitenkin kivat, tykkäsin.

Ekalla radalla Kida meni hienosti. Jouduin stoppailemaan sen vauhtia kovin, muttei ottanut nokkiinsa ja totteli joka kerta. Kontaktit meni hyvin, 5 virhepistettä pamahti kepeiltä, joinne valmistelin sen huonosti. Sijoittui kuitenkin yliajalla radan kolmanneksi. Hyppärillä kuitenkin minä mokailin urakalla. On esim. ihan ok juosta koiran yli muurilla, ja kepeilläkin ohjasin huonosti. Jo alun esteen takaakierrossa olisin toki voinut avata suuni, jottei koira irtoa takana olevalle putkelle.. eli joo, HYL sieltä tuli.

Tara oli aika näppärä. Ekalla radalla otti 10 virhepistettä juurikin kepeiltä (jotka yhä ovat niin kovin suuri stressinaihe), kun valmistelin jälleen huonosti. Tai sitten valmistelen liikaa, enkä luota noihin, ja se pilaa keppien alun. Kuitenkin, myös yhden hypyn missasi. Kontaktit ja kaikki menivät hienosti. Kakkosradalla toimi ihan yllättävän hyvin, ja minäkin olin liekeissä. Joku tyhmä "este hypättiin väärältä puolelta" siellä tapahtui, ja tutuksi ja turvalliseksi muotoutunut HYL pääsi koristamaan tuloslappuamme.

Ei joo herunut meille sauramestaruuden kannustustaputustakaan. Mutta onnittelut sekä Johannalle&Jetalle sekä Sandralle&Sulolla hienosti menneistä kisoista! Ja sijoittuneille, jos eksyvät vahingossa valitustani lukemaan. :-D Ehkä mekin opimme vielä joskus.. tai siis, minä. Koirat on hienot. Ne tekevät niin upeasti töitä, jaksavat ja rakastavat lajia, kehittyvät ja osaavat käyttäytyä niin asiallisesti.

Avokelpoiseksi testattu

2011-09-03T16:07:00.000+03:00

Meillä on paljon agimateriaalia treeneistä, mutta taidanpa ne päivitellä myöhemmin ja pyhittää tämän päivityksen tämän päivän tokokisoille. Suuntasimme Hollolan Kukonkoivuun klo 10 alkaviin kisoihin, ensimmäiseen AVO-starttiimme. Sää oli hieman pahaenteinen, mutta varsin hyvä keli meitä suosi, kuumakin tuli jossain välissä. Kida sai kilpanumerokseen 24 ja siinä saikin hyvän aikaa katsella muiden suorituksia. Heti ensimmäiset ajatukset: KÄÄK, miten tiukka tuomari! Paha hiki nousi ohimolle kun katseli, millaisia pistemääriä tämä jakeli mitä hienoimmista suorituksista. Loppujen lopuksi kolme koirakkoa neljästätoista saivat ykköstuloksen!

Puntit tutisivat paikkamakuussa, kun ensin mietin, pääsemmekö koko kisaan sisään. Tuomarille oli eräs auspai aiemmin murissut, ja tuomari oli käännyttänyt koko koirakon pois kisoista. No, Kida haukkui vähän innostuksissaan, muuten vain vilkuili Johannan perään. Tuomari kun yllättäen tunki paperin neidin haaroväliin, australialainen murahti kunnolla ja käänsi katseensa tuomariin yllättyneenä. Onneksi tuomari tajusi, että kyseessä oli pelästyminen. Se kutsui paimenta nimeltä, rapsutti ja pyysi anteeksi ja päästi meidät paikallemme. Sydän kyllä tykytti.

En voinut olla kurkistelematta piilopaikan raosta Kidan makuuta, ja se näytti oikein hyvältä. Itseasiassa koko koira oli muutenkin huippuvireessä. Se työskenteli innolla, teki mielellään, mutta malttoi myös odottaa hienosti omaa vuoroaan ulkopuolella. Tässä pisteet selityksineen:

Tuomarina toimi Taru Torpström.
Paikalla makaaminen 9 - Vilkuili vähän ympärilleen, pientä levottomuutta.
Seuraaminen 8 - Itse en tykännyt lainkaan. Liian levotonta, kontakti katkeili, väljät kääntymiset.
Liikkeestä maahanmeno 8 - Alun seuruussa turhaa levottomuutta, muuten ok.
Luoksetulo 9½ - Super. Puolikkaan pisteen vei vino perusasento.
Liikkeestä seisominen 10
Noutaminen 8 - Tuomarin mukaan kisan paras nouto! Ja suu auki minäkin sitä mielessäni äimistelin. Ennakoi perusasennon, muuten kymppisuoritus.
Kaukokäskyt 0 - Kidan aivopieru. Sekoitti tehtävän ilmeisesti paikkamakuuseen tj. Tuijotti minua, mutta silti ei noussut lainkaan käskyistä. Pitänee vaihtaa "odota" käsky johonkin toiseen, jottei sekoita, koska kyllä tuo sitten taas kehän ulkopuolella teki kympin kaukot.
Estehyppy 9 - En muista, mikä tässä vei pisteen. Öö.
Kokonaisvaikutus 9

AVO2, 147,5p. sij 5/14

Harmi, ettemme saaneet palkkioksi upeasta työskentelystä ykköstulosta. Itseasiassa, jos kaukoissa olisi saatu tarpeeksi pisteitä (joita kyllä olisi tullut, jos neiti olisi tehnyt kaukot tuttuun, kauniiseen tapaansa), olisimme voittaneet koko roskan. Heh. Tuuomari kuitenkin kehui meitä, sanoi, että minä osaan olla upean positiivinen ja kannustava koiralleni, että otukseni tekee hyvin töitä jne. Upea olo, kun noin tiukka nainen antoi niin hyvää palautetta!

Miinuspisteitä kyllä kisan järjestämisestä. Kyseessä oli Salpausselän pm-kisat (miksi emme tehneet omaa joukkuetta ja osallistuneet?!), ja vaikka yleensä palkinnot jaetaan aina luokan päätyttyä, nyt ne venytettiin koko kisan loppuun asti. Tuloksena muutama tunti tyhjänpäiväistä nyhjäämistä kentällä, jonka olisi voinut kuluttaa muillakin tavoilla. Vielä kun viimeminuuteilla porukka vain juo kahvia ja tuloksia ei kuulu, alkoi epätietoisuus tuntua käsinkosketeltavalta. Onneksi tuloslappu lopulta saatiin, ja pääsimme kotiin tankkaamaan itsemme ja koiran.

Juustopurilainen jäi vielä ostamatta, mutta ehkä ensi kerralla?

PS. Video on tulossa, kun Johanna avokätisesti tekee sellaisen kuvaamastaan materiaalista. Kiitos!

ARVONNAN TULOS

2011-08-23T18:49:00.001+03:00

Kiitän kaikkia kovasti, jotka auttoivat meikäläistä heittelemällä ideoita päivitysten suhteen! About jokaisen ehdotuksen aion toteuttaa, joskin tavarapostauksen olen tehnyt jo.

Uusi otsikkokuva on ruma, ja siihen tulee muutosta heti, kun saan paremman tehtyä. Sitä odotellessa... inspiraation löytymistä. Pieniä uudistuksia tulee kuitenkin blogin sisältöönkin!
Ensinnäkin kerran kuukaudessa tulee päivitys nimeltä "Kuukauden koirakatselmus"! Eli kerran kuukaudessa teen päivityksen jomman kumman neidin silmin, kirjoittaen koiran suulla tarinan jostakin (toivottavasti merkittävämmästä) tapahtumasta!

Arvonnan tulos on myös selvillä! Reippaasti kirjoitin jokaisen osanottajan nimen lapulle, ja kiskaisin voittajan hatusta, tai tässä tapauksessa kulhosta. Sekoitin niin perinpohjaisesti, että muutama lappupallo pääsi tarkastamaan lattiatasonkin.. mutta lopulta 11 osallistujan joukosta voittajaksi nousi SIRU! Onnea, jos sitä tässä tapauksessa voi toivottaa.

Viskaan sinua kuvalla, kunhan se valmistuu. :)

Syksyn merkit

2011-08-21T17:08:00.000+03:00

Kaikki tunnistavat, että syksy on alkanut! Puiden lehdet alkavat hitaasti kellastumaan, ja ilma ei ole enää lainkaan niin kuivan helteinen kuin kuukausi takaperin. Järvivedet jäähtyvät, uimarannat ovat hiljenneet.. selviä syyskelien merkkejä! Vaan minulla on vielä omat syksyä ilmaisevat tekijät, joista varsinkin töpöhännällä varustettu paimen on erittäin tehokas ja toimiva. Helteiden siirtyessä koko pikkuelikko on täynnä tarmoa ja energiaa, ja motivaatio työskennellä on ihan huippu! Senpä takia lomat on lomailtu, ja nyt treenaamme agia kahdesti viikossa (ti&la) sekä tokoa pyrin reenailemaan kolmesti (pe,su&ke). Pari vapaapäivää takaa, että aivot ja mieli saavat myös levätä, eivätkä nuo tokotreenauskerrat ole kiveen hakattuja.

Tara on ollut myös reipas eläin! Se tykkää käyttää nenäänsä, ja naksuttimella on oppinut huimasti tokojuttujakin. Sivulletulo menee käsiavulla, samoin eteentulo. Paikkamakuu on aika jees, muutenkin tuolla on todella vahva odota-käsky, joka on varsin plussaa agiradalla. Nenää neiti tykkää työstää, ja tänäänkin kävin ottamassa jonkinasteista nomea, jotta heilurihäntä pääsi ruohikkoon nuuskuttelemaan.

Agilityssä se on kehittynyt huimasti, Ninankin sanojen mukaan. Ainahan se on ollut hemmetin hyvä, mutta nyt oppinut vähän irtaantumaan minusta. Saanut rohkeutta ja keksinyt erilaisia kikkoja, notkistunut ja vaikka mitä. Neidin kanssa on ilo työstää. Kuumenemista ei näy juuri ollenkaan, paitsi kepeillä, jos tulee epäonnistumisia. Kun pidän oman mieleni rentoja ja olemuksen tyynenä, se kuitenkin pysyy hanskassa ja rauhoittuu itsekseen.

Eilen, lauantaina, otettiin agitreeniä. Maneesi on käyttökiellossa rakennushommien takia, ja pystytettiin väsäämäni pikkuinen rata ulos. Okei, väsäämäni rata oli itseasiassa erilainen, mutta tilaa oli niin _vähän_, joten piti vähän improvisoida. Tiukkoja käännöksiähän sitä piti treenata, ja niitä tosiaankin saatiin tehtyä...

Puomin kontakteilla yritin Kidan kanssa jo antaa sen tehdä itse, mutta liusui pois. Mur. Ei ollut naksua käytössä, koska en ottanut namipalkkaa, niin heti alkoi fuskata. Pelasin sitten varmemman päälle, ja oli hyvät. Taralla samoin. Renkaalla ei probleemoja. Kida kepitteli erittäin hyvin, pari kertaa palkkasin oikeasta välistä alussa ja sitten teki jo aika vauhdilla kepitykset! Hienoa edistymistä! Tara kuumeni, vaihteeksi, kun meni kokoajan kakkosvälistä ja ei millään olisi malttanut korjata oikein. Saatiin kuitenkin hyvät tulokset.

Pyöritys oli muuten ok, paitsi Kidan kohdalla kun tein niin tajusin ohjaavani päin mäntyä. Korjasin oman toimintani, ja meno muuttui heti täydelliseksi. Taran kanssa tajusin jo tekemäni mokat, ja meno oli aika bueno alusta saakka. Ei valittamista. Hyvin neidit toimivat ja työskentelivät huonolla alustalla pienessä tilassa... maneesia odotellessa!

Äsken kävin tokoilemassa neidin kanssa, jonka jälkeen oli siis Taran vuoro tokoilla ja nomeilla (ja se teki hommansa pätevästi ja suurella riemulla). Alkuun otin vähän tunnistusnoudon alkeita. Haki kapulan minulla, sitten sai käyttää nenäänsä ja etsiä ruohikosta. "Oma"-käskyn vahvistelua, ja hyvältähän tuo näytti.

Ruutu-työskentely on ottanut tuulta purjeisiin! Juoksi ruudulle ensin hiirimaton avulla, sitten ilmankin sitä. Asettui makaamaan käskystä, ja odotti vapautukseen. Tuli hemmetin hyvä fiilis tästä.
Nouto oli bueno. Parit eteentulot, vietit oikein huimiin korkeuksiin ja sitten parit noudot. Oli hyvä.
Luoksari on jees. Kerran ei meinannut pysähtyä, murisin ja otettiin uusiksi, niin tuli täydellinen suoritus. Sama päti kaukokäskyissä, vaikkakin pistin vielä varmuudeksi taakse odottamaan ihanaisen pallon, jottei tule himoa hiipiä eteenpäin...

Eipä muuta tällä kertaa. Viimeksi kun treenasin muutamat päivät takaperin, niin huomasin Kidan menevän makuussa ihan makaroniksi. Lonkalleen vaan ja kiinnostusta ei ole. Nyt olen vahvistellut oikeaa makaamista, palkannut ja täytyy sanoa, että heti on innostuneemmin ja paremmassa asennossa! Oli oikein pätevät treenaamiset.

Uudistuksia ja arvonnan tulokset ovat tulossa! Niitä odotellessa..... ;)

Menestystä ja epämenestystä

2011-08-17T22:12:00.001+03:00

Menestystä koettiin agilityä treenaillessa. Lauantai oli vähän kurja päivä, omistajan hermot olivat riekaleina, mutta idioottina piti kuitenkin mennä maneesille tekemään säätöä. Radantynkä, jonka tekemiseksi tekaisin, sisälsi muutamia kiertoja, sylkkäriä, pyöritystä esim. putkilla, keinun, kepit, A:n. Taran kanssa meni hienosti, haki kepeillekin vauhdista superisti joskin väärään väliin) ja Kidankin kanssa tuli hienoja tuloksia, vaikka allekirjoittaneen pipo meinasi lopulta palaa ihan turhasta. Peruuttamattomia traumoja ei kuitenkaan aiheutettu. Tapsasta ei ehditty ottaa videomateriaalia, mutta Kidetin pienoista menoa voi vilkaista videolta, jonka lisään huomenna. Nyt olen väärällä koneella.

Tiistaina oli ryhmätreenit, ja rata oli kiva, mutten jaksa tehdä ratapiirrosta yhyy. Suhteellisen simppeli, mutta silläkin sai kivat ohjauskikat kokeiltua. A meni molemmilla hienosti takaaleikkaamalla, Tara vähän epäröi, mutta menipä hienosti silti. Kepeillä naksuttelin molemmilla oikeasta välistä menoa, ja johan tuli hienoa tulosta. Muutenkin Taralla kepit on hienot, ja jopa Kida on oivaltanut vihdoin itse idean! Mahtavaa, tätä on odotettu. Vielä kun vauhti tulee, se on siinä. Hienosti meni kumpainenkin kokonaisuudessaan, ja olo oli hyvä.

Epämenestystä pamahti mätsäreistä tänään. Sateli vähän, tai itseasiassa kehien ajaksi vedentulo loppui. Kida oli tättärää ja virtaa täynnä, vähän piti vieraille haukkua, mutta aika iisisti oli paikalla. Mitä nyt Johannan ja Jetan perään piti tuijottaa, mutta sainpahan otettua paljon kontaktitreeniä ennen kehien alkuja. Esittäjäkään ei ollut kartalla, jotenkin oli taas niin mieli maassa, ettei jaksanut kiinnostaa. Huonolla esittämisellä ja epäkiinnostuneella koiralla SIN ei sij. Oli kyllä ihan odotettavissa.

Tara rakastaa mätsäreitä ja tötteröi energisellä olemuksellaan vaihteeksi punaisen nauhan. Loppukehissä minä en jaksanut enää tehdä elettäkään hyvän esittämisen vuoksi ja eipä Tapsakaan palkintosijoille päässyt. Mitäpä pienistä, viheriöllä loppujuoksut, jonne riekkumaan tuli myös pikkuinen Dina-samojedi.

Arvontaan saa vielä osallistua! Hurjasti kiitoksia ideoista, kaikki aion toteuttaa ajallaan. Vielä vaan ideointia tulemaan! Arvonnan tuloksen ilmoitan täällä, kun sen aika koittaa. : )

Forrrrmula. Ja hurjan suuri SUURKILPAILU!

2011-08-12T22:24:00.000+03:00

Jottei päivitys olisi täysin triviaalinen ja mainostava (toisinsanoen säälittävä), aloitetaan kertomalla, että Kida kävi crossailemassa Johannan ja Jetan kanssa. Tai Kida oli sitä mieltä, että nyt crossataan, vaikka Johanna oli lähinnä ajatellut rentotempoista iltalenkkiä. Paimen puksutti vauhdilla joustohihnan päässä, ja Johanna joutui hyssyttelemään paljon. Kidaa oli varmasti homma turhauttanut, joten pitää tästä lähtien muistaa, että tuo on oppinut juoksemaan ja lujaa... .. No, siihenhän minä olen sen opettanutkin.

NYT ON AIKA SUURVISAN!

Ehdotelkaa aiheita, mistä haluaisitte minun postaavan blogiin! Olen huomannut tämän olevan niin treenipitoista, että haluan lukijoiden kertovan, mistä olisi kivaa lukea! Kaikenlaisia ehdotuksia otetaan vastaan. Henkilökohtaiset- tai intiimit tiedot eivät kyllä ole tähän blogiin soveltuvaa sisältöä, mutta kaikkea koiriin liittyvään saa lätkäistä pöytään.

Kaikkien ehdottelijoiden kesken suoritan arvonnan, ja voittaja saa palkakseen väsäämäni piirroksen syksyn riemuksi!

Viettitokoa & Vauhdikasta agilentoa

2011-08-10T01:16:00.001+03:00

Olipas koirarikas päivä! Mikä jatkuu huomenna mätsäröinnin merkeissä, ellei keli aivan kamalaksi heittäydy. Tänään taivas räpäytteli sadetta mukavan useaan otteeseen, mutta onneksi onnistuimme välttämään kurjakelit hienosti! Tai no, agiliidon aikana vettä sateli komeasti, mutta mitäpä tuo maneesin turvassa haittaa.

Löpinät sikseen. Aamupäivällä Erika tuli käymään, ja esittelin vähän neitikoirien osaamia temppuja. Hienostihan nuo esiintyivätkin. Vähän sen jälkeen Tara sai jäädä kotiin, ja lähdimme Johannan&Jetan kanssa kentälle ottamaan tokoa. Nostatin koiran vietit huippuunsa, ja hullunhauskaa meillä olikin. Kida oli aivan innoissaan, ja tehtävät olivat sen mukaisia! Tauko on tehnyt ihmeitä.

Kapulan kanssa meno oli hienoa. Kapula oli jeejee ihana, ja laukallahan tuo palautteli. Naksuttelin hienoista palautuksista ja annoin palkkaa, ja pari kunnon palautusta sivullekin otin kaikkien sääntöjen mukaan.
Seuruu oli tosi kivaa. Hyvät käännökset, hyvä kontakti, nopeat pysähtymiset.
Liikkeestä maahanmeno kymppi plus. Ei lisättävää.
Luoksarin pysäytys oli kiva! Vauhdikkaalla laukalla ja varsin terävä pysähdys. Ilahdutti. Parit läpivedotkin otin, ettei ala ennakointi.
Kaukot olivat myös kivoja. Ensin meinasi valua, koska minulla oli ihanaakin ihanampi pallo, mutta iskimpä sen sitten koiran taakse odottamaan. Hyvästä suorituksesta vapautin pallolle, ja hyvät suoritukset tulikin.
Liikkeestä seisomisessa meinasi vammailla. Ensin otti miniaskeleen, kun kävelin ohitse selän taakse. En kelpuuttanut. Laskeutui kerran luvatta istumaan, en kelpuuttanut sitäkään. Tulipahan oikeakin liike, kun napakasti sen vaadin. Sitten tekikin todella nätisti.

Sittenhän myö myös ageiltiin! Napattiin Sandra&Sulo matkalla, koska he tulivat samaan ryhmään kanssamme. Olipahan hauskaa, vaikka treenit venähtikin myöhäiseksi. : )

Ensin ajattelin, että no onpas helppo rata, mutta kun alettiin ottaa oikein kunnon teitä, niin ei se niin simppeliä ollutkaan. Kiva kylläkin!

Kida pääsi ensin, koska odotti hienosti lupaa tulla autosta. Neidit ovat alkaneet ikävästi ennakoimaan maneesilla ulostulon, kun harrastaminen on niin kivaaaa. Neidissä oli virtaa, mutta tapansa mukaan se oli hyvin kuulolla ja teki töitä minun, ei oman päänsä mukaan.
Hirmuisesti puomi imi neitiä puoleensa! Paljon mieluummin olisi mennyt sinne kuin putkiin. Hyvin teki kuitenkin. Itse sekoilin ohjauksessani, mutta tajusin kyllä kaikki virheeni itse ja samalla en voinut olla enempää ylpeä. Tajusin siinä, miten hyvin tuo on kuulolla, miten taitavasti se ottaa kehoni signaalit...

Kepeillä naurettiin. Kidan aivot raksuttivat niin, että yleisöönasti kuului. Se teki kepit hitaasti, mutta itse, ilman apujani. Ja se teki ne oikein, itse oivaltaen! Kuitenkin kun vaihdoin puolta, meno olikin paljon oudompaa ja Kida oli ihan pihalla... pitää vissiin treenata vaikeaa puolta enemmän. Mutta kuitenkin, hieno tyttö.

Kontaktit naksutin, ja teki tosi kauniisti ja varmasti. Kaarrokset, käännökset, sylkkäri... näytti hyvältä! Pussiin sujahti ilman ongelmia.

Tara oli tosi pätevällä tuulella! Kaipa hän oli pörheä, kun on päässyt naksuttelemaan ja tekemään temppuja niin paljon. Teki varsinkin takaakierrot tosi hyvin ja tiukasti. Muutenkin oli kuulolla, ja vaikka kuumenikin aika vahvasti (mikä tuli esiin radalla päästettävän mölyn muodossa) niin silti teki hommansa hienosti. Nina mietiskeli, että Tara on kehittynyt ihan hurjasti. Se on varsinainen superliitäjä!

Puomilla Tara keksi jotain tyhmää pelleilyä, ettei hän muka voi mennä puomilla/-lle ilman minua. Saatiinpa kuitenkin pari onnistunutta, mutta vähän tämä jäi kalvamaan. Kontaktit ovat kuitenkin olleet aina Tapsan lempiesteitä. Kai neidillä oli vain hetki, ettei kestänyt, kun lähdin itse sivuun tiellä olevan putken takia.

Kepeillä kuumeneminen meni yli äyräiden. Jätti viimeisen kokoajan tekemättä, ja alkoikin sitten mennä sekaisin ja haukkumaan ja muutoin mölisemään. Yhdet onnistuneet kepit saivat riittää, ja jottei tilanne jäänyt ihan sekopäiseksi, otettiin vielä pussia, jonka tekikin tosi hienosti.

Taran työskentelystä varsinkin olin tänään todella ylpeä! Mainio noutaja onnistuu aina minut yllättämään kerta toisensa jälkeen.

Meillä kävi hieroja!

2011-08-05T16:11:00.000+03:00

Kello 12 rinkuteltiin meidän summeria, ja Kida aloitti tervetuloseremoniansa. Iskin koirat makkariin koiraportin taakse, ja ovelle saapui koirahieroja! Taralle ja Kidalle oli luvassa pyöritystä.

Tara otti hierojan mahtavasti vastaa, kuten aina vieraat. Toi luuta, haki rapsutuksia. Valahti makaronina käsiteltäväksi. Varsin reiskana tuo oli koko käsittelyn ajan, välillä yritti nostaa päänsä tarkastellakseen tekemisiä, ja masua olisi kovasti tarjonnut rapsuteltavaksi... Hyvää palautetta saatiin. Oik. lapa ja niska olivat hieman jumissa, mutta ne saatiin siinä hoidettua. Muutoin lihaskunto bueno, kyljet auki, samoin takapää.

Kida haukkui makkarista vieraalle alkuun, mutta hiljeni itsekseen Taran käsittelyn aikana. Kun päästin sen olkkariin, ei ollut vieraasta moksiskaan. Kävi nuuhkimassa, sitten antoikin jo hienosti vieraan käsitellä. Alkuun vähän jännitti ja jummaili lihaksiaan, mutta varsin nopeasti rentoutui ja oli todella upeasti. Hieno paimen.
Kida sai paljon hyvää palautetta selästään. Hieroja kertoi, että harvoin tapaa koiria, joilla olisi selkä hyvässä lihaskunnossa - ja Kidalla se oli suorastaan erinomaisessa Isot, vahvat lihakset, myös lavoissa ja takapäässä todella muhkeat, hyväkuntoiset kapistukset. Kehui tuon erinomaista rakennetta ja sanoi, että hämmästelee muutaman viikon näin hyväkuntoista pikkuelukkaa. :-D Kyllä tulikin erinomainen mieli.

Muutoinkin hierojan palaute ilahdutti. Hämmästeli, miten aktiivisessa treenikäytössä olevat otukset ovat noin hyvässä kunnossa, kun agikoirat tuppaavat olemaan noin miljoonassa jumissa lihaksistaan. Helpottunut olo, kun tietää, ettei tarvitse huolehtia koirien yleiskunnosta.

Olipas positiivinen päivitys! Illalla lähden Joensuuhun reissaamaan, ja likat jäävät Johannan hellään huomaan kotiin.

Varsin pätevä agiotus

2011-08-03T12:24:00.000+03:00

Kesä lähestyy loppuaan, siitä kertoo ainakin se, että lomat agilityn ryhmätreeneistä on lusittu, ja aika ahertaa on taas.

Vähänkö oli varsinkin pikkupaimen liekeissään, kun tajusi meidän päätyneen Asikkalaan. Se tuli takakontista hieman omia aikojaan ja kostoksi jätinkin sen istumaan, vaikka meinasin ensin ottaa pikkuneidin ilman Taraa. Mutta tyhmyydestä sakotetaan.

Tara oli innoissaan. Se ei kuumentunut, rata ilmeisesti oli mieleen. Takaakierrot parantuneet huomattavasti, tätä treenien vetäjäkin sanoi. Kepeissä vauhtia ja rytmiä alkaa löytyäkokoajan paremmin, vaikka kyllä tuo ne jo nyt aika hyvällä turboboostilla vetää. Keinun kontakti on ihan ok, tosin neiti on keksinyt, että palkka = saa lähteä liikkeelle. Pitää naksutella lisää. Simppeli kiva rata, millä ei ollut ongelmia. Paitsi jäinen ohjaaja, oli menoni varsin töksähtelevää ja ajattelematonta, kiitos huonosti nukutun yön.

Kida oli tosiaan työn touhussa. Miten pätevä otus se onkaan! Rauhoittui hienosti jo lämmittelyissä, ja maneesissa oli jo perinteisellä "keskityn 'itiin koska teemme nyt töitä"-moodilla. Ihan hiton hienosti meni. Keinun kontakti tosi hieno, kaarteet tiukkoja ja kierrot varmoja. Keinulta erehtyi muurille oman ohjausmokani ansiosta, kun otin koiran haltuun, ei ongelmaa ilmennyt. Ja kepit, jee! Se on selvästi miettinyt päänsä sisällä, koska se näytti paremmalta. Haparoiden, mutta nyt Kida ihan oikeasti mietti, mitä pitää tehdä. Meni välistä, vähän vilkaisi minua, sitten muisti että aijoo, vielä pitää jatkaa, meni toisen välin, murto-osasekunnin pohdinta, jne... ja myöhän päästiin loppuun! Peruuttaen otin vielä perään, siinähän tuo menee vauhdilla ja varsin hyvällä tyylillä. Kyllä se siitä.

Paimenlauma + FCI8 ovat olleet nätisti. Maisa&Kira tosiaan tulivat hoitoon heidän emänteen lähdettyä reissuun. Koirat ovatkin hyviä tuttuja, niin mitään ei ole ollut. Ei irvistelyä, ei puhinaa, ei kerrassaan mitään! Jes.

Kuoleman hengen kuolema

2011-08-01T16:19:00.000+03:00

Johan syy Taran löyhkähenkeen selvisi!
Eilen yöllä istuskelin sohvalla kannettavan kanssa, ja Tara tuli viereeni. Se katseli minua alta kulmain ja samalla leikki kielellään jatkuvasti. Kurkistin, että mikäs ihme suussa häiritsee, kun pitää kieltä noin heilutella, ja tappohengityksen tervehtiessä löysin syypäät pahaan lemahdukseen.

Taran hampaissa oli kuin olikin jotain. Ohuen ohuita, valkoisia asioita, jotka näyttivät silmiini ruodoilta. En kyllä tiedä, mistä hitosta tuo kalaa olisi löytänyt. Rannalta?
Joka tapauksessa, en ollut nähnyt ruotoja, kun niin olivat pieniä ja hampaisiin kiinnittyneet. Nyt kuitenkin Taran ien oli ärsyyntynyt, tulehtunut ja veri oli värjännyt roskat ja näin ne selvästi. Pinseteillä varovasti kiskoin tavaraa Taran hampaiden välistä, ja varsin kiltisti tuo antoi minun toimenpiteen hoitaa. Tuntui vissiin ikävältä, ja hyvillä mielin antoi minun hoitaa operaation.

Haju alkoi heti helpottaa. Nyt pitäisi pestä hampaita ja ikeniä, jotta tulehdus helpottaisi nopeasti. Johan tuli neidistä taas terhakkaampi! : )

Huomenna onkin pitkästä aikaa ohjattua agia ja saamme kylään kaksi valkomustaa hännänheiluttajaa...

"Meidän pitäisi perustaa Petsien koirakerho!"

2011-07-31T16:09:00.000+03:00

Kahdeltatoista sovimme löytynmäellä järkättävästä tokotuokiosta. Onneksi muutama vaivautui ottamaan tilaisuudesta vaarin ja treenaamaan hauskasti lajin merkeissä! Kiitoksia Sandra&Sulo, Julia&Dexter sekä Dolly, Kiia&Xena, Milla&Inna ja Johanna kuvauksesta!

Oli kuuma. Löytynmäen koirakenttä on siitä kurja, että varjoa ei ole. Vettä oli kuitenkin saatavilla ja taukoja pidettiin, että pysyi jonkinlainen mielenkiinto homman tekemisessä.

Estehypyssä ei ongelmaa. Varma liika.
Seuruu oli kivaa. Piti kontaktia, teki tosi nopeat ja tiukat käännökset, sekä nopeat perusasennot. Naksuttelin ja palkkailin, niin meno pysyi kivana ja aktiivisena.
Luoksarin pysähdys on vielä melko hidas, mutta varma. Haluan siihen terävyyden, kunnon seinään pysähdyksen.
Kaukokäskyissä vammaili. Tuo ensinnäkin on keksinyt mennä makaamaan vinoon etusiensa päälle, ja sitä korjailen suoraksi. Ensimmäiseen istumis-käskyyn ei reagoinut, mutta pienen marmatuksen jälkeen toimi hienosti. Tein tämän liikkeen kuitenkin viimeisien joukossa, niin kuumuus varmasti verotti.
Nouto on varma, mutta hidas. Saattaa olla kuumuuskin, kun vaan ravasi kapulan kanssa, ei juossut. Voisi tehdä vähän kevyemmällä ja palata sitten taas painavampaan, tai saada painavasta jotenkin tehokkaampaa. Vinkkejä otetaan vastaan, miten!
Otettiin myös estenouto ensimmäistä kertaa. Hienosti toimi. Ravasi vain, koska väsytti ja kuumotti selvästi pahasti, kieli roikkui maan tasalla. Mutta teki silti.

Kaikenkaikkiaan Kida käyttäytyi kivasti. Ensin piti huutaa tottakai ja olla niin isoa olevinaan, mutta kuten yleensä, sellaiseen kyllästyy nopeasti. Sitten näkeekin vain omistajan, työtehtävät, palkan ja touhuamisen. Ei valittamista, varsin hyvin tuo kuumassa tekee, vaikka kantaakin yhä varsinaista talvitakkia päällään... kohtahan tuo onneksi vaihtaa kesälookin juuri talveksi!

Pitihän meidän suojeluestekin ottaa ihan hienon kuvan takia. ; )

Tara haisee. Syystä x. Hengitys alkoi yhtäkkiä lemahtaa aivan kuolemalle. Epäilen, että joko syy on lihassa, mitä tuo söi tai Brit Caren light-nappuloissa. Hajun syy pitää selvittää, hampaissa mitään kun ei ole, joka aiheuttaisi kuolemanhönkimisen.

Helteen lannistamat nostavat taas kuononsa!

2011-07-27T23:38:00.000+03:00

Olempas ollut LAISKA.
Suorastaan järkyttävää tällainen lusmuilu blogin suhteen! Vaan eipä huolta, tämä homma korjaantuu kertarysäyksellä niin sanallisen sepustamisen kuin kuvienkin muodossa!

Kesällä on ageiltu kerran/kaksi viikossa itsenäisesti, ja ihan kivoja suorituksia tullut molemmilta karvaturreilta. Tämän iloitsemisen vuoksi toko on taas ollut surkean jäässä... sekin hävettää suorastaan. Eipä helteillä kyllä kummosia viitsi tehdäkään, ja illan viileydessä motivaatiota taas häiritsee kiukkuinen lauma hyttysiä. Parhaamme kuitenkin teemme, ja olen itseasiassa suunnitellut pientä kisalistaakin syksyn varalle:

TOKO
27.8 Lahti, AVO, tuomari Ossi Harjula
4.9 Hollola, AVO, tuomari Marita Packalén
18.9 Hollola, AVO, tuomari Harri Laisi

Aussieiden tokomestaruuksiin olisin kovasti intoillut tuolloin 27.8, mutta tajusin, että silloin on erittäin tärkeä viikonloppu: muutamme nimittäin kerrostalokaksiostamme ihanaiseen rivariin! Yli parin tunnin kisamatka suuntaansa ei oikein onnistu muuton tiimellyksessä, niin josko sitten näin. Ensi vuonna isompien tyttöjen luokassa. ; )

Agilityynkin menin peijakas Kidan ilmoittamaan! 1.9 startataan VAU:n järjestämissä kisoissa. Taraakin ajattelin ilmoittaa kisoihin samoihin aikoihin, pitää tsekata, kunhan rahaa kolahtaisi vähän tilille palkan muodossa...

Kesällä on uitu paljon ja vaellettu vähän. Tuolla helteessä hyvä kun jaksaa ajatella. Polskinta on kuitenkin narttulauman mieleen, niin mikäs tässä on valittaessa. Juoksuja odottelemme, Kida tosin aloittelee vasta karvansa pudottelua lähitulevaisuudessa, Taraltakin lähtenyt varsin vähän. Biotiinikuurit tehonneet hyvin, Kidakin on niin komessa karvapuuhkassa ja kunnossa, että oksat pois! Tässä tuoreimmat rakennekuvat neitikoirista:

Vieraitakin on käynyt! Joensuusta saapui Laura Minttu&Meela shelttien kanssa ja Emmi Toivo-villakoirapojan lueksemme punkkaamaan muutamaksi päiväksi. Varsin hyvin lauma käyttäytyi 51 neliön sisällä. Kerran Taralla ja Kidalla meni hermo, kun lähdimme Johannan kanssa kauppaan, ja olivat rähisseet keskenään. Laura urhoollisesti heidät erotti onneksi. Taran hammas oli Kidaa tähdännyt silmäkulmaan ja vekkihän siitä tuli, mutta siihen nyt ei onneksi kuole. Hoidettu hyvin, niin ei helteissä tulehtunutkaan.

Tara ei päässyt yhteiskuvaan, kun tokotreenien tiimellyksessä tämän nappasimme. :(

Eipäs sen kummallisempia tähän hätään. Aika tylsästi olemme eläneet! Jetta-valkkari juoksee tässä taloudessa, niin lähdimme narttupoppoon voimin metsäiselle uintilenkille. Kiia lähti Xena käppänän kanssa mukaan, ja hauskaa oli! Minäkin älysin kunnolla perehtyä manuaalisen valokuvauksen maailmaan (jo oli aikakin), niin kuvaussaldoakin tuli napsittua!

Veli vs. Sisko

2011-07-06T14:35:00.001+03:00

No ei ihan vastakkain oltu ja kilpailtu, mutta treenattiin yhdessä! Koska toimitan yhä hovikuskin virkaa äidilleni maalla, pitää päiville keksiä tekemistä. Onneksi Laura ja Kidan veli Esko asuvat ihan nurkilla! Tänään olikin asiaa Järvenpäähän, joten Kida lähti mukaan ja ajelimme JAU:n koulutuskentille.
Oli kiva pyöriä agin tahdissa vieraassa paikassa, osaavalla avustuksella! Sisaruksetkin tulivat ihan hyvin juttuun. Alkuun piti molemmin puolin vähän pöristä, sitten Kida otti esiin sille tyypillisen asenteen miehiä kohtaan: jos en nää, sitä ei ole olemassa! Joten lopulta velipoika ignoorattiin taitavasti.

Odottaminen oli ihan kamalaa. Heti huomaa, että on tokoiltu vöhemmn ja korvattu se agilla. Vähväh ja viu räyh, pitäisi päästä hommiin heti just nyt. Pomeranianit pitäneet huoken myös paimenen äänenkäyöstä, koska sitä haukuntaa tulee tällä hetkellä turhankin pienestä..

Koska olen äidin koneella, en saa rataa piirrettyä. Jospa illalla. Oli kyllä vaikeita ohjauskuvioita, ja n. viiden esteen pätkissä mentiin. Mutta hyvin teki! Varsinkin lopun kuvio oli haastava, mutta Kida teki sen aivan täydellisen hienosti. Kepitkin meni paremmin, kahdesti otin ja kymppisuoritus, niin siihen sai jäädä. Kontaktit on ihan ookoo, vielä annan apuja, nyt pitää alkaa naksuttelemaan ahkerasti. Rengas oli ahtain tähän asti, mutta senkin suoritimme hienosti, muurin myös.

Loppuun vielä kävimme sitten uittamassa koiraisia, hienosti pulikoivat sorsien keskellä! Kida meni veteen hienosti ilman heittelemisiäkin, yleensä nyrpistää helposti nenää jos pallo ei mene syvälle ekana, nyt veteenkäsky riitti uimakehoitukseksi heittelyiden jälkeen. :)

Vielä tämä päivä maalla, huomenna aamupäivällä kotiin. Käydään ell kautta, sillä Taralla on rokotukset. Tara on nautiskellut maalaiselosta, joskin oksentanut molempina öinä. Ensin pelkkää heinää, sitten oli oksentanut jonkin pienen möntin, mitä lie oli syönyt. Tänään kuumuudessa leikittiin hienosti juoksemalla vesisuihkun perässä. Helppoa on elo!

PS. Ilmottaudun kuun lopussa agikisoihin molempien tyttöjen kanssa.... VIHDOIN. Ja pelottaa jo valmiiksi.

Laiskan naisen agilentoa

2011-07-05T17:04:00.000+03:00

On me vähän treenattu!

Lauantaina kuumuutta ihmaten kävimme maneesilla ottamassa pientä treeniä. Yksi este, putki, kepit, puomi ja keinu. Kontaktiharjoitusta ja pientä pyöritystä nopeasti. Taralla ei ongelmia, kontakteilla pitää olla tiukka ja napakka, mutta muutoin pyöritys sujui hyvin. Kidalla taas kontaktit hyvät, mutta kepit pissivät edelleen. Maltillisesti niitä jatkamme.

Eilen suunnistimme äidin luokse majailemaan pariksi päiväksi, ja liikunnasta huolehditaan paitsi pitkällä lenkillä ja ulkona olemisella koko päivän ajan, myös parilla agiesteellä. Kokeiltiin erilaisia ohjauskikkoja ja pyörityksiä molempien leidien kanssa, ja hyvin meni. Taran kanssa varsinkin takaaohjauksia. Kida ei millään meinannut malttaa odottaa ja ottaa kaikkia ohjeita, niin piti vähän murista, mutta hienosti toimi kyllä.

Kidettimen kanssa tokoilinkin pienesti yksi päivä, vaikka kuumuus teki siitä vaikeaa. Naksuttelin perusasentoa ja vähän seuraamista, otettiin noudon täydelliseksi hiomista, kaukokäskyt ja luoksarin pysähtyminen. Myös vähän namialustalla lähetin kartiolle. Hyvä mieli kyllä jäi.

Olen nyt ageillut hieman äitini vähän päälle vuotiaan pomeranianin, Rosan, kanssa. Neiti vaikuttaa kyllä hyvältä lahiin: se on vauhdikas, rohkea, tykkää tehdä hommia ja on motivoitavissa. Pari videota on pikkuneidin viipellyksestä, ne voi katsoa täältä ja täältä!

Herttaisia hellepäiviä!

2011-07-01T19:46:00.000+03:00

Viimetiistain agilityt oli minun mielestäni meidän osalta niin kamalaa kuraa, etten jaksanut edes raportoida. Rata oli kiva ja helppo, ja Taran kanssa menikin kivasti, mutta sitten allekirjoittaneen ajatukset lähtivät harhailemaan ja lopusta ei tullut mitään. Kida-parka teki juuri niin kuin ohjasin, ja minähän siis ohjasin ihan päin metsää. Lopulta vaan ketutti olla siellä radalla, ja olisin mielelläni vaan marssinut ulos kesken. Onneksi huomenna treenataan itsenäisesti.

Nyt on lähinnä vaan uitu. Pitkät lenkit tehty joko koirarannalle tai sitten pon käyty viilentymässä vieressä olevassa syvässä ojassa, jotta on jaksettu ilman lämpöhalvausta. Melkoista tuskanhikeähän tämä on ollut. Tänään aamulla kuitenkin lähdin töistä suoraan tallille, ja otin neidit mukaan. Puoli kuuden jälkeen istuin hevosen selässä, ja kävimme pienen maastolenkin niin, että koirat juoksivat vapaana mukana. Olipas ihana mennä viileässä aamussa, ennen hiostavan ilman saapumista! Kida juoksi innoissaan Deemonin rinnalla (jestas kun tuosta koirasta löytyykin nopeutta, Deemon isona hevosena kun ei ole kovin hidas, varsinkaan laukatessa..) ja Tarakin piti pintansa ja juoksi perässä sisukkaasti! Sitten jaksettiinkin nukkua alkuiltapäivään, niin sain minäkin levättyä vähän ennen päivän muita koitoksia.

Ministi tokoilin Kidan kanssa tänään ennen uimista, ihan pikkuisia perusjuttuja. Ehkä isompaa tokotreeniä pitäisi tehdä kelistä riippumatta lähipäivinä.

Savolaistumista juhannuksena

2011-06-28T00:53:00.000+03:00

Extempore ponkaisimme perjantai-iltana autoon ja lähdimme neitien kanssa ajelemaan Savonlinnaan juhannusta viettämään mökkielämään. Lähtö oli niin yllättävä, että varsinkin Tara oli varsin levoton menomatkan ajan, mutta hyvinhän me matkasta selvisimme. Perillä oli siskoni odottamassa veneen kanssa, ja sulloimme otukset ja tavarat kyytiin. Kida oli ensimmäistä kertaa soutuveneessä ja hienosti hiljaa istui, Tara sen sijaan komensi kovaan ääneen ihania airoja..

Illalla porukkaa oli paljon, ja Tara oli aivan liekeissä. Sille heitletiin keppiä ja se ui, piippasi ja kirmaili. Kida käyttäytyi äärimäisen sosiaalisesti ja tutustui paikkaan, ryhtyen sekin muutaman kerran ilonpitoon. Paikalla oli muita koiria myös äitini pomeranianit Paroni ja Rosa, sekä äitini miehen 11-vuotias Pinni-japsi. Valitettavasti viimeiseksi mainittu ei lämminnyt tytöilleni ja otti kuonoonsa pari kertaa äristyään uhkaavasti neideille... Lähinnä nuo olivat eri aikaan ulkona (vanha koira kuitenkin nukkui lähinnä sisällä tyytyväisenä) tai sitten terassi eristettiin, että vanhus sai käppäillä siinä rauhassa. Kyllä nuo kuistenkin sovussa samassakin tilassa olivat.

Ensimmäinen yö oli varsinainen kaaos. Taralle jäi leikki täysin päälle, ja koska porukkaa valvoi myöhään niin näki noutaja tarpeelliseksi piipata ja huutaa kokoajan ovella, josko sitä pääsisi vielä ilonpitoon. Kida tottakai oli levoton Taran huutamisen johdosta. Puolen yötä kuunneltuani tollerin ääntä, laitoin sen hihnaan ja kiinni tuolinjalkaan, jolloin Tara ei päässyt ovelle valittamaan. Sitten se rauhoittui nukkumaankin, ehkä pariksi tunniksi...

Lauantaina Taran mökkifiilistely jatkui, ja Kidakin oli iskussa. Molemmat uivat ja pitivät hauskaa. Naapurit eivät kyllä varmasti arvostaneet iloista parivaljakkoa: Kidan mökkihöperyys alkoi paistaa, kun se alkoi haukkua naapurin tonttia kohden, ja Tara taas keksi, että naapurista pystyy helposti pihistämään halkoja leikkikaluiksi! Saunassakin tytöt pääsivät käymään, kun uivat vielä niin myöhään ja annoin niiden hetken lämmitellä, kun itsekin saunoimme. Tara on varsinainen saunapeto ja kipuaa ylimmälle lauteelle, Kida tyytyi kakkostasoon.

Yö oli huomattavasti rauhallisempi, molemmat rauhoittuivat nukkumaan, mutta aamulla oltiin aikaisin jo iskussa.

Sunnuntaina Kidan väsymys paistoi selvästi. Se nukkui iltapäivällä autuaana terassilla, vaikka muut oleilivat laiturilla. Rosa-pommi oli yhtä uupunut, kaksi nuorinta. Tara fiilisteli kalastusta ja pyrki keppejään veteen pudottelemalla parantamaan kalaonneamme.. tuli sieltä yksi isokin otus ongittua, vaikka siitä tuskin Taraa on kiittäminen. Kookas lahna paistettiinkin koirille herkkulounaaksi!

Illalla kävin Kidan kanssa vähän veneilemässä. Tara ei päässyt mukaan, koska sen venekäytös on hitusen.. levotonta. Hienoja saarimaisemia olisi ollut valokuvaukseen, mutta juuri kun rantauduimme, alkoi hirmuinen sade. Kiitos siitä.

Uimista ja leikkimistä sisälsi tämäkin päivä paljon.

Yöllä sitten Kida odotteli minua kovin tiiviisti päämökin oven takana, Tara taas oli jo marssinut hyvissä ajoin makuumökkimme ovelle. Kun oli aika mennä nukkumaan, painui Tara suoraan sisälle kun sain oven avattua, loikkasi sohvalle ja alkoi putsata itseään, kunnes sammahti hyvin nopeasti. Viikonlopun univelka alkoi selvästi painaa! Myös Kida sammui äkkiä: vaan mikäs siinä on nukkuessa, pehmeällä alustalla toimeliaan päivän jälkeen, takkatulen lämmittäessä.

Maanantaina lähdimmekin jo ajoissa kotiin. Kahdeksalta soi kello, ja molemmat koirat näyttivät siltä, että haluaisivat nukkua vielä. Puoli kymmeneltä oli koirat pakattuna autoon ja matka kotiin alkoi.. ja kumpikin koira kaatui oitis maate ja nukkui koko kaksi ja puolituntia, jonka ajelimme Lahteen. Mukavaa, kun koirat saivat nautiskella täysillä mökkielämästä.

Kesän viimeinen toko-cup + VIDEOITA!

2011-06-23T01:10:00.001+03:00

Orimattilassa järkättiin tämän vuoden viimeinen toko-cup epävirallinen tokokoe. Mentiinpä sinne Kidan kanssa, Erika lähti seuraksi. Kiitos siitä, oli mahtavaa!

Ensimmäistä kertaa nurmialustalla, eikä haitannut. Varsin ahnasta oli meno, kun ei ollut neiti saanut vielä päiväsapuskaa ja nälkä kurni jo masussa. Olen kyllä hirmu tyytyväinen kokonaisuudessaan neidin työhön - näki ainakin heti, mitä on harjoiteltava ahkerasti.

Tuomarina oli Marko Vuorenmaa.

Paikkamakuu 0 - Tuomari kertoi, että 2min kohdalla meni vinoon, alkoi ryömiä eteen ja nousi istumaan. Tätä on treenattu aivan liian vähän (laiska omistaja) ja nyt tulee muutos asiaan!
Seuraaminen taluttimetta 9 - Upeaa! Oikeasti. Aivan järisyttävän upeaa! Mahtava kontakti, hyvä vire, hyvää menoa. Pysähdyksessä istui vähän myöhään ja turhan eteen, mutta muuten kaikki oli niin mahtavaa, että teki mieli hihkua onnesta sen suorituksen jälkeen.
Maahanmeno 8,5 - Meni tosi hitaasti. Annoin käskyn, otti pari askelta, sitten asettui makuulleen. Muuten ok.
Luoksetulo 6,5 - Jälleen kerran vaati kaksi kertaa käskyn ennenkuin pysähtyi. Harjoituskohde numero 2.
Liikkeestä seisominen 10
Noutaminen 7 - Palautti ihan vinoon. Ei kyllä ollut lainkaan edessäni vaan lähinnä istui ihan sivuun tyhjän eteen. Muuten ihan jees.
Kauko-ohjaus 8 - Jälleen ensimmäinen istuminen kaksoiskäskyllä. Katsoi juuri ennen käskyäni vähän omiaan ja vissiin missasi, että työt alkoi jo. Muuten pro.
Vapaa estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9

141,5p. AVO2, sij. 4!!

Helei me parannetaan kokoajan! Vielä on toivoa.

Viivi laittoi viime agitreeneistä videoita, tässä niitä iso kasa! Hirmuisesti kiitos!

Ollaan oltu taas ahkerina!

2011-06-21T23:47:00.000+03:00

Onpas niin aktiivinen olo!

Eilen ajeltiin isolle hiekkakentälle Taran ja Kidan kanssa treenailemaan tokon ja muun sotkemisen merkeissä.

Kidan kanssa lähinnä AVOn liikkeitä. Oli aika bueno. Luoksetulon pysähdystä ennakoi (!!), mutta kehumalla sain pari tosi terävää pysähdystä käsimerkillä. Nouto on melko varma, vähän hidas vaan. Kaukokäskyt pro ja seuraaminen hienoa, joskin kerran tuo teki klassisen "ai oho me pysähdyttiin no minäpä kierrän sinut ja palaan perusasentoon"-höpötyksen.
Otin paikkamakuunkin, en nyt tiedä miten pitkä se oli, mutta kuitenkin. Auton taakse piiloon ja kuikistelin auton alta, miten neiti siellä istuu. Ihan hyvältä näytti.

Taran kanssa opettelin vähän perusasentoa, luoksetuloa, seuruuta ja sitten kaikkia muita mukavia hömpötyksiä. Loppuun naksuttelin vähän kapulan tuomisestakin! Tolleri tykkäsi hirmuisesti tehdä, vaikka siitä huomaakin, että agiliitely olisi niiiiiin paljon hauskempaa. Videomatskua meidän pöhötyksestä, joskin luoksetulon unohdin siitä tykkänään!

---

Tänään olikin sitten agilityt! Oli hieno rata ja ihana ohjaaja, niin mikäs tässä oli touhutessa!

Oli ensinnäkin mainiota saada hyvää palautetta. Minä kun olen niin tavattoman itsetuntovammainen ja en näe koskaan tekemisissäni mitään hyvää, niin ulkopuolisen spontaani kehuminen tuntuu niin hyvältä. Paremmalta kuin yllätyssynttärit, joulu ja ensisuudelma yhtä aikaa.

Kida meni ensin! Se toimi kyllä hyvin. Ensin oli haahuilemassa katselemaan Viiviä katsomoon, mutta terävä kielto ja nyppäisy palautti sen maanpinnalle, ja loppuaika oltiinkin täysillä mukana. Toimi kivasti. Alussa ei ongelmia, kontaktit ottaa hyvin puomilla. Takaakierrot oppinut hienosti, kunhan itse maltan näyttää oikein. Kaarrokset tiukentuneet huomattavasti, on varmempi ja nopea. Tottakai vähän hiottiin minun ohjaustani, jotta menosta saatiin vieläkin parempaa, ja minulla oli tosi hyvä fiilis.

Neliön ohjauskikat toimivat hienosti, kokeilin paria erilaista. Putkeen sujahtamisessaei ongelmia. Rengas mennään oikein ja rohkeasti (JEE!).

Kepit arrrrr. Yhä haahuilee niitä hitaasti. Palkkaa keppien eteen, meinasi oikaista sille iihanalle odottavalle pallolle, mutta lopulta saatiin sen oikea suoritus pikku avustuksella ja maltilla. Eiköhän se siitä.

Eipä lopussakaan ongelmia! Saimme kehuja, että toimimme todella hienosti yhteen ja menomme on rohkaistunut ja vahvistunut paljon. Minä olen paljon rennompi ja samalla tehokkaampi, ja kommentoinkin tähän, että alan rutinoitua taas hommaan. Kida yllätti olevansa erittäin mukana menossa: yhdellä esteellä hätäilin ja annoin ohjeet liian aikaisin ja neiti hyppäsi siivekkeen yli! Sanottiin kyllä, että se on vaan hyvä piirre, että koira katsoo kehonkieltä ja kuuntelee. Ja noh, minä ainakin nään milloin teen väärin, Kida palkitsee oikeasta suorituksesta heti täydellisellä menolla.

Videomatskua tulee myöhemmin! (Kiitos Viivi!)

No entäs Tara. Ensin sujahti putkeen väärästä päästä, mutta korjaantui. Arkaili vähän putkea, mitä en kyllä ymmärrä, ennen tuo on sujahtanut niihinkin ihan täysillä. Puomi meni hienosti, otti kontaktit - muisti varmaan viime lauantaisen ärjymiseni..

Takaakierrot on yhä Taralle selvästi vaikeampia. Treenattiin niitä. Minun taskusta meni namit vähän leviämöön matkalle huos, ja Tara sitten otti asenteen, että nuuskiminen on paljon hauskempaa. Sain olla nyppimässä sitä tiukasti pois ja muistutin, että ollaan töissä. Sellainen kyllä toimi: jos olisin vain huudellut ja pyydellyt, olisi meno varmasti ollut kaoottista, mutta tiukalla linjalla Tara totesi, ettei tuota ämmää kannata ärsyttää. Kun nyt tosiaan ollaan duunissa.

Ei muuten mitään pahaa sanomista. Kepit meni hienosti kerralla, ja ohjauskikkojakin tehtiin.

Tästäkin videomatskua tulossa! (Kiitos Viivin!)

Eräretkeläiset

2011-06-20T13:22:00.000+03:00

Eilen keksittiin lähteä vähän eräretkeilemään koiraporukalla. Hieman vajaaksi jäi jengi, mutta Erika lähti Remus-käppänän kanssa messiin, ja olipas hauskaa! Ensin meinasi hermo mennä punaiseen paimeneen, kun oli pakko haukkua ulkona odottaville vieraille. Rivakasti käännyin ympäri ja talutin sitä pois päin jokaisesta haukahduksesta, ja lopulta tuo tajusi, että parempi olla hiljaa. Kurkun pohjalta pääsi pienen pieni pihahdus, kun neiti oli haukahtamassa ja muistikin, että eihän perkele, en mie halua taas kääntyä poispäin.

Autolla huristimme pikku matkan, sitten suuntasimme metsikön suojiin. Peltoaukealla heinikossa Kida ja Remus saivat hirmuiset juoksutsembalot, Tara ja Jetta keskittyivät luonnon ihanuuden tutkimiseen. Lopulta pääsimme nuotiolle, jossa minä hurjana erämiehenä sain nuotion sytytettyä. Koirat käyttäytyivät tosi hienosti, hengasivat kaukana nuotiosta, leikkivät keskinään ja kantelivat keppejä. Kun makkarat otettiin esiin paistoa varten, siirtyi mielenkinto kummasti ihmisiin, mutta muutoin käyttäytyminen oli parempaa kuin arvosanan kymmenen verran!

Matkalla takaisin meno oli huomattavasti laiskempaa, ja kotona oli ihana nukkua. Ruokakin maistui erittäin hyvin. Hienosti ehdimme tehderäretken juuri ennen sateen alkamista! Loppuillan ja yön vettä tulikin taivaan täydeltä.
Retki oli mukava, tämän voi ottaa uudestaan kesän kunniaksi!

Treenausta lajiin katsomatta

2011-06-18T18:03:00.001+03:00

Eilen otettiin Kidan kanssa vähän tokoreenausta ihanaisella pellollamme. Itseasiassa nyt, kun siitä on heikinno vetäisty matalaksi, oli peltolämpäre varsin mainio treenauspaikka! Ihmisiä kulki ohitse häiriötekijöinä ja erilainen alusta on aina plussaa. Pari skootteriteiniä jäi ihmettelemäänkin tekemisiämme, joten julkkisolohan siinä melkein tuli.

Nouto oli tosi kiva. Kerran neiti yritti tuoda kapulan suoraan sivulleni, ja ihmeen hyvin onnistui. Yleensä tuo jää taakseni aina, turhautuu ja tiputtaa kapulan ja asettuu sitten ilman sitä perusasentoon. Kuitenkin pidän kiinni eteentulosta, ja sujui hyvin. Tulee nyt jo lähelle, antaa kapulan eikä pudota itsekseen ja käskystä vasta sivulle.
Luoksetulosta pysähtyminen oli hyvä! Nyt ääniavun sijaan käytin pelkkää käsimerkkiä. Pysähtyi kuin seinään. Vaihtelin vähän paikkaa, ettei alkanut ennakoimaan.
Kaukokäskyt bueno. Otti ensimmäisen istumiskäskynkin, eikä jäänyt tyhmänä minua toljottamaan.
Liikkeestä pysähtyminen piti ottaa, kun nyt jo kahdessa kokeessa peräkkäin alkanut hiihuilla perässä. Topakasti pysähtyi, palkkasin ja sitten otettiin vielä kerran.
Ruutua otettiin vähän, ja sitä ei vaan meinaa tajuta! On otettu namialustalla, pallolla, palkattu edestä ja takaa, naksuteltu, mutta vielä ei tajua mikä ihme tässä on ideana. Eiköhän se oivallus joku päivä tule!
Lyhyt paikkamakuukin otettiin niin, että kykin kauempana pusikossa piilossa. Tähän tarvitaan kyllä toinen ihminen, että voin mennä ihan kunnolla piiloon ja tulla palkkaamaan, kun koira makaa oikeasti hyvin. Mutta vaikea sanoa miten se koira on, ellei kurkistele piilostaan alati.

---

Tänään käytiin sitten ageilemassa koko jengillä! Tekaistiin pieni rata, joka sisälsi kepit, kaksi vierekkäin olevaa hyppyä, putken, puomin ja keinun. Otin erilaisia ohjauskuvioita, pyörittelin koiria oikein kunnolla.

Kida on kepeillä kyllä melko surullinen näky. Jätin palkan maahan keppien päähän, ja ensin alkoi fuskaamaan. Lopulta sain muutaman onnistuneen, mutta perin hidasta on tuon kepittely..
Puomi on ihan toista luokkaa, samoin keinu. Tosi hyvät kontaktit ja menee rohkeasti. Puomille tosin haluan vielä lisää vauhtia!
Hypyillä otin paljon takaakiertoja, putkeen aina väliin. Otin myös kauko-ohjausta ja vaikeampia ohjauskuvioita, samanlaisia kuin viime tiistain treenissä.

Tara tekee kepit superisti! Edelleen vilkuilee minuun, varsinkin kun väsyy, mutta kun muistan mennä edellä ja pistää koiran kunnolla töihin niin menee katse lähinnä edessä. Ei sillä, puhtaat ja nopeat kepit kuitenkin, Tara taipuu moneksi..
Kontaktit oli perseestä. Meinasi hermo mennä, kun sääti miten sattuu. Tuli kuitenkin hyviäkin tuloksia ja kun pysyin topakkana, käyttäytyi maltillisesti. Vauhtiahan noista ei puutu..
Tosi hyvin sain pyöritellä miten halusin, ei kuumunut! Pysyin kokoajan liikkeessä, mahdollisimman vähän tylsää odotusta, jottei noutajan pienet aivot rasittuneet liiaksi. Ja olin tosi tyytyväinen. Ei meteliä, vaan puhdasta, nopeaa suoritusta. Irtosi putkillekin mahtavasti, kiersi takaa miten pyysin ja katsoi kehoni signaaleja. Minulla on toivoa ohjaajana!

Loppuun vielä piirtämäni kuva Tarasta! Omistajan näkökulma..

Avoin torstai-illan haaste!

2011-06-17T00:36:00.000+03:00

Kello kaksitoista yöllä juttelin mesessä kaverin kanssa, ja juttelimme seuraavan (tai itseasiassa saman) päivän tokoepiksistä. Ensin ajattelin, ettemme saavu paikalle Kidan kanssa, mutta hetkisen päästä yllättävä myrskynkaltainen pääni sisässä pisti ajatukset sekaisin ja uusiksi. Keksin, että mehän mennään ottamaan AVO! Sittenhän näkee samalla, missä vaiheessa liikkeet on. Hyppyä ei oltu treenattu kertaakaan, ja siinä yöllä naapurien iloksi kokeilin omalla esteviritykselläni tuleeko hommasta mitään. Töissä innostuin jo ideasta, joten tänään sitten viideltä lähdimme posottamaan Nastolaan päin!

Alkuun oli hiljaista, olimme ensimmäiset ilmoittautujat. Johanna meni Jetan kanssa alokkaaseen. Odotusta oli, mutta lopulta oli avoimen aika. Luokassa oli Kidan lisäksi vain yksi koira.

Tein mokan, sillä innostin koiraa ihan liikaa ennen kuin menimme kehään. Siitä rangaistuksena yliaktiivinen, piippaava ja työskentelemiseen keskittymätön töpöhännänheiluttaja, joka sössi varmatkin liikkeet ihan 6-0. Hups. Mutta koska olin kisoissa hälläväliä-meiningillä ja vain kokeilemassa, ei minua edes haitannut koiran tyhmäilyt. Ensi viikolla mennään kokeilemaan ihan tosissaan!

Tuomarina toimi Jari Piiroinen.

Paikkamakuu 5 - Ensimmäinen kerta, kun Kida makaa täyden ajan niin, että olen poissa. Tähän plussattuna koiran hirmuinen piippaus ja levottomuus ja olin varma, että se tulee puolen minuutin päästä korvat tötteröllä minua etsimään. Eipä tullut! Sen sijaan nousi istumaan, hengaili istuen hetken, ja painui takaisin maate. Levotonta oli ollut, mutta loppuun sitten rauhoittui. Kun tulin takaisin, näytti oikein hyvältä eikä säätänyt omiaan. Tätä pitää treenata nyt paljon, vaikka olisi kuinka tylsä ajatuksena.
Seuraaminen taluttimetta 7 - Ihan kamalaa! Oikeasti. Haisteli maata, sääti omiaan, keskittyi varmaan vihrieisiin pikkumiehiin. Juostessa oli Kidamaisen hienoa työskentelyä, mutta kävellen sääti itsekseen. Kyllä näkee, että tokoilun sijaan on keskitytty agiin.
Liikkeestä maahanmeno 7 - Bfffff. Seuruu oli taas tättärää-meininkiä ja maahan meni kaksoiskäskyllä, kun ei keskittynyt minuun.
Luoksetulo 5 - Tätä olen treenannut käyttämällä sekä ääni-ja käsiapua. Valitsin äänen, vaikka olisi ehdottomasti pitänyt valita se käsi! No. Ei pysähtynyt kuin vasta toisella käskyllä. Pysähtyi kuitenkin, sehän on hieno juttu! Jos seuraavaa kertaa varten vähän treenaisi.
Liikkeestä seisominen 5 - KAMALA. Siis ihan hirveä. Käskystä piittaamatta hiipuili messissä, kaksoiskäskyllä pysähtyi, mutta siinäkin siirsi itsekseen peppua kun kävelin ohi. Murrrr. Ainoa liike, joka oikeasti suututti. Keskittyi kehän laidalla oleviin tuttuihin ihmisiin.
Noutaminen 8 - Cool! Odotti käskyä hienosti kontaktia ottaen. Pinkaisi kapulalle, otti hienosti. Miinus, että tuli eteen vinoon rumasti. Muuten toimi tosi hienosti, siirtyi sivuun vasta käskystäni ja nam!
Kauko-ohjaus 9 - Ensimmäinen istuminen piti pyytää kaksoiskäskyllä, neiti vaan toljotti minua kuin en olisi sanonut mitään. Sitten teki liikkeet erittäin kauniisti, pehmeästi ja ennakoimatta.
Vapaa estehyppy 9 - Ensin Kida sekoitti alokasluokan hyppyyn ja jäi seisomaan esteen taakse kuulematta istu-komentoani. Sitten istui alas ja kaikki sujui täydellisesti. Loikkasi hienosti sivulleni. Ja esteen takanakin istui suorassa. Ja tämä on liike, jota olemme harjoitelleet tasan yhden kerran eilen yöllä, kun keksin tänne kisoihin lähtemisen!!
Kokonaisvaikutus 8,5 - Tuomari kommentoi, että työskentely oli alkuun erittäin levotonta, mutta rauhoittui todella hienosti loppua kohden. Kehui liikkeitä pehmeiksi ja kauniiksi ja totesi vain, että lisää varmuutta ja tarkkuutta niin se on siinä. Ja jos neiti suvaitsisi olla vähän rauhallisempi ensi kerran. ; )

Tulos 137,5p., AVO3, 2/2
Hävisimme muuten vain pisteellä toiselle koiralle!! Eli pisteen päähän jäi hienon ruusukkeen saaminen. Hehe.

Olipas jees! Kisan päätteeksi käppäiltiin koirat vapaana, ja mukana kulki myös Annin 5kk ikäinen aussiepoika Luca! Luca olisi hirmuisesti halunnut leikkiä, mutta Kida tyytyi kohtelemaan pentua kuin alempiluokkaista ja ärisi kurkkunsa käheäksi. Onneksi Luca on ihana, eikä piitannut neidin äksyilystä! Lopulta Kida kyllästyikin irvailuun ja käyttäytyi nätisti, vaikka leikiksi toverukset eivät pistäneetkään. Ehkäpä ensi kerralla vähemmän väsyneissä tunnelmissa!

Eilisilta kulutettiin liitelyn merkeissä

2011-06-15T12:55:00.000+03:00

Tokotreenistä on lomailtu, mutta sen sijaan ageiltu on tämänkin harrastuksen edestä. Temppuja on myös tehty sisätiloissa sadepäivänä, ja neidit tykkäävät tällaisesta hauskasta aivojumpasta ihan superisti. Nyt kuitenkin kummempia hölisemättä eilisten treenien pariin, jotta varmasti tylsistytän lukijat. Olipahan muuten varsin pitkä rata (jonka aikana menin solmuun n. 20 kertaa) ja aivan äärettömän hyviä ohjeita ja vinkkejä sai kotiintuomisiksi!

Menin asenteella, että ei haittaa, vaikka olen puolet huonompi kuin muut treenaajat. Sekaisin olin kokoajan kroppani kanssa, välillä jo vähän surkuhupaisasti hymyilytti typeryyteni, mutta ainakin minulla on kaksi hemmetin hyvää, lupaavaa ja potentiaalista koiraa! Oppimaanhan tuonne on tultu. Pikku kannustuspuheiden jälkeen sainkin radat menemään ihan kivuttomasti pätkissä. Ohjeita oli, että ääntä voi käyttää vähemmän, liikkeessä pitää olla kokoajan ja minun tulee olla nopeampi ja täsmällisempi. Siitä sitten muokkaamaan.

Keinu meni molemmilla aika superisti. Hyvin oppineet. Tara yllätti kepeillä: osasi hakea vauhdista oikean välin ja täysillä kepit loppuun asti. Hyvä Tara! Kida menee kepit vieläkin hapuillen ja varovasti, mutta kohta neidin luulisi keksivän, mikä on homman nimi. Tosi tiukkoja kurveja oli, Kidalla auttoi paljon pieni huomionimen huudahdus ja kurveista tuli huomattavasti tiukempia. Muutama vaativampikin ohjauskuvio otettiin, Taran kanssa ne sujuivat hyvin ja jopa Kida osasi, vaikka onkin niin aloitteleva liitelijä.

Kidan mielenkiinto oli muissa ihmisissä tällä kertaa enemmän kuin työnteossa. Se pänni, saisi muistaa, että töissä tehdään töitä eikä haihatella tuttujen perään. Sen sijaan Taran työmoraali oli kohdillaan. Välillä se vähän kiehui, mutta nämä johtuivat minun hitaasta ohjauksestani. Vauhtiin kun päästiin, mentiin ilman ongelmia ja hienosti.

Loppulenkeillä pääsivät likat vielä tutustumaan aidan luona köntysteleviin lehmiin. Tara näki parhaakseen väistää rivakasti, kun lehmä toi ison turpansa lähemmäs, mutta Kida suhtautui otuksiin tosi coolisti. Seisoi ja vilkaisi sivusilmällä, sitten keskittyi seisomaan rauhallisesti aloillaan ja odottamaan tietoa, mihin seuraavaksi ollaan menossa.

Heinolassa loikitaan

2011-06-09T23:24:00.001+03:00

Uhmaten lämpöaaltoa suuntasimme tiimimme ja Erika-assistentin kanssa Heinolan raviradalla, jota voisi leikkimielisesti kutsua tämän päiväisen perusteella aavikoksi. Aavikolle järjesti Heinolan palvelus-ja seurakoira oy epäviralliset agilitykisat, joihin meidän Johannan kanssa oli tottakai pakko osallistua. Lämpöhalvaus meinasi iskeä koiriin jo menomatkalla, mutta pulahtaminen järvessä matkan alkuvaiheessa viilensi niin paljon, että selvisimme määränpäähän ongelmitta. Koirien viilentymisestä pidimme hyvin huolen märkien pyyhkeiden, varjon ja hurjien vesimäärien avustuksella.

Kidan ja Taran ilmoitin ykkösradalle kisaamaan. Möllirata olisi ollut niin mukavan simppeli, ja sitä kaipauksella katselin auton kyljestä odotellessani ykkösten alkamista. Jetta vetäisi hienosti mölliradalta kakkostuloksen, onnittelut siitä!

Ensin menimme Taran kanssa. Täytyy sanoa, että minun on opeteltava helteessä toimimista, koska jäädyin kerran jos toisenkin ja Tarakin meni tosi rumasti. Hävetti suorastaan, vaikka hyviäkin pätkiä tuli. Esteitä oli 20, ja vähän kuumuus vaikutti jaksamiseen, koska virhepisteitä meille tuli laiskasti laskettuna n. 600000 ja pari kertaa puomikin putosi maahan. Ensimmäisestä pudotuksesta syytän kuitenkin julmasti koiraa: ei kesken radan aleta katsomaan radan ulkopuolelle!

Kaikesta rumasta säädöstä, jäätymisistä, virheistä ja putoilusta huolimatta Tara tuli ykkösradan toiseksi. Taisivat antaa meille säälipisteitä.

Kida oli viimeinen osallistuja. Sen jaksamisessa ei ollut ongelmaa! Meno oli niin nättiä, ja muutamaa typerää ohjaajan virhettä jos ei olisi ollut, olisi kaikki mennyt paremmin kuin rasvattu silakka meressä. Kepeille Kida meni turhan itsevarmasti. En ehtinyt hidastaa, ja mentyään oikeasta lovista sisään (!!) sille iski epävarmuus. Saimme kepit kuitenkin suht oikein tehtyä, en jäänyt jankkaamaan siihen vaan jatkoimme eteenpäin. Helteinen aavikko ei ehkä ole keppien paras treenipaikka.

Tuli kyllä tosi hienoja käännöksiä ja otti ohjaukseni todella hyvin! Muutama ohitus juuri sen takia, kun minä jäädyin ja en ohjannut. Pari kertaa (myös Taran kohdalla) minä tuppisuuna en sanonut koiralle mitään merkkiä, mille esteelle ollaan menossa?! Häh?! Mitä sellainen ohjaus on? Tämän takia Kida meni viimemetreillä putkeen, vaikka luvassa olisi ollut puomi. Neiti kuitenkin tuli ulos kun kuuli rääkäisyni (ja varmaan kirosi minua, että koita ämmä hoitaa tehtäväsi niin minäkin voisin omani) ja sitten suoritimme puomin kauniisti.

Koira teki hyvin, minä en. En tainnut edes tajuta olevani agilitykentällä. Vaikutti enemmän kuin olisin vain päättömästi kieriskellyt kevätnurmella.

Koirat pääsivät epiksien jälkeen vielä polskahtamaan järveen, kun hyvän paikan löysimme matkan varrelta. Kotona kävelylenkin päätteeksi olikin sitten hyvä asettua lepäämään palkinnoksi saatuja tikkuja syöden.

Loppuun vielä pakollinen palkintokuva Tarasta, vaikka emme ehkä ihan olisi kaunista ruusuketta ansainneetkaan...

Mistä tietää, ettei Maija ole jaksanut panostaa kuvaan ja haluaa vain saada sen otettua hetijustnyt? Horisontti on suora ja silleen. Siitä.

Paras tiimi

2011-06-07T23:21:00.000+03:00

Juuri tuossa internetin ihmeellisessä maailmassa hehkutin, miten tyytyväinen koiratiimiini olen! Ja sietää kyllä ollakin. Molemmat ovat hyväpäisiä, asiallisesti käyttäytyviä ja mukavia otuksia. Tottakai jokaisessa koirassa on virheensä, oli se sitten liika iloisuus ja vieraiden liian tuttavallinen käsittely tai päinvastaisesti laumasidonnaisuus ja näin ollen vieraiden kylmä tervehtiminen, mutta ei minun kyllä tarvitse hävetä noita kahta. Lisäksi molemmissa on potentiaalia lajeissa, jotka olen niille omikseen ottanut, joten ei tässä voi kuin hymy suupielessä kirjoitella tätä blogipäivitystä!

Oli agilitytreenit. Oli kivat agilitytreenit!

Yritän olla kirjoittamatta hehtaaripäivitystä turhan yksityiskohtaisesti, koska väsyttää. Takaakierto osoittautui Taran heikoksi kohdaksi. Tekee liian tiukan kurvin ja näin ollen joutuu ponnistelemaan päästäkseen esteen yli. Muurilla lintsaakin ja ottaa tukea, jolloin palikat lentelee. Minun pitää muistaa viedä ohjaus loppuun asti, olla maltillinen ja pyytää tarvittaessa suurempaa kaarrosta, niin homma toimii.

Ei edes yrittänyt puomille vaan meni putkeen! Kelpo koira. Kepit muuten ok, mutta ottaa yhä kontaktia (ja emme vieläkään tajua, miten kykenee ottamaan kontaktia ja tekemään kepit samalla superisti) ja minun pitää alkaa vaatia lisää vauhtia ja kulkemaan reippaammin koiran edellä.

Kasin putki oli oikeasti vieläkin jyrkemmässä kulmassa, kunnon pimeä paikka, mutta toimi. Puomilla riitti, että hidastin puoli askelta vauhtia ennen puomia --> laukka-askel rikkoutui raville, varma kontaktille osuminen, sitten taas vauhdilla ja kaasulla eteenpäin. Hyvin toimi!

Kida oli superi. Taas. Mun pieni paimen on jo niin iso yhyy. Kusi tosin kolmosen kierron monta kertaa alittamalla riman (!!), koska tuli liian tiukalla kurvilla esteelle, eikä mahtunut hyppäämään. Korjaantui, kun sain ohjattua paremmin kaarron. Putkelle irtosi täydellisesti kehonkieltäni katsellen. Kepit yhä kompastuskivi, peruuttamalla menee vauhdilla ja kuulemma erittäin hyvällä tekniikalla, mutta epävarmuus iskee kun kuljen oikein päin. Tätä tehtävää vahvistaen.

Puomilla saan alkaa vaatia enemmän vauhtia. Kontaktit ottaa superisti, nyt saa oppia pilistämään puomin täysillä. Pituus on ihana ja muilla esteillä ongelmia ei ollutkaan. No muurilla otettiin taas kaarroksen haltuunottoa, mutta Kida ei ota tukea muurista vaikka kurvista tulisikin hurjan tiukka.

Näin! Kida oli muuten mainio ennenkuin aloitimme treenin. Se oli pilistämässä putkeen ilman lupaani. Juuri ennen putkea totesin koiralle kieltävän käskyn, ja neiti jarruttaa, kääntyy ja palaa luokseni. Ohjaajan kanssa nauroimme, että melko hyvin onnistuin saamaan innolla esteelle juoksevan koiran noin helposti luokseni! Broilerinakeissa on taikaa.

Agsnaps

2011-06-07T15:40:00.000+03:00

Lauantaina käytiin illalla treenaamassa. Olipahan väsynyttä touhua! Vettä kului runsaasti ja kielet hipoivat maneesin pohjaa. Hyvät treenit silti oli.

Pöytää kokeilin molempien kanssa, oli oikein bueno. Kida tykkäsi tehtävästä niin paljon, että kesken toisen harjoituksen juoksi vaan ilman kontrollia pöydälle napittamaan. "No tätähän me äsken tehtiin!"

Uljaan uhkea tekemäni hellepäivän rata. Kepit oli vielä kolmosen takana, että keinulta otettiin neloshyppy esteenä numero 11, sitten takaakierto kolmoselta esteeksi numero 12, ja kepit viimeisenä.

Tara oli liekeissä, ja osasi kivasti käydä tankkaamassa vettä, kun olo tuntui tukalalta. Eteen-harjoitusta otettiin kolmella hypyllä ja putkella, se vaati hieman hiomista, mutta pallopalkalla mikä tahansa onnistuu. Viimeinen irtoaminen olikin sitten kaunista. Mitään ongelmia neidin kanssa ei ollut, hieman ylimääräistä virtaa oli, kun treenikertoja jäänyt väliin juoksujen takia, mutta selvisimme molemmat hengissä ulos maneesista.

Kida oli väsympi. Kepeillä se haahuili taas hitaana ja epävarmana, kuin ei olisi koskaan niitä tehnytkään. Harjoitusta vaan lisää ja lisää, tänään onneksi taas treenit. Renkaan meni joka kerta oikein, ei alitellu! Eteen-irtoaminen niin parasta A-laatua, etytä ylpeä saa olla, mutta sitä onkin muksusta asti paimenen kanssa opeteltu. Radalla ei ongelmia. Keinulla sössi kerran ja säikähti rämäytystä aika tavalla, sitten oltiin kerta epävarmoja, kunnes positiivisen palautteen myötä uskalsi taas. Onneksi.

Tättärää, meillä on laiskasta menosta videomateriaalia!

Pyörähdeltiin tokon tahtiin

2011-06-03T22:39:00.000+03:00

Ehdin herätä, iskeä sämpylän naamariin ja pukea, ja sitten suuntasimmekin Launeen ruohokentille tokoilemaan! Minä otin sekä Kidan&Taran, Johanna lähti Jetan kanssa ja Viivi tuli Jetan veljen Leevi-valkkarin kanssa myös paikalle. Tai itseasiassa, viimeiseksi mainittu oli jo paikalla, me kun tulimme koreasti myöhässä. Mutta kävin ostamassa naksuttimen ja uuden uutukaisen kapulan!

Kida oli aivan liekeissä. Hyvänen aika, oikeasti. Se melkein lensi töpöhäntänsä avulla ja oli niin energinen, että minua ihan nauratti.
Aloiteltiin noudon treenaamisella. Uusi kapula ei tuottanut päänvaivaa, ja varsin hienosti tuo osasi tuoda kapulan oikeaoppisesti ensin eteen ja siirtyä sitten käskyn saatuaan sivulle.
Ruutua tehtiin vähän. Meni vähän fifty-fifty. Osasi, sitten ei tajunnutkaan, sitten otin namialustan avuksi ja oli ihan ookoo suorituksia.
Seuruupätkää, jossa paljon käännöksiä, pysähdyksiä ja juoksuun siirtymistä. Kontakti pysyi nätisti, ja en jäänyt tätä hinkuttamaan, otin vaan kokeeksi.
Kaukokäskyt ihan ok, kerran taisi istumaan noustessa siirtyä samalla eteenpäin ja kun näytin tämän vuoksi myrtsiä naamaa, ei seuraavaksi suostunut lainkaan nousemaan istumaan. Höh, herkkis. No, saatiin kuitenkin hienot suoritukset aikaiseksi, kunhan pyysin anteeksi.

Kun Kida oli saanut touhottaa, siirtyi se autoon ja töihin pääsi Tara. Ai juukelis, neiti on kehittynyt!

Käsiavulla tulee sivulle aikamoisen näpsäkästi. Aiemmin jäänyt joko kauas minusta tai ihan vinoon istumaan, nyt löytyi oikeaa asentoa kokoajan ja oli varsin maltillinen. Johanna heitteli Jetalle palloa ja kivasti pysyi tehtävien tasalla, vaikka pallo niiiiiiiin olisi kiinnostanut enemmän.
Seuruussa vielä imuttelen, ottaa välimatkaa ja jää helposti liian taakse. Käännöksiäkään ei oikein osaa, mutta namin avustuksella näyttää jo asialliselta. Ei suinkaan kengurujuoksulta.
Luoksetulo oli hieno! Avustin kädellä sivulletulon, mutta tosi kivasti odottaa käskyä ja pilistää luokse. Samoin eteentulo on varsin mallikas!

Mun agilitykoirahan varmaan pääsee tällä vauhdilla pyörähtämään tokoissa veteraani-iällä!

Illalla pääsi vielä koiralauma uimaan hiekkarannalle, ja sekös oli mukavaa. Keskityin Kidan uimaopetukseen, ja tuli hienoa takajalkojen käyttöä, kun pilistää kunnolla vedessä. Tara nyt on uimamaisteri jo syntyjään. Kun emme heitelleet keppejä, ihanaksi leikiksi osoittautui jälleen kerran roiskittujen pisaroiden nappaaminen ilmasta ja vesihippa!

Mätsärikesän avaus!

2011-06-02T18:15:00.001+03:00

Olipas niiiiin mukavaa olla mätsäreissä pitkästä aikaa. :-)

Lähdin molempien neitien kanssa Nastolaan, jossa Pyreneittenkoirien yhdistys järjesti toimintaa. Arvioin sään aivan liian viileäksi, koska kun pilvet siirtyivät, hellettä oli ja paljon mukavan leppoisasta tuulesta huolimatta. Aika kului joutuisasti hyvässä seurassa, ja pian oli aika siirtyä mukavan tuomarin tutkittavaksi itse kehään.

Kida käyttäytyi erittäin ensiluokkaisesti. Sen pitää saada rauhoittua tilaan, suoraan autosta kehään-taktiikka ei vain toimi. Seisoi kauniisti, antoi tuomarin katsoa hampaat ja muutenkin kosketella ilman minkäänlaisia niiauksia. Itseasiassa tuomari oli erittäin tarkka, ja palasi hiplaamaan kolmesti verratessaan parivaljakkoa. Varsin tasaväkistä oli, mutta hymyillen setä antoi meillä punaisen nauhan.

Sitten yksi pari väliin ja Taran kanssa kettuilemaan. Kuuma ilma rauhoitti energistä menijää, ja muistin olla pitämättä nameja näköpiirissä, ja Tara meni hienosti. Seisoi kivasti vapaana ja ravasi hyvin. Vastassa ollut tanskandoggi jäi kakkoseksi, kun koiraa tutkittuaan samainen setä antoi myös noutajalle punaista nauhaa!

Eli molemmat punaisiin! Erika otti Taran esitettäväkseen, ja minä menin Kidan kanssa siihen perään. Kida seisoi hienosti, vaikka kuumuus selvästi väsytti. Loppuvaiheessa piti vähän liikahdella, kun tasajaloin nököttäminen alkoi tuntua liian ylitsepääsemättömältä tehtävältä. Oli erittäin ryhdikäs ja kaunis. Vilkuilin Tarankin menoa, ja Erikan käsissä noutaja tuntui viihtyvän mainiosti. Seisoi hienosti ja miellytti tuomaria. Koira toisensa perään putosi, ja lopulta oli kuusi koiraa jäljellä kehässä!

Pohdittuaan ankarasti saivat kuitenkin Kida&Tara lähdön kehästä oikeastaan yhtä aikaa. Voisi sanoa, että sijoitukseksi napsahti tytöillä PUN 5&6! Palkinnoitta jäimme, mutta se ei haitannut. Olivathan nuo varsin pieniä, kun voittajanelikoksi selviytyi valkoinenpaimenkoira (onnea Leevi kolmannesta sijasta!), tanskandoggi, pyreneittenmastiffi ja unkarinvizla. Hyvää, erittäin hyvää käytöstä kaksikolta, ei voi olla kuin tyytyväinen. Kisapaikallakin keskityttiin lepäämään helteessä.

Jäimme neitien kanssa katsomaan Remus-käppänän suoriutumista loppukehissä, ja hienosti pikkuherra selvisi BIS-kehässä viidenneksi! Onnea! Mätsäröinnin jälkeen suuntasimme tietämälleni uimarannalle, jossa Kida ja Tara saivat polskia mielin määrin ennen kotiinpaluuta.

Kuvia tulee, kunhan saan niitä kätösiini!

Ei oo pettymyksellä rajaa

2011-05-31T22:34:00.001+03:00

Ei tietenkään meidän hyvä-putki voi jatkua tämän pidempään.

Mentiin Hyvinkäälle hakemaan helppoa ykköstä, viimeistä ykköstä, ja hyvillämme minä ja kaksi mukanani ollutta kaveria iloittiin tulevasta koularista. Lämpöä oli, mutta Kidaa se ei hetkauta, varsinkin kun nyt oli viileä pyyhetakkikin päällä, niin mikäs siinä oli ollessa. Kaikki vaikutti niin lupaavalta ja hauskalta, kun vielä eräs työntekijöistä tuli toteamaan, että "omistan erittäin hyvän koiran". Hieman hämmentyneenä kysyin lisätietoja ja selvisi, että nainen itse omisti kaksi Bordetella'sin kasvattia, jotka olivat autossa mukanakin! Oli kyllä ihan mahtava nähdä muitakin saman kasvattajan kasvatteja!

Tuomarina Hannele Pörsti.

Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 10
Seuraaminen kytkettynä 8 - Laimeahkoa kontaktia ja vähän innotonta kulkemista.
Seuraaminen taluttimetta 7 - Sama. Ja tuomari teki kyllä niin lyhyitä suoria, paljon käännöksiä ja kokoajan oli tapahtumaa, niin taisi Kida mennä yhtä sekaisin kuin minäkin.
Liikkeestä maahanmeno 0 - ...............MITÄ. EI. EI! Koira lähtee hyvin liikkeelle, minulla hyvä olo ja annan käskyn.. liian lepsusti. Koira jää seisomaan. En voi kuvailla sitä tunnetta kun käännyin ja näin tilanteen. Tuomarikin kommentoi, että turhan lepsusti annoin käskyn.
Luoksetulo 9
Liikkeestä seisominen 8 - Hieman käppäili perässä.
Estehyppy 8 - Ja taas. Se varma kymppi. Tuomari kysyy minulta, onko este ok:n korkuinen. No öö, on kai? Mutta ehei, väsymys ja kuumuus ottivat veronsa ja se este oli liian korkea. Kolahti. Muuten kymppisuoritus. Pettymys vyöryi ylitseni tässäkin.
Kokonaisvaikutus 8

pistemäärä 151, ALO2

En voi oikeasti kuvailla sitä fiilistä, kun tajusin, että ALO1 jäi muutaman helvetin pisteen päähän. Jos MINÄ en olisi ryssinyt noin simppeleitä hommia, olisi pärähtänyt viimeinen ykkönen, koulutustunnus ja sijoittuminen kaupan päälle. Kuumuudesta huolimatta koira teki hienosti, ja ihan senkin takia se koulari olisi niin ansaittu. Olen niin pettynyt itseeni, etten voi kuvailla. Kaikki toitottavat, että ei tämä maailmaa kaada, ja tottahan se on. Mutta ei muuta sitä tosiasiaa, että minä ryssin maailman helpoimman mahdollisuuden saada se odotettu asia. Tämän piti olla viimeinen ALO, ja sitä se olisi ollutkin ilman typeriä mokia. Luvassa piti olla ansaittu kesäloma rennosti AVOa treenaillen, mutta mitä vielä. Kesäkuun lopussa me jankkaamme yhä alokkaassa.

Tekisi mieleni tirauttaa itku. Pettymyksestä.

Propsit kuitenkin koiralle: viikonloppu reissussa Joensuussa, monta sataa kilometria alla, eilen kisailut agilityssä ja kuuma keli. Ja silti jaksoi käyttäytyi ja toimia erittäin hienosti. Kun pääsimme ulos radalta ja asettauduimme varjoon, kävi koira välittömästi maahan nuokkumaan. Taitava, reipas tyttö. Tekee parhaansa vaikka yksi jalka haudassa.

Agilityn epävirallista kisahuumaa

2011-05-31T00:52:00.000+03:00

Tänään järjesti P-Hau epäviralliset agilitykisat Orimattilassa, Pennalassa. Extempore päätin viikonloppuna asiasta kuultuani, että sinnehän voisi mennä pyörähtämään Kidan kanssa, kun tiistain harkatkin jää väliin trokokisojen takia. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja ajelimme paikalle, jonne osallistujia kertyikin vallan mukavasti. Ilmoitin Kidan kisaamaan mölliradalle ja otin ykkösen harkkaratana.

Kida oli kisapaikalla jees. Välillä joillekin oli pakko haukahdella, varsinkin, jos joku muu kehtasi aloittaa äänekkyyden. Kuitenkaan ei kisko muiden luokse, pysyttelee aloillaan ja pari paikkamakuutakin otin vaikka koiria vipelsi jopa ihan muutamien senttien päästä neidistä. Tuttujakin löytyi, ja niihin suhtauduttiin fifty fifty: Sulo mitteli ja tämän omistaja olivat kivat, ja tapaukset saivat tulla iholle miten halusivat, kun taas Leevi-valkkari emäntänsä kera piti haukkua kerran jos toisenkin. Joskus kiinnostaisi tietää, kuinka tuo neiti luokittelee ihmiset ja koirat ystäviksi tai vieraiksi. Kuitenkin, Kida on edelleen mukava kaveri kisapaikalla, lepotauotkin pidettiin nätisti makoillen aloillaan.

Möllirata oli hitsin kiva. Varsin simppeli, parit valssit, mutta varsin suoraviivaista menoa. Kida hyppää kuin gaselli, irtoaa hyvin ja meni todella hyvällä fiiliksellä ja energialla. Yhdeltä esteeltä tuli viisi virhepistettä, kun tyttö jäi hämillään katsomaan radan reunustalla istuskelevaa työntekijää ja hairahti ohi. Asia korjattiin kuitenkin pikaisesti ja murheet haihtuivat. Sekä A:n että puomin kontaktit olivat mainiot, joten en voi olla kuin ylpeä.

Ja ylpeä sietääkin olla, koska tulosta hakiessa oli luvassa yllätys. Hymyilevä nainen ilmoitti, että "Kidahan on meidän voittajamme" ja kertoi palkintojenjaon olevan ykkösten jälkeen. Hämilläni otin tuloslapun, jossa oli ihan mukavan näköistä luettavaa.

Möllirata, 5 virhepistettä, aikavirhe -1,65, tulos 1!!

Posetus kilpailun päätteeksi.

Ykkösrata oli jo surullisempaa katsottavaa. Väsymys alkoi selvästi painaa, ja olivathan korkeat esteet varsin uusi juttu vielä neidille. Ennen rataa kokeilin kepit ja keinun hallissa, ja olin älyttömän tyytyväinen. Meni kivasti. Harmi, ettei hyvät suoritukset irronneet enää ihan radalle saakka.......

Puomin kontakti oli älyttömän hieno, samoin irtoaminen esteen kautta putkelle. Muutenkin hypyt ja puomit olivat kivoja, yksi putkelle meno sai oudon kiellon, koska Kida ilmeisesti näki jotain mielenkiintoista, joka vei huomion muualle. Mutta ne kepit olivat murhekryyni. Katseli muualle, haahuili omiaan, muutaman kerran sain ottaa uudestaan ennenkuin pääsimme kunnialla keppien ohitse. Ja radan jälkeen kävin viellä kerran hallissa kepit ottamassa, ja eikös ne menneet tosi kivasti.. mikä lie aivopieru.

A:n kontaktista tuli vähän ruma, mutta kontakti kuitenkin. Yhdellä hypyllä tuli kielto väsymyksen takia: minun ohjaus ei ollut tarpeeksi nopeaa ja Kida vaan posautti esteen ohi, hupsis. Muilla hypyillä ei ongelmaa, renkaan ali oli pakko mennä kerran, mutta uudestaan kun otettiin niin ilman epäröintiä läpi. Hienosti neiti jaksoi loppuun saakka, ja ansaitsi kunnon pallobileet ja herkuttelut radan jälkeen!

Loppuun kuvat, jotka Johanna otti mölliradan tiimellyksessä!

Taakse Joensuu jää

2011-05-29T21:28:00.000+03:00

Tara lähti äidilleni hoitoon 26. päivä torstaina tärpillä olevien juoksujensa kanssa, kun taas minä pakkasin autoon Kidan ja Johanna otti Jetan mukaan. Kamoinemme suuntasimme viitisen tunnin matkan Joensuuhun, jossa ystäväni Laura majoitti meidät kämpälleen. Pääsimme viettämään koirien ja ihmisten täyteistä lomaa kaupungissa, joka Suomen asuinpaikoista on top-listani kärkisijalla!

Matka sujui mainiosti. Kida tavalliseen tapaan nukkui takakontissa, pää ilmestyi näkyviin vain kun vauhti hidastui tai pysähdyimme. Perillä Joensuussa alkuun vähän jännitti: kämppä oli uusi ja lisäksi siellä vilisi 9 kappaletta rottia! Kida ei jyrsijöistä kuitenkaan piitannut, onhan minullakin aikanaan niitä kolme kipaletta ollut.

Alkuun järkytystä herätti Toivo-niminen musta villakoira, joka varoittamatta leimahti ovesta keskelle ahdasta kämppää. Syntyi äänekäs tervehdys, mutta kun myöhemmin lähdimme iltalenkille kokoonpanolla Kida, Jetta, Toivo ja Lauran Minttu-sheltti, oli porukka jo hyviä ystäviä keskenään, ja pientä leikkiäkin oli ilmassa.

Perjantaina suuntasimme viheriölle tapaamaan ihastuttavaa, nelikuista australianpaimenkoiraneitiä Viirua! Kida ei pikkuneidille lämmennyt, muutenkin tuo leikki todella laiskasti Jetankin kanssa. Keskittyi vartioimaan meitä ihmisiä, jotka laiskoina makoilimme nurmella auringosta nauttien. Oli kuitenkin ihanaa söpötellä niin iloista, hyväluonteista pikkuaussieta!

Vietimme grilli-iltaa Lauran vanhempien luona, ja Kida asettui taloksi oikein hyvin. Jopa Timi-seropi otettiin varsin hyvin laumaan, ja koiralauma vietti nätisti aikaa asunnon sisätiloissa yhdessä. Tottakai Kidan piti vähän ulkona haukkua ja puhista mustalle urokselle, mutta sisällä tosiaan kaikki olivat nätisti ilman mitään typeryyksiä. Timin itsenäinen urina tosin vähän hämmensi Kidaa, neiti vissiin luuli makoilevan seropin murisevan hänelle, ja makuupaikalta piti punaisenkin urista samaan tahtiin Timin uniörinän kanssa.

Lauran luona oli Mintun kolme ihanaista pientä sheltinpentua, joihin Kida suhtautui välinpitämättömästi. Ihanan suloiset palleroiset eivät vierastaneet lainkaan tuntemattomia neitejä, jotka kuitenkin pidimme mahdollisimman kaukana neliviikkoisista pennuista. Kun pennut vilistivät lattialla, muut koirat olivat eri tiloissa. Viimeisenä päivänä sai Kidakin vähän nuuhkaista pentuja, ja Johannan sylistä urhea paimen urisi häntä lähestyville palleroisille.

Lauantaina iltapäivällä oli luvassa lisää koirahulinaa. Riikka tuli Lissu-seropin kanssa moikkaamaan meitä, mutta Lissun ja Kidan kemiat eivät lainkaan kohdanneet. Vieraisiin koiriin tottumaton vanha narttu provosoitui hieman liikaa Kidan kehoituksesta mennä pois iholta. Haukkumiseen Lissu ei pahemmin reagoinut, mutta tultuaan Kidan lähelle ja paimenen nostettuaan varoittavasti hieman ylähuultaan kävi vanhempi narttu Kidan päälle. Punainen kiljui kuin tapettaessa, mutta mitään jälkiä ei onneksi tullut. Pienesti pyöritin australialaista Lissun ympärillä juustoa suuhun tunkien, jottei täysin neiti traumatisoitunut tilanteesta. Hyvinhän töpöhäntä selvisi, vaikka vierastikin koiraa loppuajan.

Myös Toivo-villakoira ja Jussi-kiinanharjakoira saapuivat ja ajelimme ihanille hiekkamontuille juoksuttamaan koiria. Toki Johanna oli Jetan kanssa mukana ja Laura Minttu-sheltin kera. Hieman laiskaa oli koirien leikkiminen, kepin perässä juoksivat, ja Kidan kuuluisat multa/hiekkahepulit jäi näkemättä kansalta. Mukavaa oli kuitenkin ja pari kivaa valokuvaa sai näpättyä.

Reissu oli hauska, tänään lähdimme aamupäivällä takaisin Lahteen ja mukavan rauhallisia koiria on nukuskellut kotosalla. Taran saan huomenna halittavaksi, äitini mukaan melkoinen ikävä on noutajalla ollut, odotus kova.

---

Huomenna ajattelin Kidan kanssa suunnata illalla epävirallisiin agilitykilpailuisin Orimattilaan! Tiistaina taas olisi luvassa viimeinen ALO-luokka virallisessa kokeessa. Toivottavasti neidissä on energiaa ja saisimme hyvän tuloksen!

Ylpeä agilitykoiran omistaja

2011-05-24T21:07:00.000+03:00

Blogger ilmeisesti vammaa, koska nyt on tullut esille ongelmointia kommentoimisen kanssa (tai sitten yritän tällä vain selittää, miksi kommentti-osiot kumisevat tyhjyyttään...). Ilmoitelkaa jotakin kautta toki, jos jotain ongelmointia esiintyy.

Ahhhhh oli agility Kidan kanssa tänään. Piti suorituksen jälkeen jopa soittaa heti Johannalle hehkuttaakseni, kun olin niin ylpeä neidin suorituksesta ja omastakin panostuksestani (anteeksi Johannalle siitä hehkutuksen määrästä, kuullostin varmaan törpöltä!). Tara ei päässyt juoksujen takia, snif.

Kida meni ensi kertaa täysillä maxi-korkeuksilla, hypyt siis. Ja ai että. Hyppäsi niin hienosti ja hyvällä tyylillä, ettei mitään valittamista. Hiiteen puolikorkeus, miun tytöstä on kasvanut iso ja rohkea agsaliitäjä!

Ensimmäiseksi minua kyllä ilahdutti ja liikutti, että miten koira voikaan omistaa niin hyvät hermot. Otin Kidan autosta ja lämmittelin sen, ja menimme maneesin katsomoon odottamaan omaa vuoroamme. Usein koirat hössöttävät tai ääntelevät malttamattomina, mutta ei Kida. Se istui hiirenhiljaa vieressäni, katseli radalla pinkovan suoritusta eikä häiriintynyt edes ulkona möykkäävistä koirista, saatika villiksestä, joka tuli kesken suorituksen radalta sille huutamaan. Vilkuili minua välillä kysyvänä, että joko mennään, ja minä melkein niiskuttelin liikutuksesta neidin hyvän käytöksen johdosta. Muutenkin radalla oli tosi keskittynyt töihin ja kidamaisen innokas. Ei varastellut lähdöissä (paitsi kun harjoittelin ohjausta, niin nousi seisomaan ja otti askeleen hämillisen näköisenä, asetti päänsä puomin päälle ja tuijotti minua miettien huitomistani).

Menin kakkosen taakse ja koira odotti lähdössä. Hyppy ykkösen yli ja annoin samalla jo selvän merkkauksen, että kakkonen kierretään täältä takaa. Toimi. Hiton hyvin. Pari kertaa epäonnistui, koska lähdin liian aikaisin paikaltani ja koira hyppäsikin sitten suoraan ilman takaakiertoa, mutta muuten. Irtoaminen oli ensiluokkaista, heitin koiran vaan kolmoselle ja huusin putken ja Kida meni ihan itsekseen. Vitosen käännös oli hemmetin hyvä, ohjaajakin sanoi, että ihan superajassa Kidan käännöksiin on tullut oikeanlainen tiukkuus ja terävyys. Valtavia kaaria tuli vain pari kertaa, kun kokeilin vähän eri ohjaustapaa. Vissiin häiritsin, kun meninkin vitosen hypyn toiselle puolelle ottamaan vastaan, ja paimen taisi tuntea, että olen näin tiellä ja otti isomman kaarroksen.

Kutoselta käännyttiin tiukasti vasuriin puomille. Puomin meni tosi rohkeasti: alkuun otin kontaktin puomille mentäessäkin, mutta totesimme, ettei sitä tarvita. Eli lopussa kontakti vaan (alun kontakti jäänyt minulle päähän Taran takia, joka loikkasi ennen komeassa kaaressa kontaktin ylitse). Tuo kyllä ottaa kontaktit tosi hienosti, mennyt päähän ja uponnut syvälle.

Kepit oli treenien ainoa miinus. Otin ne yksittäisenä. Kida haahuili niissä kuin ei ikinä olisi kyseistä estettä nähnytkään. Nyt vahvistelen niitä ihan peruutuksen avustuksella, koska pienellä avulla meneekin ne sitten tosi vauhdilla ja nätisti.

Keppien jälkeen olisi ollut hyppy, josta loivalla kaarroksella pituudelle ja sitten jyrkkä vasuri A:lle. Ensin Kida suorastaan rynni hypyn läpi pituudelle ja sekös kaikkia nauratti. Miten pituuseste voi olla niiiiiin kiva? No, toisella yrityksellä este pysyi kasassa, pituus suoritettiin hienosti ja tosi hyvällä käännöksellä meni A:lle ja ilman empimisiä yli. Ryysäsi kyllä kontaktit ensin, mutta otin A:n samantien uudestaan ja hyvät kontaktit tuli.

Keinun otin vielä kaksi kertaa omana juttunaan. Ja hyvin meni. Ei empinyt, otti kontaktit oikein ja toimi todella mainiosti.

Jokohan mie kehuin tarpeeksi?

Epiksien kuvasatoa

2011-05-22T17:41:00.000+03:00

Ei sen kummempaa tällä kertaa. Lähden nyt viemään koirakolmikon uimaan lämpimän päivän kunniaksi! ♥

Agility x 2 ja astetta hienompaa tokoilua

2011-05-18T21:28:00.000+03:00

Kidapostaus! ♥

Aloitetaan nyt supercoolilla tokolesotuksella, niin kaikki voi sulkea tämän päivityksen, kun alkaa tympiä tämmöinen. On tuolla muutakin materiaalia lopussa, lukekaa pliis loppuun asti!

Hollolassa oli Hollolan tokotiimin järkkäämä tokoepis, ja mentiin ALOn. Alkuun ajattelin AVOa, mutta koska kuun lopussa olisi viimeinen ALO, jossa sijoittuminen olisi enemmän kuin ihanaa, niin ajattelin tauon jälkeiseksi muistinv irkistykseksi käydä vähän pyörähtämässä. Eipä mitään, viimeminuuteilla ilmo sinne ja odottamaan omaa vuoroa. Alkuun Kida oli turhankin energinen ja piippaili, mutta pian rauhoittui kisapaikalla ja torkkui pää sylissäni. Muutaman kerran heitti selälleenkin rapsutusten toivossa. Eipä ota turhaa stressiä tämä neiti vieraasta kisapaikasta!

Tuomarina toimi Arja Heiskanen, ja numerot näyttivät tältä:

Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 9½ - Meni hienosti käskystä maahan, sitten olin sanomassa "odota" ja Kida jotenkin ajatteli, että hänen pitää nousta ylös. Muuten oli kyllä hyvin, vaikutti vähän levottomalta (varsinkin kun eräs bortsu oli kokoajan käymässä leikittämään Kidan vieressä makaavaa collieta ja mietin, koska se koira ampaisee Kidankin luokse..) mutta hienosti pysyi, eikä ennakoinut sivua.
Seuraaminen kytkettynä 9½ - Vähän vilkuili Johannan ja Jetan perään.
Seuraaminen taluttimetta 8½ - Yksi kaartuminen kauemmas minusta, kun kyyläsi edellämainittua parivaljakkoa, mutta muuten aika bueno.
Liikkeestä maahanmeno 10
Luoksetulo 10
Liikkeestä seisominen 9½ - En tiedä, mikä vei puoli pistettä. Harmi, kun kukaan ei kuvannut, olisi kiva tietää.
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 10

ALO1 190,5p. tulos 2/16!!!

SUPER. Näillä eväillä kokeeseen loppukuusta.

Käytiin myös viime lauantaina (14.5) agsaamassa yksinään hallilla. Lämpäykseksi kehonkielen treeniä, pujottelua ilman suullisia apuja. Alkuun jyräsi vaan suoraan, mutta aiai miten hienoa tuli, kun molemmat saimme hommasta otteen. Katso video TÄSTÄ. Otettiin myös kauko-ohjausta esteellä, siitä video TÄÄLLÄ.

Sitten vähän estekiertoa ja muuta pikku ohjausta, ihan kivasti meni, alkuun oli turhan isot kaarrokset.

Puomi jännitti alkuun, mutta heti toisella kerralla pinkoi ilman huolen häivää. Kontaktit oli ok, tosi juuri se suoritus mikä kuvattiin videolle oli vähän epäonnistuneempi, mutta. Video TÄÄLLÄ.

Tarapostaus! ♥ (kirjoitettu 10.5.)

Kidalla oli yhä juoksut (ensi viikolla neiti pääsee hurvittelemaan!) ja Jettakin jäi pois treeneistä vatsavaivojen takia, niin Tara pääsi yksin bilettämään Asikkalaan maneesille. Sitä ennen kävimme vielä pyörähtämässä Johannan vanhemmilla, ja noutaja sai paistatella perheen rotikkaherran suosiossa. Tara oli.. Tara, aina niin kovin kotonaan vieraissa paikoissa ja sana "vieraskoreus" on tyystin tuntematon. Samanlainen jääräpäinen pieni sika oli kylässä kuin on kotonakin. Hehe, noutajat.

Agsatreeneissä olin tosi tyytyväinen pienen oranssin panostukseen! Ohjaaja oli minulle uusi, ja tykästyin kyllä kympillä. Oli mahtavat, hyvin erilaiset agsatreenit, joissa keskityttiin kehonhallintaan!

Ensin tällainen pikku radanpoikanen. Koira jätettiin hyppyjen taakse, ja itse tultiin ensimmäisen putken puoleenväliin ottamaan koiraa vastaan. Taralle tehtävä oli helppo nakki, vaikka käytinkin kehoani aika suppeasti. Neloseen meni vähän nihkeästi, irtoamista pitää treenata oranssin kanssa, se on alkanut lipsumaan!

Sitten pujottelu. Laitettiin neljä estetolppaa, jotka koiran piti pujotella ilman ääniapuja. Alkuun jyrättiin vaan suoraan, mutta kun sain otetta hommaan, niin tulipa hienoa jälkeä. Kepit meni erittäin superisti, ja otettiin kaukokäskynä myös hyppyä pujottelun merkeissä. Pari supersuoritusta, sitten alkoi jo väsyttämään ja ote lipsui. Oli kyllä niin hienoa kuitenkin. Videota Johanna kuvasi mahtavasti, pitääpä laittaa tänne sitä kun jaksan muokata joskusviimein.

uu ii äm aa aa än!

2011-05-09T15:50:00.000+03:00

Kun allekirjoittaneen päivän suunnitelmat peruuntuivat äkisti, oli aika ottaa ilo irti nätistä päivästä koirien kanssa. Lähdettiin pitkälle lenkille fiilistelemään.

Alkuun mentiin ihan peltoa pitkin metsään, jossa räpsin muutamat otokset neitokaisista. Enemmän kyllä kuvasin itse metsää erääseen keskusteluun, jossa piti laittaa kuvia lenkkimaastoista.

Tara sanoo, ettei tosiaan tunne noita kahta.

Metsästä suunnattiin sitten koirien uimarannalle. Miten ihana onkaan järven tuoksu nyt, kun jäät ovat vihdoin sulaneet ja kesä koputtelee nurkalla. ♥ Kuten arvata saattaa, the vesipeto Jetta juoksi oitis jorpakkoon ja Tara pinkaisi etsimään leikkiin soveltuvaa keppiä. Kida suhtautui järveen vähän hillitymmin, vaan kohta sekin kömpi käsipohjaa rantavedessä. Koirat vaikuttivat niin tyytyväisiltä vedessä, että uskaltauduin uhmaamaan järven kylmyyttä ja heitin niille keppiä parit kerrat. Kyllä likat tykkäsivät ensiuinnista!

Jotenkin auringossa silmiään siristelevät koirat eivät olleet lainkaan kuvauksellisia tänään. Tarakin keskittyi lähinnä fiilistelemään keppiään niin materiaali jäi hieman vajaaksi.
Menimme sitten hieman eri metsäreittiä kotiin (ja tämä reitti menikin erään kerrostalon pihaan ja sitten rämmittiin mielikuvituspolkua metsän läpi takaisin tielle 8D) ja pelloilla paimenlikat saivat vielä valtavat juoksuhepulit. Tara keskittyi tämän aikaa kierimään nurmikolla. Ei voinut kuin hihitellä itsekseen näkyä katsellessa kauempana: yksi selällään, tassujeen huitova, fiilistelevä noutaja ja kaksi päättömänä kikseissään juoksevaa paimenkoiraa.

Mä haluun, haluun, haluun, HALUUN.

2011-05-08T17:48:00.000+03:00

Kamalasti pitäisi ostaa kaikenlaista, mutta mistähän saisi rahaa hommattua? Tällä hetkellä koirien ostoslista näyttää tältä:

Kidan kuvautukset
Uusi puinen noutokapula
Metallikapula
Uusi naksutin
Muutamat tokoilmot + Taran näyttelyilmo + ehkä agilityäkin
Koirahierojalle aika
Kidalle vetovaljaat
Taralle uudet normivaljaat

Lisäksi Taran rokotuksien aika kolkuttelisi kovasti, ja emänteen pitäisi maksaa agilityn lisenssimaksu. Ihan oikeasti, että tässäkin on kallis harrastus!

Tänään olin vielä ihan sitä mieltä, että myyn piskit Siperiaan vetokoiriksi. Varsinkin Kida rassaa hermoja juoksumielissään. Onneksi kuitenkin työinto on mahtavalla tolalla aina vain, ei haittaa hellekään ja tokoilut sujuvat erittäin hyvin, vaikka kieli roikkuukin maanrajassa.

Taran juoksut lähentelevät seuraavaksi, ja Kidan juoksemiset tekevät loppuaan. Sitten ne on taas muutamaksi kuukaudeksi ohi. Onneksi.

Oltiin maalla äitienpäivän kunniaksi, ja minun piti tehdä verijälki mettään, mutta koreasti unohdin sen hulinoiden keskellä. Harmi. Ensi kerralla sitten.

Korvat jäivät mummolaan

2011-05-05T17:41:00.000+03:00

Kidalla on juoksut pahimmassa vaiheessa. Korvat jäivät mummolaan äidin luokse ja pikkuneiti on niin "haista paska"-meiningillä liikkeessä, ettei pahempaa pirulaista ole hetkeen nähty. Mitään pyydettyä asiaa ei voi tehdä, kaikessa pitää vängätä vastaan ja käyttäytyä ihan holtittomasti. Pikkulikasta tuleekin mieleen menkoista kärsivä teinityttö...

Jetta on kovin ihastunut tärppiseen punaiseen, eikä Kidakaan pelkää tarjoilla itseään toiselle nartulle. Ällöt karvapallot. Onneksi juoksut eivät kestä ikuisesti! Vielä kun viikon verran jaksaisi katsoa tuon töpöhännän töttöröimistä.

Molemmat olivat käyttäytyneet asiallisesti äidin luona - mitä nyt Kida oli päättänyt, ettei siskoani tarvitse totella millään tavoin. Tara oli fiilistellyt innolla ulkona ja viettänytkin siellä vapaana loikoillen aamuvarhaisesta iltaan asti.

Todisteita tottelevaisuudesta!

2011-04-30T10:33:00.000+03:00

Videon voi katsoa myös täällä!

Vihdoin videomateriaalia tokoiluista! Johanna ihanasti kuvasi. Movie maker päätti pistää kapuloita rattaisiin videon laadun osalta, mutta ei anneta sen häiritä.

Minua ärsyttää jäykkyyteni seuraamisissa. Koira tekee hyvällä kontaktilla ja innolla työtä, itse olen hyvin löllö suuntien suhteen ja muulta olemukselta sitten järkyttävän jäykkä. Pitäisi rentoutua, mutta millä se onnistuu? Olkapäät ovat kuin liisterissä kovettuneet. Tästä minulle kisoissakin on aina valitettu.

En sen kummemmin ala erittelemään tehtäviä, kaikki meni tosi hyvin ja koiran into työskennellä oli iloa katsoa. Nouto vaatii vielä treenaamista ja liikkeestä pysähtyminen terävyyttä.

Koirien mammat lähtevät reissuun tänään muutamaksi päiväksi, ja Tara sekä Kida lähtevät äidilleni viettämään maalaispäiviä!

Tallikoira nro 1

2011-04-26T16:12:00.000+03:00

Ennen valtavaa hehkutusta, suitsutusta ja ylpeilyä, palataan maanpinnalle ja kerrotaan ei-niin-kivasta uutisesta. Eilen illalla aiheutti ihmetystä, kun pari tuntia ennen normaalin iltalenkin aikaa alkoi Tara kovalla volyymilla pyytelemään ulos. Ei muuta kuin pihalle, ja heti likka juoksi metsään pitkälle pissille, jonka uusi pari kertaa. Siinä sitten ihmettelin vähän ja aloin jo aavistaa, ettei kaikki ole kunnossa, kun Tara yritti pissaa tiristellä aivan liian useasti. Kun pääsimme sisälle, ehti Tara olla ihan hetken aloillaan, kunnes alkoi uudestaan hirmuinen itkeminen ulos. Ja pissalle, taas, vaikka eipähän neidiltä tirissyt kuin pisaroita.

Soittelin eläinlääkärille ja lekuri teki saman diagnoosin, kuin olimme itse Johannan kanssa tehneet: virtsaputkentulehdus. Lääkäri laittoi apteekkiin antibiootit, neuvoi viemään lääkärille näytille, jos lääkkeet eivät tehoa. Hain pillerit, annoin ne samantien kotiin päästyäni ja vielä Jetalta jääneen koirien särkylääkkeen tuikkasin noutajan naamataulusta alas. Tara-parka ei ollut kestänyt sisällä ollenkaan, se oli kerran pissannut lattialle pienen lammikon pakon edestä ja Johanna oli sitten mennyt neidin kanssa minua odottelemaan ulos.

Oranssin tila helpotti heti, kun lääkkeet sai. Iltapissillä käytiin ilman itkua, että ulos on päästävä hetijustnyt. Koko yön nukkui rauhassa, ja aamullakaan ei ollut kiire ulos. Ruoka maistuu ja neiti on pirteä! Kuitenkin pikku sairasloma tekee hyvää ja agiliidot on noutajankin puolesta tänään peruttu.

---

NYT on hehkutuksen vuoro!!

Koska Jetta pääsee purkamaan tarmoaan tänään agilityn hurmokseen ja Taran taas kannattaa pitää vähän matalampaa profiilia, piti minun keksiä keino purkaa energiat duracell-paimenestani, jolta ageilut jää väliin juoksujen takia. Siispä Kida lähti mukaan tallilla! Voi hyvänen aika, miten mahtava tallikoira tuo onkaan!

Hevosen sain laitella rauhassa, Kida loikoili auringossa, haisteli paikkoja ja jahtasi vähän kissaakin. Sitä ennen sain myös hakea ruunan ihan itsekseni ulos tarhasta, annoin Kidalle makuu-käskyn ja siinähän australialainen odotti tarhan portilla, kun toin hevosen ulos. Hevosia neiti onneksi kokemuksesta osaa kunnioittaa näppärästi. Lähdimme maastolenkille, ja Kida tiesi heti, mistä on kyse. Se vilkuili alkuun, että olenhan varmasti mukana selässä, mutta sitten rentoutui ja jolkotteli edellämme tietä pitkin hajuista ja liikunnasta nauttien. Pidemmällä ravipätkällä meinasi kuumuus ottaa vallan suklaaturkista, ja se tyytyi vieressä/edellä porhaltamisen sijaan tulemaan perässä. Auton tullessa meni käskystä hienosti ojaan sivuun!

Paras kohta oli ravipätkällä, kun menimme ihan erään talon pihan vierestä. Pihassa oli musta urosseropi vapaana! Kida ei edes katsonut koiraan, se jolkotti hevosen vierellä ja annoin varmuudeksi eteen-käskyn, jolloin neiti porhalsi juoksemaan hevosen eteen. Ja ei, ei vilkaisuakaan vieraaseen koiraan, joka louskutti leukojaan minkä kerkesi ja muutamat metrit kulki perässämmekin!

Viimeisellä laukkasuoralla niin koira kuin hevonen huristelivat sydämensä kyllyydestä. Kida aloitti juoksemalla Deemonin edellä, mutta koska iso hevonen sai etumatkaa ottaneen paimenen nopeasti kiinni, loikkasi Kida tien vieressä kulkevalle pellolle ja kaasutteli siellä. Oli kyllä mahtavaa ja koira jaksoi kuumuudesta huolimatta hyvin, kun sai kävellä tarpeeksi pitkät pätkät nopeampien tempojen välissä!

Kevättä rinnassa!

2011-04-24T22:54:00.000+03:00

Kevät toi mukanaan pienenmoisen ulkoasunmuutoksen. En kylläkään ole tyytyväinen tähän, mutta koska piti äkkiä saada talvilook pois tieltä, väsäsin tällaisen nopean sotkun korvaamaan. Teen paremman sitten ajan kanssa, mikäli jokin idea potkaisee päähän..

Me tokoiltiin tänään, ja ystäväni Pilvi tuli ystävällisesti kuvaamaan, joten kuvamateriaalia luvassa myöhemmin! Lämmintä oli, melkein 20 astetta ja koiralla mahtava vire!
Seuraaminen on niin iloa nykyään. Mahtava kontakti, etenee oikeassa kohdassa, pysähdykset, käännökset, kaikki ok. Kontakti pysyy pitkälläkin seuruulla kivasti ja meno näyttää hyvältä. Kiitokset naksuttimelle.
Liikkeestä maahanmeno on hyvä ja varma. 10.
Liikkeestä pysähtyminen pissi vähän, kun otin loppuun ja mielenkiinto alkoi olla väsymyksen puolella. Otti Johannan Jetalle antamista käskyistä häiriötä ja otti vähän kääntyviä askelia, kun kävelin koiran ohitse. Itse pysähtyminen onnistui kyllä, kääntyi vaan vähän kohti, kun menin taakse. Pari uusintaa ennen täydellistä onnistumista.
Luoksetulossa ei ongelmia.
Nouto on aika hyvässä tilassa! Hakee hyvin, tuo eteen kivasti (vähän tiiviimmäksi saa kyllä vielä opetella) ja hienosti käyttää takapäätään siirtyessään käskystä sivulle. Tarvittaisiin videomateriaalia todistamaan, että on me asioita opeteltu, ja eiköhän sellaista lähitulevaisuudessa ole tulossa.
Luoksetulon pysähtymistä harjoitellaan. Vielä on epävarma ja vähän hidas, mutta keksinyt jo mikä tehtävässä on ideana.
Kaukokäskyt erittäin ok. Hieno Kida!

Kyllä on ilo, kun saa työskennellä lämpimässä auringonpaisteessa! Koirat ottavat ilon irti myös vieressä virtaavasta, tulvivasta ojasta. Tara (ja Jetta!) tykkäävät fiilistellä vedessä enemmän, mutta pikku kannustuksella mulskahteli Kidakin ojaan uimaan ja viilentymään. Yleensä neiti tykkää loikkia mahdollisimman pitkälle, jottei joutuisi kastumaan, mutta tänään ui ihan kunnolla. Ja hienosti toimi takapääkin!

Tara myös tokoili hetken kanssani, vähän sivua, seuruuta ja luoksetulo. Tara nyt on Tara, mutta on edistystä tapahtunut! Seuraa vähän takana, mutta kuitenkin pitää kontaktia ja kulkee pätkiä hyppelehtimättä. Sivulle tulee, vinoon kylläkin, mutta nyt jo tulee eikä istu kahden metrin päässä. Luoksetulossa malttaa odottaa, käsiavuin neuvon sitten vaan oikealle paikalle.

Tollerimaniaaaaa~

2011-04-23T21:57:00.000+03:00

Käytiin Johannan&Jetan kanssa illalla maneesilla ottamassa pikku radantynkää treenien merkeissä. Kida pääsi mukaan, koska kävimme metsässä lenkillä ageiluiden päätteeksi, mutta maneesiin tuo ei toki juoksujen vuoksi päässyt.

Taralla oli kyllä niiiin loistava vire ja oli niin mahtava kaikinpuolin, ettei voi kun kehua. Tehtävä oli helppo, mutta se oli tarkoituskin: oli ajatus saada onnistumisia, hyvää ohjausta ja hauskaa ajanvietettä!

Ykköseste oli lähempänä kakkosta (katso alempi rata!). Eipä Taralla tässä ongelmia ollut. Kepeille meni todella hyvin kahdesti, kolmannella kerralla sössin omalla ohjaamisellani, mutta ei ongelmaa. Haki oikeasta välistä, pujotteli oikein ja .. niin. Tarvitseeko enempää sanoakaan?

Keinu itsenäisenä kahdesti. Ei ongelmaa, ei epäröinyt, otti kontaktit, pamahdus ei säikäyttänyt yhtään. Muistaa taas, mikä este tämä oli.

Vähän pyöritystä. Ja ongelmia ei ollut. Kierrot ja kaikki täydellisiä, Tapsamaisen varmoja. Ilo kyllä treenata tuon koiran kanssa: odottaa aina maltillisesti lupaa lähteä radalle (käyn usein palkkaamassa kärvisällisestä, rauhallisesta odotuksesta) ja radalla keskittyy ihan täysillä siihen työhön. Ei paskat tai pudonneet nakit häiritse, eikä vaadi kummoista palkitsemista kuin vasta superpalkan treenien lopussa. Itse tekeminen on tämän koiran mielestä niin ihanaa, että hyvä mieli riittää!

Aiemmin päivällä kävin kuvailemassa koiria aurinkoisella pellolla. Siitä iloinen lopetus päivitykselle!

Mätsärikapina

2011-04-22T16:46:00.000+03:00

Käytiin keskiviikkona 20.4 Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksen mätsäreissä. Sateista ja kylmää oli, mutta mentiinpähän kuitenkin. Olisi voinut lopputulokset olla hieman kauniimpia, varsinkin eräisen punaisen paimenen osalta..

Tuomari oli aivan ihana, harmi kun en muista nimeä. Taran ja Kidan lisäksi esitin myös Jetan, ja voin kertoa, että muuta ei ehtinytkään miettiä kuin minkä koiran esittää ja koska ja miten ja missä. Eipähän ollut turhaa ajatteluaikaa! Johanna onneksi oli mukana apuna, käsinä ja apuesittäjänä!

Kida oli porsas. Opinpahan, että suoraan autosta toimintaan ei vaan sovi sille. Pitää vähän aikaa rauhoittua hulinaan ja sitten vasta. Esitin kuitenkin Jetan ennen Kidaa, niin kävi näin. Se haukkui ja itki kokoajan Johannan perään, ei seissyt yhtään, hötkäili kuin pikkupentu. Tuomarista ei välittänyt, kun keskittyi niin kovasti ulisemaan Johannan perään........ kuinka ollakaan, sininen nauha.
Sinisten kehässä Kida vähän paransi. Keskittyi seisomaan ja ravaamaan kivasti ilman hulinoita, ja päästiinkin neljän parhaan joukkoon. Kuitenkin finaalissa alkoi uusi höslääminen ja haukahtelu Johannan perään, niin ykköstitteliä oli ihan turha edes unelmoida! Tuloksena SIN4, kotiintuomisina ruusuke ja hammasharjaluita.

Taran ensikarsinta oli varsin vauhdikasta, kun idioottina pidin nameja kädessä ja se on Taralla iso virhe. Se kun tykkää työskentelystä niin paljon, että riittää kun palkkailee suorituksen lopussa, vauhtia kun tuossa on muutenkin. Kuitenkin seisoi ihan ok, ja tuomari hullaantui noutajan olemuksesta. Vastaparina oli _hyvin_ flegmaattinen, rauhallinen ja lampeä collie, ja tuomari totesi, että noutajan iloisuuden ja vauhdin ansiosta punainen!
Punaisten kehässä oli kyllä tosi hienosti. Seisoi hyvin, ravasi hyvin, esiintyi tosi edukseen. Silti finaalipaikoille ei päästy, joten lopputulos PUN ei sij.

Kisasuunnitelmoinnit meni uusiksi: Kidalle pärähti juoksut! Nyt mietinnässä tokokoe 29.5 Joensuussa. Katsotaan, mennäänkö sinne vai sitä ennen joihinkin, kuitenkaan 9.5 Jokela voidaan unohtaa. Tänään Lahden KV:n lipunmyynnissä minä ikäänkuin lupasin tässä keväällä startata Taran kanssa edes yhden lähdön virallisissa.. apuva.

Let it shine! Let it fly!

2011-04-20T10:41:00.000+03:00

No ny alkaa emäntä olla oikeasti ohjausvireessä! Ja vielä kun sattuu omistamaan kaksi pro-koiraa, ei meillä ole kuin taivas rajana! >:3 Hyvä olla itsevarmuutta, minun kohdalla voi miettiä kuinka kovasti tähän itsekään uskon, mutta jösses sentään!

Kiva rata, joka oli simppelin lyhyt, mutta siinä oli pari kinkkistä kulmaa ja kiertoa. Taralle kuitenkin sellainen, että ainoastaan yksi takaaleikkaus yllätti sen pasmat sekaisin. Tätä osasin kuitenkin ounastellakin, sillä samankaltaisella kohdalla on ollut ongelmia aiemminkin.

Ykköselle takaaleikkaus, ja aina alkuun Tara kääntyi väärään suuntaan. Katsoi meidän opastajammekin, ettei hän nää ohjauksessani mitään vikaa, koira ei vaan tajua katsoa kehoani. Sitten annoin vielä lisää tilaa, jotta Tara varmasti näki, että käännyn oikealle, ja alkoi toimia! Takaakierron kanssa nyt ongelmia ei ollutkaan, kun leikkaus onnistui. Kun otettiin ratana kerran ryssi tuon kohdan, mutta uudestaan otettuna meni erittäin hienosti. Tuohon irrottiin putkelta, niin hyvät vauhdit sai.

Keinu pari kertaa hihnassa, jotenkin kummasti "putosi" aina siltä ja mietittiin, että hihna vissiin häiritsee. Otettiin siis kaksi kertaa ilman hihnaa, ja jessus notta meni hienosti! Ei ollut epävarmuudesta tietoakaan, kun alkuun hihna toi turvan ja kehuin kovasti varsinkin keinun rämähtäessä.

Kepit oli superit. Ei ottanut kontaktia (BILEET!) ja pujotteli tosi hyvin ja vauhdilla. Taito-Tara. Nyt vielä opettelemaan kaukaa oikean välin hakemista. Kerran haki kyllä vähän vaikeammasta kulmasta oikein sisään, kun otettiin rataa.

Muuten ei ongelmia. Rengas on hyvä, tiukka käännös putkelle hypyltä oli hyvä.

Kida oli myös superi, ja sai kehuja: siitä povattiin tulevan tosi hyvä koira tässä lajissa. Ja tuleehan siitä, kun nyt toimii jo niin mallikkaasti. Tykkään ohjata Kidaa, se ei tee omia tyhmiä ratkaisuja, vaan keskittyy ohjaajan pienimpiinkin eleisiin. Irtoaa järisyttävän hyvin, mutta edelleen ei omille teilleen. Jottei menisi silkaksi kehumiseksi, negatiivista olkoon vielä se, ettei osaa kanavoida hurjaa vauhtiaan. Tiukat kurvit ovat vaikeita, mutta niitä kovasti treenaamme, jotta kehon hallinta paranisi.

Renkaan aloitti menemällä alitse, mutta kun kerran houkuttelin renkaan läpi, ei ongelmaa enää ollut. Hieman varauksella yritti hypätä ilmatilan kanssa, ja selkä osui renkaan yläosaan monesti, mutta ei näyttänyt menoa haittaavan. Kyllä se varmistuu.

Ai miten niin en päivitä omalla koneellani? No niin siis joo. Ykkösen esteeltä renkaalle ja hienosti siitä. Sitten luvassa onkin tiukka kurvi. Viimeksi opeteltiin jo tällaisia, ja ensimmäisen kerran minä olin hidas ja hyppy venöhti pitkäksi. Sitten paransin ohjaustani, ja muutos huomattava. Ei tarvinnut kuin osoittaa koiralle tarpeeksi ajoissa, että tuonne putkelle mennään. Auttoi jo putki-sanan käsky heti hypyllä, tuo kun irtoaa niin hyvin niin heti pisti formulat päälle ja sujahti putkeen. Takaaleikkauksen jälkeinen tiukka kierto teki alkuun hankaluuksia, ja otettiin ensin harjoituksena, että kutoseste pistettiin helpompaan ja loivempaan käännökseen. Ei minkäänlaisia probleemoja. Sitten noin ja kiersi takaa hienosti!

Keppejähän me emme ole koskaan tehneet, ne ovat ihan tuntematon kapistus ja eihän sellaisia kuulu agiradalla ollakaan. Joo. Peruutettiin, kun neiti käyttäytyi kuin ei olisi koskaan keppejä nähnytkään.

Keinu kaksi kertaa hihnalla, molemmilla kerroilla meni niin rohkeasti ja hyvin, ettei sitä jankattu sen enempää. Ei hidastettu tömähdystä, ja silti meni superisti.

Loppuun oli vielä joku radanpätkä, mutten jaksa nyt muistella sitä. Tosi kivasti meni kuitenkin, kun jäi niin positiivinen mieli. :D

Tänään mätsärit, illalla ehkä tuplapäivitys luvassa, hups.

Kilpauutisia

2011-04-17T23:45:00.000+03:00

Mikäli Kidan juoksut pidättäytyvät vielä toukokuun ajan, on aikomuksena suunnata hakemaan (toivottavasti!) viimeistä ALOykköstä Jokelaan 9.5!
Sitten pidetäänkin taukoa ja treenataan kesän/syksyn AVO-luokkiin!

Taran kanssa agiliitämään mennään virallisesti viimeistään kesällä. Jos intoudutaan (tai saadaan keinu varmaksi ja omistaja tarpeeksi itsevarmaksi) niin aikaisemmin. Ei stressiä, minulle tämä itse treenaaminen ja oivaltaminen on niin antoisaa, että kisoihin turha säätämään meneminen ei ole kiireellinen. Ensin asiat varmoiksi kotikentällä, sitten kisapaikalla. Kidan kanssa katsellaan ageja varmaan loppukesästä.

Mätsäreitäkin on tulossa! Keskiviikkona 20.4 suunnataan Jokimaalle, kaikki muu on vielä avoinna. Toukokuussa/kesäkuun alussa suuntaamme Joensuuhun, ja tarkoitus olisi täälläkin jonkinmoisia kisakenttiä valloittaa, jos juoksut eivät ole silloin päällä. Näyttelytilanne oletetusti on huono, mutta kesällä ajattelin Taran ilmoittaa ryhmikseen Vantaalle, Kida pääsee marraskuussa aussie-erkkariin.

Kesän kohokohtana on myös roturace, jonne Kida lähtee australialaisia edustamaan!

Agilitypäivitystä pukkaa

2011-04-13T19:55:00.000+03:00

Huomaa, että tiistai on ollut, kun tulee agiasiaa! Nyt tosin treenaamaan päästään vähän useamminkin, kun saatiin maneesin avain ja mahdollisuus itsenäiselle treenaukselle on!

Tara oli niiiiin mahtava mahava super oranssi pallomainen noutaja, ettei voi olla kuin ylpeä. Se ei lainkaan ylikuumentunut, vaan malttoi hienosti odottaa ja teki tehtävät ihan mahtavalla vireellä. Naurettiin kimpassa tapaa, jolla se tekee kepit: ottaa minuun kontaktia (väärin!), MUTTA SILTI suorittaa kepit valtavalla nopeudella ja vielä puhtaasti. Miten se on mahdollista? Tara on aikamoinen.
Ohjauskuviot meni hyvin. Treenattiin tosi tiukkoja käännöksiä, ja pari kertaa minä möhläsin hieman, kun poikkesin tehtävästi, mutta silti Tara teki tehtävän puhtaasti. "Hyvä koira osaa korjata ohjaajansa virheet", sanoi treenarimme meille, ja hyvä koira minulla tosiaan onkin! Kun sain ohjauksen kuntoon, oli meno vieläkin parempaa.
Puomin tuo sekoitti mystisesti keinuun, mikä on outoa, sillä Tara rrrrrakastaa puomia! Meni kerran todella hitaasti ja haparoiden, sitten hoksasi mikä este olikaan kyseessä ja pinkoi entiseen malliin.
Katselemassa ollut yksi paljon kisannut ryhmäläinen totesi, että tosi hyvällä vireellä kyllä koira tekee töitä - samoin myös Kida!

Kida tosin eli jossain haavemaailmassa, jossa on vaan vaaleanpunaista pumpulia ja linnunlaulua. Maneesin ulkopuolella oli ihan tättähäärä, innoissaan huusi ja oli niin menossa. Alkuun treeneissä oli mainio. Ekat ohjauskuviot meni hienosti, ja sylkkäristä ihan erikoiskehua, sillä toimi täydellisesti! Lukee kyllä niin pieniä eleitä kehossani, ettei mitään rajaa. Sinällään jännä, kun niin aloitteleva koira, mutta tekee täyden 10 suoritukset, kun ohjaan oikein. Renkaalla esim. meni kokoajan renkaan alta, kunnes tajuttiin, että minun käsi aina pienesti nytkähti alaspäin ohjatessani. Kun pidin kättä ylhäällä ennen rengasta ja sen jälkeen ja kehoa muutenkin "taivutettuna ylöspäin", meni heti rengas ongelmitta. Hehehee. Puomi otettiin hihnalla, se alkuun jännitti, sitten kuitenkin meni jo oikein rohkeasti. Kontakteissa ei ongelmaa.
Kepit meni tosi kökösti, neiti alkoi antaa kunnon tokoseurantaa ja unohti ihan täysin, mitä lajia oltiin treenaamassa. Peruuttamalla otettiin sitten ja silloin meni hyvin.
Tuon käännökset ovat vielä varsin laajoja, tietenkin kun vauhtia on paljon ja ei osaa oikein pakata itseään niin hyvin, kuin niissä tehtävissä pitäisi. Saatiin paljon vinkkejä, miten harjoitella kyseistä aihetta, joten tuumasta toimeen. Muuri ei aiheuttanut ongelmaa, ei myöskään pituuseste.
Mitäs vielä? Aivan! Irtoamisesta sai erikoiskehuja: irtosi täydellisen rohkeasti, vauhdilla ja itsenäisesti pelottavaan mustaan putkeen, ja se oli jo varsinainen ylpeydenaihe, vaikka muuten neiti tuntui olevan ihan muissa maailmoissa. Pöh.

Jurraava tokopulla

2011-04-08T19:58:00.000+03:00

Nurrrr! Minua ärrrrsyttää Kidan vahvana herännyt vahtivietti. Ulkona on ihan ok, mutta auta armias, kun vieraita tulee sisälle hänen kotiinsa.
Ensinnäkin, se haukkuminen. Jo summeri aiheuttaa sellaisen huutokonserton, että hermo palaa. Nyt ei auta muu kuin opettaa, että summeri --> tosi kiva juttu. Oli puhetta, jos siedättäisi summeriin ja toinen alkaisi samantien leikkiä, kun ääni kuuluu. Näin olisi huomattavasti mukavampi vastaanottaa vieraita.
Sitten haukutaan sisälle tulleet ihmiset. On parempi, kun pidän sen vähän aikaa syrjemmässä katsomassa, että hätää ei ole. Parin minuutin panikoinnin jälkeen onkin sitten ok, on hiljaa ja mielellään pysyy kaukana vieraasta, käy vähän ehkä nuuskimassa ja kuitenkin samassa tilassa on.
Joillekin tuo kuitenkin nurisee, kun siihen kosketaan. Ja se minua ärsyttää eniten. Pitkään aikaan ennen tämän illan kyläilijää ei sitä ole tehnyt, antaa koskea ja vain lähtee pois, jos ahdistaa. Näin tähän asti, nyt kuitenkin juputusta sai Viivi-parka osakseen ja vähän aikaa sitten kyttäsin, osaako se paimen käyttäytyä ollenkaan. Kyllä se rauhoittui.

Tokoiltiin tänään koulutuskentällä. Alkuun minulta paloi hihat hypyllä, kun sääti ihan omiaan. Ei hypännyt, käveli askeleen ja jäi toljottamaan minua. Naksulla ja käsiavulla alkoi kuitenkin homma toimia taas kympin arvoisesti, ja pari vikaa suoritusta oli normaalia, varmaa Kidalaatua.
Seuruut oli jotain niin kivaa! Olen nyt paljon naksutellut kontaktista ja käännöksissä, ja ovat tuottaneet tulosta. Meno on rentoa ja innokasta, ja kontakti pysyy erittäin hienosti. Vire korkealla.
Luoksetulo ok. Olen alkanut opettaa sivua käskysanaksi siihen, että kiertää takaani sivulle, ja on alkanut mennä jakeluun.
Luoksetulon pysähdystä treenattu nyt ilman namialustaa. Tietää kyllä, mikä on homman nimi, vielä pysähdys on kuitenkin arkaileva ja kysyvä, mutta kokoajan tehtävä näyttää vahvistuvan!
Ruutua pari kertaa. Hyvin säntää namialustalle sivusta käskyn saatuaan. Olen valmiina palkkaamassa kun kääntyy ruudun keskelle, sitten menen kauemmas ja annan makuullemenokäskyn. Tykkäää tästä.
Kaukokäskyt on varmat, mutta niitä nyt on pennusta asti opeteltu. Käsiavut annan varovaiset varmuuden vuoksi, vaikkei niitä tarvitsisikaan. Olen kyllä tehnyt ilmankin, niin katsoo nyt lietsooko käsiavut turhan innokkaaseen (=metrin ilmaan lennättävään) suoritukseen.

Tällaista siis tällä kertaa. Materiaalia ei jaksettu kuvailla, harmi sinänsä, mutta ehkäpä tämänkin lajin todistusaineistoa saadaan joskus.